Kouluvuosi lähtee käyntiin

[Tiffany Miracle]

Tiffany istui vaunussaan. Viimeinen vuosi. Vihdoinkin! Pian ei tarvitsisi nähdä enää ketään sellaista, ketä ei halunnut nähdä. Toki sitä ei tiennyt, mitä koulun jälkeen tapahtuisi. Luultavasti se olisi kuitenkin jotain hyvää. Vaikka kouluun ei pääsisi, ainakin voisi mennä rikkaisiin naimisiin ja keskittyä vain juhlien - siis, hyväntekeväisyysjuhlien järjestämiseen. Voi että hyväntekeväisyys oli hauskaa! Hyvällä tuurilla Jefferson olisi ystävällinen ja tarjoaisi jotain taidetta hyväntekeväisyyshuutokauppaan. Kyllä kannatti hankkia hyviä ystäviä!

Josta puhuen - mihin ihmeeseen koko Jefferson oli kadonnut? Tiffany ei ollut nähnyt koko poikaa vielä junassa. Oliko hän myöhässä? Vai jäänyt suustaan kiinni jonkun kanssa? Jonkun... tytön? Jos Jeffersonin tunsi, tiesi varsin hyvin, ettei tämä oikeastaan jäänyt suustaan kiinni. Jos hän olisi nyt jonkun tytön kanssa, se olisi yksi maailman kahdeksasta ihmeestä ja tottakai se olisi nähtävä!
Tiffany nousi ja siisti hamettaan. Vielä hän ei ollut koulupukuun viitsinyt pukeutua vaan viimeisimmän muodin vaatteet olivat pakolliset siihen saakka kunnes koululla oltaisi! Täytyi sitä nyt näyttää tyylikkäältä - siitä huolimatta, että Rogers oli menneen talven lumia!

Tiffany avasi oven, ja kurkkasi käytävälle nähdäkseen, josko sattumalta Jefferson olisi siellä.

[Lavinia Egerton]

Lavinia oli päättänyt lähteä välillä katsomaan, mitä pikkusisko oikein puuhaili junassa. Vielä hän ei ollut siskoaan löytänyt, tuo oli varmaan ihan eri puolella junaa. Kauaa hän ei kyllä ollut vielä ehtinyt etsiä. Hänellä ei ollut mikään kiire, sillä hän pelkäsi pahoin, että Cecilia oli tekemässä jotain hölmöä. Ja siinä tapauksessa oli parempi, jos ei tiennyt asiasta mitään. Vaikka toisaalta, hän ei halunnut siskonsa tekevän mitään niin noloa, että se olisi vaikuttanut muiden mielipiteeseen myös häntä itseään koskien. Siskon puuhissa eniten ärsytti se, jos hän itse joutui vedetyksi mukaan tai jos muut pitivät häntä yhtä typeränä.

Hän oli vähällä törmätä erääseen tyttöön, kun tuo avasi hyttinsä oven ja kurkisteli käytävälle.
"Hups!" Lavinia huudahti peruuttaessaan pari askelta taaksepäin. Samalla hän vilkaisi tyttöä päästä varpaisiin ja pisti merkille tuon muodikkaat vaatteet. Hän oli itse pukeutunut jälleen kerran kalliisiin merkkivaatteisiin. Tällä kertaa vaaleisiin housuihin ja siistiin neulepuseroon, joka jätti hieman ruskettunutta vatsaa paljaaksi. Hän oli varmaankin törmännyt tyttöön kesäleirillä, sillä tuo näytti tutulta.

"Ei siskoni satu olemaan siellä hytissä?" hän kysyi.

[Tiffany Miracle]

Tiffanyn huonoksi onneksi joku sattui juuri tulemaan käytävältä... no, lähes Tiffanyn eteen. Tiffany vilkaisi tyttöä ja ilahtui. Koulussa ei ollut kovin montaa muotitietoista oppilasta, mutta tämä oli selkeästi yksi heistä! Tytön nimestä Tiffanylla ei ollut aavistustakaan, ulkoisesti tämä oli no, etäisesti tuttu. Tämä kuitenkin kysyi siskoaan joten Tiffany päätteli, että ehkä hän oli tavannut tämän tytön siskon. Tosin kun Tiffanysta oli kyse, hänen olisi pitänyt taatusti huomata tämä tyttö jo aiemmin! Tiffany pyöritteli mielessään miksei ollut kiinnittänyt huomiota tähän tyttöön aiemmin, mutta, ehkäpä tämä tyttö oli vain kokenut muodonmuutoksen. Sellaisen, mitä on kaikissa teinikirjoissa - silmälasit poistetaan ja tytöstä tuleekin yhtäkkiä tosi kuuma ja kaikkien haluama!
"Ei, en ole nähnyt siskoasi... olen ollut koko junamatkan yksin." Tiffany sanoi tytölle. "Pidän muuten paidastasi. Eikö se ole syksyn mallistoa? 100% villaa?" Tiffany kyseli kiinnostuneena. "Pidin kovasti tämän syksyn huiveista. Isot huivit näyttivät yllättävän hyviltä kaikissa mustavalkoisissa kokonaisuuksissa." Tiffany vielä jatkoi ja toivoi todella, että tämä tyttö osaisi puhua muodista.

Tiffany päätti, että Jeffersonin etsiminen saisi ainakin hetkeksi riittää! Tulkoot tänne jos olisi tullakseen. Sitä paitsi, tätä tyttöä voisi haastatella enemmänkin, olisiko tässä potentiaalia joko ystäväksi tai sitten Jeffersonin tyttöystäväksi. Hyvässä lykyssä molemmiksi!

[Lavinia Egerton]

Oikeastaan Lavinia oli vain iloinen, ettei pikkusisko ollut tässäkään hytissä. Hänestä oli kyllä tärkeää pitää enimmät hölmöilyt kurissa, mutta ei hän halunnut olla mikään lapsenvahti. Vaikka juuri sitä äiti ja isä varmaan toivoivat.
"Selvä," hän vastasi, eikä kuitenkaan jatkanut matkaa siskoaan etsiäkseen. Cecilia kyllä löytyisi ennemmin tai myöhemmin.

Lavinia tunsi suurta mielihyvää, kun tyttö kehui hänen paitaansa. Sitä sietikin kehua, sillä se oli hieno. Väri oli lähellä laventelia, joka oli juuri nyt kovassa huudossa.
"Kyllä!" hän hymyili ja nyökkäsi samalla. "Syksyn mallistoa ja täyttä villaa." Hän kuunteli tytön juttelua huiveista ja jatkoi nyökkäilyään. Tuo tuntui tosiaan olevan hyvin perillä muodista. Selvästi tässä oli nyt joku, johon kannatti ehdottomasti tutustua. Oli parempi kaveerata muotitietoisten kanssa kuin jonkun sellaisen, joka oli ihan väärällä vuosikymmenellä.
"Ne olivat kyllä upeita," Lavinia myönsi. "Ja minä pidän kovasti tämän syksyn väreistä. Ei mitään pelkkää synkkää."

[Tiffany Miracle]

Ah, tämä tyttö tosiaan tiesi asiansa! Tiffany näytti tyytyväiseltä. "Täyden villan kyllä tunnistaa siitä, että se näyttää kauniilta päällä. Toisin kuten kaikki feikkivillat. Ne näyttävät vain... halvoilta, jos näin voi sanoa. Tosin halpoja ne usein ovatkin." Tämä tyttö myös kertoi olevansa samaa mieltä syksyn mallistoista ja huiveista ja Tiffany oli räjähtää innoista... samalla kun tämä näki muutaman typerän tokaluokkalaisen juoksevan käytävillä ja näyttävän siltä, että nämä alkavat pommittaa junan käytävää sontapommeilla.
"Haluatko tulla tänne ennen kuin..." Tiffany kysyi ja nyökkäsi kohti epäilyttäviä tokaluokkalaisia ja meni itse takaisin hyttiin. "Toivottavasti ne jäävät kiinni kun kärrynoita tulee..."

Tiffany istahti penkille ja otti jalastaan Guccin kenkänsä ja asetteli ne kauniisti jalkojensa viereen. Omat jalkansa hän nosti junan penkille. Vaikka hänen kenkänsä olivat laadukkaat, Tiffany silti pelkäsi, että ne menevät pilalle jos menevät jotenkin ruttuun jos Tiffany päättää esimerkiksi istua jalkojensa päällä. Hän ei todellakaan halunnut maksaa kovia summia siitä, että hänen kenkänsä menevät parissa käyttökerrassa pilalle. Isä aina opetti Tiffanylle, että merkkituotteista tuli pitää hyvää huolta - ihan vain, että ne voisi myydä myöhemmin kovaan hintaan.
"En ole tainnut nähdä sinua ennen. Tai jos olen, pahoittelut, et näytä kovin tutulta. Pistän usein huomiooni kaikki, jotka osaavat pukeutua ja näkevät vaivaa siinä." Tiffany sanoi tytölle. Itseään Tiffany ei esitellyt, olisihan se noloa jos tämä tyttö tiesi Tiffanyn jo ennestään ja Tiffany menisi ja esittelisi tälle kuitenkin itsensä! Toki saattoi olla, että tyttö oli nähnyt Tiffanyn joskus paparazzi-kuvissa isänsä kanssa, mutta harva tuntui lukevan mitään juorulehtiä koululla. Ellei laskettu mukaan Korpparikaaosta.

[Lavinia Egerton]

Lavinia oli suorastaan vaikuttunut tytön asiantuntemuksesta. Tuo taisi välittää muodista ja vaatteista jopa enemmän kuin hän itse. Hän välitti enemmän siitä, että näytti hyvältä ja että vaatteet olivat merkkivaatteita kuin siitä mistä ne oli tehty. Mutta olihan se totta, että kunnon materiaalit olivat paremman näköisiä. Sehän nyt oli päivän selvää.
"Niinpä. Ja ajattelepa jotain halpoja polyesterineuleita. Ne menevät pilalle heti ja näyttävät kulahtaneilta," Lavinia selosti. Hän ei halunnut sellaisiin pukeutua. Ne saivat hiuksetkin aivan sähköisiksi. Ja ne todella näyttivät kamalilta, kun menettivät muotonsa ja värinsä.
"Kiitos mielellään," Lavinia totesi vilkaistuaan käytävällä mekastavia pikkuisia. Hän pelkäsi pahoin, että pikkusisko vielä innostuisi kaveeraamaan noiden kanssa. Vaikuttivat ainakin yhtä hölmöiltä.

Hän istuutui Tiffanya vastapäätä ja seurasi tuon esimerkkiä ottamalla omat kengät pois. Ne olivat Louboutinin beiget loaferit. Hän ei erityisemmin pelännyt kenkiensä puolesta, sillä ainahan saattoi ostaa uudet ja vielä hienommat, jos niille kävi huonosti.
Kun Tiffany totesi, ettei tunnistanut häntä, Lavinia oli jopa hieman loukkaantunut. Etenkin kun tyttö sanoi huomioivansa ne, jotka osasivat pukeutua. Missä ihmeessä tuon huomio sitten oli ollut kesäleirillä?
"Olet varmasti nähnyt minut kesäleirillä," hän sanoi vähän tylymmin kuin oli aikonut. "Näin kyllä sinut siellä. Mutta en millään muista nimeäsi. Olen Lavinia Egerton." Hän odotti mielenkiinnolla, saiko puhdasverisen suvun mainitseminen aikaan minkäänlaista reaktiota.

[Tiffany Miracle]

"Älä muuta sano!" Tiffany myötäili tyttöä. "Hankkisivat edes pari laatukasta neuletta eivätkä kymmentä huonoa neuletta." Tiffany sanoi päätään pudistellen. Tiffanyn iloksi tyttö myös tuli Tiffanyn hyttiin. Hän vielä silmäili tytön asukokonaisuuden läpi ja yritti tunnistaa merkkejä. Kegät olivat helpot - Louboutinit tunnistaa helposti, mistä vaan!

Tiffanyn kysyessä kuka tyttö oli, tämä tuntui vähän tuohtuneelta. Julkkis? Samanlainen julkkis kuin Tiffany? Oliko tämä siirtynyt juuri tähän kouluun? Ainakin ilmeisesti kesäleirillä Tiffanyn olisi pitänyt nähdä hänet. Ja tämä oli nähnyt Tiffanyn. Lavinian kertoessa nimensä, Tiffany joutui hetken hakemaan nimeä päästään. Sitten päässä välähti.
"Egerton! Kuten se tunnettu lakimies? Isäni on puhunut hänestä hyvää, kuulemma hänestä on ollut apua tekijänoikeustaisteiluissa!" Tiffany sanoi ilahtuneena. Jos tämä tosiaan olisi SE Egerton, Tiffanyn isä ilahtuisi ikihyviksi tästä suhteesta.
"Kesäleiri meni hiukan sumussa.. minulla oli juttua yhden Rogersin kanssa - hän on korpinkynnen huispaaja ja todella, todella söpö, mutta meidän juttu loppui kokonaan kesällä" Tiffany selitti. "Ja Vivianna ämmä West meni ja tuhosi meikkini. Tai, eihän se varmistunut koskaan että se oli Vivianna, mutta kukaan muu kuin Vivianna ei vihaa minua niin paljoa, että kehtaisi koskea omaisuuteeni." Tiffany jatkoi silmiään pyörittäen. "Mieti! Tuhansien kaljuunoiden meikit! Tuhkana tuuleen. En tiedä mitä niille tapahtui, mutta varmaan se varasti ne, koska on itse köyhä eikä hänellä ole rahaa mihinkään laadukkaaseen. Siksi hänellä on rikas poikaystäväkin joka kustantaa hänen elämäänsä ja joka ei saa hengailla muiden tyttöjen kanssa, varmaankin siksi, ettei Vivianna menetä rahojaan jollekkin muulle tytölle..." Tiffany selitti Lavinialle hiukan tuohtuneena. Vivianna West oli kamala. "Suosittelen pysymään erossa hänestä. Ja Armstrong Jonesista, vaikka hän on mukava, mutta Vivianna... jos hän saa päähänsä, että olet Armstrongin perässä, hän kostaa sinulle."

[Lavinia Egerton]

Lavinia ei voinut olla kuin samaa mieltä toisen tytön kanssa. Laadukkaat vaatteet olivat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin useampi huono vaate. Vaikka Lavinialla oli taipumusta täydentää vaatevarastoaan ahkerasti, hän ei ollut kuitenkaan sitä tyyppiä, joka käytti yhtä vaatetta vain kerran ja heitti sen sitten pois. Paitsi joskus, jos vaate ei enää miellyttänytkään. Tai jos se jäi pieneksi tai valovuosien päähän muodista. Siinä tapauksessa hän antoi vaatteet siskolleen ihan hyvää hyvyyttään, vaikka tuo kai olisi pukeutunut mieluummin johonkin omituisempiin asuihin.

Lavinia närkästys ei suinkaan johtunut julkisuudesta, vaan ainoastaan siitä, että hän halusi tulla muistetuksi. Hän ei halunnut olla mikään seinäruusu, joka ehkä huomattiin hyvällä tuurilla kerran ja sitten unohdettiin.
"Kyllä, juuri sama Egerton," Lavinia hymyili ilahtuneena tästä tunnistamisesta. "Isäni on tosiaan lakimies." Lavinia odotti saavansa kuulla vihdoin tytön nimen, mutta tuo alkoikin jo kovasti selittää kesäleiristä. Ja Rogersista, joka oli yksi niistä tyypeistä, joita häntä oli kehotettu Westin toimesta välttelemään siinä missä jotakin Miraclea ja tuon lakeijaa Jeffersonia. Tämä tyttö taas näytti olevan sitä mieltä, että West oli välteltävien listalla. Miten mielenkiintoiselta nämä suhdesotkut vaikuttivatkaan! Kouluvuodesta tulisi takuulla mielenkiintoinen.

"Pidän tuon mielessä," Lavinia sanoi tytön suositellessa pysymään erossa Jonesista. Hän ei halunnut ihan heti riitaantua kenenkään kanssa. Paitsi ehkä jonkun komistuksen takia hän oli valmis vähän nahistelemaan.
"Et taida erityisemmin pitää Westistä," hän tokaisi. Mutta pitiköhän tuo tyttö Jonesista, kun puhui asiasta niin tuohtuneeseen sävyyn? Saattoi olla ihan mahdollista.
"Mutta niin, mikä sinun nimesi nyt on?" Lavinia kysyi. Hän halusi saada selvyyden asiaan, että tiesi kenelle puhui. "Ja millainen tyyppi se Rogers oikein on?"

[Tiffany Miracle]

Tiffany nyökkäili hyväksyvästi Lavinian nyökkäillessä, kun Tiffany antoi varoituksia. Hyvä niin.
"Ei, en erityisemmin. Hän on aika... " Tiffany jäi miettimään miten asian esittäisi. "No, hänellä ei ole käytöstapoja, ei edes niitä vähäisiä joita voisi olla. Ja jos hän päättää ettei pidä sinusta, hän ei muuta mieltään." Tiffany kertoi. "Niin ja varaskin hän on."
Pian Lavinia kysyikin Tiffanyn nimeä. Ah, tämä ei ollut lukenut selkeästi oikeita lehtiä. Lavinia oli ehkä kuullut Tiffanyn vanhempien tarinat, mutta ei ainakaan tunnistanut Tiffanya ja ollut nähnyt tämän noloimpia paparazzikuvia. Tai ehkä olikin, mutta oli vain kohtelias eikä maininnut niistä.
"Ah, aivan. Olen Tiffany Miracle. Isäsi ainakin tuntee minun isäni." Tiffany sanoi seuraten Lavinian ilmeitä. Moni ei pitänyt Tiffanyn vanhempien suhteen alusta ja juoruttiihan hienoissa piireissä siitä, mitä verisäätyä Miraclet oikeasti olivat. "Hauska tavata!" Tiffany sanoi ja alkoi kaivella laukkuaan.

"Sinulla oli siis sisko vai? Onko hän yhtä tyylikäs kuin sinä?" Tiffany kysyi. Olisi kiinnostavaa jos Lavinian sisko olisi yhtä tyylikäs kuin Lavinia. Olisi lisää ihmisiä keille puhua.

[Lavinia Egerton]

Lavinia kuunteli uteliaana tytön kuvausta Westistä. Hän ei ollut aivan samaa mieltä käytöstapojen puutteesta. Hänestä Vivianna oli vaikuttanut ihan fiksulta, joskin ehkä vähän kireältä ja helposti herneet nenäänsä vetävältä. Sitähän Lavinia tietysti oli itsekin, mutta eihän sellaista voinut myöntää. Ilmeisesti meikkien menettäminen oli ollut tytölle kova isku. No, se kyllä oli ihan suuttumisen arvoinen asia. Olisi ollut katastrofi, jos joku olisi vienyt meikkipussista jotakin tärkeää ja pilannut sillä päivän. Olisi ollut ihan hirmu noloa, jos olisi joutunut jonkun typerän hölmöilyn takia kulkemaan ihmisten ilmoilla ilman kunnollista meikkiä. Siinä mielessä hän ymmärsi hyvin seuralaisensa ärtymyksen.

"Miracle?" Lavinia mietti hetken. Kyllä vain. Nimi kuulosti tutulta. Tottahan hän tiesi kenestä oli kyse. "Totta kai isäni tuntee isäsi," hän sanoi kuulostaen varmasti turhankin ylpeältä. Hänen isänsä tunsi kaikki tärkeät. Ja joitain vähemmän tärkeitä, joihin Miraclet eittämättä kuuluivat verisäätynsä takia. Harmi, sillä Tiffany vaikutti sopivan muotitietoiselta, joskin ehkä vähän vähemmän fiksulta kuin Lavinia oli toivonut. No, varmasti Miraclen tuntemisesta oli jotakin hyötyä. Tuo takuulla tunsi oikeita ihmisiä.
"On minulla sisko, mutta valitettavasti hän on kaukana tyylikkäästä," Lavinia irvisti. Hän ei mielellään puhunut siskostaan, joka oli kaikkea muuta kuin mitä kunnon Egertonin piti olla. Ei tippaakaan ylpeä juuristaan, eikä aivoja nimeksikään. Noloa.
"Sinä varmaan osaat sanoa keneen sitten kannattaa tutustua? Ilmeisesti ei ainakaan Westiin eikä Jonesiin." Tästä aiheesta Lavinia oli kiinnostunut. Siitä huolimatta, että oli jo ehtinyt jutella asiasta kyseisen Westin kanssa ja silloin häntä oli kehotettu välttelemään Miraclea. Oli kerta kaikkiaan hupaisaa kuunnella noiden mielipiteitä toisistaan.