Loitsintaa Rohkelikkotornissa

[Carolynne Fox]

"Mi- mitä... vampyyri?" Lyn ihmetteli, mutta toisaalta, ehkä hänen olisi pitänyt tajuta. Siis se, että poika esitti vampyyria. Mikään muu ei olisi voinut selittää sellaista röyhelöpaitaa. Sitä hän ei kyllä kuollakseenkaan ymmärtänyt, miksi poika vitsaili hänelle jatkuvasti, mutta ehkä hän voisi selvittää asian - jospa poika oli vaikka ihastunut häneen. Samoin hän voisi selvittää sen, minkä takia tämä hengaili verhon luona röyhelöpaidassaan.

"Onko tänään siis joku naamiaisiltama?" Lyn kysyi. Häntä alkoi huolettaa, että häneltä oli jäänyt joku juttu huomaamatta, ja häntä alkoi vähän kaduttaa, että hän oli käyttäytynyt niin kiivaasti. Ehkä tänään olikiin juhlailta, ja hän oli typeränä yrittänyt tehdä loitsuläksyjään. Kyllä hän tiesi, että äidille kirjoittaminen tai äidin kirjeiden lukeminen vaikutti häneen aina, mutta ehkä hänen pitäisi pikkuhiljaa oppia olemaan purkamatta tunteitaan viattomiin kanssaoppilaisiin.

[Lazlo Silverstein]

Tyttö oli silmin nähden vaikuttunut siitä, kun Lazlo Vesto oli maininnut olevansa vampyyri tai niin hän itse ymmärsi tilanteen. Hän joutui virnistelemään enemmän, mikä oli lähes mahdotonta. Moni tuntui sivuuttavan faktan liian vähän äänin nykyään, joten tällainen reaktio oli aina mukava kokea.
”Kyllä. Saanen esittäytyä, Lazlo Vesto, vampyyri”, poika pui uutta, oikeaa, esittäytymistään aluilleen vetäen perään vielä hovikelpoisen kumarruksen. Nämä tuntuivat olevan niitä joitain yleismaailmallisia hyödyllisyyksiä, jos isoveli oli kiinnostunut historiasta ja käytöstavoista lähes yhtä paljon, kun pikkuveli itse vampyyreista ja niihin liittyvistä jutuista.

”Saako tiedustella, että kuka tämä viehkeä neiti on?” Lazlo Vesto oli jo puoliksi puremassa kieltään, sillä tajusi, että tyttö voisi ymmärtää tämänkin ehkä väärin ja sitten oltaisiin taas ihan alkupisteessä. Joskin oli kai ihan kohteliasta kysyä, että kuka tyttö oikein oli, jos tuo nyt koko ajan oli ollut tässä näin syyllistämässä ja kaikkea? Olisi kiva osata ainakin viitata tuohon itse puheessa edes jollain nimellä ja itse keksimät näyttämönimet eivät tainneet olla kovin hyviä vaihtoehtoja, kun kerran kunnon näyttämöjutuista oli jo kuta kuinkin luovuttu.

Se, että Lazlo Vestolta kysyttiin juhlien perään, oli tosi yllättävä veto tai ainakin niin hän itse ajatteli. Hän ei suoraan sanottuna ollut saanut kuin pari kutsua joihinkin juhliin. Oli hän muita toki vahingossa ja puolivahingossa kuokkinut, mutta suuret hienot juhlat olivat jääneet kokematta tai ainakin näin kavereiden kesken olevat.

”Ööh”, vampyyripoika aloitti kääntäen katseensa hieman tuvassaan katsellessaan siellä olijoita, sisustusta ja kuunnella puolittain kauempana olevien jutustelua.
”En tiedä”, hän jatkoi kohauttaen olkiaan.

”Kannattaa varmaan kysyä muilta. Minua ei usein kutsuta juhliin, niin en voikaan tietää”, Lazlo Vesto ehdotti ja selitteli hymyn pysyessä huulilla hänen asetellessaan etuhiuksiaan hiukan paremmin.

[Carolynne Fox]

Lazlo Vesto, vampyyri. Lyn virnisteli tiedolle ja nyökkäsi hovikumarrukselle.

"Hauska tutustua, Lazlo Vesto, vampyyri", hän vastasi. "Minä olen... hmm... Emerald Kaunissukuinen, veela", hän sanoi ja hymyili mahdollisimman kauniisti ja veelamaisesti. Hän ei ollut aivan varma siitä, miksi heidän piti esittää näitä rooleja, mutta kieltämättä se oli ihan hauskaa. Tai ainakin hauskempaa kuin epäonnistuneiden loitsujen taikominen.

Lyn kuunteli kulmat totisessa kurtussa, kun poika vastasi juhlakysymykseen. "Aivan, aivan", hän sanoi erittäin vakavalla äänellä. "Varmasti vampyyreja harvemmin kutsutaan mihinkään juhliin. Hehän - tai siis tehän - saattaisivat vaikka ymmärtää juhlatarjoilut vähän väärin ja käydä vieraiden kimppuun!" Lyn sanoi ja hihitti.

[Lazlo Silverstein]

Tyttö esittäytyi Emerald Kaunissukuiseksi ilmoittaen samalla myös olevansa veela. Lazlo Vesto nyökkäsi automaattisesti, kunnes tajusi, että pitäisi varmaan sanoa tai tehdä jotain muutakin. Hän ei vain ollut ihan perillä siitä, että yrittikö tyttö pitää häntä nyt vuorostaan pilkkanaan vai olla vain mukava tai hauska. Ainakin poika toivoi, ettei kyseessä ollut se ensimmäinen vaihtoehto. Ei sillä, että häntä oli se haitannut, mutta pitemmän päälle se oli ärsyttävää. Toivottavasti Emerald ei nyt heti uskonut, että hän yrittäisi leikkiä lumoutunutta vain sen vuoksi, kun oli sanottu tuon olevan veela. Siihen hän ei ehkä ihan antaudu, kun oli jo kerran itse sulkenut jotenkin näyttämö -kappaleensa.

”Hauska tutustua neiti Kaunissukuinen”, Lazlo Vesto lausui vielä kohteliaasti pyrkien pitämään tavallisen ilonsa kasvoilla.

Neiti Kaunissukuinen sanoi sitten varsin suoraan siitä, miten hän ei uskonut vampyyrien sopivan juhliin. Onneksi Lazlo Vesto osasi suhtautua siihen ymmärryksellä. Vampyyrit, kun tuntuivat olevan aika monille ihan uutta aluetta ja ennakkotiedot tuntuivat hilluvan nollan tiennoilla.

”Vampyyrit osaavat etiketit ja noudattavat niitä varmaan paremmin kuin jotkut muut, tavalliset. He osaavat käyttää serviettejä esimerkiksi, nousta ylös tuoliltaan, kun nainen astuu huoneeseen, taitavat hyvän small talkin ja muutenkin ovat tosi hyviä kaikessa. Myös tanssimisessa ja kaikessa mikä vaatii älykkyyttä!” poika korjasi erheellisiä käsityksiä aika innokkaasti, vaikka Emerald olikin hihittänyt aiemmin. Varmaankin kuvitelmalleen, joka nyt valitettavasti sattui olemaan väärin, vähän enemmänkin kuin vähän, vääränlainen.

”Ihme kyllä, jos ei veela ole saanut kutsua juhliin. En usko, että pitojen järjestäjänä olisi vain muita tyttöjä”, Lazlo Vesto vielä ihmetteli ääneen. Outoa se oli, vaikka olikin selvää, että tyttö itse ei oikeasti ollut veela. Kuitenkin Lazlo Vesto koki tarvetta pitäytyä vielä siinä faktassa, kun se kerran oli ilmoitettu esittelyn yhteydessä.

[Carolynne Fox]

Lyn yritti kovasti olla tirskahtelematta, kun poika kutsui häntä neiti Kaunissukuiseksi. Se oli kieltämättä todella oivallisesti keksitty nimi. Ehkä hänen pitäisi vaihtaa oma sukunimensä siihen - siitäpähän vanhemmat saisivat! Lyniä huvitti kovasti ajatus siitä, kuinka pahasti vanhemmat järkyttyisivät hänen ilmoittaessaan, ettei hän halunnut pitäytyä heidän ah-niin-tunnetussa sukunimessään.

Mutta nyt oli kuitenkin keskityttävä tähän. Poika piti jonkinlaista luentoa vampyyrien käytöstavoista, eikä Lyn ollut ihan varma, miksi.

"Ahaa, ahaa, vai niin", hän sanoi. "Sinä taidat sitten ihan oikeastikin pitää vampyyreista? Vai ovatko nuo jutut oikeasti totta?"

Sitten poika kommentoi veelan kutsumattomuutta, ja Lynillä meni hetkeksi pasmat täysin sekaisin. Hän ei tiennyt lainkaan, miten reagoida: toisaalta hän oli jo paljastanut, ettei tiennyt juhlista, mutta sitten taas hän ei mitenkään voisi myöntää, että häntä ei ollut kutsuttu. "Niin, tuota, sen täytyi olla joku erehdys", Lyn sanoi ja hymyili säteilevästi, tai ainakin hän toivoi, että hymy näytti niin säteilevältä kuin millaiseksi hän yritti sen saada. "Onneksi se on nyt kuitenkin korjattu!"

[Lazlo Silverstein]

Emerald varmisteli vampyyriluennon todenmukaisuutta, ja jos hyvin olisi käynyt ja hyvin roolissa pitäydytty niin Lazlo Vesto olisi voinut yrittää hahmotella ilmaan pyörtyneisyyden aaltoa, joka olisi kulkenut hänen ylitse. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt.
”Tietenkin ne ovat totta”, poika sanoi silmät tuikkien.

Lazlo Vesto kyselikin sitten veelan tilannetta. Hän ei itse tiennyt kauhean paljon mitään veeloista, sillä niitä ihan jokaisessa kauhujutussa. Ne tuntuivat enemmänkin olevan joissain rakkaustarinoissa, kolmiodraamaa ja muuta. Sellaisia ei niinkään tullut luettua eikä ketään tainnut muokata niitä oikein videopeleihin sopiviksi.

Tyttö näytti hieman hämmentyneeltä, mutta selitteli sitten sen olleen varmaan vain jokin erehdys. Toki. Lazlo Vesto hymyili vinosti tälle. Emerald tähdensi vielä, että oli aika hyvä, että se oli nyt korjattu. Vampyyri ei ihan tiennyt, että miten se nyt oli mitenkään korjattu, mutta ehkei sillä oikein ollut väliä.

”Hyvä, että se sitten selvisi”, Lazlo Vesto kommentoi ystävällisesti, vaikka tyttö olikin jo vähällä onnistunut kadottamaan hänet. Hän kuitenkin teki parhaansa, että olisi vielä samalla sivulla edes jotenkuten.

”Mutta nähdään sitten juhlien jälkeen ehkä uudestaan, neiti Kaunissukuinen?” poika arvuutteli ääneen katsellen Emeraldia. Hänellä oli vähän hukassa se, että kuinka pitkälle neiti Kaunissukuinen oli nyt valmis vetämään tätä öh… kohtausta? Mutta olihan se tosi siistiä, että näinä päivinä edes joillain heräsi innostus ja halu olla mukana tässä kaikessa!

”Vaai”, Lazlo Vesto aloitteli ja yritti miettiä jotain hienoa vielä tähän näin, ”halutaanko kokeilla verhojen kanssa tanssimista. Ne eivät kyllä ole ehkä niin lumoutuneita ulkonäöstänne kuin ehkä jotkut juhlien kavaljeerit varmasti olisivat.” Sen siitä tuntui saavan, kun oltiin itse vähän liian puheliaita ja jotkut kohteliaisuudet tulivat puoliluonnollisesti ja toiset ei. Vampyyri nyppi röyhelöpaidastaan pari löytämäänsä pikkuista villakoiraa pois.

[Carolynne Fox]

Lyn virnisti leveästi. Hänen ensimmäinen aavistuksensa oli siis sittenkin osunut oikeaan! Tämä poika oli selvästi ihastunut häneen! Voi miten suloista - joku tällainen nuori poika, aivan varmasti häntä alemmalta luokka-asteelta, kun kerran läksyloitsu ei ollut tuttu, ja tällä tavalla yritti iskeä häntä!

"Oi, olen todella otettu, Lazlo Vesto, vampyyri", hän sanoi ja hymyili perään hampaitaan esitellen. Hän oli vihdoin ja viimein onnistunut käyttämään tilaamaansa valkaisumassaa oikein, ja hammasrivistö kiilteli puhtaanvalkoisena. "Minusta olisi oikein mukavaa tanssia, mutta ihan vain pieni hetki! Olet kuitenkin aika nuori, ymmärräthän."

Lyn ojensi kätensä, jotta toinen voisi tarttua siihen ja johdattaa hänet tanssiin. Samalla hän kuitenkin vilkuili röyhelöpaitaa ja mietti, oliko suostunut liian äkisti. Jokuhan saattaisi luulla, että hän olisi ihan tosissaan, eikä vain suonut pientä suosionosoitusta tälle söpölle oudolle pikkupojalle.

[Lazlo Silverstein]

((Tästä tulee mielenkiintoista! Muistin vasta ihan tanssijuttuja kirjoittaessani tämän yhden pienen mahdollisen tulevan ongelmakohdan. :’D ))

Emerald totesi olevansa otettu. Otettu mistä? Vastausta ei tarvinnut pitkään etsiä, kun tyttö jo totesi suostuvansa tanssikutsuun. Lazlo Veston kasvoilla komeili takuu varmasti hetken ajan hölmistynyt ilme tavanomaisen virneen ohella. Hän onneksi toipui aika nopeasti tästä käänteestä, ammattietuuksia tuollaiset. Osata mukautua tilanteeseen, vaikka takana onkin ollut yllättäviä käänteitä ja muita.
Vampyyri ei silti ihan ollut varma veelan aikeista, mutta hän kuitenkin kumarsi jonkinlaisen hovikumarruksen ihan vain pitääkseen ajatuksensa tässä kohtauksessa. Lazlo Vesto ei kyllä tietääkseen ollut pyytänyt toista tanssiin, mutta jos tyttö kerran halusi saada tanssit niin toki hän saisikin sellaiset.

Tyttö sanoi, että piti odottaa hetki, mutta ojensi silti kättään. Lazlo Vesto oli hieman hämmentynyt tästäkin, muttei antanut sen näkyä vaan paransi paitaansa ja käyskenteli hieman ympäriinsä oleskeluhuoneessa. Pieniä askelia, kädet selän taakse liitettyinä. Hän laski mielessään kahteenkymmeneen, palasi sitten takaisin Emeraldin luo suoden tälle hymynsä, haroen hiuksiaan (kuten oli videopelien animoiduissa kohtauksissa aina välillä nähnyt ihmisten tekevän) ja kysyen ”saanko luvan”. Tämän jälkeen hän lopulta tarttui käteen, jos siis tuo oikeasti halusi jotain sellaista.

Lazlo Vesto ei ihan tiennyt, että mikä tämä käsi juttu oli olevinaan. Hän kuitenkin yritti olla kuin se ei olisi ongelmana. Parhaansa hän ainakin teki, jotta pystyisi ottamaan jonkinlaista tanssiotetta, vaikkei oleskeluhuoneessa ollutkaan mitään tanssiin sopivaa musiikkia päällä. Piti vain kuvitella, että sellainen oli olemassa. Se oli aika helppoa, kun sen osasi. Valssia ehkä? Tangoa ei kai. Vaiko sitten foxtrotia? Lindy hop olisi ainakin sopivan nopea tanssi, mutta siihen tarvittiin ehkä vähän jotain muutakin kuin vain kuviteltua musiikkia. Vauhdikkuus olisi kyllä ehkä ihan mukavaa.

Tanssiote oli myös sellainen asia. Jos nyt joko foxtrotia tai valssia aiottiin, niin ne tuntuivat aika samoilta, jolleivät peräti olleet samoja. Lazlo Vesto ainakin kuvitteli asian olevan näin. Hän ei ihan oikein tiennyt tanssimista muuta kuin sen mitä oli isoveljeltään oppinut ja se kyllä oli ihan hyvin, mutta silti. Ei hän ihan kaikkea tiennyt ja muistanut. Muisti sen mitä muisti, ja pääsääntöisesti hän oli naisten osia aina tanssinut. Täten hän ei yhtään kyseenalaistanut sitä, ettei mahdollisesti pääsisi tanssimaan sitä osaa tänään.

”Sopiva musiikki joudutaan varmaan kuvittelemaan itse, mutta se ei varmaan haittaa”, vampyyri totesi hymyillen yrittäen saada itse pistettyä vasenta kättään tytön olkapäälle, kuten asiaan – siis tanssiotteeseen! – nyt kuului.

[Carolynne Fox]

Lyn jäi typeränä seisomaan käsi ojossa, kun poika lähti johonkin talsimaan. Hän katsoi ihmeissään, mitä oikein tapahtui. Eikö tuo poika tajunnut normaalia kieltä? Vai pidettiinkö häntä pilkkanaan? Lyn puri huultaan ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle. Hän oli juuri laskemassa kätensä alas, kun poika äkkiä palasikin hänen luokseen ja tarttui siihen. Lyn hymyili vähäsen: ehkä poikaa olikin vain alkanut jännittää ja tämä oli tarvinnut hetken hengähdystauon!

Sitten alkoi tanssihetki. Lyn kohotti kätensä ensiksi pojan olkapäätä kohti, mutta tämä laittoikin omansa hänen olkapäälleen.

"Joo, eiköhän me se musiikki voida kuvitella", hän sanoi ja katsoi pojan kättä hieman kummastuneena. "Tuota, mikä tanssi se tämä on? Eikö tytön yleensä kuulu pitää käsiä olkapäällä? Vai - " Lyn tajusi hätkähtäen " - onko tämä sinun ihan ensimmäinen tanssisi?" Lyniä hymyilytti. Kuinka suloista! Hän oli tämän pienen pojan ensimmäinen ihastus ja tanssipartneri. Hän tunti olonsa erityiseksi!

[Lazlo Silverstein]

Emerald kyseli tanssista, siitä etteikö tytöt yleensä pitäneet kättään olkapäällä ja siitä, että oliko kyseessä Lazlo Veston ensimmäinen tanssi. Mikä tanssi? Vastaus jäi ainakin vampyyrille aika hämäräksi. Vastatanssija oli selvästi ainakin päättänyt, että tämä oli jokin tanssi (ehkäpä eri, jokin tuntematon?), jos kerran meinattiin, että tytöt piti kädet yleensä siinä missä Lazlo Vesto nyt piti kättään.
”Ai minä olen kyllä yleensä tanssinut näin”, hän sanoi hieman pöllämystyneen laskelmoiden. Siirtäessään kättään poika oli pitänyt katseensa kohteliaan liioitellusti kädessään, mutta siirsi sen sitten takaisin Emeraldiin hymyillen.

”Vai mitä tanssia aikoi neiti Kaunissukuinen nyt tanssia?” Oli vain parempi kysyä. Ehkä kyseessä oli jokin mitä arvoisa kaikkitietävä herra Thameskaan ei tuntenut. Ainakin musiikin kanssa ei tulisi ongelma, kun sen sai kuvitella miten haluaa! Tosin, toivottavasti uuteen tanssiin liittyi sellainen musiikki, jonka hän itsekin pystyi kuvittelemaan.

”Osaan paritansseja, mutta myös lindy hoppia ja jonkin verran muita”, Lazlo Vesto vielä selitti vaatimattomasti tanssihistoriaansa. Ei hän pitänyt sitä mitenkään erityisenä. Olihan hän jo 13-vuotias, joten totta kai näiden 13 vuoden aikana on voinut tanssia jo ties mitä. Vähän kaikesta, tuntui olevan myös isoveljen motto, joskin tuo tuntui vetävän ne vähäisetkin vähän liian suuriin mittoihin.