Yllättävä kohtaaminen

[Eun-Kyung Park]

"Tämä on mahtava paikka!" Eva vastasi ja hymyili Nagille. "Eihän tämä ole kuitenkaan linnan korkein torni, mutta täältä on silti mahtavat näköalat", tyttö lisäsi. Eva toivoi, että hänellä olisi jonkinlainen kamera, että hän voisi ottaa kuvan paikasta. Hänellä oli kylläkin kotona puhelin jota hän osasi käyttää jo yllättävän hyvin vaikka se olikin jästien keksimä esine. Puhelimessa oli kamera, jolla pystyi ottamaan hyvä laatuisia kuvia ja videoita. Mutta se ei ollut hänen mukanaan, eikä se olisi muutenkaan toiminut Tylypahkassa.

"No, mitä mieltä olet Tylypahkasta?" Eva kysyi Nagilta. Hän halusi tutustua tähän hauskaan tummanruskea hiuksiseen poikaan peremmin.

[Nagi Blackthorn]

"En usko, että tähtitorniin pääsee päivisin ilman lupaa", Nagi arveli Evalle. "Se on linnan korkein torni, jos muistan oikein."
Nagi oli kyllä kuullut tarinoita oppilaista, jotka olivat päässeet vapaa-ajallaan tähtitorniin, mutta hänen entisessä koulussaan tähtitorni oli lukittuna tuntien ulkopuolella ja sinne menemisestä luvatta sai jälki-istuntoa. Tylypahka AM:issa tosin kiersi paljon enemmän kertomuksia oppilaiden luvattomista retkistä. Joko valvonta AM.issa oli löyhää, tai sitten oppilaat vain viettivät enemmän aikaa jälki-istunnoissa. Nagin suupielissä kareili pieni hymy. Hän itse veikkasi jälkimmäistä.

Eva kysyi, mitä mieltä Nagi oli Tylypahkasta. Pojan kasvoille levisi mietteliäs ilme, ja katse harhaili tornin avonaisista ikkunoista tiluksille. Pihamaa hohti kultaa auringonvalossa. Kasvihuoneiden suunnalla vaelsi ryhmä pieniä mustia pisteitä, joita Nagi veikkasi tuntinsa päättäneiksi oppilaiksi.
"Tämä koulu on paljon rennompi kuin edellinen kouluni", Nagi aloitti. Mielessään hän vertasi nykyistä kouluaan alla levittäytyvään pihamaahan: aurinko kultasi hyvät asiat, mutta huonot pysyivät piilossa pimeäntuloon saakka. Nagi teki parhaansa ollakseen näkemättä uuden koulunsa huonoja puolia, sillä niistä stressaaminen veisi kaiken hauskuuden koulunkäynnistä. "Parasta täällä on tietysti huispaus, koska täällä on hyvät joukkueet ja mukavaa porukkaa."
Nagi ei ollut varma, tiesikö Eva hänen olevan Korpinkynnen joukkueen etsijä. Hän ei kuitenkaan tuonut asiaa esille, koska se olisi kuulostanut lähinnä itsensä nostamiselta jalustalle.

"Entä sinä?", Nagi kysyi ja kääntyi Evaan päin. "Mitä ajattelet tästä koulusta?"

[Eun-Kyung Park]

Eva kuunteli tarkasti Nagia. Poika piti siis huispauksesta. Eva ei ikinä itse ollut innostunut pelaamaan huispausta, mutta hänestä oli mukavaa katsella muiden pelaavan sitä. Sen takia tyttö oli katsomassa lähes jokaista koulun huispaus peliä.

"No, minun mielestäni Tylypahka AM on mukava paikka. Aina täällä ollessani tunnen oloni kotoisaksi", Eva vastasi Nagille. "Mielestäni parasta tässä koulussa ovat mukavat oppilaat ja opettajat. Lisäksi pidän todella paljon koulun järjestämistä tapahtumista", Eva jatkoi ja alkoi pohtia mistä muusta piti Tylypahka AM:ssa. "Ja tämä paikka on periaatteessa toinen kotini, koska vietän paljon aikaa täällä. Mutta ikävöin silti omaa kotiani." Eva todella ikävöi kotiaan ja perhettään. Hän ikävöi eniten isosikoaan, joka asui todella kaukana Iso-Britanniasta.

"Muuten, kuinka kauan olet pelannut huispausta?" Eva kysyi Nagilta sivuuttaen koti ikävänsä, koska hän halusi keskittyä seurassaan olevaan poikaan.

[Nagi Blackthorn]

Nagi nyökkäili, kun Eva kertoi mielipiteensä koulusta. Hän oli monesta asiasta samaa mieltä. Koulu oli kotoisa, ihmiset mukavia ja tapahtumat mielenkiintoisia. Tässä koulussa oli aina jotain tekeillä, eikä se nukkunut koskaan.
"Minulla ei ole hirveä ikävä kotiin, mutta toisaalta minulla ei ole kovin paljon perheenjäseniäkään, joita voisi ikävöidä", Nagi totesi.
Hän oli aikeissa kysyä Evan perheestä, mutta tyttö ehti sitä ennen vaihtaa puheenaiheen huispaukseen. Ei Nagilla mitään sitä vastaan ollut, tietenkään, hänhän rakasti huispausta. Parasta oli se, että huispaus oli joukkuepeli, vaikka Nagi pelasikin joukkueen yksinäisintä paikkaa, eli etsijää. Hän piti kuitenkin siitä, että muut pelaajat ja etsijä vaikuttivat aina tekemisillään toisiinsa, ja etsijä oli kiinteä osa muuta peliä.
Alun perin Nagi oli halunnut etsijäksi siksi, että oli ajatellut sen näyttävän siistiltä ja keräävän paljon suosiota tyttöjen keskuudessa. Vasta myöhemmin poika oli saanut huomata, että se oli oikeastikin hänen kyvyilleen sopivin pelipaikka.

"Olen pelannut huispausta..." Nagi mietti hetken, "...aika monta vuotta. Olen lentänyt luudalla jo aika pienestä, kun sain liikkua vapaasti pihalla ja meillä oli vanha Tähdenlento kotona. Aloitin huispaamisen koulun joukkueessa tokalla luokalla. Eli se tekee... neljä vuotta joukkueessa."
Vastattuaan Nagi tajusi, että Eva pystyisi laskemaan vastauksesta hänen ikänsä. Nagi oli viidennellä luokalla, mutta hän oli edellisenä vuonna jäänyt luokalleen ja joutui käymään viidennen luokkansa uudestaan. Ikänsä puolesta Nagi olisi kuulunut kuudesluokkalaisten joukkoon.

"Pidätkö itse huispauksesta?" Nagi kysyi, haluamatta antaa Evalle aikaa laskea hänen luokalle jäämistään. "Tai lentämisestä?"

[Eun-Kyung Park]

Eva nyökkäsi Nagin kertoessa huispaus kokemuksestaan. Poika oli siis pelannut joukkueessa neljä vuotta ja hän aloitti toisella luokalla. Eva oli juuri alkamassa laskemaan Nagin ikää, mutta hän ehti keskeyttää hänet.

"No, en ole oikeastaan ikinä innostunut pelaamaan sitä, mutta minun mielestäni se on hyvin mielenkiintoinen laji. Minusta onkin mukavaa katsella kun muut pelaavat sitä", Eva vastasi. "Taisin lentää ensimmäisen kerran kun olin kymmenen. Siskoni pelasi joskus kouluaikoina huispausta, joten hän niin sanotusti pakotti minut edes kokeilemaan lentämistä." Evan mieleen tuli vanhoja muistoja. Hän oli lentänyt ensimmäisen kerran siskonsa luudalla heidän talonsa takapihalla. Hän ei ikinä ollut erityisen hyvä lentäjä, joten tytön oli ollut hankala ohjata luutaa ja hän oli tippunut parikin kertaa. Mutta siitä Eva ei välittänyt. Hänellä oli hauskaa, joten pari mustelmaa ei tuntunut oikeastaan miltään.

[Nagi Blackthorn]

((Tätä peliä voisi alkaa hiljalleen kuljettaa loppua kohti, niin päästään aloittelemaan uudempiakin pelejä. (: ))

"Joo", Nagi totesi. Hän katseli taivaanrannassa kiitäviä pilviä. "Jos en harrastaisi huispausta, haluaisin kilpalentää. Huispauksessa parasta on vauhti ja se, että voi lentää kilpaa toisen joukkueen etsijän kanssa."
Nagi virnisti hiukan. Oikeasti hän piti etsijän paikasta myös siksi, että oli sydänjuuriaan myöten kilpailuhenkinen. Ei ollut montaa asiaa huispauksessa, jotka saivat hänet yhtä innostuneeksi kuin pelin lopun sieppijahti. Jännitys oli se, mitä hän kaipasi, ja sitä etsijän paikassa kyllä sai.

"Jos haluat joskus lentää taas, voin lähteä mukaan", Nagi tarjoutui hymyillen. "Tosin en halua pakottaa niin kuin siskosi, mutta jos haluat lentää, niin lähden mielelläni mukaan."
Nagi siirsi silmille tipahtaneen kiharaisen hiuskiehkuran syrjään ja kääntyi Evaa kohti. Hänellä alkoi olla nälkä, joten kello oli varmaankin jo lähellä ruoka-aikaa.
"Pitäisköhän meidän mennä päivälliselle...?" Nagi kysyi.

[Eun-Kyung Park]

(( Juu :) ))

Eva kuunteli Nagia tarkkaavaisesti. Tytön isosiko oli joskus maininnut jotain kilpalentämisestä, mutta Eva ei ollut tainnut kuunnella siskonsa tarinointia juuri silloin. Tyttö nyökkäili Nagille ja hymyili samalla.

"Se olisi mukavaa", Eva vastasi ja hymyili pojalle takaisin. "Ei varmaankaan tekisi pahaa kokeilla lentämistä uudestaan. Eihän sitä tiedä jos innostunkin pelaamaan huispausta", Eva jatkoi.

"Lähdetään vain", Eva vastasi Nagille. Tyttöllä tosiaan oli kova nälkä. Hän pystyi tuntemaan kuinka tyhjä hänen mahansa oli.

[Nagi Blackthorn]

"Jos tosiaan haluat joskus lentoseuraa, voin lähteä mukaan", Nagi totesi ja käveli tornin sisäänkäynnille. "En koskaan kieltäydy lentämisestä." Poika hymyli.

Nagi avasi oven, joka johti porraskäytävään ja jäi odottamaan, että Eva menisi ovesta ensimmäisenä. Vaikka hänen isoäitinsä ei ollutkaan pitänyt tyttärenpoikaansa erityisen tarkasti silmällä, isoäiti oli silti vannoutunut hyvien tapojen noudattaja. Miellyttääkseen isoäitiään Nagi oli omaksunut hyvät tavat, koska niistä oli harvoin haittaa. Ei vaatinut paljonkaan vaivaa avata ovea vanhemmille tai vastakkaisen sukupuolen edustajille, joten se kannatti siis mieluummin tehdä kuin jättää tekemättä.

"Kuolen nälkään", Nagi ilmoitti liioitellen. Hänen silmänsä tuikkivat. Oletettavasti hän saisi taas kavereiltaan valituksia siitä, että myöhästyi ruokailusta tytön takia. "Toivottavasti siellä on jotain hyvää ruokaa tänään", Nagi lisäsi toiveikkaasti.

((Jeps, luulen, että Nagi on ulkona pelistä tällä vuorolla! Osallistun uusiin peleihin sitten, kun saan vähän muitakin vanhempia pelejä päättymään. :D))

[Eun-Kyung Park]

Eva nyökkäsi ja hymyili pojalle vastaukseksi. Tyttö tosiaan olisi iloinen jos he joskus onnistuisivat toteuttamaan lentämis idean. Nagi meni pian avaamaan portaikon oven. Eva meni pojan perässä ovelle ja astui portaikkoon. Tyttö hymyili Nagille leveästi ohittaessaa hänet. Poika oli tosiaan hyvin kohtelias.

"Samoin", Eva sanoi Nagille. Tyttö halusi pikimmiten päästä näkemään mitä ruokaa olisi. Ja tietenkin tyttö odotti, että pääsisi syömään.

(( Juups, Evakin on nyt ulkona pelistä :) ))