Arjen karkureissu

[Aurelia Carrow]

"Mitä, kuvittelin sulle jo villin nuoruuden ja opettajien kauhu leiman" Aurelia joi juomaansa ja härnäsi Klausia. "Tai sitten olit vain se lellipentu joka luikerteli kaikista ongelmista"

Aurelia ilahtui Klausin selityksestä silminnähden. "Odotin jotain ala-arvoista selitystä, mut tuon otan vain kohteliaisuutena" valloittava hymy levisi Aurelian kasvoille. Kaikki haluaa kehuja, se valehtelee joka väittää ettei haluaisi. Nämä kehut Aureliaa lämmitti, sillä vaikka tiesi olevansa kivan näköinen, niin aina välillä iski epävarmuus. Eikä oikeastaan välillä, vaan ihan hiton usein.

Aurelia katsoi Klausia ja kurtisti kulmiaan, kun tuo kertoi nurkkapöydän miehen tuijottelevan. Aurelia vilkaisi pöytää kohti ja veti syvään henkeä.

"Toivottavasti tällä hetkellä kohteena olet sinä, eikä minä. Tuota ei saa kimpusta kirveelläkään" Aurelia tunnisti ikävä kyllä miehen, sillä oli saanut tästä miehestä seuraa vähän turhankin usein. Eikä hänestä edes päässyt eroon, eikä Aurelia pitänyt koko tyypistä.

"Voit näytellä että ollaan treffeillä, niin mun ei tarvitse keksiä luovia ideoita kuinka kadota nopeasti ja huomaamattomasti" hän käänsi katseen Klausiin ja virnisti. Apua, miksei kukaan ole estämässä tätä? Aurelia tiesi ettei tämä ollut todellakaan fiksua, tämmöinen flirttailu. Mutta se oli kivaa... ja mitä pahaa tästä voisi seurata?

[Klaus Schneider]

“No en minä nyt varsinaisesti mikään suosikkikaan ollut”, Klaus huomautti Aurelialle, sillä sana ‘lellipentu’ ei kauheasti miellyttänyt häntä. Hän oli kyllä ollut fiksu koulussa, mutta ehkä välillä vähän turhankin fiksu omaksi parhaakseen. Japanilaiset opettajat eivät katsoneet kovin hyvällä oppilasta, joka jatkuvasti huomautti näiden virheistä. Hän oli näsäviisas kakara. Mutta Aurelian ei tietenkään tarvinnut tietää sitä.

Aurelian sanoessa odottaneensa jotakin ala-arvoista selitystä ‘tuollaisista naisista’ Klaus näytti hetken vähän loukkaantuneelta. Miksi Aurelia muka odottaisi häneltä jotain ala-arvoista?!

“Se oli kohteliaisuus”, hän huomautti, “mitä oikein odotit?”

Klaus vilkaisi toistamiseen nurkkapöydän miestä Aurelian toivoessa tämän katsovan ennemmin häntä. Totuus oli, että mies niin varmasti katsoi Aureliaa. Kyllä Klaus jo tiesi, ketkä täällä olivat miesten perään ja ketkä eivät ja tämä mies kuului jälkimmäiseen kategoriaan.

Aurelian ehdottaessa treffien näyttelemistä Klaus virnisti.

“Ai? Miten sitä sitten näytellään?” hän kysyi nojaten päätään baaritiskiä vasten tuettuun käteensä ja katsoen Aureliaa hymy huulillaan, “en ole pitkään aikaan ollut treffeillä.”

[Aurelia Carrow]

Aurelia kohautti olkiaan Klausin tuohtumukselle. "En tiedä, välillä sitä kuulee kaikenlaista..." Aurelia totesi vähän välttelevästi. Lortto-Jackson kaikui ikävästi korvissa ja joskus sitä Aurelia saattoi itsekin uskoa kaikkea mitä kuulee, vaikka ei pitäisi.

Aurelia katsoi Klausia yllättyneenä, kun tuo kertoi ettei ole käynyt vähään aikaan treffeillä. "Mitä, mä luulin että Tylyahon kovimpana naistenmiehenä sulla olisi treffit joka viikko..." hän virnuili kevyesti ja siemaisi juomastaan.

Hän myös katseli Klausia, sillä mitäpä väliä jos vähän flirttailee? Sitä paitsi, Klaus on hitosti parempi vaihtoehto kuin tuo limanuljaska nurkkapöydässä.

"No, jatkat tuohon malliin niin näytetään hyvin treffailevalta parilta" Kevyt hymy kareili Aurelian huulilla.

"Sitä paitsi, eikös treffailu ole kuin polkupyörällä ajo, kerran kun oppii niin sitä ei unohda helposti..."

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

[Klaus Schneider]

“Minä yleensä skippaan sen treffiosan”, Klaus huomautti, “sellainen treffailu on kauhean kallista. Vie sekä rahat että järjen.” Hän ei ollut luonnostaan mikään herrasmies, joten sellaisen esittäminen vei toki myös huomattavan määrän energiaa. Hänen käsityksensä hyvistä treffeistä olisi ollut tuliviskipullo jaettuna ja kortinpeluuta, mutta jostain syystä se ei kuulunut kovin monen naisen käsitykseen hyvistä treffeistä. Se oli ongelma.

“Tähän malliin? Mihin malliin? Väitätkö, että käyttäydyn kuin olisin treffeillä?” Klaus yritti parhaansa mukaan näyttää kauhistuneelta nostaessaan kyynärpäätään hiukan baaritiskistä juodakseen kulauksen lasistaan, “tämä on puhtaan asiallinen, satunnainen tapaaminen kollegoiden kesken.”

“Täysin ammattimainen”, hän vielä lisäsi. Aurelia nyt tietysti olikin ilmeisesti ammattilainen toki myös treffailemisessa.

“Joten… ammatillisesti, onko sinulla suunnitelmia ensi perjantaiksi?” mies kysyi sitten laskien lasinsa takaisin tiskille ja katsoen Aureliaa hymynkare huulillaan.

[Aurelia Carrow]

Aurelia katsoi Klausia huvittuneena ja joi juomaansa. Treffailuhan oli just se paras osa, tehdään kaikkea kivaa, vähän jatkoilua ja pidetään hauskaa. Ei mitään velvotteita kummaltakaan suunnalta, otetaan vain kermat päältä.

"Treffailuhan on oikeasti se paras osuus aina..." Aurelia virnisti nojautui kevyesti kyynärpäidensä varaan katsellen Klausia. "Tiedätkö, tehdään vain kaikkea kivaa, ilman sen kummempia velvotteita kumpaakaan suuntaan" Nainen tykkäsi käydä treffeillä ja pitää hauskaa, ja oikeastaan hänen mielestään hyvät treffit eivät edes vaatineet paljon. Vain sen, että siitä näkee että toinen on oikeasti nähnyt vaivaa. Aurelia voisi ihan mielellään mennä vaikka vain toisen luo istumaan iltaa laadukkaan tuliviskipullon kanssa ja vain olemaan, jos läsnä on vain laadukas tuliviskipullo.

Aurelia naurahti ja katseli Klausia. Tämä tapaaminen oli kaikkea muuta kuin puhtaan asiallinen, satunnainen tapaaminen kollegoiden kesken. "Joku ulkopuolinen voisi olla toista mieltä... " Kuten esimerkiksi Daniel, Ciaran... tai ihan kuka tahansa muu koulun henkilökunnasta tai oppilaista.

Tosin, Klaus pääsi yllättämään. Ei, Aurelialla ei ollut suunnitelmia seuraavaksi perjantaiksi. Hän voisi olla Klausin suunnitelma. Tai Danielin. Apua. Hän haluaisi olla Klausin suunnitelma. Tai Danielin... Voi apua, mitä tähän voisi vastata?! Aurelia haroi hieman hiuksiaan ja hymyili sitten Klausille Mona Lisa -hymyä.

"Ammatillisesti, ei... minulla ei ole suunnitelmia ensi perjantaiksi" Aurelia siemaisi hieman juomastaan ja katsoi Klausia lasin yli. "Miten niin?"

[Klaus Schneider]

Aurelian vastatessa, ettei hänellä ollut mitään erityisiä suunnitelmia seuraavaksi perjantaiksi, Klausin kasvoille levisi hymy. Niin hän oli arvellutkin, mutta oli tietysti mukava saada vahvistus sille, että nainen piti perjantai-iltansa vapaina. Ja oli luultavasti valmis antamaan aikaansa hänelle. Mutta koska hän oli kuitenkin kuka oli, hänen oli pakko tietysti käyttää tämä mahdollisuus Aurelian kiusaamiseen.

“Loistavaa!” mies vastasi ilahtuneesti hymy huulillaan, “Abigail on yrittänyt saada minut lähtemään kanssaan johonkin detox-smoothie-kurssille ensi perjantaina, mutta valitettavasti en voi. Kerron hänelle, että sinä olet vapaana!”

“Hän ilahtuu varmasti”, Klaus vielä lisäsi katsoen Aureliaa ja hymyillen kiusoittelevasti. Hän oli toki täysin tietoinen, että tämä suututtaisi Aurelian, mutta se siinä olikin niin hauskaa. Tämä oli niin söpö ärtyneenä.

[Aurelia Carrow]

Aurelia ehti jo melkein innostua. Paitsi ai niin, Daniel. Hysssss... Aurelia vaimensi taitavasti pienen äänen päänsä sisällä. Ja ääni vaimenikin, kun Klaus mainitsi Abigailin. Ja... Detox? Mitä?!

Terävä katse kohti Klausia kertoi jo kiihtyneestä verenpaineesta. "Detox-smoothiekurssi? Abigailin kanssa? Älä viitsi..." Aurelia tuhahti ja katsoi Klausia.

"En minä tarvitse detoxia, alkoholi toimii paljon paremmin kehonpuhdistajana..." Aurelia haroi hiuksiaan.

"Et sano Abigailille yhtään mitään, en tasan lähde kuunteleen kenenkään hörhön selityksiä kuinka detox on hyvä juttu"

[Klaus Schneider]

Klaus nauroi Aurelian perusteluille siitä, miksei tarvinnut muka detoxia.

“Jos käytät alkoholia kehon puhdistajana, olen varma, että tarvitset detox-smoothie-kurssia”, hän ilmoitti silmät tuikkien. Ehkä hän tosiaan ilmiantaisi Aurelian Abigailille. Se voisi olla hauskaa. Ja hyödyllistä. Sekä hänelle itselleen, että Aurelialle.

“Sitä paitsi, sanoin jo Abigailille, että olisit vapaana”, mies lisäsi virnistäen ja sekoitellen samalla viattomasti juomaansa siinä olleen pienen, punaisen sateenvarjon tikulla, “siitä tulee hauskaa.”

“Mieti nyt! Sinä, Abigail ja viisi kiloa avokadoja ja goji-marjoja. Ja chia-siemeniä.” Klaus tiesi kyllä superfoodinsa. Siksi hän ei tarvinnutkaan mitään kurssia.

“Mikä voisi mennä vikaan? Älä pelkää tuntematonta vaan… heittäydy!” Smoothieihin. ...siinäpä vasta näky. Nyt hän ei saisi sitä enää pois mielestään.

[Aurelia Carrow]

Ei hitto, oliko Klaus muka tosissaan?! Aurelia näytti entistä enemmän tyrmistyneemmältä, sillä hän ei ollut vielä hurahtanut mihinkään tämmösiin smoothiejuttuihin. Niitä ryystävät oli sellasia ihme yli-innokkaita tyyppejä.

"En mä oikeasti usko tarvitsevani detox-smoothie-kurssia" Aurelia joi drinkkinsä loppuun. Hän tarvitsisi toisen. Tai oikeastaan... Klausilla on kauniit silmät. Tosi söpöt, varsinkin kun hän katsoo tuolla tavalla. Aurelia näytti hetken siltä kuin olisi unohtunut ajatuksiinsa, potkaisten itseään henkisesti takapuoleen.

"...Sanoit jo Abigailille? Kysymättä multa mitään?!" Voi pyhän Merlinin avokadosmoothiet EI. "Klaus, siitä ei tule hauskaa... Abigail luultavammin myrkyttäisi minut jollakin spiruliinalla tai muulla. Vahingossa. Kuvittele nyt" Aurelia yritti vedota Klausiin, eikö hän nähnyt kuinka vaarallinen tilanne se olisi?

Aurelia mietti. Hän, Abigail ja viisi kiloa avokadoja... ja goji-marjoja, ja jotain siemeniä. "Ottaisin mansikkamargaritan" Aurelia tilasi oman virkistävän puhdistavan mansikkamargaritansa. Tämä on tilanne, missä moni asia voisi mennä vikaan.

"En pelkää tuntematonta, en vain halua tulla myrkytetyksi Abigailin ansiosta" Aurelia totesi ja otti juomansa, hymyillen hieman baarimikolle ja katsoi Klausia.

[Klaus Schneider]

“Aurelia, Aurelia, Aurelia…” Klaus aloitti huokaisten Aurelian vastustellessa. Hän pudisteli päätään kuin Aurelia ei olisi oikein ymmärtänyt asiaa, ja asetti sitten käsivartensa tämän harteille: “Sanoinko, että siitä tulee hauskaa sinulle? Ajattelisit joskus muitakin ihmisiä!”

“Siitä tulee todella hauskaa minulle. Luultavasti myös Abigailille. Joten… Yritetään nyt miettiä, mikä ratkaisu johtaa suurempaan hyvään”, hän jatkoi taputtaen Aureliaa olkapäälle ennen kuin veti käsivartensa takaisin omalle puolelleen.

Aurelian tilatessa mansikkamargaritansa mies naurahti. “No… tuo on jo ihan hyvä alku. Mansikat ovat terveellisiä”, Klaus nyökytteli hyväksyvästi, tyhjentäen samalla omaa lasiaan, koska hänhän ei näyttänyt pysyvän oikein Aurelian tahdissa. Täytyisi alkaa kiriä, jos hän tahtoisi säilyttää kunniansa.