Atticus de Vere

[Atticus de Vere]

Atticus de Vere
Velho, 15-vuotias, 19.1.2010, Lontoo
Korpinkynsi, 5.lk.
Koulun orkesteri (sello), Koulun lehden Mercuryn toimitus, Koulun oppilaskunnanhallitus rivijäsen


Perhe ja koti:
Atticuksen vanhemmat asuvat Kentin maaseudulla, ja ovat hyvin toimeentulevia. Atticuksen siskot asuvat perheen lapsuudenkodissa Lontoossa. Talo on Notting Hillissä, se on näkymätön osa Lancaster roadin rivitaloja, se on jästeiltä salattu. Rivitalo on kolmikerroksinen, minkä lisäksi siinä on kellari osio. Jokaisella sisaruksella on periaatteessa oma kerroksensa, ja yhteinen keittiö sekä olohuone. De Veret ovat vanha englantilainen puhdasverinen ja menestyvä suku, sijoittuivat velhosodissa kummallekin puolen. De Veret ovat tätä nykyä etäisiä velhojen rikkaiden piireissä, mutta hyvissä väleissä monien sukujen kanssa, “vanhan rahan” statuksensa vuoksi. Saa kutsua siis juhliin.

Emerson (1970), perheen isä, on pitkän linjan taikuuden historian tutkija. Hän on opettanut aiempina vuosinaan Kentin yliopistossa muinaisia riimuja sekä taikahistoriaa, ja nyt on viimeisimmät 20 vuotta työskennellyt Taikaministeriön leivissä historiantutkijana. Pauline (1972) on perinteinen kotivaimo, jonka intohimoinen harrastus taikaleipomisen parissa johti tunnetuksi kirjailijaksi. Hän on kirjoittanut tunnettuja kokki ja leivonta teemaisia teoksia, kuten “Tuhat yksi näkymätöntä ainesosaa: Käsikirja alkemia leipomisen saloihin”, joka on mestari leipureille ja taikojille suunnattu edistynyt keittokirja, joka opettaa käyttämään ainesosia eetteristä, sen ruoat ovat yksinkertaisia, mutta niillä on syvällisiä, ylivoimaisia emotionaalisia vaikutuksia. “Kuunkukka ja Huhmar: Taivaallista leivontaa” minkä teemana on kuunkierrot, planetaariset vastaavuudet, kestävästi kerätyt maagiset yrtit sekä taipuisan taikinan meditatiivinen taide.

Atticuksella on kaksi vanhempaa siskoa, Ophelia (1995) ja Elouise (1993). Ophelia rakastaa matkustaa, ja siskoista nuorimmaisena hänellä on ollut mahdollisuus siihen. Hän on ikuinen opiskelija, ja erikoistuu taikuuden estetiikkaan. Elouise on isänsä tapaan taikuuden historian tutkija, ja harrastaa aktiivisesti taikaleivontaa. Perheen lapset harrastavat kaikki soittimia; Elouise pianoa, Ophelia viulua ja Atticus selloa. Vanhemmat ovat kasvattaneet nämä perinteisiin taikovien perhearvoihin, käytöstapoihin ja hyvään yleissivistykseen. Toisin kuin luulla saattaa Atticus ei ole vahinko iltatähti, mutta oli lähellä ettei poikaa olisi syntynyt. Tyttöjen ollessa nuoria, Emerson ja Pauline olivat viisi vuotta asumuserossa, jonka jälkeen he uusivat avioliittonsa, ja päättivät haluavansa vielä lapsen. Atticus kokee, että on irrallinen muusta perheestään.


Atticus sisäisesti:
Opiskelujen ajan Atticus on ollut ihan suosittu, mutta näkymätön. Tähtää siihen, että V.I.P:t koostuvat pelkästään erinomaisista ja odotukset ylittävistä arvosanoista, vaikka koulumenestys on ollut keskitasoa. Aikoo kirjoittaa kaiken paitsi numerologian, ennustuksen ja jästitiedon. Lempiaineet PVS, loitsut, muodonmuutokset ja liemet. Musikaalisena harrastuksena soittaa selloa, on siinä keskiverto. Atticus pitää huispauksesta ja on siinä keskiverto, ja hänet voi nähdä usein kentällä. Joskus hän pyrki koulun huispausjoukkueeseen, mutta ei tullut valituksi, sinä vuonna oli paljon kovia huispaajia. Urheiluna harrastaa lenkkeilyä, huispausta, metsästystä, ratsastusta ja pooloa. Harrastaa intohimoisesti lukemista, pitää erityisesti jästien tietokirjallisuudesta kuten psykologiasta ja filosofiasta. On aina viettänyt paljon aikaa kirjastossa. Viihtyy myös pelien kuten velhoshakin ja ristikoiden ääressä. Viettää kaiken ajan kirjojen parissa, elettyjen elämien ja rajattomalta tuntuvan tiedon äärellä. Ikäväkseen on ajan ja ihmiskehon rajoittama, ja joutuu viettämään aikansa töiden ja arjen keskellä. Tätä kaikkea kompensoi tolkuttomalla määrällä kahvia ja teetä sekä erilaisia taikayrttejä ja uutteita. On perso niin makealle kuin suolaiselle. Organisoi hieman huonosti asioita, kokee olevansa hajamielinen ja kömpelö, ylikompensoi tätä pitämällä tarkkaa kirjaa asioista. Ulospäin vaikuttaa jähmeältä, älyllisesti nokkelalta ja huumorintajuiselta. Yleisestä kykenemättömyyden tunteesta huolimatta on ihan älykäs. Toivoo olevansa ahkera, lojaali ja luotettava. Epäilee, ettei ole aina ihan kunnollinen ja tunnollinen. Pyrkii positiiviseen ajatteluun ja hyvään mieleen, mutta useimkiten synkistelee ja yliajattelee.

Atticus on jääräpäinen, päättäväinen ja itsekeskeinen. Pinnan alla piilee temperamenttinen luonne. Pyrkii ärtyessään kanavoimaan tunteensa johonkin harrastukseen tai muiden ihmisten asioihin. Vetäytyy kokiessaan suuria tunteita. Tälle todelliset ystävät ovat harvassa, mutta sitäkin arvokkaampia. On yleensä tervetullut seuraan kuin seuraan, sillä on yleisluonteeltaan mukava, auttavainen ja kohtelias. Atticus on 10 vuotiaasta asti ollut läheinen erään jästisyntyisen velhon Tobiaksen (npc) kanssa, he tapasivat kouluun valmistelevassa opetuksessa vuotta ennen AM:iä. Kummankin harmiksi Tobias päätyi puuskupuhiin ja Atticus korpinkynteen. Tobias on saanut tämän perheeltä lempinimen Titus. Se, että päätyi korpinkynteen on vahvasti sidoksissa nuoren suuren sisäisen maailman kanssa. Sillä, että on fiksu tuskin on asiaan mitään vaikutusta, pitää yleisluonnettaan puuskupuhille hyvin tyypillisenä, kunnianhimoaan ja kierouttaan luihuiselle kuuluvana ja rohkeuttaan rohkelikon vertaisena. Saattaa tylsyyttään tehdä jotain älyttömiä tempauksia ja on kiinnostunut seuraamaan draamaa sivusta.


Atticus ulkoisesti:
Atticus on 175 pitkä ja ruumiinrakenteeltaan jäntevän vanttera. Hänellä on tummanruskeat taipuisat paksut hiukset, jotka laittaa kyllä joka aamu siististi, mutta päivän mittaan hiukset menevät sotkuun. Vihreät kissamaiset silmät, joita reunustaa pyöreät Giorgio Armanin ohutsankaiset lasit, jotka korjaavat hajataittoa. Käyttää myös piilolinssejä. Pukeutuu siisteihin kaapuihin ja vaatteisiin, mutta tätä näkee harvoin muussa kuin koulupuvussa. Kasvot ovat kulmikkaat, leukaterät näkyvät ja nenä suora. Pitää vaalean ihonsa puhtaana ja ajeltuna. Ei käytä koruja, jos kalvosinnappeja ja rintaneuloja ei lasketa, mutta omistaa muutamia rannekelloja, joita käyttää vasemmassa ranteessa. Ei ole harkinnut meikin käyttämistä ikinä. Käyttää Vanilla & Tobacco tai Wood of Windsor hajusteita.

Hymyilee kohteliaasti, yleensä huulet visusti kiinni, välillä kuitenkin hymyilee leveästi ja kyseessä on enemmän irvistys. Hymyilee suu kiinni, poskille muodostuu hymykuopat ja silmäkulmiin että nenän päälle ryppyjä. Kävelee perus ryhdikkäästi ja on liikkeissään reipas. Useimmiten Atticuksen voi löytää makoilemassa pöytää vasten lukemassa. Ääni on matala ja pehmeä, puhe rauhallista. Aksentissa kuuluu britannian eleganssi. Naurusta voi kuulla seurapiirit. Napsauttelee sormia ja kielenkantoja usein. Tapaliike, jota toistaa aina välillä tahattomasti, on hiusten harominen sivulle, jonka jälkeen lasien suoristaminen sangasta ja lopuksi kulmien kohotus. On neuroottisen siisti, ja pitää hyvän huolen omasta makuusalin nurkastaan, omaisuudesta ja vaatteista. Ei ole koskaan hävittänyt mitään hajamielisyydestä huolimatta. Nurkasta löytyy melko vaaraton lihansyöjäkasvi, paljon kirjoja, seinällä on huispaus-teemainen vuosikalenteri ja viikkoaikataulu. Välillä perheen pöllö vierailee tämän luona.


Materia:
Saarnipuusta valmistettu sauva on noin 13 tuumaa, vahva ja jämäkkä, siinä on yhdistelmä ydin (ihmissutta).
Lähes kaikkeen tämän omaisuuteen on kirjailtu tai painatettu kultaisella kaunolla A.d.V.


Muuta:
On taitanut suojeliuksen neljänneltä luokalta, sen muoto on urosteeri.
Kirjoittaa vanhan ajan kaunokirjoitusta, josta on hankala saada selvää. Pitää päiväkirjaa, mikä on lukittuna yöpöydän laatikkoon.