Sillä se lähtee millä tulikin, ei hyötyä ilman kipua...

[Carolynne Fox]

(Lilyä odotan!)

Koulun ympäri juokseminen oli tuntunut niin hyvältä idealta. Kesän aikana kerätyt läskit tuntuivat hyllyvän täällä kuitenkin vielä pahemmin kuin kotikorttelia kiertäessä. Lyn vilkuili pikaisesti ympärilleen ennen kuin salli itsensä läähättää ääneen. Hänen olisi pakko saada itsensä timmimpään kuntoon täksi lukuvuodeksi, tai hän ei taatusti saisi poikaystävää! Hän ei enää ikinä söisi noidankattilaleivoksia...

Tie teki mutkan kauemmas rakennuksesta, ja Lyn seurasi sitä, koska siellä törmäisi epätodennäköisemmin muihin oppilaisiin. Suurin osa oli vielä makuusaleissa purkamassa tavaroitaan tai jopa syömässä. Oppitunnit eivät alkaisi vielä tänään, ja Lyn oli aikaisin liikkeellä. Hän tunsi, että rintaa alkoi pistää, mutta irvisti ja jatkoi samaa vauhtia.

Tiestä haarautui pienempi polku, ja Lyn lähti seuraamaan sitä. Hän oli niin keskittynyt kärsimään, ettei ensin huomannut hahmoa, ja kun hän huomasi, oli liian myöhäistä kääntyä pois. Toinen oppilas, aivan varmasti. Voi paska.

[Lily West]

Lily oli luvannut ettei rääkkää itseään ihan henkihieveriin. Mutta juokseminen on kivaa, rentouttavaa ja kaikinpuolin mahtavaa. Carterille ei tarvinut aivan kaikkea kertoa, joten on ikään kuin salaa lenkillä. Reippaasti oli jo juossut hyvän matkaa, päässyt oikein juoksemisen fiilikseen.

Kuin lentäisi, olisi pitänyt tehdä tämä jo paljon aiemmin. Ihanan rauhallista juosta, ketään ei näy... Eikun, hetkinen. Kuka tuo puuskuttava otus on? Ihan kuin seki tekisi kuolemaa. Lily mietti siinä samalla ja hidasti vähän vauhtiaan, katsoen Lynniä epäilevänä. Kuka tuon?

"Teetkö kuolemaa?" Lily sitten heitti Lynnille, hymyilen vähän vinosti.

[Carolynne Fox]

Lyn pärskähti viimeisetkin ilmat pihalla, pysähtyi, taipui melkein kaksin kerroin ja haukkoi henkeään yrittäen tietysti näyttää siltä ettei tehnyt niin.

"Täh?" hän sai haukottua. "Miten niin?" hän kysyi ja yski ikään kuin olisi alun perinkin saanut vain jonkun pienen yskänpuuskan.

Voi apua, tuo toinen tyttö näytti ihan siltä kuin ei olisi kuntoilemassa ollutkaan. Lyn ei erottanut edes yhtään hikipisaraa. Ja mikä kroppa! Lyn olisi halunnut vaihtaa saman tien.

[Lily West]

Lily naurahti ja pysähtyi Lynin eteen. "Näytät vain kärsivältä, tarvitko juotavaa?" Lily tarjosi pulloaan missä oli raikasta vettä. Tyttö katseli toista, vähän tutkivana, hymyillen hieman. Nätti tyttö, minkähän ikäinen tuo toinen on? On kiva tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin sellaisiin jotka ei tiedä mistään mitään historiasta.

Lilyllä oli ehkä henkisesti sama olo kuin Lynnillä fyysisesti, olo oli kuin elefantilla. Mutta hän ei antanut sen häiritä liiaksi, kyllä tämä tästä vielä paranee. "Kuka muuten olet?"

[Carolynne Fox]

Lyn hengitti pari kertaa oikein syvään ja sai hapen juuri ja juuri kulkemaan. Toinen ei tullutkaan ilkkumaan häntä. Ainakaan toistaiseksi.

"Oi, kiitos, vesi maistuisi", Lyn sanoi ja tarttui pulloon. Hän joi ahnaasti ja pakotti itsensä lopettamaan, jotta toisellekin jäisi jotain.

"Olen Carolynne Fox, Rohkelikosta. Voit sanoa myös Lyniksi. Ja anteeksi, että join niin paljon vettä. En tajunnut, että sitä kannattaisi kuljettaa mukana." Turha enää tässä vaiheessa oli teeskennellä, että Lyn oli tehnyt tätä paljon ennenkin.

[Lily West]

Tytön juodessa vettä Lily sai oivan tilaisuuden tarkkailla tuota. Ihan kuin tuo olisi oikeasti tehnyt kuolemaa, joten ei varmaan ole juossut aiemmin. Mutta vaikutti ihan mukavalta tyypiltä, tai ainakaan ei ole käyttäytymässä idioottimaisesti. Vesi hupeni uhkaavasti, Lily kurtisti kulmiaan. Jano se tulisi tällekin kun jatkaisi lenkkiään, mutta... No onneksi on aquatulio.

Okei, tyttö oli rohkelikko. Mutta ei saa olla ennakkoluuloinen, sitä paitsi oli se toinenki rohkelikko kiva. Joten, tämäkin voisi olla. Vain korpparit on vähän outoja. "Ei se mitään, ehkä muistat seuraavalla kerralla" Lily naurahti. "Ootko lopettelemassa lenkkiä vai jatkatko vielä?" Lily kysäisi samaan vauhtiin, muistaen että voisi esittäytyä itsekin.

"Ai niin, olen Lily West ja Luihuisesta..."

[Carolynne Fox]

Carolynne ojensi vesipulloa takaisin samalla kun mietti. Jos hän vastaisi, että jatkaa, toinen saattaisi pahimmassa tapauksessa tarjoutua tulemaan mukana. Ja eiköhän tämä riittänyt jo yhen kerran tappomeiningistä...

"Sain oikeastaan juostua sen mitä ajattelin", hän sanoi ja tajusi samassa, että oli kääntynyt koululta poispäin. "Ajattelin palautella takaisin", hän sanoi, eikä se ollut tavallaan edes valhe, koska ei hän olisi millään jaksanut juosta koko matkaa sisään saakka. "Vähän vielä raitista ilmaa ja ehkä venytyksiä", hän sanoi ja kohautti olkiaan kuin tietäisi mistä puhuu.

[Lily West]

Lily täytti vesipullon raikkaalla vedellä ja katsoi Carolynniä. Lilyllä olisi vielä energiaa ja kaksin juokseminen olisi hauskempaa. Joten...

"Ehkä juostaan vielä vähän? Mulla olisi hieman energiaa ja seurassa menee nopeammin" Lily katsoi Lynniä vetoavasti ja jatkoi. "Voitais sitten mennä takaisin koululle, muakin varmaan aletaan kaipaan jossain välissä" pieni virne kohosi tytön huulille.

"Voidaan mennä hitaastikin..." Lily joi itsekin vettä, katsoen Lynniä koko ajan.

[Carolynne Fox]

Lyn kävi epätoivoista sisäistä taistelua. Hän halusi lopettaa, ja olisi älyttömän noloa jatkaa tuon hyväkuntoisen ja -kroppaisen tytön kanssa. Mutta toisaalta hän tiesi, että läskien lähtöön ei ollut oikotietä - sitä toitotettiin kaikissa noitienlehdissä niin paljon, ettei se voinut mennä ohi - ja tässä olisi hänelle hyvä keino pakottautua olemaan huijaamatta.

Lopulta suostuttelut voittivat. Lyn huokaisi. "Okei, kaipa minunkin pitäisi vielä jatkaa." Hän olisi kovasti halunnut pitää yllä hyväkuntoisen urheilijan olematonta imagoaan, mutta tajusi sen turhaksi. Niinpä hän naurahti hermostuneena ja myönsi suoraan: "Olen vielä ihan uusi tässä lenkkeilyjutussa. Tämä tuntuu ihan täydeltä tuskalta."

[Lily West]

Lily hymyili tyytyväisenä, pitkästä aikaa lenkkiseuraa joka ei piipitä siitä kuinka vaarallista lenkkeily on hänelle. Riskit ja kaikki, jos Lily alkaakin taas laihtumaan. Ja pah. Liikunta on vain hyviksi, joten Lily oli vain hyvillään kun Lyn suostui.

"Niin pitää, mennään vain kevyesti" Lily hymyili ja lähti hölkkään kevyttä vauhtia ja varsin hitaasti. "No jostainhan se pitää alottaa, muistan itse omat alkuajat, teki tiukkaa..." tyttö naurahti. "Nykyään taas en osaisi edes olla ilman, lenkille pitää päästä säännöllisesti vähän haukkaan happea" Lily jatkoi ja katsahti Lynniä.

"Kohta oot kuitenkin koukussa tähän..." Tyttö virnisti Lynille.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka -Caine