Tuliviskiä sivistyneesti

[Darian Bringham]

// Yritän taas muistella miten kirjoitetaan, kuka vaan halukas saa liittyä juopottelemaan sivistyneesti Darianin kanssa. //

"Hrmh, kerrassaan luokatonta palvelua", Darian kivahti harppoessaan mielenosoituksellisesti ulos kaapukaupasta. Hän ei todellakaan ollut tyytyväinen saamaansa palveluun. Nuori myyjä oli ollut välinpitämätön ja nyrpeä, eikä ollut lainkaan muistanut mielistellä asiakasta, niinkuin kunnon myyjän kuului. Vaikka toisaalta, mitä tuollaiselta halvalta liikkeeltä olisi voinut oleettaakkaan, eihän siellä myyty edes kovin hyvälaatuisia kaapuja. Darian jatkoi matkaansa Viistokujalla yrittäen unohtaa äskeisen ikävän palvelukokemuksen. Parhaiten siihen tepsi kookas tuliviskilasillinen läheisessä kuppilassa, joten Darian suuntasi kulkunsa sinne.

Siitä oli aikaa, kun Darian oli viimeksi kävellyt Viistokujaa, sillä hän vietti nykyään paljon aikaa Bringhamin linnassa, pääasiassa omaan huoneeseensa sulkeutuneena, salaisen projektinsa kimpussa. Tässä projektissa oli kyseessä Darianin pitkäaikainen haave, jota hän oli vihdoin päässyt opintojen loputtua toteuttamaan. Hän oli viettänyt monia tuskaisia tunteja ja päiviä piirustuslehtiö sylissään, suunnitellen mitä mielikuvituksellisimpia vaatekappaleita. Hän halusi nimittäin suunnitella ja lanseerata oman tyylikkään kaapumalliston, joka tulisi menestymään ympäri Eurooppaa, ehkä joka kauempanakin. Darianille tarpeeksi tyylikkäitä kaapuja löytyi enää hyvin harvasta, jopa Me Noidat lehden Kuuminta muotia -palstan sisältö tuntui olevan kuin viime vuosikymmeneltä. Paras siis korjata tilanne ja suunnitella itse tulevaisuuden muotisuosikit.

Darian astui sisään hiljaiseen kulmabaariin ja tilasi tiskiltä tuliviskin. Baarimikko näytti aavistuksen tylsistyneeltä kaivaessaan esille puhtaan lasin ja kaataessaan siihen vaaleaa nestettä. Darian maksoi juoman ja siirtyi tyhjään ikkunapöytään istumaan. Aikansa ulkona liikkuvaa, tasaista ihmisvirtaa katseltuaan Darian kaivoi taskustaan sulkakynän ja alkoi raapustamaan tyhjälle pergamentille mahdollisia liikkeitä, jotka voisivat ottaa myyntiin Darianin suunnittelemia vaatekappaleita. Loppujen lopuksi hän päätyi yliviivaamaan kaikki ehdokkaat, sillä mikään ei ollut pojan mielestä tarpeeksi tasokas paikka, tulisivathan Darianin suunnittelemat vaatteet olemaan tietenkin loistavia ja Bringhamin nimi jo valmiiksi arvostettu.

Darian pyöritteli nopeasti tyhjentynyttä lasiaan pöydällä ja viittoi tarjoilijaa tuomaan toisen samanlaisen.

[Ciarán O'Dwyer]

((Tämä pelihän suorastaan huutaa Ciaránia liittymään! Toki seuraan mahtuu vielä muitakin. Taustainfona se, että Ciarán ei ole vielä aloittanut töitä AM:issa, vaan on Viistokujalla ennen opettajaksi pestautumista.))

Ciarán seisoi kirjakaupan hyllyjen välissä ja silmäili huispausta käsitteleviä kirjoja. Hän oli lukenut niistä lähes kaikki. Se oli aika hämmästyttävää, kun otettiin huomioon, kuinka vähän kirjoja nuorukainen muuten luki. Vaikka suurin osa kirjoista oli vanhoja tuttuja, hyllyssä oli myös yksi uutuus huispausstrategioista. Ciarán ujutti kirjan hyllystä ja selasi sitä. Opus vaikutti hyvältä, sillä siinä oli mukana muutama yllättäväkin taktiikka.
Kävellessään kirjan kanssa kassalle Ciarán sattui kulkemaan kirjakaupan ikkunan ohi. Sen toisella puolella ihmiset virtasivat melko apaattisesti kuka minnekin. Vastapäisen kaapukaupan ovi kuitenkin riuhtaistiin auki väkivaltaisesti, ja yksi kadun apaattisista kulkijoista joutui väistämään, jottei olisi törmännyt auenneeseen oveen. Ciaránin mielenkiinnon kiinnitti kuitenkin onnettoman ohikulkijan sijaan henkilö, joka astui ulos kaapukaupasta - nuorella miehellä oli platinablondit hiukset ja tyylikkäät vaatteet. Hahmo näytti erittäin, erittäin tutulta. Ciarán räpäytti silmiään epäuskoisesti, kun epäilyttävästi vanhalta koulukaverilta näyttävä hahmo katosi virtaavaan ihmismassaan.
Ciarán otti taskustaan kaljuunasumman, joka ei ollut aivan tasaraha, ja läimäisi sen kassatiskille. Darian, mikäli hahmo oli sittenkään ollut Darian, ehtisi katoamaan väenpaljouteen, jos Ciarán ei pitäisi kiirettä. Myyjä alkoi laskeskella vaihtorahojaan, mutta Ciarán kääntyi ovelle ja riuhtaisi sen auki vähintään yhtä kovaa kuin kaapukaupan ovi oli lennähtänyt auki hetki sitten. Vielä oven yläpuolelle ripustettujen kellojen kilahtaessa Ciarán kuuli myyjän vastalauseen liiasta rahasta, mutta Ciar huiskautti tälle kättään.
"Pidä loput", Ciarán totesi ja riensi kadulle.

Vaikka Ciarán olikin pitänyt kiirettä ehtiäkseen Darianin (jos kyseessä oli Darian) perään, tämä oli ehtinyt jo kadota väkijoukkoon. Ciarán haravoi väenpaljoutta katseellaan, muttei erottanut lainkaan tuttua siluettia. Ehkä hän oli nähnyt harhoja, sillä olihan kuukauden takainen huispausonnettomuus saattanut aiheuttaa myös iskun päähän... tai sitten Ciaránia hoitanut parantaja oli laittanut Ciaránin mukaan astetta tujumpia lääkkeitä.
Lähes luovuttaneena Ciarán vaelsi katua eteenpäin. Hän pistäytyi muutamalla sivukujalla, pyörähti parissa kaupassa ja jopa pysäytti yhden miehen, jolla oli vaaleat hiukset ja samanvärinen vaatetus kuin äskettäin kaapukaupasta poistuneella hahmolla. Mies ei ollut Darian, minkä Ciarán oli jo puolittain arvannut hiustyylistä, mutta aina kannatti yrittää. Eihän hän voinut tietää, oliko Darian vaihtanut tyyliä tai muuttunut ulkonäöllisesti, koska Ciarán ei ollut tavannut Dariania lähes puoleentoista vuoteen.

Viimein Ciarán päätyi lopputulokseen, että oli varmasti nähnyt harhoja, ja päätti sitten parantaa havainnointikykyään tuliviskilasillisella paikallisessa anniskelupaikassa. Ciarán suuntasi kohti läheistä kulmabaaria ja puikkelehti ihmisvirrassa sen ovelle. Astuttuaan sisään Ciarán antoi katseensa lipua kanta-asiakkaiden ohi tyhjän pöydän toivossa, kunnes vihreiden silmien katse kiinnittyi tuttuun hahmoon ikkunapöydässä. Ei ole totta, Ciarán ajatteli. Pöydässä istui kuin istuikin Darian, jota hän oli hetki sitten etsinyt. Ehkä heillä oli vielä jotain yhteisiä tapoja, sillä Darian istui tyhjän tuliviskilasin äärellä ja raapusteli jotain pergamenttiinsa. Nuori blondi näytti siltä, että oli juuri aikeissa tilata uuden tuliviskin, ja pian käsi nousikin viittomaan tarjoilijaa.
Ciarán tarttui tilaisuuteensa ja suuntasi pöydälle heti tarjoilijan perään.
"Yhden sijasta kaksi tuliviskiä kiitos", hän totesi tarjoilijalle, joka kirjasi tuliviskitilausta. Tarjoilijan lähdettyä Ciarán istahti lupaa kyselemättä Dariania vastapäätä.
"Vanhat hyvät tavat kunniaan, vai?" Ciarán kysyi ja nyökkäsi virnistäen Darianin tyhjentyneeseen viskilasiin.

[Darian Bringham]

Pöytiä putsaava keski-ikäinen tarjoilja saapui paikalle tuskallisen hitaasti. Eikö nykyään mistään saanut asiallista palvelua? Mikäli Darian olisi ollut paikan omistaja, olisivat lähes kaikki työntekijät saaneet välittömästi potkut.
"No kylläpäs kesti", blondi tuhahti ja taitteli paperin takaisin kaapunsa taskuun. "Tuliviski, kiitos."
"Yhden sijasta kaksi", kuului läheltä odottamaton ääni. Darian kohotti katseensa tarjoilijasta ja nyrpeä ihme vaihtui hillityn yllättyneeseen. Vaikka Viistokuja ei sunnuntaisin ollut mahdoton paikka törmätä tuttuihin, ei Darian olisi silti uskonut näkevänsä siellä Ciaránia. Mikäli Darianin perusilme ei olisi niin hapan, olisi poika saattanut näyttää lähes hilpeältä, sillä päivä oli juuri muuttunut hieman paremmaksi.

Eristäytyessään linnaansa Darian ei ollut pitänyt minkäänlaista yhteyttä oikeastaan yhteenkään ystäväänsä. Siispä Darianilla ei ollut aavistustakaan, mitä Ciaránille kuului nykyään, tai mitä hän oli tehnyt koulun jälkeen. Tuskin kuitenkaan mitään akateemisia jatko-opintoja, ainakaan tylypahkan aikaisen opiskelumotivaation perusteella.
"No mutta", Darian hymähti. "Ciarán O'Dwyer, pitkästä aikaa."
"Nestehukka iski."

"Missä olet piileskellyt vuoden verran?" Darian uteli laiskaan sävyyn, yrittäen peittää innostustaan vanhan ystävänsä uudelleennäkemisestä.

[Ciarán O'Dwyer]

Ciarán virnisti Darianin toteamukselle nestehukasta. Ainakaan pojan huumorintaju ei ollut hävinnyt mihinkään, vaikka aikaa oli kulunut. Darianin tunteiden ilmaisukaan ei ollut muuttunut, sillä pojan ilmekään ei värähtänyt, kun vanha koulukaveri liittyi pöytäseuraan yli vuoden tauon jälkeen. Ciarán kuitenkin arveli tietävänsä paremmin, ja oletti, että Darian oli yhtä innoissaan jälleennäkemisestä kuin Ciarán itse.

"Muutin Kanadaan", Ciarán vastasi kysymykseen siitä, missä hän oli lymynnyt yli vuoden. "Pelasin siellä Peuranleuan Pyrstötähtien jahtaajana yhden kauden."
Vastaus jätti kaikessa lyhyydessään aika paljon sanomatta Ciaránin vuodesta. Kyse ei niinkään ollut siitä, ettei Ciarán olisi voinut tai halunnut kertoa lisää, vaan pikemminkin siitä, että poika paloi halusta tietää, missä Darian oli viilettänyt yli vuoden. Kun Ciarán oli lähtenyt kesken lukuvuoden, Darian oli jäänyt vielä kouluun, mutta epäilemättä poika oli jo valmistunut. Sen jälkeen Ciarán ei ollut kuullut Darianista yhtään mitään, eikä hän ei ollut ollut edes yhteydessä perheeseensä, joka tiesi kaikkien Bringhamien liikkeet melko varmasti. Silloinkin, kun Ciarán oli jutellut perheensä kanssa, keskustelu ei ollut edes sivunnut Bringhameja.

Ennen kuin Ciarán ehti kysyä, tarjoilija saapui tuomaan uudet lasilliset viskiä heidän pöytäänsä. Ciarán kohotti oman lasillisensa, ja sunnuntai-iltapäivän auringonvalo kimmelsi kullanruskeassa viskissä. Valo siivilöityi kulmabaarin pölyisistä ikkunoista, joiden pesemisestä oli varmasti yhtä kauan kuin Darianin ja Ciaránin edellisestä tapaamisesta.
"Jälleennäkemiselle", Ciarán totesi ja ojensi lasiaan.

"Entä sinä? Missä olet viilettänyt sillä aikaa, kun olin Kanadassa?" Ciarán kysyi ja katsoi pöydän yli Dariania. Toisin kuin vaaleahiuksinen ystävänsä, Ciarán ei edes yrittänyt peitellä uteliaisuuttaan. Hän paloi halusta tietää, mitä Darianille kuului, ja ihmetteli samalla mielessään, miksei ollut lähettänyt tälle yhtäkään pöllöä.

[Darian Bringham]

Hetken ajan Darian tunsi pienen kateellisuuden häivähdyksen kuullessaan Ciaránin pelanneen huispausta jossain muualla kuin koulun tupajoukkueessa. Vaikka olisi Dariankin varmasti päässyt etenemään huispausuralla vaikka mihin, jos vain olisi tosissaan halunnut. Jostain syystä poika oli kuitenkin todennut tärkeämmäksi lähteä koettamaan siipiään muodin maailmassa. Siitä huolimatta Darianilla oli vähän ikävä huispauskentälle.

Darian kohotti lasiaan Ciaránin tapaan, kun tarjoilija saapui tuomaan lisää juotavaa.
"Vain yhden kauden?" Darian kohotti kulmiaan, ja siemaisi tuliviskiään. "Potkaistiinko sinut ulos joukkueesta vai mitä tapahtui?" Darian ei tosissaan uskonut, että pojan huispausura olisi jäänyt kiinni kehnoista taidoista, olihan Darian nähnyt Ciaránin lentävän lähes paremmin kuin hän itse. Darian oli kuitenkin kokenut tarvetta kommentoida jotain piikikästä.

"Entä sinä?" Ciarán uteli vuorostaan Darianilta. Vaaleahiuksinen siemaisi hitaasti lasistaan saadakseen hieman lisää miettimisaikaa. Vaikka Ciarán - ja lähes kaikki muutkin, jotka olivat joskus Darianin nähneet - tiesivätkin pojan pakkomielteestä muotiin ja vaatteisiin, oli Darian hieman varautunut puhuessaan kiinnostuksestaan hieman vähemmän tyylitaitoisille ihmisille.
"Olen istunut lähinnä neljän seinän sisällä pienen projektini parissa", Darian aloitti epämääräisesti, mutta arveli, ettei Ciaránin uteliaisuus jättäisi asiaa sikseen, joten päätti avata asiaa vähän lisää. "Suunnittelen omaa vaatemallistoa."

"Esimerkiksi viimeisimpänä nämä", Darian esitteli housujaan nousten puoliksi seisomaan. Vaaleat, huolettoman revityt matalavyötäröiset denimfarkut istuivat hoikalle pojalle täydellisesti, eikä materiaalien laadussa oltu säästelty.
"Tein ne myös itse", Darian lisäsi ylpeänä.

[Ciarán O'Dwyer]

Kun Darian kysyi, oliko Ciarán potkaistu joukkueesta, Ciarán liikahti tuolillaan. Se, ettei Ciarán pystynyt pysymään paikoillaan, tarkoitti yleensä sitä, että keskusteltiin jostakin epämieluisasta. Olisihan hänen tietysti pitänyt arvata, että Darian kysyisi syytä lyhyeksi jääneeseen huispausuraan. Darian jos kuka tiesi, että Ciarán ei jättäisi vapaaehtoisesti uraa ammattihuispaajana.

"Ei minua ulos potkaistu, vaan erosin itse. Putosin luudalta ja loukkaannuin, enkä kuulemma pysty jatkaamaan ammattihuispaajana ainakaan puoleen vuoteen", Ciarán vastasi. Hän voisi kertoa loukkaantumisen perimmäisen syyn eli epäonnistuneen animaagiyrityksen, varsinkin kun kysyjänä oli Darian. Ja olihan Ciarán nykyään rekisteröity animaagi, joten hänen tekemisensä eivät (enää) olleet laittomia, mutta silti... ehkei syytä tarvinnut kertoa vielä tässä vaiheessa juttelua. Hän ei ollut koskaan maininnut Darianille pyrkivänsä laittomaksi animaagiksi, koska ei ollut ensimmäisen vuoden aikana kertonut siitä oikein kenellekään, ja jo toisen voiden aikana Darian ja Ciarán olivat alkaneet kulkea omia teitään. Asiassa oli niin paljon selitettävää, että Ciarán jätti sen mieluusti myöhemmälle.

Darianin kertoessa vaatemalliston suunnittelusta Ciarán ei voinut muuta kuin virnistää. Ainakin hänen ystävänsä oli tekemässä asioita, jotka sopivat hänelle, vaikka Ciaránin mielestä olikin hirveää haaskausta, ettei Darianin kaltainen etsijälahjakkuus ollut huispausuralla. Ciarán kuitenkin tiesi, että vaatesuunnittelu sopi Darianille paremmin kuin huispaaminen kuraisilla kentillä.

"En tiennyt, että osaat ommella", Ciarán huomautti Darianin esitellessä tekemiään farkkuja. Ciarán ei varsinaisesti tiennyt mitään muodista, mutta hän erotti sentään tyylikkäät vaatteet ja hirveät ryysyt toisistaan. Kaikki, mitä Darian piti päällään, kuului siihen tyylikkääseen (ja kalliiseen) puoleen. Vaikka Darianin tyyli ei aina vastannutkaan Ciaránin omaa tyylitajua, hän ei ollut kertaakaan nähnyt Darianin päällä vaatteita, jotka eivät sopineet pojalle. Toisaalta, Darianin yllä jätesäkkikin olisi saattanut näyttää muotiluomukselta.
"Oletko ajatellut malliston myymistä jossain?" Ciarán kysyi kommentoimatta farkkujen ulkonäköä millään muulla kuin hyväksyvällä nyökkäyksellä.

[Darian Bringham]

Darian rypisti hieman kulmiaan. Hänestä oli kummallista, että Ciarán oli luovuttanut huispausuran suhteen noin helposti. Mikäli hän itse olisi ollut samassa tilanteessa, olisi Darian palkannut parhaimmat parantajat ja hoitanut itsensä pelikuntoon. Kenties Ciaránilla ei ollut tähän varaa. Darian päätti kuitenkin olla pohtimatta asiaa sen enempää.
"Kurja juttu", vaaleahiuksinen kommentoi.

"No en varsinaisesti osaakaan", poika myönsi vastahakoisesti. "Kotitonttu hoiti suurimman osan ompelusta, mutta suunnittelin itse kaavat ja valvoin tarkasti valmistusprosessia", Darian vahvisti.
Vaikka muoti ja vaatesuunnittelu kiinnostivatkin Dariania, niin innostunut hän ei sentään ollut, että olisi aivan itse viitsinyt tuhlata tuntitolkulla aikaa ompelemiseen - sen opettelusta puhumattakaan. Darianille riitti, että hän oli itse suunnitellut vaatteensa.

Darian oli hieman tyytymätön siihen, ettei Ciarán kommentoinut hänen housujaan kovinkaan monisanaisesti. Toisaalta Ciarán ei ehkä ymmärtänytkään, miten upeat saumakuvioinnit tai taskut hän olikaan niihin suunnitellut, mutta eihän kaikilla voinutkaan olla yhtä pettämätön tyylitaju kuin Darianilla. Sen sijaan keskustelua samassa aiheessa jatkava kysymys sai Darianin lähes innostumaan.
"Olen koittanut jo monta viikkoa selvittää mahdollisia jälleenmyyjiä, mutta ainutkaan keksimäni liike ei ole tarpeeksi tasokas", Darian selitti turhautuneena. "Tai jos onkin ollut, ei minulla näin uutena suunnittelijana ole mitään mahdollisuutta saada luomuksiani esille. Yksi vaihtoehto on toisaalta perustaa oma vaateliike, mutta siinä tapauksessa minun täytyisi joko työskennellä ympäri vuorokauden tai palkata työntekijöitä. Mutta kuka muka olisi tarpeeksi hyvä työskentelemään minun vaateliikkeessä?"
Puheensa päätteeksi Darian kulautti toisen tuliviskilasinsa tyhjäksi ja napsautti sormiaan.
"Hoi tarjoilija, lasini on tyhjä."

[Ciarán O'Dwyer]

Kuullessaan Darianin teetättäneen ompelutyöt kotitontulla Ciarán oli rehellisesti sanottuna aika yllättynyt. Jos Darian oli niin vaativa, ettei antanut ihan kenen tahansa tehdä vaatteitaan, oli mielenkiintoinen valinta luottaa kotitonttuun. Ciarán oli elänyt elämänsä puhdasverisessä perheessä, jossa hänen äitinsä kohteli kotitonttuja kuin monet puhdasveriset velhot tapasivat tehdä - alempiarvoisina palvelijoina, joille kannatti antaa yksinkertaisia tehtäviä. Toisaalta, kotitonttu saattoi olla ainoa, joka täytti Darianin vaatimukset mukisematta, sillä kuka tahansa velho olisi saattanut hermostua blondin pomonsa perfektionismiin ja käskeä Dariania tekemään luomuksensa itse.

Ciarán itse oli viettänyt useita sateisia kesiä O'Dwyerin kartanossa kotitonttujen seurana pakoillessaan äitiään, joten hän oli oppinut kunnioittamaan näiden huumorintajua, luonnetta ja työkykyä. Kun Ciarán oli ollut 10-vuotias, hän oli tarjoutunut vapauttamaan kotitontut, kunhan perisi talon. Kotitontut olivat kieltäytyneet jyrkästi ja perustelleet valintansa sillä, että heille ei ollut suurempaa häpeää kuin vapauttaminen perheen palveluksesta. Niinpä Ciarán oli luopunut vapauttamisaikeista, eikä ollut sen jälkeen innostunut erityisesti kotitonttujen vapautusrintamastakaan. Ei ollut velhojen asia päättää siitä, mitä kotitontut halusivat, mutta oli heidän asiansa sentään kuunnella niiden mielipide.

Darian kumosi viskilasinsa hieman Ciaránia nopeammin ja pyysi - tai no, oikeastaan käski - tarjoilijaa tuomaan toisen lasillisen. Ciarán pyysi itselleenkin uuden lasillisen ja palasi Darianin ongelmaan siitä, kuka muka olisi riittävän hyvä (ja riittävän pitkäpinnainen) työskentelemään Darianin vaateliikkeessä.
"Luulen, että sinun pitää vain laskea kriteereitä ja kouluttaa joku hommaan", Ciarán totesi kohauttaen olkiaan. "Voin kertoa, että on aika toivoton urakka yrittää löytää täydellisiä työntekijöitä, varsinkaan, jos sinulla ei ole nimeä alalla. Vähän niin kuin Luihuisen huispausjoukkue silloin joskus: jos et löydä täydellistä pelaajaa johonkin paikalle, etsi kohtuullinen ja kouluta hänet hyväksi."

Tarjoilija toi uudet lasit ja Ciarán hörppäsi omastaan. Voisi olla paikallaan vaihtaa viskilajia seuraavalle kierrokselle, sillä ei ollut järkeä lipittää samaa laatua, kun kulmabaarissa oli niin montaa muutakin hyvää merkkiä.
"Sinun täytyy vain tottua siihen, että maailma on väärällään keskinkertaisia ihmisiä, joista voi tulla hyviä, jos heille vain annetaan mahdollisuus", Ciarán totesi filosofisesti.

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine

[Darian Bringham]

Darian sai kolmannen tuliviskilasin käteensä nostaen sen välittömästi huulilleen. Pieni ääni jossain päin pojan päätä pyysi hidastamaan tahtia, mutta Darian sivuutti sen hörppäämällä lasistaan. Kyllä sitä joskus sai muutaman lasin nauttia. Kaiken lisäksi Dariania harmitti myöntää itselleen Ciaránin olevan oikeassa. Ei hän voisi olettaa ihmisten olevan täydellisiä, sillä eihän Darian itsekään ollut.
"Hmph", Darian mutisi tuijottaen pöytää keksimättä mitään järkevää sanottavaa, sillä Ciaránia tuskin kiinnostaisi kuulla lisää valitusta samasta aiheesta.

Ajatukset tuntuivat tyhjentyvän Darianin päästä samaa vauhtia tuliviskin kanssa. Tämä sai pojan hieman paremmalle tuulelle ja hän tuskin edes muisti aiempaa ikävää episodia kaapukaupassa.
"Mitä sinä sitten nyt teet, kun huispausura ei toiminutkaan?" Darian kysyi yhtäkkiä palatakseen aiempaan aiheeseen.

[Ciarán O'Dwyer]

Se, että Darian vastasi tuhahduksella tai jollain muulla yhtä lyhyellä vastauksella, tarkoitti usein, että he olivat kerrankin samaa mieltä jostakin. Koulussa Ciarán oli tuntenut Darianin riittävän hyvin osatakseen päätellä tämän eleistä, milloin poika oli milläkin mielialalla. Oli helpotus huomata, etteivät vuodet eri teillä olleet tehneet muutosta asiaan. Tyytyväisenä Ciarán hörppäsi lisää lasistaan, vaikka tiesi, ettei hänen kannattanut pysytellä Darianin tahdissa. Vaaleahiuksinen oli heistä kahdesta pidempi, ja nyt kun Ciarán oli lopettanut ammattihuispauksen, Darian oli varmasti myös paremmassa kunnossa.

Ilmeisesti hyvien työntekijöiden löytymättömyys sapetti Dariania niin paljon, että hän oli valmis jättämään muotiaiheet jo ennen seuraavaa lasillista. Ciarán oli siitä kiitollinen, koska hänellä ei ollut harmainta aavistusta muodista. Ei ollut yllätys, että Darian päätyi jatkamaan edellisestä aiheesta eli kuulumisista, sillä oli vielä paljon asioita, jotka kaipasivat selittämistä parin vuoden tapaamattomuuden jälkeen.

"Usko tai älä", Ciarán vastasi ystävänsä kysymykseen virne huulillaan, "palaan kouluun."
Hetken Ciarán odotti Darianin reaktiota vastaukseen, koska Darian jos kuka tiesi, että Ciarán oli lintsannut puolet tunneista kouluaikanaan ja sen toisen puolen poika oli ollut puoliksi jalka oven välissä valmiina lähtemään, kun tunti päättyisi.
"En tosin jatka oppilaana, vaan menen professori Castillon sijaiseksi opettamaan lentoa ja huispausta", Ciarán valotti hetken tauon jälkeen. "Teen tosin varmaan S.U.P.E.R.:ini ensi keväänä, mutta muuten olen koululla opettamassa naperoita lentämään ja vähän vanhempia huispaamaan."

"Kai sinulla on vielä huispaustaidot tallella, ettei minun tarvitse opettaa sinuakin vielä huispaamaan? Ettet ole ihan kokonaan keskittynyt muotisuunnitteluun?" Ciarán kysyi ilkikurisesti virnistäen, kun kumosi kolmannen lasillisensa loppuun. Oli ehdottomasti huono merkki, että hän oli viimeistellyt kolmannen lasillisensa ennen Dariania.