Fletkumadon limaa ja muita ällötyksiä

[Evan Flynn]

"Kai niille joku joskus on yrittänyt syöttää jotain muutakin... Miten ne muuten olisivat tienneet kirjoittaa oppikirjaan, että fletkumatojen ruokavalio koostuu salaatista ja kaalista?" Evan vastasi Lilylle, kun tämä kuulosti vähän huolestuneelta siitä, että fletkumadot saisivat vatsavaivoja ehkä salaatistakin. Toki Lily saattoi olla ihan oikeassakin. Tai olikohan fletkumadoilla edes kipuaistia ollenkaan? Hän ei ollut ollut kovin tarkkaavaisella päällä silloin, kun taikaolentojenhoidossa käsiteltiin fletkumatoja. Aihe kyllä myös ohitettiin varsin nopeasti, koska fletkumadot selvästikään eivät olleet kaikista kiinnostavimpia taikaolentoja.

"No ei, mutta... se tarkoittaa, että se toimii? Ainakin... jotenkin" Evan väitti vastaan Lilylle veitsenkäyttötekniikastaan. Lily vaikutti kuitenkin olevan asiasta erittäin plajon eri mieltä. Ja sitten tämä vielä suuttui, kun hän yritti varmistaa, oliko nyt ymmärtänyt oikein tämän uuden työnjaon! Tytöt! Odottiko Lily, että hän osasi lukea ajatuksia?

"En sanonut, etten tekisi mitään!" Evan puolustautui, "enkä että mielestäni naisten pitäisi tehdä kaikki! Sinä pistät sanoja suuhuni." Hän oli melko varma, että sitä ennen Lily oli myös yrittänyt laittaa fletkumatoa hänen suuhunsa.

"Sinä vain ensin sanoit hoitavasi fletkumadot, mutta kun minä yritin pilkkoa, niin sitten halusit auttaa siinäkin" hän yritti selittää Lilylle, vaikka kaikesta päätellen tämä ei kyllä yhtään kuunnellut, mitä hän sanoi. Koska jos olisi, tämä olisi tiennyt, ettei hän missään kohtaa väittänyt, että naisten pitäisi tehdä kaikki!

"Mutta ole hyvä. Voit näyttää tekniikkasi", Evan lopulta totesi astuen vähän syrjään leikkuulaudan ääreltä, jotta Lily voisi demonstroida ylivoimaisen pilkkomistekniikkansa. Vaikka hän ei tiennytkään, mitä tekniikoita siinä muka voisi olla. Hänellä oli ollut veitsi kädessä ja terävä puoli oli ollut juuriin päin, joten mikä siinä olisi voinut olla pielessä?

[Lily Perkin]

Evan oli melko sympaattinen koettaessaan lohdutella Lilyä että fletkumadoille oli taatusti yritetty syöttää muutakin kuin vain kaalia ja salaattia. Tälläisistä asioista huomasi, kuinka hyvä poikaystävä Evan voisi olla Fionalle. Monet vaan antaisivat asian olla, etenkin kun asiasta oltiin keskusteltu jo hetki. Ja suurinosa olisi antanut asian olla jo heti. Mutta ei Evan.
"Niinpä kai.... " Lily sanoi ja katseli fletumatoaan. "Mutta olisi se silti kiva antaa fletkumadolle jotain hyvää, kun niiden käyttötarkoitus on vaan tehdä taikaliemiaineksia. Tiedätkö, sellainen sopiva palkka kaikesta tälläisestä!"

"Varmasti toimii" Lily myönsi Evanille. "Mutta ei se silti tarkotia sitä, että se olisi oikein tehty!"

Evan kuulosti melko... tuohtunut ei ollut oikea sana, mutta sinne suuntaan. Tyytyväinen Evan ei ainakaan ollut. Mutta kaikesta huolimatta Evan antoi Lilylle mahdollisuuden näyttää oikean leikkaustekniikan. Hyvä. Evanin sormet tulisivat luultavasti jatkossa olemaan turvassa, ainakin veitseltä.
"No ensinnäkin." Lily sanoi kun meni Evanin paikalle leikkuulaudalle. "Sinun kannattaa painaa sormesi kämmeneesi. Laittaa käsi ikäänkuin nyrkkiin. Ja sitten pidellä kiinni, siitä mitä ikinä leikkkaatkaan niin sillä nyrkilläsi, katsos näin." Lily selitti ja näytti mallia. "Alkuun se on hankalaa kun tätä opettelee, mutta loppupeleissä sormesi säilyvät ehjinä."
Seuraavaksi olisi veitsen vuoro. Tämä olisi hankalampaa.
"Kun käytät veistä niin tämä kärki ei saa koskaan nousta ylös. Sen tulee pysyä aina leikkuulaudalla. Näin." Lily sanoi ja alkoi leikkaamaan kauniita, tasaisia palasia.
"Tässä kestää oppia, mutta luota minuun, tällä saa paljon parempaa jälkeä aikaiseksi kuin sillä miten aiemmin leikkasit."

// Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

[Evan Flynn]

"Kai niillä nyt jokin muukin käyttötarkoitus on.." Evan aloitti, kun Lily kuulosti vähän surulliselta siitä, että fletkumatoja vain käytettiin taikaliemiaineksina. Valitettavasti Evankaan ei kyllä keksinyt tähän hätään, mitä muuta fletkumadoilla voisi tehdä. Oliko niillä edes paikkaa ekosysteemissä? Missä fletkumadot edes elivät, kun eivät olleet liemiluokan terraariossa? Hän päätti kuitenkin jättää aiheen siihen, koska Lily vaikutti olevan nyt kiinnostuneempi pilkkomisesta eikä hän halunnut ottaa riskiä, että joutuisi syöttämään fletkulmadolle suklaakakkua.

Evan yritti seurata Lilyn ohjeistusta ja toisaa perässä kaiken, mitä tämä selitti. Sormet kämmeneen, käsi nyrkkiin... Toistaiseksi tämä kuulosti enemmän siltä, että Lily tahtoi tapella kuin leikata liemiaineksia. Pidellä kiinni siitä, mitä leikkaa? Evan katsoi kulmat kurtussa oikeaa kättään - veitsikättään - joka oli nyrkissä. Mihin se veitsi sitten oikein menisi? Sitten Lily kuitenkin otti veitsen toiseen käteensä ja ahaaaa, nyrkissä pitikin olla toinen käsi ja veitsi tässä kädessä... Evan seurasi, kun Lily alkoi leikkaamaan suoliljan juurta nätiksi palasiksi.

"Miksei se saa nousta ylös?" hän kysyi hiukan uteliaana katsoen samalla, kun Lilyn veitsi nousi ja laski ja juuri muuttui pikkuhiljaa palasiksi. Hän ei tiennyt tarkoittiko Lily paremmalla jäljellä liemiaineksia vai leikkuupintaa, joka jäisi, jos vahingossa amputoisi veitsellä sormensa. Varmaan jälkimmäistä, koska mitä iloa olisi näteistä liemianeksista, kun ne kuitenkin hetkessä liukenisivat taikaliemeen eikä kukaan enää tietäisi, olivatko ne näyttäneet hyvältä vai eivät.

"Mutta eikö tuossa ole vaarana, että leikkaa rystysensä auki?" Evan ei voinut olla kysymättä Lilyn leikkuupuuhia katsellessaan. Hän näki tässä aika suuren riskin. Jos hän piti juuresta kiinni sormillaan, riskinä oli leikata vähän sormenpäitä, mutta Lilyn tekniikalla... Siinähän voisi lähteä puoli kättä kertaheitolla!

[Lily Perkin]

Ehkä Lilyn olisi pitänyt deittaillessaan Evania näyttää kuinka veistä käytetään. Ehkä silloin hän olisi saanut Evanin täyden huomion kuten nyt. Ja ehkä jopa lisäruusuja. Toisin kuten Fiona. Taaaai sitten kaikki olisi jatkunut samalla tavalla. Jos Lily olisi pyytänyt Evania tuplatreffeille kokkaamaan, olisi Fionakin ollut siellä. Ja Fiona olisi varmaan satuttanut itsensä ja vienyt Evanin huomion sillä. Ei, ei siitäkään olisi tullut mitään.

Lily ilahtui Evanin kysyessä kysymyksen veitsen nousemisesta. Ja se ilahtuminen oli aitoa. Lily piti siitä, että sai puhua ruuanlaitosta ja... vaikka tämä ei tällä hetkellä ollut ruuanlaittoa niin veitsen käyttäminen liittyi vahvasti ruuanlaittoon.
"Katsos, kun veitsen kärki pysyy jatkuvasti tässä niin tiedät tasan tarkkaan, missä se vetisi on ja voit liikuttaa toisella kädellä sitä asiaa, mitä olet leikkaamassa. Jos taas nostat veitsen ylös näin" Lily selitti ja nosti veistään "se menee joo samaan kohtaan, mutta ei täysin samaan kohtaan välttämättä. Ja jos joku tulee selkäsi takaa säikäyttämään sinut niin se ei takuulla mene samaan kohtaan." Lily selitti Evanille.

Seuraava kysymys sai jopa Lilyn hetkeksi hiljaiseksi. Rystysetkö auki? Evanin tapauksessa kaikki oli mahdollista, mutta kai nyt edes tämä oli epätodennäköistä?
"No... riippuu veitsestä, mutta jos leikkaat pienellä vetsellä niin eihän se edes nouse niin ylös että saisit rystysesi rikki. Isommalla veitsellä.. no, kai se on teoriassa mahdollista, mutta etköhän huomaa sen ajoissa. Sormenpäiden leikkuuta ei välttämättä huomaa kesken leikkauksen kun ne on niin pienet... Tai en tiedä, onko sormesi pienet?" Lily pohti ja katseli Evanin käsiä. Lilyn sormet ainakin oli pienet, joten miksei Evaninkin olisi, olivathan he melkein saman ikäisiä.

"Kokeile." Lily kehotti Evania lopulta ja siirtyi pois leikkuupaikalta. Hän halusi uskoa siihen, että Evan onnistuisi!

[Evan Flynn]

Evanin kulmat kurtistuivat Lilyn vastauksesta vain lisää. Miten niin hän tietäisi koko ajan, missä veitsi on?! Miten veitsen kärjen muka sai pidettyä koko ajan samassa paikassa? Kyllähän suurin osa veitsestä kuitenkin piti nostaa irti leikkuulausta, joten mitä sillä oli väliä, missä kärki oli? Veitsenhän voisi tuoda uudestaan alas miten vinossa tahansa! Evania alkoi vähän epäilyttää, mahtoiko tämä olla taas niitä kertoja, kun Lily yritti vedättää häntä. Tämä vaikutti myös olevan ehkä hieman epätavallisen kiinnostunut... oikeasta veitsenkäyttötekniikasta ollakseen tosissaan. Hän oli myös erittäin varma, että jos joku tulis selän takaa säikäyttämään hänet, veitsi ei todellakaan menisi oikeaan kohtaan, oli sen kärki kiinni leikkuulaudassa tai ei. Hänellä oli tästä ihan ensikäden kokemustakin. Valitettavasti Lilyn huomautus sai hänet myös epäilemään, että Lily saattoi hautoa ajatuksia hänen säikäyttämisestään takaapäin.

Lily oli hetken hiljaa, kun Evan kysyi rystysistään. Tarkoittiko se, että hän oli saanut tytön kiinni valheesta? Ehkä Lily ei ollut odottanut, että hän tajuaisi, että tässä touhussahan voisi mennä rystyset. Tämä kuitenkin ainakin yritti vakuutella, että pienellä veitsellä se olisi käytännössä mahdotonta, mutta Evanin mielestä tämäkin veitsi oli ihan sopivan kokoinen rystysten leikkaamiseen. Ja miten niin huomaisi ajoissa?! Näyttikö hän siltä, että hän huomaisi sellaisen ajoissa?! Tai no, ehkä näytti, olihan hänellä vielä kaikki 10 sormea tallella. Mitä Lily ei tiennyt, oli että häneltä puuttui suurin osa vasemman jalan neljännestä varpaasta. Hän ei toki aikonut kertoakaan asiasta ja toivon mukaan he eivät olisi koskaan tilanteessa, jossa Lily saisi sen muuten tietää.

"Sormenpäiden leikkaamisen kyllä huomaa. Niistä tulee aika paljon verta", Evan ei kokemusasiantuntijana voinut olla huomauttamatta. Hän tutkaili kuitenkin hetken käsiään Lilyn kysyessä, olivatko hänen sormensa pienet. Olivatko ne? Mihin verrattuna? Evan kurtisti kulmiaan.

"Eivät kai... Sitä sormenpäätä tuskin edes huomaa", hän totesi. Mikä oli totta. Hän pystyi hädin tuskin edes itse näkemään, mistä sormesta oli kyse. Sitten Lily kuitenkin siirtyi syrjään ja ilmoitti, että olisi hänen vuoronsa kokeilla leikkaamista. Evanista se ei tuntunut nyt kyllä yhtään turvalliselta. Hän kuitenkin siirtyi takaisin leikkulaudan ääreen, koska ei tahtonut riidelläkään Lilyn kanssa.

"Et sitten säikäytä minua selän takaa!" hän kuitenkin huomautti ennen kuin nosti veitsen takaisin käteensä, laittoi toisen kätensä nyrkkiin ja koetti sitten alkaa leikata niin kuin Lily oli näyttänyt. Se tuntui varsin kömpelöltä, mutta hän leikkasi hitaasti ja niin vain suoliljan juuresta alkoi syntyä pieniä, siistejä palasia.

[Lily Perkin]

Evan kuulosti siltä, että leikkeli usein sormenpätään. Ja ei ihme tuolla tyylillä! Tai ainakin yhtä!
"No, voit olla huoletta, tästä lähtien sormenpääsi ovat turvassa!" Lily lohdutti Evania. Kunhan vain Evan muistaisi oikean leikkuutekniikan, niin vahinkoja ei sattusi. Jos mietti Fionaakin! Lily ei muistanut koska Fiona olisi leikannut sormeensa! Evankin selviäisi tästä lähtien taatusti ihan yhtä hyvin mitä Fiona selvisi.

"En, en, en säikyttele!" Lily lupasi Evanille ja jäi katsomaan kun Evan teki töitä. Ja kuinka yllättävää (ei oikeastaan), Evan onnistui. Lilyn kasvoille levisi innokas hymy. Nyt ei saanut säikäyttää, mutta Evania todellakin PITI kehua. Evan teki juuri kuten piti - leikkeli rauhallisesti. Tahti tulisi nopeutumaan, mitä enemmän Evan pilkkoisi. Ties vaikka ensi vuonna Evan olisi yhtä nopea kuin Lily ja Fiona!
"Katso nyt!" Lily sanoi hiljaisella, mutta innokkaalla äänellä. "Niistä tuli tosi, tosi hyviä! Sanoinhan, että se toimisi."

[Evan Flynn]

Evan ei ollu Lilyn sanoista huolimatta täysin vakuuttunut. Ehkä hänen sormenpäänsä olivat turvassa, mutta entä sitten koko muu sormi? Ja rystyset? Kämmenselkä? Ja mitä iloa oli sormenpäästä, jos leikkasi koko sormen juuresta asti irti?! Hän katsoi parhaaksi kuitenkin olla kertomatta mielipidettään ääneen, koska Lily selvästi oli erittäin innostunut tästä leikkuutekniikastaan.

Lily lupasi, ettei säikyttelisi Evania, mutta hän tunsi silti koko ajan tämän katseen itsessään, mikä alkoi käydä pikkuhiljaa vähän kiusalliseksi. Hän ei ollut tottunut siihen, että häntä katsottiin! Paitsi ehkä silloin, jos hänestä vuoti tosi paljon verta. Mutta ei ennen sitä!

Evan tunsi kasvojensa vähän punehtuvan, kun Lily alkoi kehua hänen pilkkomistaan. Tytön jatkaessa kuumotus tuntui jo korvissa asti. Oli ollut kiusallista, että Lily katsoi häntä niin tarkasti, mutta tämä oli vielä kamalampaa! Miten hänen pitäisi tällaisen huomion alaisena keskittyä pilkkomiseen?!

"Joo, joo... okei", Evan mutisi pitäen katseensa leikkulaudassa ja veitsessä, jotta Lily ei huomaisi hänen nolostumistaan, "eikö sinun pitäisi jatkaa niitä fletkumatoja?"

[Lily Perkin]

Asia jota Lily ei todellakaan tältä jälki-istunnolta odottanut, oli se, että Evan punaistuisi. Siis, punastuisi! Koska muka Evan olisi viimeksi punastunut? Ei varmaan koskaan. Tämä tilaisuus täytyi käyttää hyväksi!

Lily pohti vaihtoehtoja mielessään. Ihastusutelut olisivat ilkeitä. Ja sitä paitsi, jos Evan olisi ihastunut Lilyyn, Lily ei todellakaan halunnut tietää sitä. Ehkä Romeon sanoissa oli pointti. Kaikkia ihastumisia ei todellakaan halunnut tietää.
Nolous huonosta leikkausjäljestä voisi toimia, mutta Evan varmasti näki itsekin, että se oli loistavaa. Eikä siinä ollut vikaa. Vain nopeus, mutta kyllä sen nyt tajusi ettei Evanin kannattanut olla nopea. Ja se tulisi kuitenkin ajallaan jos tulisi.
Tietenkin Lily voisi kysyä ajatteliko Evan juuri nyt Fionaaa... mutta se menisi liian lähelle ihastumiskysymyksiä. Jos kävisi erittäin huonosti niin Evanin sisäinen Rohkelikko tulisi ulos ja Evan sanoisi olevansa ihastunut Lilyyn. Ja kuten aiemmin ajateltu, se olisi huono juttu jota kukaan ei haluaisi tietää!
Entäpä sitten... lämpötila? Se olisi turvallinen. Eikä siinä ainakaan ehtisi tapahtua mitään kamalaa, kun Evan ei voisi ottaa esimerkiksi paitaansa pois siltä varalta, että Carrow sattuisi pian paikalle tarkistamaan missä vaiheessa työ oli. Mutta Lily saisi kuitenkin otettua esille sen, että Evan oli punainen kuin rapu.

Ennen kuin Lily ehti sanoa mitään, Evan muistutti Lilyä fletkumadoista. Aivan. Ne työt. Lily otti uuden fletkumadon käsittelyynsä.
"Ainiin!" Lily sanoi hihkaisten. "Melkein jo unohdin koko fletkumadot, tuota sinun leikkelyä oli mielenkiintoista katsella." hän jatkoi vielä todenmukaisesti.
"Tuliko sinulle kauhean kuuma? Olet aivan punainen. Ihan kuin joku keittäisi rapua jossain kattilassa." Lily kysäisi ihan muuten vaan ja vilkaisi Evania. Evanin reaktio kiinnosti häntä kovasti.

[Evan Flynn]

Evan säpsähti ja melkein osui veitsellä kämmenselkäänsä, kun Lily hihkaisi. Hän kääntyi hitaasti katsomaan Lilya vähän närkästyneenä, koska Lily oli luvannut olla säikyttelemättä. Ja ilmeisesti Lilyn ainoa asiakin oli, että tämä oli unohtanut fletkumadot. Hän oli huomannut! Hän tosin ei tiennyt, millä tavalla hänen pilkkomistaan oli mielenkiintoista katsella. Tai ehkä Lily oli yksi niistä hulluista, jotka rakastivat katsoa kauhuelokuvia ja pitivät hitaasti lähestyvän katastrofin odottamista jotenkin mielenkiintoisena.

Evan katsoi, kun Lily otti uuden fletkumadon käteensä ja kääntyi sitten taas takaisin oman työnsä puoleen, mutta ennen kuin hän ehti laskea veistä kertaakaan alas, Lily avasi taas suunsa. Puna Evanin poskilla tietysti vastoin hänen tahtoaan vain syveni, kun asiasta huomautettiin.

"Ei", hän vastasi lyhyesti nostamatta katsettaan, jotta Lily ei ainakaan näkisi vielä enemmän hänen punaista naamaansa, "en vain tykkää, että tuijotat minua kuin... kuin... odottaisit jotain!"

[Lily Perkin]

Evan säikähti. Pahus. Ja katsoikin Lilyä pahasti! Luojan kiitos Lily ei ollut innostunut tästä tämän enempää. Ties vaikka koko käsi olisi katkennut! Onneksi sentään ei. Luultavasti Evan olisi ollut tosi vihainen, jos hän olisi lähtenyt jälki-istunnosta ilman kättä, vaikka mitä luultavammin sen olisi aika nopeasti saanut korjattua.
"Sori!" Lily kuiskasi.

Lily kurtisti kulmiaan Evanin kertoessa, mikä häntä punastutti. Hän ei tykännyt koska... Lily vaikutti odottavan jotain? Mitä jotain??? Pusua? Ei, sitä Lily ei todellakaan odottanut. Mitä muutakaan Evan muka olisi tässä voinut olettaa Lilyn odottavan? Ei tämä ollut mikään sirkustilaisuus, jossa Lily odottaisi Evanin heittävän kärrynpyörää. Ja muutenkin, ei kärrynpyörien tekeminen ollut mitenkään erityisen noloa. Paitsi ehkä jos olisi Evan.

Asia jäi häiritsemään Lilyä. Hänen oli pakko nostaa se esille, ihan vain, ettei Evan kuvittelisi mitään väärään.
"Minusta tuo on kiinnostavaa! Enkä tuijota sinua mitenkään että odottaisin että pussaisit minua tai jotain joten älä huoli!"