Opettajainkokous (saattaa sisältää käsirysyjä)

[Jesse Caine]

//Tämän piti siis alun perin olla opettajien syyskokous, mutta valitettavasti syyskuu loppuikin jo. Onneksi professori McGergor tiesi ystävällisesti huomauttaa, että koska kokouksessa on varmasti suurissa määrin loanheittoa niin puolin kuin toisin, voi kyseessä hyvin olla myös lokakokous. No, joka tapauksessa, pelillisesti kyseessä on siis opettajainkokous, joka pidetään lokakuun alussa ja tervetulleita pelaamaan ovat kaikki opettajat sekä myös mahdollisesti muut henkilökunnan jäsenet.//

Jesse Caine asteli varsin raskain askelin kohti opettajainhuonetta. Kyseisen tilan ovikin tuntui erityisen raskaalta, kun hän vihdoin pääsi sen luokse ja yritti vetää sitä auki pudottamatta kaikkia käsissään olevia pergamentteja ja tilikirjoja. Jollakin onnenkantamoisella hän lopulta saikin ujutettua jalkansa oven väliin ja pääsi sen turvin pujahtamaan sisään pudottamatta mitään.

Pian oli määrä alkaa vuoden ensimmäisen virallisen opettajainkokouksen, johon kuului aina syyslukukauden budjetin läpikäyminen. Jesse asteli opettajainhuoneen pitkän pöydän luokse ja laski vihdoin kantamuksensa pöydän päähän. Chino tietysti istuisi pöydän päässä ja hän tämän oikealla puolella, kuten jokaisessa kokouksessa. Sille paikalle hän nytkin lysähti istumaan alkaen järjestellä pergamenttejaan ja tilikirjoja jotenkin niin, että niitä olisi kätevä… tai siis vähiten epäkätevä selata kokouken aikana.

Muita opettajia paikalle ei ollut vielä saapunut eikä siinä ollut kyllä mitään kovin ihmeellistä, sillä kokous tuskin oli suuremmin kenenkään suosiossa. Todennäköisesti suurin osa opettajista tiesi jo, että pyysivätkä he sitten opetukseensa uutta luutaa, kristallipaloa tai liitua, niin niihin tuskin myönnettäisiin varoja. Koulun budjetti sattui olemaan tänä syksynä vielä erityisen tiukka johtuen korjauksista, joita edellisenä lukuvuonna oli jouduttu tekemään tähtitornin katon romahdettua sisään.

[Lawanda Chino]

Chino asteli kohti opettajainhuonetta reippain vakain askelin. Tuleva kokous ei herättänyt hänessä kovinkaan positiviisia tuntemuksia. Kaikkein mieluiten hän olisi päättänyt kaiken budjetista itse tai korkeintaan Cainen kanssa kahdestaan. Se olisi ollut kaikille helpompaa ja säästänyt valtavasti aikaa ja vaivaa. Mutta ainakin toistaiseksi oli päätetty pitäytyä (ainakin näennäisen) demokraattisessa kokoustamiskulttuurissa. Olihan kuitenkin niin, että työntekijät, jotka kokivat saavansa vaikuttaa työpaikkansa päätöksiin olivat tutkitusti tyytyväisempiä ja ahkerampia. Ja sellaisia työntekijöitä AM kipeästi tarvitsi.

Astuessaan sisään opettajanhuoneen ovesta Chino näki Cainen jo istuvan pöydän ääressä tutulla paikallaan. Muita ei ollut vielä saapunut, mikä ei ollut Chinolle kovinkaan järisyttävä yllätys. Opettajat eivät olleet varsinaisesti tunnettuja täsmällisyydestään. Kun Chino huomasi jälleen ajattelevansa pahaa työntekijöistään, hän päätti että ehkä olisi parempi vain keskittyä tulevaan kokoukseen eikä miettiä kaikkia mahdollisia menneitä ongelmia. Saattaisihan henkilökunta vielä yllättää positiivisesti.

Chino tervehti Cainea ja asteli sivupöydän luo, johon kotitontut olivat kattaneet kasan voileipiä, pullaa sekä kahvia ja teetä. Hän ei ollut ehtinyt syödä mitään, joten hän otti voileivän ja kupin teetä ja asteli sitten omalle paikalleen pöydän ääreen. Hän oli jo aloittamassa keskustelua aiheesta "taas näitä kauheita kokouksia", mutta muistikin aiemman päätöksensä ja sulki suunsa. "Onko sinulla siinä kaikki tarvittava? Näyttääkö niissä olevan kaikki kunnossa?" Chino sanoi ja osoitti kohti Cainen papereita. Tosin joukossa näkyi AM:in tilikirjoja, ja hän tiesi jo valmiiksi, että maailmassa oli harvoja asioita, jotka olivat yhtä vähän kunnossa kuin AM:in tilikirjat.

[Abigail Cheshire]

Abigail heilautti opettajainhuoneen oven auki ja astui sisään toivottaen pirteät huomenet paikalla jo oleville. Joita tosin pikaisen silmäyksen jälkeen ei näköjään ollutkaan kuin kaksi: rehori Chino ja professori Caine. Tämä hieman hämmensi Abigailia, sillä hän oli luullut olevansa jo vähän niin kuin myöhässä. Mitä hän kuitenkaan ei tiennyt oli se, että eräät hänen oppilaistaan olivat siirtäneet hänen työhuoneensa seinäkelloa vartin verran eteenpäin kyllästyttyään siihen, että hän oli lähestulkoon aina hieman myöhässä oppitunneiltaan.

"Tuleepa oikein syksyinen olo näin ensimmäisen opettajainkokouksenkin myötä!" Abigail kommentoi pirteästi asettuessaan istumaan pöydän ääreen. Hän ei ollut pelkästään normaalisti pirteä vaan myös ehkä hieman innoissaan siitä, että oli aika varma saavansa tänä vuonna muutamat pyytämänsä uudet oppimateriaalit, joiden hankinta häneltä oli viime vuonna evätty. Ei tietenkään sillä, että numerologian oppikirjat olisivat oikein koskaan vanhenneet, mutta tottakai uutta tietoa tuli jatkuvasti ja uusia menetelmiäkin kehitettiin. Ja kaiken lisäksi tietysti oppilaillekin olisi hyväksi päästä lukemaan jotain ajankohtaisia uutisia ja tutkimuksiakin niiden 50 vuotta vanhojen tapausten sijaan.

Kirjojen lisäksi muutama uusi laskutikku ja helmitaulukin pitäisi nyt tänä vuonna saada hankittua, koska niille todella olisi ollut tarvetta jo viime vuonnakin. Kaiken lisäksi hän oli juuri edellisenä päivänä keskustellut AM:in ystävyyskoulu Kurosawan jästitiedon opettajan Klaus Schneiderin kanssa laskimesta, joka oli jonkinlainen jästikeksintö. Olihan sitä sivuttu hänen numerologian opinnoissaankin aikoinaan, mutta vasta professori Schneider oli saanut hänet nyt innostumaan. Kapistus kuulosti siltä, ettei Abigail voinut todellakaan ymmärtää, kuinka se voisi toimia ilman taikuutta.

"Eikö syksy olekin mahtavaa aikaa?" Abigail ei voinut olla toteamatta ääneen asettuessaan istumaan pöydän ääreen Jessen viereen, "niin paljon kaikkea uutta. Uudet tuulet, uudet, pikkuiset oppilaat... Syksyisin on vain niin valtava halu itselläkin kokeilla opetuksessa kaikkea uutta."

[Archibald McGregor]

Archibald köntysti tavattoman ripeää vauhtia (ainakin siihen nähden, että hän oli liki 75-vuotias ja miltei jalkapuoli) pitkin Tylypahka AM:in pitkiä ja sokkeloisia käytäviä sadatellen mennessään kovaan ääneen. Ei ollut kertakaikkiaan mahdollista, että mies myöhästyisi alkavan lukuvuoden ensimmäisestä opettajainkokouksesta ja silti sillä hetkellä se vaikutti pikemminkin väistämättömältä tosiasialta kuin epätodennäköiseltä mahdollisuudelta. Kiirehtiessään opettajainhuoneen suuntaan minkä kintuistaan pääsi vanhus kaivoi taskustaan taskukellonsa, johon katsottuaan hän sadatteli vielä vähän lisää. Archibald päätti vakaasti, että vastedes hän pitäisi taskumattinsa aina povitaskussa, ettei sitä joutuisi etsimään ties mistä työpöydän laatikoista aina silloin, kun sitä vähiten kaipasi eli yleensä silloin kun oli pahimman luokan hoppu jonnekin.

Tehtyään henkilökohtaisen ennätyksensä matkalla taikuuden historian luokkahuoneesta opettajainhuoneeseen Archibald oli perillä vähemmän myöhässä kuin oli ollut luultavaa. Tyytyväisenä ikänsä karttumisesta huolimatta säilyneestä vetreydestään hän oikoi hieman kilttinsä helmaa ja varmisti, että päälaen vähäiset haivenet oli suittu sopivasti, ennen kuin avasi opettajainhuoneen oven ja astui sisälle. Luodessaan katseen paikalla jo oleviin opettajakunnan edustajiin Archibald teki perin hätkähdyttävän ja samalla myös harmillisen havainnon: paikalle ei ollut vaivautunut kuin kolme muuta opettajaa ja heistäkin kaksi kuului koulun johtokuntaan. Heti hän tunsi oman pienoisen myöhästymisensä huomattavasti pienemmäksi virheeksi.

Archibald tervehti opettajatovereitaan ja mutisi lyhyen anteeksipyynnön myöhästymisensä johdosta, minkä jälkeen hän asettui istumaan muiden tavoin pöydän ääreen. Istuessaan hän jupisi itsekseen siitä, kuinka hänen nuoruudessaan moisia kokouksia ei jätetty väliin ja kuinka nykyihmiset ajattelevat vain itseään. Jupistuaan kyllikseen hän kaivoi esille välttämättömät tarvikkeensa: kynän, pergamenttia, muutaman asiakirjan ja harmittavan myöhästymisen syypään, hopeisen taskumatin. Vaikka taskumatin etsiminen oli johtanut kokouksesta myöhästymiseen, koki hän sen kuitenkin kaiken vaivan arvoiseksi. Olihan hänen oltava sentä valmiina edessä olevaan taisteluun koulun vähäisistä määrärahoista. Ja ilman ennustajan kykyjäkin oli helppo sanoa, että tuo taistelu oli oleva kiivas.

[Jesse Caine]

Caine käänsi katseensa kohti opettajainhuoneen ovea, kun Chino astui sisään, ja tervehti rehtoritarta takaisin jatkaen sitten paperiensa järjestelyä tämän hakiessa itselleen syötävää. Oli suorastaan hämmentävää, että kokoukseen oli edes saatu jotain syötävää. Hän ei itse ollut edes huomannut sitä.

"Mmm. No, niin kunnossa kuin viimeksi puhuimme", Caine vastasi Chinon kysymykseen viitaten heidän aiemmin käymäänsä keskusteluun koulun taloudellisesta tilanteesta. Hän ei varsinaisesti tahtonut sanoa ääneen, että koulu oli yhtä paljon konkurssin partaalla tänä vuonna kuin edellisenäkin vuonna. Mikä tarkoitti, että hyvin paljon konkurssin partaalla.

Ennen kuin hän ehti lisätä löytäneensä vielä yhden tukirahan, mitä he voisivat yrittää hakea, numerologian professori Abigail Cheshire saapui huoneeseen. Nainen tuntui olevan juuri niin täynnä energiaa kuin yleensäkin. Tai siis, tämä vaikutti toipuneen jo varsin hyvin koulun toiseen sairaanhoitajaan liittyneistä pettymyksistään. Mistä luultavasti oli suurilta osin kiittäminen koulun uudempaa sairaanhoitajaa.

"Mmmhmmm", Caine yritti myötäillä Abigailin syksypuhetta keksimättä kuitenkaan itse siihen oikein mitään lisättävää, sillä hän ei nähnyt tällä hetkellä syksyssä varsinaisesti mitään erityisen ihanaa.

"Ah, ota toki hieman teetä tai kahvia tuolta sivupöydältä", mies lisäsi vielä viereensä istuneelle Abigailille muistettuaan taas tarjoilujen olemassaolon. Ehkäpä hän voisi itsekin ottaa ainakin teetä. Ja vilkaista mahdollisesti, miltä muut tarjoilut näin kaikkien säästötoimenpiteiden jälkeen näyttivät.

Taikuuden historian professorin saapuessa opettajainhuoneeseen Caine tervehti tätäkin ja heilautti vähättelevästi kättään tämän anteeksipyynnölle.

"Emmehän me ole ehtineet vielä edes aloittaa mitään", hän sanoi, mutta ei kuitenkaan kommentoinut mitään miehen jupinoihin nuoruudesta ja nykyihmisistä. Sen sijaan hän koki pienen tyytyväisyyden tunteen vanhan miehen kaivaessa esiin muistiinpanovälineensä. Edes joku sentään otti nämä kokoukset tosissaan! Pöydälle seuraavaksi ilmestynyt hopeinen taskumatti tosin ehkä hieman lievensi hänen riemuaan.

[Lawanda Chino]

Chino tervehti paikalle saapuneita opettajia asiallisesti ja ystävällisesti. Sovittu alkamisajankohta oli jo jonkin verran ylitetty ja Chino teki sellaisen johtopäätöksen, ettei enempää opttajia ollut tulossa. Osallistujamäärä ei ollut päätä huimaava. Toisaalta ehkä tämä teki neuvotteluista edes astetta helpommat. Ja ainakin kokouksesta voitiin laatia virallinen pöytäkirja, joka osoitti, että budjetista oli keskusteltu yhdessä opettajakunnan kanssa. Kaikenlaisesta kun piti nykymaailmassa olla mustaa valkoisella.

"Minusta me voisimme pikkuhiljaa aloitella kokousta. Vaikka joku olisi vielä tulossa, niin meidän on turha tässä nyt odotella", Chino sanoi. "Ottakaa toki vielä syötävää ja juotavaa jos siltä tuntuu. Mutta mukavaa, että olette päässeet tänä päivänä mukaan. Arvostan todella sitä, että olette kiireiseltä arjeltanne ehtineet tänne keskustelemaan tämän lukuvuoden budjettipäätöksistä." Chino ajatteli, että muutama kohtelias sana oli paikallaan. Ehkä se tekisi kokouksen kulusta jouhevamman.

"Caine, olisitko sinä ystävällinen ja laatisit kokouksesta pöytäkirjan?" Chino kysäisi vierustoveriltaan. Normaalisti Chino piti siitä, että pöytäkirjan laatijaa vaihdeltiin eri kokouksissa. Hän ei kuitenkaan halunnut edes kuvitella millaiselta pöytäkirja näyttäisi Abigailin jäljiltä. Voisi olla vaikeaa löytää olennaisia asioita kaiken muun moskan seasta. Eikä Chino uskonut Archibaldin olevan kovin paljon parempi vaihtoehto. Huhut tämän seniiliydestä ja alkoholiongelmasta eivät kummatkaan vaikuttaneet kovin kaukaa haetuilta. Ai niin, Chinon piti ajatella vain kauniita asioita opettajistaan. Tämä tulisi olemaan vaikeampaa kuin hän oli ajatellut.

"Minusta olisi järkevää aloittaa keskustelemalla oppiainekohtaisista määrärahoista. Lähtökohta on se, että mennään samalla konseptilla kuin viime vuosina. Uudet hankinnat pidetään minimissään ja määrärahoihin ei ole tulossa korotuksia. Jos jollakulla on nyt mielessään jotain ehdottomasti välttämättömiä hankintoja omaan oppiaineeseen liittyen, sen voi tuoda esiin. Voimme yhdessä miettiä, onko kyseessä todella jotain, mitä ilman ei pärjää", Chino sanoi. Hän ajatteli, että hänen viestinsä oli melkoisen selvä. Koululla ei kertakaikkiaan ollut varaa minkäänmoisiin hankintoihin. Hän ei kuitenkaan halunnut sanoa asiaa ihan suoraan. Hän toivoi, että opettajat ymmärtäisivät vihjeen, eikä asiasta tarvitsisi jäädä tuntikausiksi vääntämään. Hän arveli toiveen olevan turha, mutta toivoi kuitenkin.

[Abigail Cheshire]

"Ei hätää, Archibald, minäkin vasta saavuin juuri äsken!" Abigail virkkoi kyseisen miehen pyytäessä anteeksi myöhästymistään. Samalla hän nousi itse ylös paikaltaan ja suuntasi sivupöydälle hakemaan itselleen hieman teetä ja silmäili samalla voileipiä, jotka näyttivät siltä, että olivat nähneet parhaat päivänsä jo ennen professori McGregorin syntymää. Koulun ruokasalissa oli kuitenkin nähty pahempaakin, joten Abigail otti lautaselle varovasti yhden edes vähän paremman näköisistä voileivistä ja palasi takaisin pöydän ääneen.

Istuuduttuaan takaisin tuolilleen Abigail vilkaisi taikuuden historian pöydäle nostamaa hopeista taskumattia kurtistaen hieman kulmiaan, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Jopa hänen korviinsa oli kantautunut toisinaan huhuja Archibaldin mahdollisesti alkoholiongelmasta, mutta ehkä opettajainkokous ei ollut aivan oikea aika puuttua siihen... Miehen työpaikkahan saattaisi olla vaarassa, jos rehtori kuulisi! Niinpä Abigail päättikin mielessään jutussaa professoria aiheen tiimoilta seuraavan kerran, kun tapaisi tämän kahden jossakin.

"Eikö Joshu-... kukaan sairaalasiivestä olekaan tulossa tänne?" Abigail ei voinut olla kysymättä enemmän kuin hieman pettyneeseen äänensävyyn, kun rehtori sanoi, että kokous voitaisiin aloittaa. Hän ei ollut tavannut miestä vähään aikaan, mutta oli jotenkin kuitenkin odottanut tämän saapuvan edes budjettikokoukseen. Kai sairaalasiivelläkin jokin budjetti oli? Ellei sitä sitten käsitelty eri kokouksessa... Mmm, se saattoi tosiaan olla niin.

Rehtorin kysyessä oliko jollakulla joitakin ehdottomasti välttämättömiä hankintoja omaan oppiaineeseensa Abigail nosti innoissaan kätensä pystyyn.

"Minulla on! Niiden kirjojen lisäksi, joita pyysin viime vuonna, on ilmestynyt muutama muukin uusi ja..." Abigail jätti lauseensa kesken kaivellessaan kaapunsa taskuja, joista lopulta löytyi taiteltu lista, jonka hän ojensi rehtorille.

"Kohdat yhdestä neljääntoista ovat tärkeimpiä ja siitä eteenpäin sitten sellaisia, joita ilmankin voimme toki selviytyä vuodesta, mutta jotka tietysti olisi ihan mukava olla, ettei nyt aivan vanhentunutta materiaalia tarvitsisi opetuksessa käyttää..." nainen selitti viitateen kirjoittamaansa numeroituun listaan.

[Archibald McGregor]

Kun rehtori Chino aloitti kokouksen, Archibald oli valmiina. Hän tiesi kokemuksesta, että tahtonsa läpi saamiseksi hänen olisi osattava olla ensinnäkin nopea, mutta myös sinnikäs ja sitkeä. Aivan kuten hänen nuoruudessaan, kun voodoo-taikuuteen perehtynyt ihmissyöjäheimo kaappasi hänet Haitilla, ellei jopa vielä suuremmassa mittakaavassa. Koulun varat olisivat sentään varmasti taas totuttuun tapaan tiukemmalla kuin rehtorittaren pipo, eikä Chino varmastikaan hevillä lämpenisi uusien taikuuden historian oppimateriaalien hankintaan tahi mihinkään muihinkaan muka turhiin menoihin.

Archibaldin suureksi harmiksi ja miehen etukäteissuunnitelmasta poiketen numerologian, riimujen ja ties minkä huuhaan opettaja, professori Cheshire, oli Archibaldia itseään vikkelämpi, kun Chino kysyi, olisiko kenelläkään omassa oppiaineessaan mitään täysin välttämättömiä hankintoja. Archibald manasi mielessään sitä, ettei ollut pysynyt riittävän valppaana ja otti professori Cheshiren puhuessa huikan taskumatistaan. Cheshiren selittäessä ja kaivaessa tarpeellisten hankintojen listansa Archibald oli pärskäyttää tuliviskinsä pöydälle. Mies ei tiennyt, laskiko opettajatoveri leikkiä vai oliko tämä täysin ummikko koulun taloustilanteen suhteen. Miten kukaan voisi kuvitellakaan saavansa 14 uutta kirjaa koulun nykyisellä budjetilla? Mutta silloin Archibald tajusi, mikä numerologian professorin mielessä oli, tietenkin. Tämä oli selvästikin numeroiden kanssa pelaamaan tottuneena päättänyt yrittää numerologian ja riimujen määrärahojen hivuttamista ylöspäin ovelalla keinolla, jota mies oli itsekin monesti käyttäny tinkiessään kalliista vuosikertaviskeistä. Professori Cheshire aloitti varmasti tahallaan täysin ylimitoitetulla tarjouksella, jotta rehtori Chinolla olisi paineita nostaa määrärahoja alkuperäisestä suunnitelmasta. Nyt Archibaldkin ymmärsi naisen ajatusmaailmaa. Juuri niin sen täytyi olla.

Professori Cheshiren suunnitelma oli kerrassaan nerokas, mutta eihän Archibald sentään ollut mikään eilisen teeren poika, ehei. Tätä peliä osaisi pelata useampikin pelaaja. Archibald kaivoi papereidensa seasta oman listansa, jossa hän oli esittänyt toiveensa taikuuden historian määrärahojen suhteen, sekä kynän povitaskustaan ja alkoi raapustaa vielä varsin vaatimattoman (eli varsin realistisen) listansa perään lisää tuiki tarpeellisia oppiainetta käsitteleviä kirjoja sekä muita oppimateriaaleja. Jos professori Cheshire saisi nostettua oppiaineidensa rahoitusta, ei hän tekisi sitä taatusti ainakaan taikuuden historian kustannuksella, se olisi varma!

[Jesse Caine]

Chinon aloittaessa vihdoin kokousta Cainen oli pakko kääntää hetkeksi katseensa pöydällä oleviin papereihinsa niin kuin siellä olisi ollut jotakin kovin kinnostavaakin, kun rehtori meni mainitsemaan, miten arvosti sitä, että jopa kaksi opettajaa oli "kiireiseltä arjeltaan" ehtinyt kokoukseen. Olisi ollut epäammattimaista hymähtää ilmaisulle, mutta hänen oli hieman vaikea pitää ilmettään täysin vakavana, kun hänen mielikuvissaan professori McGregorin kiireellinen arki koostui lähinnä siitä, että tämä oli huolissaan ehtisikö juoda koko tuliviskikokoelmaansa vielä jäljellä olevien elinpäiviensä aikana. Siinä sitä kiirettä piti.

Toki myös "keskustelemaan budjettipäätöksistä" oli hivenen huvittava ilmaus ottaen huomioon, että tulevan lukuvuoden budjetissa ei ollut juuri muuta keskustelun varaa kuin se, että ostettaisiinko opetusmäärärahoilla uusi kahvikuppi muodonmuutoksien opetukseen viisi vuotta sitten hajonneen tilalle vai pari fletkumatoa taikaeläintenhoidon opetukseen sen jälkeen, kun lukuvuoden alussa oli huomattu suuri osa koulun fletkumadoista mystisesti kadonneeksi. Taikaeläintenhoidon opettaja oli edelleen hieman ymmällään siitä, kuuluiko lajitoverien syöminen sittenkin fletkumatojen lajikäyttäymiseen vai oliko koulussa todella joku, joka haluaisi varastaa fletkumatoja.

Caine havahtui ajatuksistaan, kun Chino kysyi, laatisiko hän kokouksen pöytäkirjan. Tai ennemmin kysessä oli ehkäpä ystävällissävyinen määräys, sillä hänellä tuskin oli varaa kieltäytyä. Näin ollen hän nosti vihdoin katseensa papereistaan ja selvitti hiukan kurkkuaan ennen vastaamista.

"Tottakai", hän nyökkäsi, vaikka tiesikin pöytäkirjan tuottavan lisätyötä. Toisaalta, se tuottaisi vielä enemmän lisätyötä, jos sen laatisi professori McGregor tai Cheshire… Niinpä mies kaivoi kaikkien tavaroidensa joukosta puhtaan pergamentin ja kirjoitusvälineensä. Hänen avatessaan mustepullon korkkia, Chino ilmoitti, että olisi järkevää aloittaa oppiainekohtaisista määrärahoista. Cainen teki mieli katsoa naista kuin tämä olisi menettänyt juuri järkensä. Paikalla olevia professoreja tuskin kiinnosti mikään muu kuin opetusmäärärahat, joten ne olisi kannattanut jättää viimeiseksi. Olisi aina voinut elätellä toivoa, että professorit kyllästyvät ennen kuin päästään niihin asti ja lähtevät vedoten johonkin enemmän tai vähemmän uskottavaan tekosyyhyn tai vaihtoehtoisesti kokousaika loppuisi ennen kuin opetusmäärärahoihin asti edes päästäisiin. Mutta toisaalta, Chino oli aina pitänyt siitä, että mentiin suoraan asiaan.

Kuten Caine oli ajatellutkin, Abigaililla oli heti omat hankintaehdotuksensa eikä Chinolle ojennettu lista näyttänyt ainakaan yhtään lyhyemmältä kuin edellisenä vuonna. Samaan aikaan hän huomasi myös professori McGregorin jokseenkin järkyttyneen ilmeen ja sen, miten mies näytti toipuvan hämmennyksestään vasrsin äkkiä alkaen kirjoittaa itse kynä sauhuten omaa listaansa. Caine pyöritteli oikeassa kädessään mustekynäänsä, jota ei ollut vielä ehtinyt kastamaan musteeseen ja mietit, kuinka onnekas olikaan, kun hänen ei tarvinnut johtaa kokousta. Tosin Abigail ja McGregor tekivät nyt selvästi erittäin hankalaksi hänen omat pyrkimyksensä nostaa taikaliemien rahoitusta. Samalla hän tosin ehkä tunsi myös pienen piston sydämessään, koska oli jo vaivihkaa korvamerkinnyt pienen osan taikaliemille. Se oli ollut aika helppoa, koska koulun kaikki talouslaskelmat ja -pöytäkirjat olivat jo vuosia olleet niin masentavaa tavaraa, ettei niitä kukaan halunnut tarkastaakaan.

[Lawanda Chino]

Chino oli ollut jotakuinkin varautunut siihen, että kokouksesta ei tulisi helppo. Silti hän oli jokseenkin tyrmistynyt, kun Abigail ojensi hänelle listan tarvikkeista. Vähän aikaa hän tuijotti Abigailia epäuskoisena vilkaisematta listaan. Lopulta hän kuitenkin ojensi kätensä ja otti listan eteensä. Hänen ärtymyksensä lisääntyi mitä pidemmälle hän listassa pääsi. Aivan uskomatonta. Olisi luullut, että viime syksyn tyrmäyksen jälkeen Abigail olisi hiukan hillinnyt listaansa. Mutta turha toivo. Chino nosti katseensa kysyvästi Arcghibaldiin, joka näytti olevan työn touhussa oman listansa kanssa. Ehkä Archibald oli huomannut tilanteen ja poisti nyt omalta listaltaan turhia kohtia. Suurin piirtein yhtä todennäköistä kuin että Taikaministeriö olisi valinnut AM:in vuoden esimerkillisimmäksi taikaoppilaitokseksi.

"Abigail-hyvä, minusta tämä lista näyttää nyt hiukan liioittelulta. Koulumme linjauksen mukaan nyt käytössä oleva Numerot ja kielioppi -sarja on täysin riittävä opetukseen aina S.U.P.E.R-tasolle saakka. Jos sinä haluat omaksi lukemistoksi ja asiantuntijuutesi tueksi hankkia lisää kirjoja, en minä tietenkään sitä vastusta, mutta siihen emme voi suunnata koulun määrärahoja. Ne kulut voit toki ilmoittaa sitten Taikaministeriöön, niin saat ne todennäköisesti vähennyksiin. Ja onhan teillä Numerologian opettajilla oma liittokin, sieltä voit myös tiedustella avustuksia", Chino sanoi. Hän ilmaisi asiansa niin kärsivällisesti kuin vain kykeni. Häntä ärsytti hetki hetkeltä koko kokous yhä enemmän. Jos AM:in oppiaineiden joukossa ylipäätään oli sellaisia aineita, joiden määrärahojen korotukseen oli edes pienenpieniä mahdollisuuksia, ne eivät hänen silmissään ainakaan olleet Numerologia ja Taikuuden historia.

Vaikka Chino omasta mielestään olikin perustellut asiansa hyvin selvästi, ei hänellä ollut epäilystäkään siitä etteikö Abigail keksisi kasaa vastaväitteitä. Chino vilkaisikin jotakuinkin merkitsevästi Caineen ja tilikirjoihin. Vaikka hän mielellään perustelikin asiat muilla tavoin kuin suoraan AM:in taloustilanteella, toivoi Chino, että kun hänen syynsä käivisivät vähiin, Caine käyttäisi kylmiä lukuja perusteluina. Ja ehkä siinä vaiheessa opettajat kyllästyisivät ja lähtisivat kesken kokouksen, niin että loput asiat he voisivat sopia Cainen kanssa kahdestaan.