Kesä(leiri) alkaa auringolla

[Harold Benson]

Sebastian takkutukan innostukseksi ei heti hylännyt ideaa, mutta varmisteli kuitenkin, ettei Jamieta kuitenkaan ihan veteen vedettäisi. Tuollainen häijy idea ei Haroldin mieleen ollutkaan juolahtanut, vaikka hän oli hieman leikitellyt sillä ajatuksella että voisi kyllä yrittää kastella kivellä istuvaa puuskupuhia.

”Joo, jotain muuta”, korpinkynsi vastasi pohdiskelevaan sävyyn miettien millä tavoin olikaan jo yllättänyt Jamieta. Olihan viime kerrasta jo aikaa, mutta jos kaveri yllätettäisiin, tämä aivan varmasti uskoisi Haroldin olleen sen takana. Ei takkutukkaa se oikeastaan kauheasti haitannut, mutta oli se aika tyhmää kun toinen osasi jo heti päätellä kuka oli kaiken juonitellut. Korpinkynnelle eniten mieleen ei ollut tuo juoniminen ja suunnitteleminen vaan se mahdollisuus, että toinen tosiaankin meni lankaan.

Rohkelikon viittoilun nähdessään Harold tarkisti vielä nopeasti mitä Jamie teki ennen kuin sukelsi uudestaan veden pinnan alapuolelle ja yritti uiden päästä Sebastianin luokse. Ei korpinkynsi niin paljon harhaan uinut vaan päätyi aika lähelle toista poikaa. Pitäisi enää vain kertoa vanhemmalle pojalle, mitä takkutukka oli salaa mielessään juonitellut ja toivoa että rohkelikko olisi vielä sen jälkeen mukana juonessa. Myöhemmin Haroldin pitäisi vain luottaa siihen, että tunsi Jamien tarpeeksi hyvin ja että tämä olisi oikeasti niin puuskupuhmainen kuin miltä vaikutti.

Hieman hiljemmalla äänensävyllä takkutukka yritti samalla, kun hieman puristeli vettä takuistaan, selittää Sebastianille mitä oli suunnitellut. Harold tai Sebastian kumpi vain voisi jatkaa tavallisesti vedessä uimista ja mahdollisesti harhauttaa Jamieta tai voisi sittenkin myös astua pois vedestä ja auttaa yllättämisessä. Heistä ainakin yksi voisi hiippailla puuskupuhin taakse kiven luokse ja peittää aivan yllättäen tämän silmät joko jollain lehdellä tai sitten vettä vuotavalla kädellänsä. Mutta jos Sebastian ei aivan sellaista halunnut niin voisihan myös koskea Jamien niskaan, jos tällä ei ollut huivia tai sitten mahdollisesti huivin alle.

Kerrottuaan hieman itsekseen virnuilen suunnitelman, Harold odotti hieman jännittyneenä rohkelikon tuomiota, sillä hän ei oikein tiennyt oliko toinen asemansa puolesta ainakaan tuollaisten ideoiden ystävä. Antoihan hän kuitenkin Sebastianille mahdollisuuden päättää sen, että kumpi tekisi mitäkin sekä jos rohkelikko haluaisi, ettei sittenkään yllätettäisi Jamieta, se sopisi myös Haroldille.

[Sebastian Madison]

Sebastian nyökkäili Haroldin suunnitelmalle. Se kuulosti oikein hyvälle. Se ei ollut liian ilkeää Jamieta kohtaan, mutta sai varmasti pojan yllättymään.
"Kuulostaa hyvälle. Minä mielelläni hämäisin." Sebastian sanoi. Hänellä ei ollut mitään suurta ideaa miten hämäisi Jamieta, mutta kyllä hän jotain keksisi.
"Silmien peittäminen kuulostaa oikein hyvältä. Mutta jos et saa sitä onnistumaan, niin eiköhän niskakin käy." poika sanoi nyökytellen päätään. Sebastianista oli hauska huomata, että Haroldista paljastui tälläinenkin puoli. Sebastian oli kuvitellut, että korpinkynnet olivat vain tylsiä tosikkoja, mutta tämä muutti Sebastianin mielikuvan. Kyllähän Sebastian oli ajatellut, että korpinkynnet mukavia olisi! Mutta kujeilu oli aina asia erikseen.

"Okei. Taisin keksiä jotain. Mutta ole nopea ettei Jamien huomio herpaannu!" Sebastian sanoi ja sukelsi pinnan alle. Sebastian oli onnekseen taitava sukeltamaan pitkälle joten Jamie tuskin heti aavistaisi mistä päin Sebastian saapui.
"Hei Jamie!" Sebastian huudahti palatessaan pinnalle. "Et ikinä arvaa mitä tuolla kauempana oli" Sebastian sanoi viittoen vastakkaiseen suuntaan siitä, mihin Harold oli menossa. "Olen ihan varma, että se oli vauva-kalmari!" Sebastian selitti innoissaan. Vauva-kalmarit tuskin olivat vaarallisia, joten Jamiellekaan ei ehtisi nousta huolta Haroldista. Yksi pahimmista asioista mitä voisi tehdä, oli laittaa kaveri huolestumaan toisesta kaverista joten ei hän halunnut Jamietakaan laittaa huolestumaan. Samalla Sebastian koetti olla vilkuilematta liiaksi Haroldin suuntaan, ettei Jamie arvaisi heidän suunnitelmaansa.

[Jamie Wescott]

Jamien luonnosta nauttiminen ja omiin ajatuksiinsa vaipuminen katkesi, kun hän yhtäkkiä kuuli, miten pärskähdyksen saattelemana Sebastian yhtäkkiä nousi takaisin pintaan ja huusi häntä nimeltä. Jamie kääntyi katsomaan kohti poikaa, kun tämä viittilöi varsin innoissaan kauemmas ja sanoi, ettei hän arvaisi, mitä tämä oli nähnyt. Hänestä tuntui, ettei hän todellakaan varmaan arvaisi. Tämähän olisi voinut nähdä siellä melkein mitä tahansa. Toivottavasti ei kuitenkaan käärmeitä. Se oli vaarallista. Samoin meduusat. Itse asiassa vedessä saattoi olla aika paljon kaikkea vaarallista, mitä Jamie ei toivonut Sebastianin nähneen.

Pian poika kuitenkin paljasti olevansa ihan varma, että oli nähnyt vauvakalmarin. Sitä Jamie tosiaan ei olisi ensimmäisenä arvannutkaan. Nyt hän ei kuitenkaan ollut ihan varma siitäkään, että uskoiko hän, mitä Sebastian kertoi. Toisaalta pojalla ei kuitenkaan varmasti ollut syytä valehdellakaan. Tuskin nämä yrittivät vauvakalmarilla houkutella häntä uimaankaan. Vaikka vauvakalmari kuulostikin mielenkiintoiselta, se ei kuulostanut kuitenkaan tarpeeksi mielenkiintoiselta.

”Niinkö?” Jamie kuitenkin vastasi, ”miltä se näytti?” Hän tähyili Sebastianin osoittamaan suuntaan sen varalta, että näkisi itsekin jotain. Hän ei kuitenkaan ollut erityisen pettynyt, kun ei nähnytkään veden pinnalla mitään tavallisesta poikkeavaa, sillä ei ollut odottanutkaan näkevänsä mitään.

[Harold Benson]

Harold oli aika iloinen siitä, ettei rohkelikko sittenkään hylännyt koko ideaa vaan taisi oikeasti olla sitä mieltä että se oli hyvä. Sebastianin kehottaessa häntä kiirehtimään, takkutukka kahlasikin rannalle ottaen samalla pari pitempää vesikasvia mukaansa. Kasvit eivät kuitenkaan vaikuttaneet myrkyllisiltä eikä korpinkynsi tainnut tunnistaa niitä yrttitiedon saatikka taikaliemien tunnilta.

Harold kuitenkin uskalsi ottaa järven vettä tiputtavat kasvit suuhunsa ennen kuin kiipesi parin kiven yli ketterästi ruohikolle. Hieman kauempana korpinkynsi näkikin jo Sebastianin, joka oletettavasti olikin jo aloittanut hämäysyrityksen. Kasvit suussa takkutukka kuitenkin yritti olla moikkaamatta ja siten myös pilaamatta hyvää suunnitelmaa jo näin aikaisessa vaiheessa. Jamie näytti olevan kohtalaisen kiinnostunut rohkelikon hämäyksestä, mutta Harold yritti kuitenkin lähestyä tätä niin äänettömästi kuin kykeni.

Päästyään sopivan etäisyyden päähän kohteestaan takkutukka otti hampaidensa välissä roikkuvat vesikasvit toiseen käteensä. Piti olla entistä varovaisempi, muttei saanut olla liian hidas, ettei Jamien huomio vaan ehtisi suuntautua jonnekin muualle. Hieman tottumukseen viittaavalla eleellä korpinkynsi yritti peittää vettä tiputtavalla kädellänsä Jamien silmät, yrittäen sitten nopeasti asetella toisella kädellä vesikasvit pojan niskaan. Tietoisena siitä että kaveri voisi millä hetkellä hyvänsä, joko tarttua käteen taikka kääntyä ympäri korpinkynsi yritti vetää kätensä äkkiä pois, peruuttaen sitten niin lujaa kuin pystyi taaksepäin.

Kiirehtiessään taaksepäin Harold ei mitenkään pystynyt havaitsemaan yhtä maasta törröttävää puunjuurta, minkä vuoksi kaatuikin selällensä ruohikkoa vasten. Ei se kuitenkaan missään tuntunut, sillä Jamien ilme oli varmasti pitänyt olla näkemisen arvoinen ja sydän vielä takoi rinnassa koko jutun takia. Korpinkynsi ei oikein osannut enää hallita huvittuneisuuttansa ja iloansa vaan virnisti leveästi ennen kuin peitti toisella kädellä kasvonsa puolittain. Kesä ja kesäleiri olivat vain niin ihanaa aikaa, kun sen sai viettää kavereiden kanssa. Harold kuitenkin sulki silmänsä, ettei heti joutuisi kohtaamaan Jamieta silmästä silmään vaan saisi vielä hetken ajan nauttia.

[Sebastian Madison]

Sebastianin onneksi Jamie tuntui uskovan hänen kalmaritarinansa. Ainakin puuskupuh näytti melko kiinnostuneelta kalmarista. Sebastian oli tyytyväinen, ettei hänen huijauksensa ei ollut mennyt täysin puihin. Hän voisi siis jatkaa sitä siihen asti, kunnes Harold ennättäisi paikalle.
"No... se oli sellainen.. Vähän suurempi kuin kämmeneni!" Sebastian sanoi. Sebastian ei itseasiassa ollut koskaan nähnyt kalmareita, paitsi kuvissa ja piirretyissä. Ja Sebastian oli varma, ettei Paavo Pesusienten Jalmari Kalmarit menisi Jamielle läpi. Sebastian ei ollut varma, oliko Jamie jästisyntyinen alunperin, mutta hampurilaisbaarissa työskentelevä, hattupäinen kalmari ei menisi edes velholle läpi.
"Ei se kyllä tänne asti taida näkyä." Sebastian sanoi siristellessään silmiään.

Haroldin "yllätyksen" ollessa valmis, Sebastian ei voinut kuin virnistää.
"Yllätys." hän sanoi Jamielle. Haroldin kaatuessa Sebastian hätääntyi pariksi sekunniksi. Kuitenkin huomatessaan korpinkynnen hymyilevän, Sebastian päätteli, että tätä ei sattunut - kovin pahasti ainakaan. "Vauvakalmari oli huijausta." Sebastian sanoi häpeillen hiukan. "Vaaikka taisitkin jo arvata sen." Enää hänen ei tarvinnut koettaa arvailla miltä kalmarit näyttivät. Onneksi.

[Jamie Wescott]

Jamie tähyili edelleen Sebastianin osoittamaan suuntaa, kun yhtäkkiä jokin märkä peitti hänen silmänsä ja samalla hän tunsi myös niskassaan jotain… limaista ja kylmää ja märkää. Jamie ei voinut estää kiljaisua karkaamasta huuliltaan. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun hänet yllätettiin silmien peittämisellä, mutta hän oli ylipäätään keskimääräistä säikympää tyyppiä. Käsi katosi hänen silmiensä edestä äkkiä ja hänen oma kätensä hakeutui automaattisesti niskaan, jossa hänen sormensa kohtasivat jotakin kylmää ja limaista.

Jamie nykäisi kasvit pois niskastaan ja toi kasvojensa eteen vain todetakseen, että ne olivat vesikasveja. Hän kääntyi nopeasti ympäri juuri parahiksi nähdäkseen Haroldin selällään ruohikossa. Hän tunsi yhä, miten vesipisarat valuivat paidan alla pitkin hänen selkäänsä eikä tiennyt, pitäisikö hänen nauraa vai suuttua. Hän kääntyi katsomaan Sebastiania, joka virnisti ja totesi vauvakalmarin olleen huijausta. Haroldin hän oli jo tiennyt tekevän tällaista, mutta että Sebastiankin vielä!

”Minä… Minä luulin, että se oli vauvakalmari!” Jamie valitti aavistuksen normaalia kimeämällä äänellä hieroen niskaansa ja poimien sieltä vielä yhden vesikasvin pois. Märät kasvitkaan eivät olleet mitenkään erityisen miellyttäviä, mutta oli hän silti helpottunut siitä, ettei hänellä ollut kalmaria niskassaan. Pidellessään vesikasveja kädessään hän sai kuitenkin idean ja otti hiljaa muutaman askeleen kohti Haroldia, joka oli sulkenut silmänsä, ja toivoi, ettei tämä vielä avaisikaan niitä. Päästyään tarpeeksi lähelle hän pudotti kasvit pojan kasvoille – ei tosin tietenkään niin korkealta, että se sattuisi, mutta märät vesikasvit naamalla ei varmasti olisi erityisen miellyttävä tunne kuitenkaan.

[Harold Benson]

Harold makoili pahaa aavistamatta ruohikolla ja hieman säpsähti tuntiessaan parin pisaran tippuvan kätensä päälle ennen kuin sitten jokin mätkähti suoraan hänen kasvoillensa. Korpinkynsi raotti hieman silmiänsä, mutta viskasi kasvoja hieman peittävän kätensä avulla vesikasvien pätkät sivummalle.

Kuivemman käden kämmenselän avulla hän pyyhkäisi kasvoille jääneet märät roskat jotenkin pois, ennen kuin vilkaisi hieman huolestuneena Jamieen. Eihän puuskupuh oikeasti suuttunut, vaikka olihan se loppujen lopuksi ollut hieman tyhmempi temppu mutta kuitenkin. Siitä huolimatta Harold virnisti hieman nousten nojaamaan kyynärpäittensä varaan ruohikolle vilkuillen vuoroin Jamieta ja vuoroin Sebastiania.

”Jamie, et kai nyt vaan oikeasti suuttunut?” korpinkynsi päätti varmistaa kaveriltansa, sillä tämä ehkei ollut ihan tottunut tuon asteisiin hyväntahtoisiin härnäyksiin. Poika päätti varmuuden vuoksi kuitenkin kömpiä takaisin pystyyn virnistäen samalla hieman anteeksipyytelevästi Sebastianille. Olihan se aika kurja juttu, jos nyt puuskupuh oikeasti oli suuttunut ja hän oli vielä vetänyt Sebastianinkin mukaan tähän juttuun.

Harold asteli Jamien luokse ja yritti asettaa kätensä kaverinsa olkapäälle yrittäen tavoitella sitten katsekontaktia. ”Olen tosi tosi pahoillani, jos suutuit”, korpinkynsi totesi painokkaasti. ”Voidaanko nyt taas olla kaikki kavereita, oi tuleva johtajapoika Wescott?”, takkutukka jatkoi lisäten vielä tietoisesti toisen tulevan aseman mukaan lisätäkseen toisen arvokkuuden tunnetta. Korpinkynsi oli kuitenkin varma siitä, että Jamie leppyisi pian jos hän siis oli suuttunut. Hieman tyhmää oli kyllä se, että Sebastian oli nyt joutunut todistamaan tällaista.

[Sebastian Madison]

Harold onnistui pilassaan, ainakin jos Jamien kiljaisuun oli uskominen. Sebastian oli tyytyväinen. Hänen hämäyksensä ei ollut mennyt hukkaan!

Sebastianin yllätykseksi Jamie meni ja pudotti vesikasvit Haroldin niskaan. Jamie oli Sebastianin seurassa aina niin älyttömän kiltti, ettei Sebastian voinut kuvitellakkaan Jamien tiputtavan vesikasveja kenenkään niskaan! Kiltissä Jamiessa oli selkeästi toinenkin puoli.

Sebastian tosin hieman huolestui Haroldin huolehtiessa, ettei kai vaan Jamie ollut suuttunut. Ehkei pila ollutkaan niin hyvä idea. Ehkä Jamie osasi olla pitkävihainen. Se ei olisi hyvä juttu. Sebastian joutuisi kuitenkin tekemään Jamien kanssa yhteistyötä myöhemmin. Olivathan he molemmat tulevia johtajapoikia, jos Haroldiin oli uskominen. Sebastian ei viitsinyt osallistua keskusteluun ainakaan vielä. Hän halusi varmistua siitä oliko Jamie vihainen. Jos oli, Sebastian ei ainakaan halunnut pahentaa tilannetta mitenkään!

[Jamie Wescott]

Haroldin noustessa ruohikolta hieman ylös kyynärpäihinsä nojaten Jamie risti kädet rinnalleen. Hän yritti olla vastaamatta toisen pojan virnistykseen, mutta siitä huolimatta hänen toinen suupielensä tuntui nykivän ylöspäin nyt, kun hän oli jo toipunut suurimmasta yllätyksestä. Ja nyt, kun hän tiesi, että hänen niskassaan ei ollut limaista kalmaria – aikuista tai vauvaa. Ajatus kuitenkin puistatti häntä vieläkin hieman.

Haroldin noustessa ylös ruohikosta ja kysyessä, että ei kai hän vain oikeasti suuttunut Jamie tuli hieman katumapäälle. Olikohan hän mennyt liian pitkälle? Hän antoi Haroldin asettaa kätensä hänen olkapäälleen ja katsoi tähän takaisin, yrittäen ottaa kasvoilleen hieman pehmeämmän ilmeen. Ehkä hän oli ollut liian kova pojalle. Hän oli jo melko tottunut kaverinsa piloihin ja osasi odottaa jotakin, jos tämä katosi yllättäen näköpiiristä, mutta tällä kertaa hän oli ollut liian keskittynyt Sebastianiin huomatakseen mitään.

”Minä vain yllätyin”, hän vastasi eikä voinut olla naurahtamatta, kun Harold kutsui häntä tulevaksi johtajapojaksi. Hän ei itse oikein jaksanut usko, että hänessä olisi johtaja-ainesta, mutta Haroldilla tuntui olevan siihen uskoa. ”Pidä vain huolta, ettet ole ensimmäinen, jolta joudun ottamaan pisteitä”, hän virnisti. Hänen onnekseen tosin Haroldin pilat eivät yleensä olleet sitä luokkaa, että niistä olisi edes kuulunut ottaa pisteitä pois. Olisi ollut ikävä vähentää tupapisteitä kaverilta.

”Mutta tämä ei olisi tällä selvä, jos se olisi ollut oikeasti kalmari, ettäs tiedätte!” Jamie vielä lisäsi nostaen etusormensa varoittavasti pystyyn, ”älkää ottako mitään ideoita.” Hän ei todellakaan tahtonut seuraavan kahden viikon aikana vielä löytää oikeaa kalmaria niskastaan. Tai sängystään. Tai yhtään mistään muualtakaan.

[Harold Benson]

Jamie ei sittenkään ollut suuttunut, minkä vuoksi Harold olikin aika huojentunut. Olisi kyllä ollut nolo juttu, jos heti tavattuaan Sebastianin Harold olisi saanut pistettyä välinsä poikki toisen kaverinsa kanssa. Se ei olisi ollut kovin hyvä ensivaikutelma.

”Joudunko sitten pysymään koko lukuvuoden aikana kaukana sinusta?”, takkutukka kysyi puuskupuhilta olettaen, ettei toinen niin helposti raaskisi vähentää muiltakaan pisteitä. ”Ei vaan, leikkiä leikkiä. Ajattelin olla seuraavan lukuvuoden ajan erityisen skarppina”, Harold jatkoi osoittaen viimeisen lauseen niin molemmille kavereillensa, jotta nämä aivan varmasti tietäisivät sen. V.i.p. –vuotena ei kannattanut oikein tuhlata liikaa aikaansa kavereiden härnäämiseen, sillä ennen pitkään saattaisi ehkä kumminkin joutua vahingossa vaikeuksiin tuostakin tavasta ja silloin saattaisi menettää arvokasta pänttäämiseen kulutettavaa aikaa.

”Ei sillä ettenkö jo aiemmin ole ollut”, Harold lisäsi virnistäen Sebastianin suuntaan, joka ei onneksi tainnut tietää mitä korpinkynsi oli viime kevään puuhaillut muuta kuin auttanut kavereitansa etsimään sulkakyniä, jotka löytyivätkin hänen hiuspehkon uumenista. Kaikista kyseenalaisimmat jutut olivat onneksi pysyneet hieman pienemmän piirin tiedossa eikä takkutukka edes tiennyt oliko Jamiekaan niistä tietoinen.

Harold virnuili hieman Jamien sanoille siitä, että jos kyseessä olisi sittenkin ollut kalmari, asia ei olisi vielä ollut selvä. Hän ei tosin uskonut viettävänsä seuraavat kesäleiripäivät järvessä kyseistä otusta etsien, eihän hän edes tiennyt oliko koko järvessä kalmareita vai ei. ”Älä siitä huoli”, takkutukka kommentoi yrittäen taputtaa urhoollisen Jamien olkapäätä.

”Sebastian, aiotko muuten vielä uida, sillä itse oon jo uinut tarpeeksii”, Harold kysyi kääntyessään takaisin rohkelikon puoleen samalla kun yritti nyppiä ihollensa tarttuneita ruohon palasia pois. Jos totta puhutaan hänen selkäänsä kyllä hieman särki kaatumisen johdosta, muttei hän viitsinyt mainita sitä.