Teatterikärpäsiä ja värväystä

[Ace Keurong]

[[Sebu ainakin tänne, kiitos :D]]


Ace asteli koulun pihan nurmikolla katsellen ympärilleen. Sää oli mitä parhain, ja oppitunnitkin olivat päättyneet jonkin aikaa sitten, joten päivän viettäminen sisätiloissa olisi ollut suorastaan hyvän sään haaskausta. Ihan miten vain päivästä ei silti sopinut nauttia, sillä Acella oli tällä hetkellä tärkeä tehtävä: näytelmäkerhon jäsenten rekrytointi. Ilmeisesti koulussa oli ollut näytelmäkerho, mutta se oli syystä tai toisesta hiipunut kasaan. Sen tilalle oli tullut toinen, mutta vain Rohkelikoille tarkoitettu kerho, joten muut kolme tupaa olivat vielä ilman kerhoa. Oli siis Acen vastuulla järjestää kouluun uusi näytelmäkerho, jos hän mieli rakasta harrastustaan jatkaa. Ja koska hän oli jo joutunut luopumaan toisesta harrastuksestaan - järvessä surffaus ei tainut olla mahdollista - olisi ollut sietämätöntä joutua luopumaan toisestakin.

Kerhon perustamisen käytännön puolet olivat selvinneet helposti kysymällä, ja ilmeisesti hänen tarvitsi etsiä ennen perustamista vähintään neljä muuta jäsentä sekä valvova opettaja, sillä professori Chesire ei ollut hänen harmikseen lupautunut hommaan. Tällä hetkellä kerhossa oli jo kolme jäsentä, tai ainakin melkein - Acen itsensä lisäksi korpinkynnen Benson oli osoittanut aiemmin kiinnostusta, ja Ace oli jo päättänyt pakottaa serkkunsa mukaan, halusi hän sitä tai ei. Vielä tarvittiin siis vähintään kaksi muuta jäsentä, ennen kuin kerhon saattoi virallistaa. Osoittaen sen tason viitseliäisyyttä, että hän itsekin oli yllättynyt itseensä, Ace oli siis edellisenä yönä valvonut myöhään tehden esitteitä uutta kerhoa varten. Esitteistä paistoi turhankin selvästi se, ettei häntä valitettavasti oltu siunattu piirustustaidolla tai muutenkaan graafisen suunnittelun lahjalla, mutta innostus aiheeseen oli silti selvästi luettavissa.

Pian Ace huomasikin oppilaan, josta oli tuleva hänen värväyspuheensa seuraava uhri: häntä itseään muutamaa vuotta vanhempi, punertavatukkainen poika, joka tällä hetkellä ei näyttänyt liian kiireiseltä, jotta hänelle olisi voinut alkaa puhumaan. Ace asteli pojan luo ja hymyili hänelle iloisesti.
"Hei! Mitä mieltä olet teatterista?" hän kysyi, ja ojensi paperia kohti poikaa.

[Sebastian Madison]

Sebastian saapui pihamaalle auringon paisteeseen. Poika oli tehnyt läksynsä kerrankin ajoissa, ihan vain että pääsisi nauttimaan auringosta, jota hän tulisi tuskin enää hetkeen näkemään. Pian syksy alkaisi varmasti ihan oikeasti, joka tarkoittaisi sitä ettei auringosta olisi enää tietoakaan. Nytkään ei ollut mikään hirmu lämmin, mutta Sebastian halusi ruskettua ihan vähän lisää. Mitä kauemmin Sebastian olisi ruskea auringon kadottua, sitä parempi. Kalpeus ei sopinut Sebastianille. Itseruskettavia mömmöjä oli toki olemassa, mutta täysin oranssina Sebastian ei halunnut viettä talveaan.

Sebastian katseli pihalla ympärilleen aurinkorasva kädessään. Yllättävää kyllä, piha ei ollut mitenkään... liian täysi. Joskus Sebastian ihmetteli koulun oppilaita. Miksi ihmeessä niin moni oppilaista halusi viettää aikaansa sisällä? Olisihan lämpimämpääkin voinut olla, mutta hei, olihan tämä lämmintä jos mietti Englannin säätä normaalisti!

Auringonottopaikkaa Sebastian ei saanut etsittyä, sillä joku nuorempi oppilas tuli keskeyttämään hänen etsinnän. Sebastianin piti hetki jäsennellä päässään, mitä tuo poika kysyi.
"Täh?" Sebastian sanoi ennen kun sai ajatukset kasaan. "Tai siis." Sebastian pudisti päätään. "Teatterista?" Sebastian kysyi ja otti paperin jota poika ojensi. Sebastian luki paperin pikaisesti läpi. Teatterikerho. Eikös Rohkelikoilla ollut jo sellainen? Sebastian oli kuullut huhua, että Roy ja Lucas olisivat sellaisen joskus perustaneet.
"En ole ihan näyttelijätyyppiä." Sebastian sanoi irvistäen. "Sori. Mutta jos tarvitsette... vaikka lippujenmyyjää niin siihen olisin valmis." Sebastian sanoi. Myyjätyössä hän oli ihan hyvä. Siihen hänellä oli valmiudet.

[Ace Keurong]

Vanhempi oppilas ei vaikuttanut kovinkaan innokkaalta liittymään kerhon jäseneksi, mutta ainakin hän osoitti jonkinlaista kiinnostusta kerholle, mikä sekin oli jo hieno asia.
"Monet sanovat noin, mutta yllättyvät sitten siitä, kuinka hauskaa näytteleminen onkaan", Ace vastasi pirteästi. "Mutta lipunmyyjiäkin ehdottomasti tarvitaan! Olisi loistavaa, jos voisit auttaa siinä hommassa."
Jos pojasta nyt ei ihan jäsentä saataisikaan, niin oli ainakin hienoa, että hän oli muuten tarjoutunut auttamaan. Ja eihän sitä koskaan tiennyt, jos vaikka hän innostuisi kerhon toiminnasta enemmänkin nähtyään sitä lähempää!

Ace hymyili aurinkoisesti, ja huomasi sitten Sebastianin kädessä olevan aurinkorasvan.
"Oletko menossa ottamaan aurinkoa? Englannissa onkin ihan liian vähän aurinkoisia päiviä, nämä vähät täytyy käyttää tarkasti hyödyksi", hän totesi. "Ihme, kun täällä ulkona on näin vähän oppilaita, vaikka sääkin on näin hyvä!"
Ei ehkä ihan yhtä hyvä, kuin kotona Australiassa olisi ollut - kotina hän maata yhä ajatteli, vaikka virallisesti nyt asuikin jo Englannissa - siellä nimittäin olisi ollut tähän aikaan vuodesta kevät. Mutta Englannin mittapuilla hyvä sää silti, sen verran mitä Ace asiasta tiesi. Tämä oli tosin hänen ensimmäinen syksynsä Englannissa, ja hänen odotuksensa olivat varsin matalat, sillä ne perustuivat lähes kokonaan hänen serkkunsa valituksiin jäätävästä säästä, sumusta, ja ainaisesta sateesta.

[Sebastian Madison]

Tuo poika oli aika hyvä mainostamaan kerhoaan. Sebastian peräti harkitsi liittymistä. Eihän Sebastian ollut vielä missään muussa kerhossa ja vapaa-ajalla voisi olla ihan hauskaa tehdä jotain. Poika tosin hyväksyi myös Sebastianin lipunmyyntiehdotuksenkin. Ainakin joskus hänellä olisi jotain tekemistä. Kun esityksiä olisi. Jos nyt poika saisi kerhonsa pystyyn. Varmuuden vuoksi Sebastian kuitenkin tunki esitteen takataskuunsa. Hän ehtisi uudestaan miettiä liittymistä illalla.

"Joo. Siis en ymmärrä näitä" Sebastian sanoi huitoen ilmaa. "Onneksi saan viettää aikaa Kaliforniassa. Ei tämä rusketus olisi muuten mahdollinen." Sebastian sanoi katkerana. Miksei koulu voinut alkaa vähän myöhemmin? Hän mielellään surffailisi vähän kauemmin jos mahdollista.
"Et taida kyllä ulkoa löytää enempää jäseniä. Koska kaikki ovat sisällä." Sebastian puuskahti. "Oikeasti, jos joutuisin asumaan täällä jatkuvasti, käyttäisin nämä säät hyväkseni! Vaikka ei täällä surffaisi, mutta silti." Sebastian jatkoi valitustaan. "Siis sellaista vesiurheilua." Sebastian vielä tarkensi. Sebastian oli tottunut siihen, ettei kukaan koskaan tiennyt mitä surffaus oli. Aina sai olla kertomassa tarkasti, mitä ihmettä se oli. Ja harvoin kukaan ymmärsikään surffauksen hienoutta.

[Ace Keurong]

Ace ei ollut uskoa korviaan kuullessaan vanhemman oppilaan mainitsevan hänen toisen rakkaan harrastuksensa.
"Surffaatko sinäkin?" hän kysyi innokkaasti. "En ole tainnut koskaan ennen tavata brittiä, joka surffaa! Mahtavaa, että joku muukin ymmärtää sen päälle!" Koko teatterikerhovärväys melkein unohtui, kun Ace pääsi puhumaan toisesta suosikkiaiheestaan. Mutta olihan sentään harvinaisempaa päästä puhumaan lainelautailusta täällä päin maailmaa kuin teatterista, joten tilanne täytyi heti käyttää hyväksi!

"Kotona Uusi Etelä-Walesissa on täydelliset rannat suffaukseen! Mutta haluaisin kyllä joskus kokeilla Kalifornian aaltojakin..." hän lisäsi äänellä, josta toistui hänen kaipuunsa Kalifornian rannoille. Tai itse asiassa mille tahansa rannalle, jossa aallot olivat sopivia lainelautailuun.
"Täälläkin kuulemma on joitain rantoja, mutta eihän se ole sama asia. Yhtä hyviä aaltoja tuskin löytyy..." Poika huokaisi pettyneesti. Viime kesänä hän ei kaiken tapahtuneen jälkeen ollut valitettavasti ehtinyt metsästää kunnollista surffirantaa uuden, tosin väliaikaisen, kotinsa seudulta. Ja tuskin hyvää rantaa lähettyviltä löytyisikään, enintään joku menettelevä. Eikä sekään kovin läheltä, sillä lähimmällekin merenrannalle oli jonkin verran matkaa.

[Sebastian Madison]

Tuon pojan kysyessä, surffasiko Sebastiankin, Sebastian tunsi pientä innostuneisuutta. Tuo poika tosin taisi luulla, että Sebastian oli aito britti, mutta ei sen väliä!
"Ai että suffaanko! Minähän en muuta tekisikään kuin surffaisi, jos se olisi mahdollista!" Sebastian sanoi innoissaan.

"Minä olen oikeastaan surffannut vain Kaliforniassa. Parissa muussakin paikassa rantoja on tullut kokeiltua, mutta kotiranta oli paras. Okei, saattoihan siihen vaikuttaa sekin, että onhan se hauskempaa surffata kavereiden kanssa, mutta silti!" Olihan Sebastianilla ollut sisko mukana surffaamassa, mutta ei se aina riittänyt. "Englannissa rannat ovat huijasta!" Sebastian julisti muistellen viime kesäänsä. "Kävin lomalla yhdellä rannalla, jota kehuttiin englannin parhaimmaksi, mutta se oli surkea! Ei aallon aaltoa. Näytin varmaan idiootilta kun juoksentelin pitkin rantoja surffilautani kanssa." Sebastian sanoi virnistäen. Eihän se reissu niin huono ollut. Olihan hän saanut tuttavan rannalta!
"Mietimme joskus, että voisi koettaa löytää loitsun jolla saisi tehtyä aaltoja järveen, mutta vielä se ei ole onnistunut. Jos on ideoita, niitä otetaan vastaan." Sebastian jatkoi puhetulvaansa. Poika oli jo luopunut toivosta järven aaltojen suhteen, mutta ehkä tämä uusi poika saisi hänen intonsa takaisin. Jos hänellä olisi vaikka jotain loitsuideoita! "Ainiin joo, olen muuten Sebastian Madison, rohkelikosta." Sebastian jatkoi vielä tajutessaan, ettei ollut esitellyt itseään.

[Ace Keurong]

Ace nyökkäili innostuneena Sebastianin puhuessa. He olivat selvästikin täysin samalla aaltopituudella, mitä tuli surffauksen tärkeyteen!

"Aaltoloitsu..." Ace pohti ääneen. "Aiemmin ei ole kyllä ollut tarvetta sellaiselle, mutta olisi kyllä aivan loistavaa, jos järvessäkin pääsisi surffaamaan! Kyllä sellainenkin varmaan löytyy. Ehkä kirjastosta löytyisi jotain tietoa..." Poika ei ollut erityisesti kirjastojen suurkuluttaja, lukuunottamatta ehkä näytelmäkirjallisuushyllyjä, mutta näin hyvän asian puolesta sopi käyttää hieman aikaa ja vaivaakin!
"Kuulin, että järvessä asuu jonkinlainen hirviö? Joku mustekalan tapainen? Voisikohan se auttaa aaltojen tekemisessä..." hän pohti ääneen. "Tai sitten joku loitsu, jolla saa aikaan tuulen... Sen pitäisi tulla kyllä juuri oikeasta kulmasta, ja olla tarpeeksi voimakas, että aalloista tulisi kunnollisia." Ajatuksesta innostuneena poika unohti kokonaan, ettei ollut esittäytynyt, ennen kun Sebastian mainitsi oman nimensä.

"Ace Keurong. Puuskupuhista", Acekin sitten esitteli itsensä, ja ojensi kätensä puristaakseen Sebastianin kättä. "Hauska tutustua!"
Hän oli varsin tyytyväinen saatuaan näin hienon uuden tuttavuuden. Kuinka hyvää tuuria olikaan, että hän oli sattunut törmäämään toiseen surffaajaan! Ja oli saanut kuulla järvisurffauksen mahdollisuudesta! Se vasta olisikin loistavaa, jos he saisivat sen oikeasti toimimaan.

[Sebastian Madison]

Sebastian pudisti päätään.
"Olen kolunut kirjaston läpi moneen otteeseen, mutta mitään ei löydy. Ja olen mielestäni ollut varsin tarkka." Sebastian sanoi murheissaan. Tuntui pahalta turmella toisen surffarin unelmat. "Järvessä asuu joo jättiläkalmari, mutta en tiedä kuinka yhteistyöhaluinen se on." Sebastian sanoi edelleen synkkänä. "Tuuli voisi tosin toimia... Mutta en tiedä. Jos sinua onnistaa aaltojen kanssa, ilmoittele ihmeessä." Sebastian sanoi.

Sebastian puristi Acen kättä. "Jep! Kiva tavata lisää surffareita." Sebastian sanoi hymyillen. Aiemmin hän oli ehtinyt tavata rohkelikoista yhden tytön joka surffasi (siskonsa lisäksi tietenkin), mutta sen kerran jälkeen Sebastian ei ollut tälle jutellut. Harmillista. Ehkä Sebastianin pitäisi etsiä se tyttö käsiinsä. Ja Sam myös. Jos kaikki neljä voisivat kokeilla surffausta. Olettaen, että Ace saisi loitsunsa toimimaan.

"Miten treenaat talvisin? Onko sinulla kauheasti aikaa kun sinulla on näytelmäkerho ja kaikkea?" Sebastian kysyi kiinnostuneena. Sebastian itse lähinnä juoksi sekä treenasi vatsalihaksiaan sen mitä kehtasi. Jos Acesta saisi juoksuseuraa, se voisi olla ihan mukavaakin. Kivaa vaihtelua ainakin yksin juoksemiselle. Ace vaikutti sen verran nuorelta, ettei tämä välttämättä mitään hirmuisia treenejä useasti harrastanut, mutta hetkellinen seura voisi olla ihan mukava juttu. Sebastiania vähän epäilytti tosin Acen ehtiminen. Voisi kuvitella, että teatterikerho veisi paljon aikaa. Kuitenkin, ei kai siitä haittaakaan jos kysyi?

[Ace Keurong]

"Ai", Ace totesi varsin pettyneen oloisena kuultuaan, ettei kirjastosta ollut löytynyt mitään. Mutta ei peli vielä ollut aivan menetetty! Sebastian oli varmasti häntä taitavampi taikomisessa, olihan rohkelikko häntä vanhempi, joten Ace ei epäillyt pojan kykyjä, mutta ehkä asian katsominen uudelta kantilta voisi auttaa ratkaisemaan pulman. Ja se olikin parasta tehdä äkkiä, ennen kuin järven vesi tulisi niin hyytäväksi, ettei sinne ollut menemistä. Vielä se oli ilmeisesti uintikunnossa, sillä hän oli kuullut jonkun rohkelikon uineen järvessä avajaisjuhlapäivänä.

Sebastianin seuraava kysymys tulikin hieman yllätyksenä Acelle.
"Treenaan...? Ai, joo. Asuin ennen Australiassa, siellä pystyi surffaamaan ympäri vuoden, joten ei tarvinnut erikseen treenata talvella. Nyt täytyisi kyllä ehkä miettiä jotain." Poika näytti pohtivalta. "Teatterikerho vie kyllä aikaa, varsinkin sitten, kun toiminta pääsee kunnolla alkamaan, mutta kyllä treenaamiseen aina sen verran aikaa jää! Kunnon ylläpitäminen on kuitenkin tärkeää. Teatteriakin varten! Vaikkapa lenkkeily voisi olla hyväksi, sitähän voisi tehdä tunteja en... tuntien jälkeen", hän nopeasti korjasi itseään. Vaikka ajatus aamuvarhaisella lenkkeilystä kuulosti kauniin liikunnalliselta, käytännössä se olisi taatusti täyttä tuskaa. Hän ei muutenkaan ollut erityisesti aamuihmisiä. Illalla pimeässä juokseminenkin kuulosti paremmalta idealta. Ja ei kai treenaamiseen niin paljon aikaa uppoaisi... eihän?
"Yksin se olisi kyllä tosi tylsää. Miten sinä treenaat?" Ace katsoi Sebastiania. Rohkelikko vaikutti olevan hyvässä kunnossa, sen verran mitä vaatteiden päältä näki, eikä Acea olisi haitannut ollenkaan saada joitain vinkkejä. Kuntoilu ihan vain kuntoilun takia ei ollut ehkä hänen lempiasiansa maailmassa, mutta olisihan se hienoa kasvattaa kunnon lihakset.

[Sebastian Madison]

Sebastian nyökkäili Acen puheille.
"Jep. Meidänkään ei sen kummemmin jouduttu jättämään surffausta väliin Kaliforniassa siskoni kanssa. Muutettiin vaan tänne pari vuotta sitten ja no... sitten täytyi alkaa treenaamaan." Sebastian sanoi harmistuneena.
"Treenailen useimmiten juoksemalla. Teen myös vatsoja makuusaleissa kun muut eivät ole valittamassa." Sebastian kertoi. "Olisi kiva tehdä jotain monipuolisempaa, mutta täällä on vähän rajalliset vaihtoehdot." poika totesi.

"Tiedätkö, voisit lähteä juoksemaan kanssani joku kerta." Sebastian ehdotti puuskupuhille. "Iltaisin voisi olla ihan hyvä. Tietty jos vain teatterihommilta ehdit." Sebastian tuumasi. Ei hänellä sinällään ollut väliä milloin hän treenasi. Ja jos hän ei treenannut aamulla, hänelle jäisi enemmän aikaa laittautumiseen! Acelle saattaisi tulla enemmän ongelmia teatterihommiensa takia. Ace vaikutti siltä, että hän oli päävastuussa koko kerhosta, joka johtaisi mahdollisesti siihen, että hän käsikorjoittaisi kaiken ja suunnittelisi ohjauksen sun muut jutut kerhoa varten. Se varmasti veisi aikaa.