Normaalia huonompi yllätys

[Sebastian Madison]

((Sijoittuu ajalle ennen pullonpyöritystä, mutta Talkoon jatkot pelin jälkeiselle ajalle. Ja Lucasia odotellaan!))

Sebastian asteli Kolmeen luudanvarteen litimärkänä ja tärisevänä. Sebastian oli sopinut tapaavansa Lucaksen kyseisessä paikassa. Lucas oli kertonut haluavansa puhua jostain. Sebastian oli täysin varma, että se "jokin" oli kukapa muukaan kuin Hestia Sylvana! Vihdoin Lucas tunnustaisi tunteensa tyttöä kohtaan. Normaalisti Sebastian olisi jättänyt Tylyahon väliin kaatosateen takia, mutta eihän hän tällä kertaa voinut. Ties vaikka Lucas jänistäisi, eikä kertoisikaan mitään!

Sebastian asteli tiskille ja tilasi itselleen pitkän mietinnän jälkeen kuuman kermakaljan. Sebastian olisi enemmän halunnut kaakaota, mutta sitä sai jästimaailmassakin, joten kermakalja olisi varmasti ihan hyvä vaihtoehto. Juoman saatuaan Sebastian etsi vapaan pöydän mahdollisimman kaukaa ulko-ovea. Pöytä löytyi helposti. Kovinkaan moni ei ollut lähtenyt Tylyahoon tässä säässä. Päästessään istumaan Sebastian kaivoi laukustaan peilin ja taikasauvan. Lucasia odotellessaan hänellä oli hyvin aikaa kuivattaa ja laittaa hiuksensa uudestaan. Eihän hän nyt hirviöltä halunnut näyttää julkisella paikalla!

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

Oven päälle ripustettu kello kilahti, kun Lucas astui sisään Kolmeen luudanvarteen. Sen ääni oli kuitenkin niin hiljainen, että sitä hädin tuskin kuuli pubissa vallitsevan puheensorinan yli – huolimatta siitä, että paikalla näytti olevan tänään väkeä harvinaisen vähän ja metelikin oli vain murto-osa tavallisesta. Lucas oli varsin helpottunut siitä, että pääsi vihdoin sisätiloihin ja pois ulkona vallitsevasta ikävästä säätilasta ja puristi nopeasti kynnyksellä toisella kädellään hiuksistaan enimmät vedet lattialle. Tämä ansaitsi hänelle vähemmän tyytyväisen katseen paikan omistajalta, mutta sitä Lucas ei huomannut, sillä hän etsi jo Sebastiania. Itseään peilaileva poika olikin helppo löytää, koska paikalla oli harvinaisen vähän muuta porukkaa.

”Kamala sää. Ja typerä sauva!” hän puuskahti läimäyttäessään taikasauvansa pöydälle ennen kuin veti takkinsa alta esiin muutaman pergamentin ja ripusti takkinsa läheiseen naulakkoon, ”olen kuin uitettu koira.” Hänen onnekseen pergamentit kuitenkin vaikuttivat olevan melko kuivia, kuten myös takin alla olleet vaatteet. Hän oli vetänyt koulupuvun kauluspaidan päälle rohkelikonpunaisen vetoketjuhupparin. Pujahtaessaan istumaan pöytään Sebastiania vastapäätä hän löysäsi samalla jo ennestään löysähköä kravattiaan ja laski pergamentit pöydälle.

”Luulen, että se sittenkin vahingoittui silloin, kun putosin puusta. Se on ollut siitä asti kauhean oikukas”, hän huokaisi mulkaisten pöydällä lojuvaa taikasauvaansa pahasti, niin kuin se ehkä voisi tulla siitä katumapäälle ja alkaa taas toimia normaalisti. Hän oli onnistunut ylläpitämään vettähylkivän loitsun vain suunnilleen puolet matkasta ja ikävä kyllä sillä ei sellaisessa kaatosateessa ollut paljoa väliä, kun läpimäräksi kastui jo muutaman metrin matkallakin. Hän ei tiennyt, miten hän kertoisi kotiväelle, että oli pudonnut puusta taikasauvansa päälle ja sauvaa täytyisi käydä varmaankin näyttämässä ammattilaisella. Näytti pahasti siltä, ettei hän voisi edes odottaa sen kanssa joululomaan asti. Sauva toimi nykyään todella satunnaisesti. Hän huokaisi kuitenkin syvään ja yritti unohtaa taikasauvaan liittyvät murheensa, koska hänellä oli nyt toinen missio.

”Mutta mitä sinulle kuuluu?” hän kysyi Sebastianilta samalla, kun katseli pojan höyryävää kermakaljaa ja mietti, mitä itse joisi, vaikka tiesikin jo melko varmasti päätyvänsä samaan valintaan. Kylmä syksy ja ulkona ikkunoihin ropiseva kaatosade suorastaan huusivat sitä.

[Sebastian Madison]

Sebastian oli saanut itsensä ihan siedettävään kuntoon siinä vaiheessa kun Lucas asteli pöytään.
Sebastian kiinnitti huomion pergamentteihin jotka Lucas laski pöydälle. Sebastian innostui! Nuo varmasti olivat rakkauskirjeluonnoksia Sylvanalle! Sebastian oli jo kerran auttanut Lucasia rakkauskirjeen kanssa ja ilmeisesti onnistunut siinä ihan hyvin. Ehkäpä hän nyt pääsisi auttamaan ystäväänsä oikean rakkauskirjeen kanssa! Olisi tosin vaikea keksiä, millaisen rakkauskirjeen Sylvana haluaisi. Sebastian ei ollut päässyt kunnolla jyvällä Sylvanasta, ainakaan vielä.

Sebastian kuunteli Lucaksen kertoessa ongelmistaan sauvan kanssa. Huono juttu. Sebastian itse ei ollut koskaan joutunut korjauttamaan sauvaansa, mutta uskoi että se varmasti oli vaikeaa. Eihän Lucas voinut sitä heti laittaa korjaukseen, sillä oppitunneilla sauvaa tarvittiin. Plus jos sen halusi tehdä kunnolla, sitä ei varmasti voinut tehdä äkkiä!
"Eikä." poika sanoi myötätuntoisena. "Sitä ei varmaan ihan noin vain korjauteta?" Sebastian varmisti.

"Minulle kuuluu... no, ihan hyvää kai. Coates jututti puista tuossa yksi päivä." Sebastian irvisti. Lucas oli varmasti saanut pahemmat puhuttelut. Coates oli toki epäillyt, että myös Sebastian oli ollut puuhommissa mukana, mutta ei ollut kuitenkaan täysin syyttänyt tätä. Joten... sinänsä kaikki oli hyvin. Tietenkin Sebastiania harmitti, että puutyöt oli menneet jälleen hukkaan, mutta ainakin heillä oli ollut hauskaa!

Sebastian hörppäsi kermakaljaansa.
"Mitä sinulle kuuluu? Halusit puhua jostain?" Sebastian kysyi yrittäen olla kuulostamatta liian uteliaalta. Hän ei halunnut, että Lucas tuntisi olonsa liian vaivaantuneeksi.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

”En tiedä, pitää varmaan viedä se arvioitavaksi. Joudun varmaan anomaan sitä varten poissaololuvan ja pyytämään, että joku kotoa tulee hakemaan minut”, Lucas irvisti, sillä asiasta kertominen kotiporukoille oli viimeinen asia, minkä hän tahtoi tehdä. Hän oli harkinnut, että kertoisi pudonneensa luudalta, koska se kuulostasi ehkä vähemmän tyhmältä kuin puusta putoaminen, mutta toisaalta… Hänen egonsa ei ikinä kestäisi sanoa, että hän olisi muka pudonnut luudaltaan. Se kuulosti hänen omiin korviinsa huomattavasti naurettavammalta kuin puusta putoaminen.

Hänellä oli tosin jo jonkinasteinen suunnitelma sauva-asian hoidosta. Hän voisi yrittää kiertää vanhemmille kertomisen lähettämällä näiden sijaan pöllön jollekin veljistään ja toivomalla, että tämä ei kantelisi. Mahdollisuudet eivät tietenkään olleet kovin hyvät, mutta aina kannatti yrittää. Sitä paitsi, hänen vanhemmistaan kumpikaan ei takuulla lähtisi hänen kanssaan korjauttamaan taikasauvaa vaan nämä pistäisivät joka tapauksessa jonkun veljistä asialle. Joten ei olisi mitään vahinkoakaan siitä, että hän kirjoittaisi suoraan jollekin näistä. Tai siis itse asiassa juuri eräälle tietylle, koska hän ei ollut kovin hyvissä väleissä kolmen muun kanssa.

Lucas yritti palauttaa ajatuksensa takaisin Sebastianiin, kun tämä kertoi kuulumisiaan. Pojan mainitessa Coatesin hän pyöräytti silmiään. Hänkin oli saanut puhuttelun puista ja päälle vielä pari tuntia jälki-istuntoa. Koulua oli ehtinyt olla vasta hädin tuskin kuukauden päivät ja hänen jälki-istuntotuntien saldonsa alkoi kasaantua. Sitä pitäisi varmaan istua poiskin joku päivä. Ehkä hän saisi jotain paljousalennusta, jos suorittaisi kaikki tunnit kerralla. Sellaista mahdollisuutta kannattaisi varmaan ainakin tiedustella.

”Se äijä ei kyllä tajua, milloin on parempi antaa asian olla”, hän puuskahti tuohtuneena. Miten tämä kehtasi? Vielä sen jälkeenkin, kun oli myöntänyt hänelle, ettei ymmärtänyt mitään puutaiteesta? Odottakoon, kun hän vain saisi Rohkureportaasin artikkelinsa pihatalkoista julkaistua. Miehestä oli ollut harvinaisen vaikea puristaa ulos mitään kovin raskauttavaa, mutta hän tekisi kyllä parhaansa skandaalin kehittämiseksi.

”Mmmh, ihan hyvää. Taikasauvaa lukuun ottamatta. Ja joo! Minulla on sinulle yksi juttu!” Lucas innostui taas muistaessaan, miksi hän oikeastaan oli tänään kutsunut Sebastianin paikalle, ”mutta odotas, käyn ensin hakemassa jotain juotavaa lämmikkeeksi, etten ihan jäädy. Pahuksen sade.” Hän pujahti pois paikaltaan ja asteli pubin tiskille tilaamaan itselleenkin kuuman kermakaljan. Pian hän palasi pöytään ison, höyryävän tuopin kanssa.

”No niin, paljon parempi”, hän totesi samalla kun kietoi sormensa tuopin ympärille lämmitelläkseen niitä, mutta joutui kuitenkin irrottamaan otteensa pian, sillä kuumuus alkoi äkkiä polttaa sormia, ”niin… Muistatko, kun sanoit, ettei sinulla ole vielä paria joulutanssiaisiin? No, minä päätin auttaa sinua!” Lucas virnisti leveästi ja katsoi Sebastiania odottavasti. Poika olisi varmasti kiitollinen, kun hän tarjosi asiantuntevaa apuaan.

[Sebastian Madison]

"Kuulostaa hankalalta. Mutta hei, jos hyviä puolia ajatellaan niin saat koulusta vähän vapaata. Tavallaan." Sebastian sanoi kaverilleen. "Ilmoita vain kun olet poissa. Voin ottaa yhteisten tuntien muistiinpanot sinulle." Eihän Lucas kaikkia muistiinpanoja tulisi Sebastianilta saamaan, mutta ehkä pieni apu olisi ihan kiva.

Sebastian nyökytteli Lucaksen valittaessa Coatesista.
"Niinpä! Luulisi nyt hei, että kun puut leikattiin uudestaan, hän olisi antanut niiden olla. Mutta ei sitten." Sebastian sanoi pyöräyttäen silmiään. Hyvä työ heitettynä hukkaan.
"Mieti, jos tämä olisi keksitty ennen kuin Coates palasi koululle. Puut olisivat saaneet olla rauhassa." Sebastian sanoi mietiskellen. Ehkei kukaan olisi tuhonnut puita. Ehkä he saisivat katsella fletkumatopuuta päivittäin. Pahus sentään.

Kun Lucas mainisti, että hänellä oli Sebastianille "yksi juttu", Sebastian hämmentyi. Hänelle? Mutta... entä Lucasin tärkeä asia? Jonka piti olla Sylvana? Okei, eihän Lucas ollut missään vaiheessa maininnut, että hänellä olisi Sylvanasta asiaa, mutta Sebastian oli ollut niin varma...
Sebastian jäi hämmentyneenä pöytään istumaan, kun Lucas meni hakemaan itselleen juomista. Mitä ihmeen asiaa Lucasilla voisi olla? Ei se ainakaan mitään negatiivista voinut olla, jos otti huomioon kuinka hyväntuulisesti Lucas asiasta mainitsi.

Sebastian odotti Lucaksen palaavan pöytään. Poika oli yrittänyt käydä kaikki vaihtoehdot läpi Lucaksen asian suhteen, mutta ei hän saanut mitään päähän. Lopulta, Lucas saapui ja Sebastian saikin kuulla äkkiä mitä tällä oli mielessä - hän halusi auttaa Sebastiania löytämään parin joulutansseihin.
"Täh?" Sebastian sanoi tajuamatta heti jutun jujua. Poika antoi aivojen raksuttaa hetken.
"Ai! Mutta siis! Sehän on kiva juttu!" Sebastian sanoi ja koetti hymyillä mahdollisimman aidosti. Lucaksen ele oli todella mukava! Ainoa miinuspuoli oli vain se, että oikeastaan Sebastian ei halunnut ketään paria juhliin. Sellainen oli kauhea velvoite! Entäs jos Sebastian sairastuisi? Tai entäs jos seura olisikin oikeasti ikävää? Eihän Sebastian voisi antaa itselleen anteeksi tytön hylkäämistä kesken juhlan. Plus hän halusi, että hänellä itsellään olisi hauskaa.
"Miten meinasit auttaa minua? Meinasitko itse lähteä parikseni?" Sebastian kysyi ja sai aidon virnistuksen kasvoilleen. Sepäs vasta olisikin hauskaa, jos Lucaksen auttaminen olisi se, että Lucas itse olisi Sebastianin seuralainen tansseissa.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

”Istuisin mieluummin vaikka käävän taikuuden historian tunnilla”, Lucas valitti, sillä Sebastianin lohdutusyritys ei lohduttanut häntä juurikaan. Sen sijaan tämän tarjous ottaa häntä varteen muistiinpanot oli erittäin ystävällinen. Se olisi enemmän muistiinpanoja kuin mitä hänellä olisi, jos hän olisi itse paikalla tunnilla. Todennäköisesti hän joutuisi kyllä oppituntiajan sijaan tekemään reissun vapaa-ajallaan. Ehkä jopa huispausharjoitusajalla.

Lucas oli täysin yhtä mieltä Sebastianin kanssa siitä, että olisi ollut parempi hoidella puut ennen kuin professori Coates oli palannut koululle. Hän nyökytteli ymmärtäväisen näköisenä. Itse asiassa olisi ollut vielä parempi, jos professori ei ikinä olisi palannutkaan koululle. Kaikkein paras, jos tämä olisi vaikka vain sattunut katoamaan, kuten edellinen rehtori. Professori Coates oli määrännyt hänelle jo pelkän syyskuun aikana varmaan enemmän jälki-istuntoja kuin mitä hän oli edellisenä vuonna ehtinyt istua koko syyslukukauden aikana. Ja ne puhuttelut! Useimmat muut opettajat tyytyivät vain lähettämään hänet jälki-istuntoon, mutta Coates haluasi vielä keskustella asioista. Tai siis, enimmäkseen vain huutaa pää punaisena. Onneksi Lucas oli jo varsin tottunut siihen, joten asia ei juuri jaksanut enää hetkauttaa häntä.

Lucas hymyili leveästi, kun Sebastian ilahtui hänen tarjouksestaan auttaa parin löytämisessä. Kyllähän hän oli arvannut, että Sebastian oikeasti tahtoi joulutanssiaisiin jonkun parin, mutta oli vain liian ujo kysymään ketään. Tai ehkä tämä ei tiennyt, ketä voisi edes kysyä. No, sitä varten hän aikoikin nyt ystäväänsä auttaa, sillä hän tiesi kyllä monta tyttöä. Jopa monta sellaista, jotka varmasti lähtisivät Sebastianin pariksi tanssiaisiin, kunhan tämä vain kysyisi. Sebastian oli kuitenkin mukava ja suosittu, vaikkei huispaaja ollutkaan. Lucas kurotti jo kättään kohti pergamenttikääröjään, kun Sebastian kysyi, että miten hän oikein aikoi auttaa tätä, lähtemälläkö itse hänen parikseen. Lucas purskahti nauruun ja nauroi niin, ettei meinannut saada auki solmua, jolla hän oli pergamentit kiinnittänyt.

”Älä nyt, kun minä yritän ihan tosissani auttaa! Sitä paitsi, sehän olisi kauhea menetys kaikille koulun tytöille. Ajattele nyt heidänkin tunteitaan!”, hän virnisti saaden samalla vihdoin solmun auki, ”minä aion auttaa sinua löytämään itsellesi pariksi jonkun tytön tanssiaisiin.” Lucas alkoi rullata auki pergamenttejaan, joissa oli listoina koulun tyttöjen nimiä

”Tein listat kaikista koulun tytöistä – tai ainakin niistä varteenotettavista vaihtoehdoista – seitsemänneltä, kuudennelta ja viidenneltä luokalta. Viides luokka on lähinnä niin kuin vain varalla, toivotaan, että sinne asti ei tarvitse mennä. Sinun ja minun vuosiluokiltanikin kyllä löytyy aika paljon hyviä vaihtoehtoja, ainakin minun mielestäni”, hän selitti tarkastellessaan listojaan. Siitä oli jo muutama päivä, kun hän oli laatinut ne.

[Sebastian Madison]

Sebastian hämmentyi Lucaksen mainitessa, että istuisi mieluummin taikuuden historian tunnilla kuin olisi kotona korjauttamassa sauva. Oliko Lucas niin negatiivinen tunteja kohtaan normaalisti, koska ajatteli olevansa "cool" inhotessaan taikuuden historiaa?

Sebastiania hymyilytti Lucasin reaktio. Tästä pystyi päättelemään, että Lucas ei ollut suunnitellut menevänsä Sebastianin kanssa tansseihin. Harmi sinänsä. Lucas meinasi, että se olisi menetys koulun tytöille, jos he menisivät tansseihin keskenään.
"Niinpä kai. Mutta mieti hei, sentään tulisi hauskat tanssit." Sebastian naurahti. Ei nyt sillä, etteikö tyttöjen kanssa olisi hauskaa. Olihan se mahdollista! Mutta Sebastian oli varma, että hänellä olisi paljon mukavempaa Lucaksen kanssa kuin yhdenkään koulun tytön. Tätä hän ei tosin kertoisi siskolleen ikinä.

"Näytäppäs niitä listoja" Sebastian sanoi vilkuillessaan Lucaksen listoja. Sebastian oli erityisen kiinnostunut siitä, oliko Sylvana päässyt listoille mukaan. Viimeksi Lucas oli ollut kovin sitä vastaan, että Sebastian lähtisi tämän kanssa tansseihin. Nyt tämä saattaisi olla "varteenotettava vaihtoehto".
Listat näyttivät pitkiltä. Sebastiania vähän harmitti, ettei hän oikeasti edes tahtonut paria. Lucaksen ele oli niin ystävällinen! Ja se vaiva minkä poika oli nähnyt listoja laatiessaan! Ne kuitenkin näyttivät melko hyvin tehdyiltä - ainakin paremmin tehdyiltä kuin mitä Lucaksen kotiläksyt silloin kun Sebastian oli sattunut niitä näkemään.
"Sinun ei olisi kyllä tarvinnut." Sebastian sanoi Lucakselle hymyillen. Nyt hänen tarvitsisi enää keksiä hyviä syitä sille, miksi hän ei voinut mennä tanssimaan kenenkin tytön kanssa.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

”No se on totta”, Lucaksen oli pakko myöntää Sebastianille, sillä hänelläkään ei ollut tällä hetkellä mielessään ketään tyttöä, jonka kanssa olisi erityisen palavasti halunnut tanssiaisiin mennä. Oikeastaan hän ei erityisen palavasti halunnut mennä koko tanssiaisiin ylipäätään kuin ehkä korkeintaan ruokatarjoilun takia, sillä tanssiminen ei varsinaisesti ollut hänen juttunsa. Ei sillä, ettei hän olisi osannut, sillä hän kyllä osasi. Hänelle oli varmaan alettu opettaa valssin askelia heti, kun hän vain pysyi pystyssä tarpeeksi pitkään pitämättä kiinni kirjahyllyn reunasta.

Sebastianin pyytäessä häntä näyttämään listojaan Lucas ojensi tälle rohkelikkolistan, sillä se varmastikin olisi ensisijainen muihin tupiin nähden ja sen hän tietysti myös muisti itse parhaiten ulkoa. Hän itse jäi tarkastelemaan luihuisten listaa, jonka oli pitkän harkinnan jälkeen ottanut mukaan valikoimiin huomattuaan, että Sebastian ilmeisesti suhtautui luihuisiin huomattavasti suopeammin kuin hän itse – olihan poika jopa ehdottanut, että veisi Sylvanan joulutanssiaisiin.

”Pyysin Underwoodilta apua tämän luihuisten listan laatimiseen, toivottavasti hän on tehnyt sen kunnolla…” Lucas puheli tarkistaessaan listaa. Hän ei ollut itse kovin perehtynyt luihuisen naistarjontaan, joten ei ollut voinut oikein itse laatia sitä ja Underwood sattumoisin oli hänelle palveluksen velkaa. Erään nimen nähdessään hän tuhahti ja kurkotti naulakossa roikkuvan takkinsa taskusta mustekynänsä ja veti nimen yli.

”Olisi pitänyt arvata. Listasi tänne itsensäkin. Toivoo varmaan saavansa tanssiaisparin. Kuka sen kanssa muka lähtisi?” hän mutisi peittäessään Underwoodin nimeä punaisella musteella. Hän ei tietenkään ollut oikeasti varsinaisesti sanonut tälle, että tarvitsi listoja etsiäkseen Sebastianille – tai kellekään muullekaan – tanssiaisparia vaan keksinyt aivan toisen syyn.

Tai no, hän oli kyllä ehkä saattanut mainita Sebastianin, koska Underwood tietysti oli ollut tavattoman epäileväinen siitä, mihin hän tarvitsi listan kaikista luihuisen tytöistä viidenneltä luokalta ylöspäin. Voi olla, että hän oli myös maininnut, että listasta voi jättää pois ne, joilla varmasti jo oli pari joulutanssiaisiin. Itse asiassa Underwood oli ehkä saattanut arvata, mihin hän listaa tarvitsi.

”Ei, ei. Sinä autoit minua sen…” Lucas aloitti, mutta lopetti sitten lauseensa kesken, koska ei itse asiassa halunnutkaan muistuttaa tätä siitä professori Westille kirjoitetusta rakkauskirjeestä, ”tarkoitan, että olet ansainnut jonkun hyvän parin tanssiaisiin.” Hän ei tahtonut, että Sebastian-raukka joutuisi menemään tanssiaisiin kokonaan ilman paria tai vielä pahempaa: jonkun todella huonon parin kanssa.

[Sebastian Madison]

Harmillista oli, ettei Lucas lämmennyt Sebastianin ehdotukselle. Sebastian oli sitä mieltä edelleen, että Lucas olisi paras vaihtoehto pariksi tansseihin.

"Ah, olen valinnut!" Sebastian sanoi Lucakselle tutkiessaan hetken tämän antamaa listaa. "Jos kerran Sam on ihan okei, voin mennä hänen kanssaan." Sebastian sanoi päättäväisesti. Huh. Samantha ei olisi ongelma. Ensinnäkin olisi saavutus jos Samantha edes saisi itsensä paikalle. Toiseksi, Sam ei olettaisi, että Sebastian veisi tämän myöhemmin treffeille tai jotain. Ja kolmanneksi, Sebastian voisi viettää aikaa Jamien kanssa sinkkukerhossaan ihan kuten lupasi! Muutenkin, sinkkukerhoilu onnistuisi varmasti, vaikka Samantha olisi paikalla. Siskoa tuskin kiinnostaisi tehdä mitään Sebastianin kanssa. Tuskin tätä edes kiinnosti veljensä sinkkukerhot.

"Underwoodia? Ja hän suostui auttamaan sinua?" Sebastian kysyi kulmat rypyssä. Joskus poika ei vain tajunnut Lucaksen ja luihuisten suhdetta. Päälle näytti siltä, että kaikki vihasivat toisiaan, mutta toisaalta taas Underwood oli auttanut tässäkin listassa. Joten... mitä kummaa?

Luihuisvihan huomasi taas hyvin Lucaksen seuraavasta kommentista Underwoodiin liittyen. Sebastian päätti olla sanomatta siihen mitään. Eihän Sebastian halunnut olla ilkeä tahalleen. Ja muutenkin! Ei Underwood nyt niin paha voinut olla, kerran tämä oli listan vääntänyt. Jos homma olisi ollut vastenmielinen, ei Sebastian ainakaan olisi listaa tehnyt. Tai jos se olisi ollut pahimmalle viholliselle, mitä Lucas tuntui luihuisille olevan.

Sebastian jäi miettimään, mistä Lucas olisi halunnut kiittää tätä. Ei pojalle tullut mitään mieleen. Ei hän ollut vielä tehnyt mitään erikoista. Mutta Lucaksen olisi paras kiittää Sebastiania kunhan Lucas ja Hestia olisivat yhdessä!

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

Lucas nosti katseensa ylös tutkimastaan luihuislistasta yllättyneenä, mutta myös innoissaan, kun Sebastian ilmoitti valinneensa jo parin. Hän ei ollut tiennyt, että tällä olisi joku niin selkeä valinta. Hän oli selvästi laatinut listansa hyvin. Hän katsoi odottavasti vastapäätä istuvaa poikaa, kunnes tämä ilmoitti voivansa mennä Samanthan kanssa. Silloin hänen ilmeensä ilmeensä muuttui ehkäpä hieman epätyytyväiseksi Sebastianin vähintäänkin kyseenalaisen valinnan johdosta. Miksi ihmeessä Sebastian valitsisi kaikista tytöistä Samanthan? Oman kaksoissiskonsa?!

”Mutta… hän on siskosi”, Lucas sanoi äänensävyllä, joka selvästi osoitti, että parinvalinta ei ollut okei , ”ei sillä, että hänessä olisi mitään vikaa, mutta…” Samanthassa tietenkään ei varsinaisesti ollutkaan mitään vikaa. Itse asiassa Lucas itse oli harkinnut pyytävänsä tätä. Se kuitenkin oli hieman outoa, että Sebastian olisi ensimmäisenä pyytämässä tanssiaisiin omaa siskoaan. Hänestä alkoi tuntua, ettei poika ottanut tätä asiaa nyt yhtään tosissaan. Lucas otti kulauksen kermakaljamukistaan.

”Katsos, sinä menossa tanssiaisiin Samanthan kanssa on vähän sama kuin sinä menossa tanssiaisiin minun kanssani: tuhlausta. On varmasti monta poikaakin, jotka veisivät mielellään Samanthan kanssaan tanssiaisiin, joten sinun ei tarvitse huolehtia siitä”, hän sanoi. Hänestä tuntui kuitenkin, että nyt ei ollut ehkä sopiva hetki mainita, että hän itsekin saattoi olla yksi niistä pojista. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään muuta syytä Sebastianille tahtoa mennä tanssiaisiin siskonsa kanssa kuin se, että tämä pelkäsi, että Samantha jäisi muuten ilman paria.

Sebastianin epäilevän kysymyksen Underwoodin avusta Lucas heilautti kättään vähättelevästi. Sebastian takertui nyt vallan kaikkiin epäoleellisiin pikkuseikkoihin! Eikö tätä yhtään kiinnostanut tanssiaisten kohtalo? Hän oli vielä luullut, että poika oli ollut iloinen hänen tarjotessaan apuaan!

”Hän oli palveluksen velkaa. Annoin yksi päivä heidän käyttää huispauskenttää, vaikka olin varannut sen Rohkelikoille”, hän kertoi, ”itse asiassa lainasin sitä kyllä vain siksi, koska olin itse velkaa hänelle palveluksen siitä, kun hän auttoi minua viime vuonna yhdessä taikaliemien jutussa, mutta hän oli tainnut unohtaa sen jo.” Hän ei tuntenut huonoa omaatuntoa huijauksesta, sillä olihan se nyt Underwoodin omaa tyhmyyttä, jos tämä ei muistanut, että heidän tilinsä olivat jo olleet tasan. Sitä paitsi ottaen huomioon, että he olivat kilpailevien joukkueiden kapteeneja, oli ihan oikein, että huispaukseen liittyvät palvelukset maksettiin takaisin vähintään kaksinkertaisina.