Vetistä aarteenmetsästystä

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

//No niin, sain vihdoin aikaiseksi aloitettua tämän aarteenmetsästyspelinkin. :D Sijoitin tämän nyt sitten aika kauas menneisyyteen eli lauantaille lokakuun 10. päivään. Jolloin muistaakseni siis Lucas ja Harold olivat sopineet riitansa ja saman viikon tiistaina oli ollut se PVS:n kirskuristajatunti. Mukaan olivat ainakin jossain kohtaa tulossa Sebastian, Nick ja Harold. Ja Lucas on tosiaan löytänyt vihjeen ja kertonut siitä sitten näille kolmelle ja nyt vuorossa on aarteen hakeminen. :D//

Lucas odotteli järvenrannassa muita aarteenetsijöitä tähyillen veteen. Hänellä oli vieressään ämpärillinen kaloja. Päivä oli melko tyyni, mutta se tuskin teki vedestä yhtään sen vähemmän kylmää. Oli kuitenkin sentään jo lokakuun alku ja vesi näytti melko hyiseltä. Sattumoisin hän myös tiesi, että se oli melko kylmää, sillä saman viikon tiistaina pimeyden voimilta suojautumisessa oli käsitelty kirskuristajia ja tehty melko hyinen sukellusreissu juuri tähän samaiseen järveen. Hän oli toki silloin jo yrittänyt parhaansa mukaan tähyillä jotain aarteen näköistä, mutta ei ollut huomannut mitään. Hänellä tosin oli silloin ollut muutakin tähyiltävää ja rajallisesti aikaa.

Tällä kertaa hän oli varautunut käyttämään aarteen etsimiseen vaikka koko lauantaipäivänsä, jos tarve niin vaati. Hän ei lähtisi nukkumaan ilman sitä, vaikka ajatus järvessä pulikoimisesta ei innostanutkaan yhtään. Mutta senhän vuoksi hän olikin kutsunut mukaan kavereitaan, joiden kanssa hän oli aiemmin päätellyt, että vihje viittasi nimenomaan järvelle. Ehkä näitä huvittaisi uiminen enemmän kuin häntä. Ainakin Sebastian tunnetusti oli suuri veden ystävä. Vihje, jonka hän oli sattumalta löytänyt aiemmin oli ollut kuitenkin melko tarkka siitä, että sukeltamista olisi luvassa. Mihin muuhunkaan kidusruohoa tarvittaisiin?

Odotellessaan Lucas kaivoi vielä housujensa taskusta esiin revityn pergamentinpalan ja luki sen uudelleen. ”Muista kidusruoho! Vie myös jotain kalaa tuliaiseksi - ehkä tällä kertaa selviää, mikä laji on sen herkkua!" Kidusruohoahan tunnetusti pystyi käyttämään sukeltamiseen – ellei kyse sitten ollut taikaliemien keitosta – ja ainoa paikka koko koulussa, jossa valvojaoppilaiden kylpyhuoneen lisäksi pystyi sukeltelemaan oli koulun järvi. Ja valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa ei kyllä asunut yhtään kalojen ystävää, mutta järvestä niitä sen sijaan varmasti löytyisi. Hämärän peitossa tosin oli sekin, että ketä tai mitä vihje tarkalleen ottaen tarkoitti. Lucasta ei liiemmin huvittanut joutua tekemisiin esimerkiksi vedenväen kanssa.

[Harold Benson]

Harold osallistui kaveriporukalla aarteenetsintään oikeastaan vain sen takia, että häntä oli enemmän tai vähemmän pyydetty mukaan siitä. Aarteenetsintä kuulosti kuitenkin aika lapselliselta eikä takkutukka oikein pystynyt kuvitella, että se olisi tarkoitettu näinkin vanhoille oppilaille. Sitä hän ei kyllä ihan sanonut ääneen vaan ilmestyisi myös paikalle järven ääreen, jossa aarre ehkä olisi. Hän kyllä epäili suuresti, että siellä mitään aarretta olisi, ellei sitten aarteella tarkoitettu mitään elävää olentoa, joka haluaisi tappaa sinut. Sellaisia siellä oli aivan varmasti!

Takkujensa kanssa hieman puuhaten Harold asteli järven rannalle ja näki kauempana jonkun punatukkaisen seisoskelevan, joka oletettavasti oli joku hänen kavereistaan. Se että miksi hänen kavereihinsa kuului niin monta punatukkaista, siihen Harold ei osaisi vastata. Eihän hän edes yleisesti ottaen pitänyt kaikista punapäistä. Harold kuitenkin lähti hahmoa kohti ja pian hän tunnistikin tämän jo Lucakseksi.
”Hei Lucas”, takkutukka tervehti tätä jo kaukaa, sillä vaikka he olivatkin sen jutun jo sopineet, Harold ainakin tuli antamaan toiselle vielä tilaa olla hänen kanssaan tai ei, ihan miten Lucas haluaisi. Oikeasti korpinkynsi ei vain halunnut, että Lucas onnistuisi taas jotenkin laittamaan heidän kaverisuhteeseen nurin tai ainakin aiheuttamaan suurempia ongelmakohtia.

”Opettelin jo kuplapääloitsun ihan varmuuden vuoksi”, Harold kertoi kaverillensa saavutettuaan tämän.
”En ihan halua vilustua, vaikka osaisinkin ehkä jotenkin jo kuivattaa nämä”, hän vielä jatkoi osoittaen viimeisellä sanalla yhdellä sormellaan hiuspehkoansa. Sen kuivattaminen loitsukeinoin saattoi ehkä myös olla hieman riskialtista tai ainakin Harold oli yrittänyt jättää ne kerrat tosi vähäiselle. Voisihan olla että loitsulla olisi jotain hänelle vielä tuntemattomia haittatekijöitä takuille.

”Muut ovat vielä matkan päällä vai?” hän kysyi hetken päästä, sillä Lucaksen tuntien ei olisi ollut mikään suuri yllätys jos tämä olisi jo riitautunut muiden kanssa sillä välin ja he olisivat nyt enää kaksin etsimässä aarretta. Siis Lucas etsisi silloin aarretta ja Harold olisi vain seuran vuoksi paikalla. Sebastian ja se hiljainen poika olivat tosin myös rohkelikkoja, joten ehkä Lucas ei sentään ollut riitautunut heidän kanssaan tai niin takkutukka hartaasti toivoi.

[Sebastian Madison]

Aarteenmetsästyspäivä oli koettanut vihdoin. Sebastian oli innoissaan. Ei ehkä niinkään aarteenmetsästyksestä itsestään, mutta hän pääsisi viettämään aikaa isomman kaveriporukan kanssa. Tälläisiä hetkiä Sebastian oli kaivannut enemmän kuin tajusikaan. Toki kesäisin hänellä oli aikaa olla isoissa kaveriporukoissa, mutta oli se hauskaa talvisinkin.

Sebastian saapui innoissaan järvelle. Oli hauskaa, että pojat olivat saaneet Haroldin mukaan. Harold saisi olla tämän homman aivot. Kolmas rohkelikko heidän ryhmässään oli Sebastianille tuntemattomampi. Poika oli jutellut tämän kanssa ehkä kerran tai pari, muttei sen enempää. Ties vaikka tämä olisi todella fiksu! Lucaksen aivoihin Sebastian ei luottaisi... mutta sitä poika ei ikinä sanoisi Lucakselle ääneen.

Sebastian alkoi lähestyä kohti tapaamispaikkaa. Harold ja Lucas olivat ehtineet aiemmin paikalle.
"Terve! Miten menee?" Sebastian kysyi pojilta. Kolmatta rohkelikkoa ei näkynyt vielä missään. Sebastian toivoi, että tämä ilmestyisi pian paikalle. Olisi kiva päästä pian tositoimiin!

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

((Jatkan tähän nyt, vaikkei Nickiä näykään, kun tämä on seissyt jo niin kauan. Mutta Nick voi ainakin minun puolestani vielä tulla myöhemmin mukaan missä kohtaa vaan, jos haluaa!))

Lucaksen vielä pohtiessa kuumeisesti, mitähän heidän oikeastaan piti järvellä tehdä, hän huomasi jossain kohtaa Haroldin lähestyvän järveä. Tämä tervehti häntä jo hyvän matkan päästä, ja hänkin heilautti kättään ja vastasi tämän tervehdykseen. Hän hädin tuskin enää edes ajatteli heidän aikaisempaa riitaansa, sillä sehän oli nyt jo sovittu ja kaikki oli taas hyvin. Itse asiassa hän enää edes hädin tuskin muisti, mistä riita oli saanut alkunsa.

Harold seisahtui hänen vierelleen ja kertoi opetelleensa kuplapääloitsun. Oli selvästi ollut Sebastianilta ihan hyvä idea pyytää Korpinkynsi mukaan aarteenmetsästysretkelle. Hän itse ei todellakaan osannut kuplapääloitsua. Hänen kuivatusloitsunsakin oli vähän siinä ja siinä. Tai siis, kyllä se yleensä kuivatti, mutta siinä oli usein myös tiettyjä… sivuvaikutuksia. Kuten esimerkiksi palovammoja. Kerran hän oli onnistunut jopa sytyttämään kauluspaitansa hihan oikein liekkiin yrittäessään kuivattaa sitä sen jälkeen, kun se oli kastunut käsiä pestessä. Hän ei ehkä välttämättä haluaisi käyttää loitsua Haroldin nähden.

”Mmmm, ilmeisesti”, Lucas vastasi Haroldin kysymykseen tähyillen sitten koululle päin. Hän oli hieman kyllä odottanut, että muut olisivat olleet jo paikalla, sillä hän itse ei yleensä varsinaisesti ollut kauhean ajoissa yhtään missään. Mutta ehkä hän oli tänään ollut. Hän ei ollut aivan varma asiasta, sillä hän ei kauheasti tavannut vilkuilla kelloa. Nyt hän kuitenkin alkoi kaivaa kelloa housujensa taskusta, mutta siinä samassa hän huomasi Sebastianin jo lähestyvän järveä ja pudotti kellon takaisin taskunsa pohjalle heilauttaakseen tällekin kättään.

”Moi!” hän tervehti Sebastianiakin, ”ihan hyvin. En tosin tiedä, missä Nick on.” Lucas tähyili taas koululle päin, mutta ei nähnyt vuoden alemmalla luokalla olevaa kaveriaan missään vieläkään. Ehkä tälle oli tullut jokin este? Ehkä jokin valvojaoppilasjuttu? Hän ei ollut voinut olla hetken miettimättä, että miten ihmeessä päätyi kaveeraamaan sekä valvojaoppilaan että johtajapojan kanssa. Hämmentävää. Hänen vanhojen elämänohjeidensa mukaan sellaisista ihmisistä kannatti pysyä vain mahdollisimman kaukana.

”Ehkä pitää vain aloittaa ilman häntä…” Lucas lisäsi vielä hetken päästä vilkaisten vieressään olevaa kalaämpäriä ja sitten taas järveä. Olisi kyllä ehkä vähän epäreilua aloittaa ilman Nickiä, etenkin kun hän itsekin oli usein myöhässä vähän kaikkialta, mutta… Tuntuisi vähän tyhmältä seistä tyhjänpanttinakaan siinä järvenrannassa kolmestaan vain odottelemassa. Ehkä he voisivat tehdä vähän valmisteluja ja ehkä Nick sitten jo olisikin ehtinyt paikalle.

”Eli… Aarre siis ilmeisesti on järvessä… tai näin me päättelimme”, Lucas aloitti, vaikka oikeammin ehkä hän oli päätellyt, mutta hänestä se oli ollut ihan hyvin päätelty, ”ja se on jollakulla, joka pitää kalasta. Siksi minulla on kalaa.” Hän viittasi kädellään vieressään odottavaan kalaämpäriin.

”Mutta ongelma ehkä on se, että miten saamme tämän”, hän osoitti jälleen ämpäriä ja sitten järveä, ”tuonne ja ilman että… ööö… hukumme tai jotain.” Se olisi aika iso plussa. Olla hukkumatta. Mieluiten hän kyllä oikeastaan olisi ollut ihan kokonaan kastumatta, mutta se saattaisi olla hieman vaikeaa, jos uimaan oli pakko lähteä.

[Harold Benson]

Lucas kertoi, että muut olivat ilmeisesti vielä tulossa, ja Harold nyökkäsi ja kääntyi itsekin katselemaan hieman ympärillensä. Takkutukka ei todellakaan palannut innosta mennä aarretta etsimään tuonne järveen, mutta ehkä se osoittautuisikin luultua kivammaksi, kun kerran mukana olisi joitain kavereita – tai ainakin Lucas.
Haroldin katsellessa vielä järvelle tämä kuuli miten tuttu ääni tervehti, joten hän kääntyikin ympäri takaisin rohkelikkojen suuntaan.
”Hei”, takkutukka tervehti virnistäen Sebastiania. Lucas, kuten Harold oli olettanutkin, vastasi johtajapoikakaverinsa kysymykseen ja selitti Nickin puuttuvan. Harold joutui hetken ajan miettimään, että ketä Nickiä Lucas mahtoikaan tarkoittaa, mutta kyseessä varmaan oli se hiljainen rohkelikkopoika.

Sebastianin kysymykseen Harold ei sitten enää jälkikäteen vastannut, sillä Lucas oli vastannut siihen ihan tyhjentävästi sekä Lucas sitten jo ehdotti aloittamista.
”Joo voidaan varmaan, sillä Nickhän tietää mistä meidät löytää”, takkutukka myötäili ja toivoi, etteivät he oikeasti jäisi ikuiseksi ajoiksi järven syvyyksiin. Tai jos jäisivätkin, niin hiljainen rohkelikko ainakin tietäisi mistä heidät löytäisi – vedenväen somisteina.

Harold kuunteli tarkasti Lucaksen selontekoa tilanteesta ja nyökkäsi vaivihkaa joissain kohdissa yrittäen olla jäämättä ihmettelemään joitain kohtia ja aukkoja toisten päättelyketjusta. Takkutukkaa ehkä eniten häiritsi se, että Lucas todellakin uskoi aarteen olevan järvessä. Kuka hullu nyt heittäisi aarteensa järveen, jossa oli jättiläiskalmari? Paitsi ehkä tämän koko jutun organisoijat, jotka eivät osanneet ajatella selvästi. Kuitenkin aarre ei takuu varmasti olisi järvessä, sillä tämähän oli oikeasti tarkoitettu vain pikkuisille oppilaille ajanvietteeksi, kun he eivät pärjäisi sitten keväällä olevissa Turnajaisissa.
Korpinkynnen piti yrittää parhaansa, jotta hän ymmärtäisi ja käsittäisi edes jotenkin sitä mitä Lucas aikoi tehdä ämpärinsä kanssa. Miksi Lucaksella oli edes ämpäri mukana? Takkutukka nyökkäsi kuitenkin hieman ja yritti peittää hämmästyneisyyteensä ystävällisellä hymyllä. Hän kyllä vilkaisi lyhemmän kaverinsa puhuessa Sebastianiin, jotta näkisi että miten tämä suhtautuisi Lucaksen suunnitelmaan. Sebastianhan oli sentään johtajapoika ja Lucasta vanhempi, joten tämä varmaan tietäisi Lucasta paremmin.

”Kuten aiemmin jo Lucakselle sanoin, niin opettelin kuplapääloitsun. Eli emme huku tai ei ainakaan ihan heti”, Harold kertoi hieman virnistäen lopuksi. Jos loitsu siis onnistuisi, mutta kai se onnistui. Sen piti onnistua. Takkutukka laittoi sauvansa housun taskuun ennen kuin ryhtyi solmimaan takkujaan kiinni. Saatuaan ne kiinni poika otti taikasauvansa taas käteensä.
Harold oli vielä sen verran kaukana Lucaksen luona olevasta ämpäristä, joten ei tiennyt että oliko sen sisällä jotain vai ei. Ehkä Lucas vain halusi laittaa siihen sitten sen aarteen, jos he löytäisivät sen – tai Lucas varmaan luotti ihan täysillä siihen, että se löytyisi.
”Eikö tuota ämpäriä ihan vain voisi heittää veteen?” korpinkynsi vielä kysyi, sillä niin helpostihan saataisiin ämpäri veteen – hukkumatta.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine