Velhoja on moneen junaan ja asemallekin jää

[Elliot Candley]

((Tervetuloa vaan pelailemaan kaikki. :) Aloitusviesti sijoittuu Tylypahkan pikajunan laiturille lähellä Tylyahoa, mutta paikkaa voi myös siirtää. ))

Joulukuun hento lumisade laskeutui ratamaiseman ylle. Tylypahkan pikajuna nytkähti liikkeelle. Elliot otti muutaman juoksuaskeleen matka-arkkuaan raahaten, mutta turhaan. Poika ei millään pysynyt lähtevän junan tahdissa. Pian siitä näkyivätkin enää valot, sitten kolkekin hiljeni.

Selvä, Elliot ajatteli. Minä jäin kyydistä.

Hetken aikaa se tuntui upealta vapaudelta. Nyt hän voisi tutkia vaikka Työyahoa. Epäelliotmainen hätäännys iski kuitenkin nopeasti. Tuolla jossain meni juna. Se olisi vienyt kotiin, mutta Elliot ei ollut siinä. Eikä hän ollut koulullakaan, ei hän ollut edes ilmoittautunut jäämään.

Elliot istui matka-arkulleen. Kuinka hän kouluun muka pääsisi? Arkku oli ollut painava raahata jo vaunuista junaan. Hän ei mitenkään voisi kävellä sen kanssa linnaan. Elliot ei tiennyt, halusiko hän edes linnaan. Hän oli odottanut joululomaa ja perheensä näkemistä jo ennalta. Oliko kukaan samanikäinen tuttu edes jäämässä?

Majatalo, Elliot keksi. Hän voisi majoittua Tylyahoon. Elliot otti rahapussinsa esiin. Paljonkohan huone maksoi? Varmaan enemmän kuin kaljuuna ja viisi sulmua. Eikä joulu majatalossa houkutellut sen enempää kuin asemalle jääminen. Pitikin jäädä tarkistamaan oliko sarjakuvat pakattu, Elliot ajatteli ärtyneenä ja potkaisi matka-arkkuaan.

Hiutaleita laskeutui hiljaiselle seisakkeelle. Epätavallinen kyynel yritti kihota Elliotin silmiin, mutta hän pyyhkäisi sen ärtyneenä pois. Ei tässä voinut jäädä itkemään. Hän oli jo yhdentoista, kyllä hän jostain löytäisi apua. Tapaushan oli oikeastaan aika kiinnostava. Suunnitelmtuna se olisi ollut mitä mainioin kepponen.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

[Susana De Almeida]

((Moii, tuon Susanan nyt tänne pelattavaksi, niin saadaan peli käyntiin!))

Äidin mielestä oli ollut järkevää lähteä Tylypahkaan jo joululoman ajaksi, että Susana ehtisi tutustua kouluun. Niin kai, mutta olisi ollut myös järkevää kertoa, miten sinne pääsi, kenelle hän ilmoittautuisi, mihin hän majoittautuisi...
Tuskaillen Susana luki yhä uudestaan ja uudestaan äidin jättämää muistilappua läpi. Serkut Scarboroughista olivat auttaneet Susanan Lontoossa junaan ja oli viettänyt yhden yön Tylyahossa melko omituisessa paikassa.

Lumisade alkoi pikku hiljaa muodostaa lumista kerrosta toppatakin hartioille Susanan seistyä kauan paikoillaan. Kylmä. Kanariansaarilla oli lämpimämpää, Susana mietti nyreissään ja havaitsi silmäkulmassaan nuoren, ehkä 11- tai 12-vuotiaan pojan. Ajatukset Susanan päässä taistelivat vaihtoehdoista ja lopulta vasten periaatteitaan, hän kääntyi ja käveli pojan luo.

"Moi, tiedätkö mistä pääsisin Tylypahkaan?" Susana kysyi, vaikka sisimmässä avunpyytäminen sattui pahemman kerran.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine