Kesä(leiri) alkaa auringolla

[Sebastian Madison]

Sebastianista oli hauska katsella Haroldin ja Jamien kaveeraamista. Heistä oikein huokui se, että pojat olivat oikeasti hyviä kavereita keskenään! Se sai Sebastianin kaipaamaan Kaliforniaa hitusen. Mutta onneksi ei enää kauaa kestänyt. Vain pari viikkoa. Sitten Sebastian olisi Kaliforniassa surffaamassa.

Harold mainitsi, että meinasi olla erityisen skarppina. Sebastian alkoi miettimään. Harold ei ollut tainnut mainita ikäänsä missään välissä. Tämä kuitenkin näytti siltä, että saattoi hyvin olla, että tälle oli tulossa V.I.P kokeet. Sebastian tyytyi nyökkäämään. Hänelle selviäisi varmasti myöhemmin, millä luokalla Harold oli.

"Jep! Eiköhän tässä ole tullut uitua!" Sebastian sanoi venytellen. Uiminen tosissaan oli tehnyt hyvää.
"Luulen, että voisin lähteä takaisin leiripaikalle. Vaihtamaan vaatteita ja silleen. Oliko lasini jossain?" Sebastian sanoi vilkuillen molempia poikia.

[Jamie Wescott]

Jamie nauroi hiukan Haroldin ilmoitukselle siitä, että aikoi olla seuraavan lukuvuoden ajan erityisen skarppina. Poika oli tietysti melko fiksu eikä tämän koulumenestyksessäkään ollut hänen käsityksensä mukaan mitään valittamista, mutta oli melko vaikea kuvitella, että poika luopuisi kokonaan kavereidensa kustannuksella pilailemisesta. Hän ei siis varsinaisesti juuri laskenut uskoa Haroldin sanoille. Vaikka ei tietenkään sillä, etteikö poika muuten olisi ollut ihan luotettava kaveri. Hän ei myöskään voinut olla olematta vähän huolissaan kalmarista, vaikka Harold taputtikin hänen olkapäätään ja sanoi, ettei hänen tarvitsisi huolehtia siitä. Äänensävy sinällään ei varsinaisesti sanonut, että hänen pitäisi huolehtia siitä, mutta parempi varmaan silti katsoa kuin katua.

”Joo, teidän kannattaisi kuivata ja pistää jotain lämmintä päälle”, Jamie nyökytteli Sebastianille ja Haroldille, kun Harold ilmoitti uineensa jo tarpeeksi ja Sebastiankin sanoi, että voisi palata leiripaikalle vaihtamaan vaatteita, ”ettette sairastu.” Aurinko tosin paistoi niin kauniisti, että molemmat pojat varmaan kuivuisivat jo lyhyellä kävelymatkalla takaisin leiriin. Mutta olisi silti varmasti hyvä ajatus palata takaisin leiriin.

”Ah! Ovat!” Jamie hihkaisi muistaessaan Sebastianin silmälasit tämän kysyessä niitä ja kipaisi hakemassa ne kiven päältä, jonne ne olivat jääneet, ”tässä.” Hän ojensi lasit varovasti Sebastianille, vaikka ei tiennytkään, oliko varovaisuudesta mitään iloa ottaen huomioon, että lasit olivat jo kerran päässeet putoamaan maahan, kun poika oli heittänyt ne heille taakseen katsomatta.

[Harold Benson]

Sebastian ehdotti että he voisivat lähteä takaisin leiriin Jamie muistuttaessa vielä miten toisten pitäisi kuivata itsensä ja laittaa jotain lämmintä päälle. Harold vain virnisteli puuskupuhin huolenpidolle, vaikka ajattelikin ainakin jättää vaatteiden vaihtamisen väliin kun ei ollut ottanut leirille mukaan kauheasti vaatteita eikä tiennyt kuinka edustavia osa oli. Koulupuku oli oikeasti yksi hänen edustavimmista vaatteista, mutta siihen kuuluvat vaatekappaleet takkutukka oli pitkälti jättänyt kotiin.

Harold käveli Jamien perässä kiven suuntaan, sillä oli jättänyt lenkkarinsa ja taikasauvansakin sinne toisen valvonnan alaiseksi. Takkutukka kumartui kuitenkin noukkiakseen ensiksi paitansa nurmikolta ja veti sen päänsä yli päälle kuivattelematta mitenkään merkittävästi itseänsä sitä ennen. Selkä ei tainnut ihan pitää siitä kauheasti, mutta Harold esitti kuin mitään merkittävää ei olisi tapahtunut.

Korpinkynsi potki lenkkareitansa hieman lähemmäs taikasauvaa, niin ei tarvitsisi kahta kertaa enää kumartua niiden takia. Poika antoi kätensä käydä vielä hieman takkujen läpi ennen kuin otti toiseen käteensä sauvansa ja toiseen lenkkarit nauhoistansa roikkuen. Sauvan sentään sai kivasti työnnettyä housun taskuisiin ja kenkiä pystyi huomiota herättämättä hyvinkin roikottaa toisessa kädessä.

”Lähdetään vaan”, Harold totesi virnistäen lähtien sitten kohti leiripaikkaa ja etenkin kohti korpinkynsien telttaa, sillä halusi päästä eroon lenkkareistaan eikä halunnut, että muut huolestuisivat hänen selästään minkä vuoksi ei ollut maininnut siitä mitään ja yrittänyt olla kuin mitään sellaista ei tuntenut. ”Taidan käydä heittämässä nämä tuonne”, takkutukka kertoi toisille heilauttaen kenkiä pitävällä kädellänsä kohti korpinkynsien telttaa.

”Nähdään myöhemmin!”, Harold hyvästeli toiset ottaen pari askeletta kohti telttaa ennen kuin pysähtyi ja kääntyi vielä kerran ympäri. ”Oli muuten hauska tutustua Sebastian”, takkutukka lisäsi, sillä oli kokonaan unohtanut sanoa sen astuen sen jälkeen korpinkynsien telttaan. Olihan Sebastian oikeasti vaikuttanut aika mukavalta.

//Kiitos peliseurastanne. :3

[Sebastian Madison]

Jamie oli aivan oikeassa todetessaan, että poikien kannattaisi kuivatella ja laittaa lämmintä päälle.
"Joo. Onneksi tajusin pakata lämpimiäkin vaatteita mukaan." Sebastian totesi. Sebastian oli ollut kerrankin fiksu olettaessaan, että leirillä voisi tulla kylmä. Eihän tämä ollut Kalifornia.

Jamie oli huolehtinut Sebastianin laseista! Onneksi! Ei olisi ollut ensimmäinen kerta kun Sebastianin lasit olisivat vain kadonneet. Ensimmäinen lomapäivä Kaliforniassa saattoi aiheuttaa lasien katoamisen hiekkaan. Sebastianin ystävät Kaliforniassa ei olleet läheskään niin huolehtivaisia ystävänsä laseista.

Sebastian seurasi Haroldia teltoille. Harold oli jo pikaisesti menossa teltalleen. Ei ihme. Varmasti poika halusi vaihtaa kuivat vaatteet ylleen ennen kuin itse leiriohjelma alkaisi.
"Oli kiva tavata! Eiköhän hengata yhdessä uudelleen." Sebastian totesi. "Törmäillään!" Sebastian vielä huudahti ja lähti kohti telttaansa. Nyt jos koska olisi villapaidan aika.

//Kiitoksia myös minun puolestani!//

[Jamie Wescott]

Jamie nyökytteli Sebastianille iloisena siitä, että edes joku selvästi oli tajunnut varustautua leirille sopivin vaattein eikä pakannut vain kaikista vilpoisimpia kesävaatteita olettaen, että koko kesäleirin paistaisi aurinko täydeltä terältä. Hänestä oli välillä hämmästyttävää, miten koko ikänsä Englannissa asuneetkin näyttivät joskus kuvittelevan, että kesä tarkoitti sitä, että kolmeen kuukauteen lämpötila ei putoaisi 25 asteen alapuolelle tai ettei taivaalta tulisi pisaraakaan vettä.

Jamie odotti, kun Harold ja Sebastian noukkivat tavaransa ja pukivat vaatteet takaisin päälleen ja lähti sitten näiden mukana kävelemään takaisin kohti leiriä. Hän huomasi, että edellä kulkevan Haroldin paidan selkämys vaikutti varsin märältä, mutta ei sanonut siitä kuitenkaan mitään, koska poikahan pääsisi vaihtamaan sen heti, kun he pääsisivät takaisin teltoille.

”Nähdään!” Jamie heilautti kättään Haroldille, kun he pääsivät takaisin telttojen luokse ja tämä ilmoitti vievänsä kenkänsä korpinkynsien teltaan. Hän vilkutti vielä Sebastianillekin tämän lähtiessä puolestaan kohti rohkelikkojen telttaa ja suuntasi sitten itse kulkunsa kohti puuskupuhien telttaa, joka näytti jopa olevan vielä pystyssä.

//Kiitokseeeeeet!//