Ihana kamala kesäloman alku

[Lily Perkin]

”kunhan olet ollut kotona tarpeeksi kauan niin sano minun sanoneen, alat kaivata ylimääräistä kommentointia” Lily tuumasi. Hän ainakin kaipasi jo nyt sitä, että koululla oli aina jossain joku. Edes jälki-istunnossa ei tarvinnut olla yksin.

”Hän on kaupassa. Yleensä kesäisin hän tekee lähinnä aamu- ja välivuoroja, mutta tänään hän sai illan kun mentiin syömään ja tulin kotiin ja sellaista..” Lily selitti Romeolle.
Lily hymyili vähän surkeana. Ei ihme ettei Romeo ymmärtänyt Lilyn vanhempia kun Lily ei itsekään ymmärtänyt.
”Vuoden vanhempi ja kokeneempi ja on veljiä jotka voi antaa huonoa esimerkkiä…” Lily luetteli. Romeon veljien seurustelupuuhat eivät oikeastaan olleet tehneet vaikutusta Lilyn äitiin vaan päinvastoin, kauhistuttaneet. Ja auta armias kuinka siitä puhuttiin ruuan ääressä!

Lily kadehti Romeota. Hänkin haluisi perheen kenen kanssa voisi avoimesti Romeosta.
”Vai että treenit oli keväässä parasta” Lily sanoi hymyillen. ”Minä olisin sanonut, että meidän komeroiden metsästys, mutta olihan se aivot- hetkinen! Kerroitko siitä aivotärähdyksestä??” Lily kysyi kauhuissaan. Hieno homma jos Romeo oli kertonut siitä, hänen perheensä pitäisi Lilyä sekopäänä!

[Romeo Boleyn]

Romeo ei todellakaan kaipaisi ylimääräistä kommentointia, ainakaan hetkeen. Ehkä syksyllä, mutta tuskin silloinkaan. "Hamlet voi ehkä antaa huonoa esimerkkiä, Lear on kunnollisuuden ytimessä" Romeo naurahti. "Mutta onhan poikalauma pelottava..." Hän kuulosti huvittuneelta ja heitti pari karkkipaperia roskikseen.

Virne nousi Romeon huulille. Se aivotärähdys oli kirvoittanut naurut koko porukalta. "Kerroin, se oli muista lähinnä viihdyttävää. Tosin äiti oli järkyttynyt siitä aivotärähdyksestä hetken, kehotti että jos niitä ei tulisi jatkossa..." Romeo naurahti. "Eikä mielellään mitään muutakaan paikattavaa, mutta en luvannut siitä mitään..." Hän jatkoi ja katsoi arkkuaan, joka oli nyt tyhjä.

"Komeroista jätin kertomatta... Ei heidän ihan kaikkea tarvitse tietää" Romeo nojasi sänkyynsä.

[Lily Perkin]

”Niiin, ehkä nyt, mutta seurustellut silti nuorena!” Lily nurisi. Ei hänen vanhempansa voineet ymmärtää sellaista käytöstä tai miten sellainen oli Romeon vanhemmille okei.
”Poikalauma oli todellakin järkytys… ja vanhemmat jotka ovat hyväksyväisiä..”

”Voi ei!” Lily parahti. ”Kai edes kerroit että mursit vastineeksi minun nenäni?” Lily varmisteli. Olisi tosi, tosi noloa jos Romeo olisi kertonut vain kaiken mitä Lily oli tehnyt eikä mitään mitä Romeo oli tehnyt.
”Minäkin kyllä kerroin, että potkaisin sinua haaroväliin” Lily myönsi. Hän oli ajatellut että itsepuolustautuminen olisi tuonut jotain arvoa vanhemmille mutta ei. Sen sijaan he halusivat tietää miksi Romeo oli ollut niin lähellä Lilyä, että tämä oli saanut potkaistua Romeota. Ja siitä oli tullut uusi riita, ikäänkuin he eivät olisi riidelleet siinä vaiheessa jo tarpeeksi.

”Se on ehkä ihan hyvä..” Lily sanoi komeroihin. Hän ei halunnut, että Romeon vanhemmat ajattelisivat kaikkein pahinta heti. Lapsenlapsia ja sellaista, vaikka se ei nyt suunnitelmissa ollutkaan. ”Sanoisin silti, että se oli kyllä kevään ykkösjuttu…” Lily sanoi hymyillen typerästi puhelimelle.
”Mitä teet?” Lily kysyi. Hän halusi tietää… no, kaiken.

[Romeo Boleyn]

"Onko iso perhe jotenkin järkyttävä asia? Olisiko ollut helpompaa jos mulla olisi neljä siskoa?" Romeo kysyi uteliaana.

"Ja kerroin, he eivät ihan täysin ymmärtäneet sitä mutta koska olimme molemmat yhteisymmärryksessä, he eivät ihan hirveästi takertuneet siihen. Tosin, väkivalta ei sitten ole ratkaisu mihinkään jne" Romeo kertoili ja otti hyvän asennon lattialla.

"Ne komerot oli ykkösjuttu... Harmi ettet ole täällä." Romeo ei olis uskonut, että hänellä oli nyt jo ikävä Lilyä. "Mut purin äsken arkun ja nyt istun lattialla, pitäisi viedä vaatteet pyykkiin ja laittaa kirjat paikoilleen. Mut ei sillä ole kiire. Entä itse?"

[Lily Perkin]

”Neljä nunnaa olisi varmaan aika sopiva…” Lily sanoi vitsailevalla äänensävyllä. Harmi, että se oli aika todenmukaista. ”Siskot voisivat olla minulle huono esimerkki, jos heillä olisi poikaystäviä…”

”No sentään!” Lily puuskahti. ”ei kai vanhempasi oikeasti luule, että me riidellään nyrkit heiluen? Voit kertoa heille, että en suostunut katsomaan sinua lainkaan kun olin vihainen, jos se auttaa. En halua että he kuvittelevat että me vaan hakataan toisiamme…” Lily jatkoi vielä pohtivana. Menipä hankalaksi. Ei hän halunnut, että ROMEON vanhemmat kuvittelisivat… mitään sellaista, että hekin laittaisivat kapuloita rattaisiin seurustelun suhteen..

”Samat sanat… olisi siistiä jos olisit täällä, meidän aurinkohuoneeseen paistaa juuri nyt kivasti aurinko…” Lily kertoi.
”Minun pitäisi purkaa laukut” Lily sanoi huokaisten. ”Ja tehdä huominen lounas valmiiksi… kaikkea vastuullista ja aikuismaista.” Lily totesi syvään huokaisten.

[Romeo Boleyn]

"No, vanhempasi joutuvat tyytyyn viiteen poikaan" Romeo naurahti. "Ehkä he tottuvat ajatukseen" luulisi ainakin, hän ei ajatellut erota Lilystä, joten kai appivanhemmat nyt tottuisi.

"Ja eivät luule, kerroin myös mitä muuta me tehdään ja väkivalta ei ole meilläkään ratkaisu. Enkä kyllä löisi sua ikinä ellei se olisi sovittu" Romeo huomautti. "En lyönyt Evaniakaan, vaikka mieli teki" koska Evan ei osais puolustautua.

"Mä saan kuulemma pari päivää ottaa rennosti, mutta talon maalausta olisi sitten loppuviikosta. Ja jotain muutakin oli listalla, mutta en enää muista mitä. Varmaan saadaan taas kotityölista..." Romeo nousi lattialta ja meni makaan sängylle. "Ja käydään varmaan isovanhemmilla"

[Lily Perkin]

Ehkä he tottuvat ajatukseen. Sen kun näkisi. Lily mumisi Romeolle vastaukseksi, sillä hän tiesi jo, että he eivät tottuisi. Eivät ainakaan hetkeen. Tai vuosiin. Tai koskaan.
Huonolla tuurilla Romeo jäisi ikuiseksi riesaksi. Tai ei ehkä ikuisesti, eiköhän Romeolle riittäisi ennemmin tai myöhemmin Lilyn vanhempien oikuttelu. Tai Lilyn oikuttelu. Ken tiesi. Mutta se oli varmaa, että Lilyn vanhempien kiukuttelu oli rasittavaa ja hermoja raastavaa! Pisteet Romeolle siitä, ettei tämä ollut jättänyt Lilyä jo tähän mennessä.

"Tiedän, tiedän. Mutta kunhan vanhempasi.. tai oikeastaan mieluusti koko perheesi tietää sen myös" Lily sanoi huokaisten. "No, mitä he ajattelivat meidän treenauksesta ylipäätään? Tuliko heiltä jotain ideoita ensi vuodelle?" Lily kyseli ja koetti unohtaa tämän ikävämmän keskustelun.

Lily hymyili Romeon suunnitelmille. Hän kuvitteli Romeon remonttivaatteissa. Ja se ajatus oli aika mukava. Ei Romeo vielä ollut sellainen rahvas remppamies, mutta hänessä oli potentiaalia siihen!
"Haluaisin nähdä sinut urakoimassa. Niinkuin ulkoilmassa, maalaamassa, sellaisissa remonttivaatteissa.." Lily tuumasi posket punaisina. Luojan kiitos kukaan ei nähnyt. Ja äitikin oli lähtenyt. Ja Romeolla oli mitä ilmeisimmin kuulokkeet jotta kukaan Romeon perheestäkään ei kuulisi Lilyä!

Lily nousi ylös (puhelin kädessään) katselemaan elokuvavalikoimaansa. Mikä sopisi tähän hetkeen? Joku romanttinen hömppä? Vai tulisiko siitä riipaiseva ikävä?
"Isovanhempia vai? Se kuulostaa ainakin mukavan rennolta." Lily tuumasi. Hänen isovanhempansa olivat ihan okei. Eivät puuttuneet vanhempien kasvatukseen joka oli harmillista, mutta eivät valittaneet jokaisesta asiasta.

[Romeo Boleyn]

"No, Learin mielestä se treenaaminen on hyvä idea, ja hän lupasi jossain vaiheessa kertoa mitä kannattaisi treenata" Romeo kertoi ilahtuneena. Hän oli tyytyväinen, että perhe otti heidät tosissaan. Tosin jos perhe on täynnä auroreita, niin en tiedä osaisivatko vanhemmat suhtautua muuhun.

Romeo naurahti Lilyn jutuille. "Ne maalausvaatteet eivät ole niin jännät" Romeon mielestä hän näytti rähjäiseltä ja hikiseltä siinä vaiheessa. "Ja olisin sitä paitsi likainen ja hikinen, siitäkö haaveilet?" Hän kysyi huvittuneena, virnuillen itsekseen.

"Isovanhemmat on rentoja, tosin Esther-mummu sekoittaa meidät aina toisiinsa. Näytetään kuulemma samalta. Ja kyselee aina sitten minkä ikäisiä ollaan ja onko tyttöystäviä" Romeo virnisti, nyt olisi kiva kertoa että oli.

[Lily Perkin]

Lily ilahtui kuullessaan, että Lear ainakin pli innokas auttamaan! Tai innokas ja innokas, ainakin suostuvainen jos ei muuta.
”Jos emme näe niin kiitä häntä minun puolestani.” Lily pyysi ja hymyili. Olisi ihanaa nähdä Romeon perhettä jossain vaiheessa. Ja tutustua, koska juna-asemalla asiat olisivat voineet mennä paremmin. Toivottavasti siihen vaan ei menisi montaa vuotta.

”Hei, ainakin täällä kaikki kesätyöpaikat jotka ovat tulleet tekemään milloin mitäkin hommaa OVAT hyvännäköisiä!” Lilyn oli pakko puolustautua. Niitä ei tullut ehkä usein, mutta kun tuli niin kyllähän niitä mielellään katseli. Täytyisikin selvittää Fionalta missä tämän vuoden söpöimmät kesätyöntekijät olivat. Ei niistä haaveilisi, mutta taatusti heitä katselisi mielellään.

Lily hymyili Romeon kertoessa Esther-mummustaan.
”kuulostaa hyvin perinteiseltä mummulta” Lily tuumasi. Kaikissa elokuvissa ja sarjoissa isovanhemmat halusivat tietää kaiken lastensa ja lastenlastensa rakkauselämästä.
Pitkän pohdinnan jälkeen Lilyn käsi päätyi ottamaan ylpeyden ja ennakkoluulon hyllystä.
”Oletko nähnyt ylpeyttä ja ennakkoluuloa? Sitä elokuvaa! Eikö me puhuttu siitä kun tavattiin ensimmäistä kertaa?” Lily kysyi ja alkoi säätämään elokuvansa kanssa. Se olisi tämän illan juttu.

[Romeo Boleyn]

"Mitä, aiotko sä tiirailla vain jotain kesätyöntekijöitä koko kesän? Onko sulla oikein kiikarit" Romeo ei voinut vastustaa kiusausta härnäämiseen, mutta kyllä hän haluaisi että Lily tiirailisi häntä koko kesän. Ei hänellä ollut edes kuvaa Lilylle. Tosin hän voisi ottaa selfien.

"Olen nähnyt ylpeyden ja ennakkoluulon, olen myös lukenut sen. En kyllä hirveästi mainosta sitä, miksi kysyit?" Romeo kurtisti kulmiaan. "Ei kuulu varsinaisesti lemppareihin, vähän rasittavat hahmot" Romeo kyllä tykkäsi romantiikasta, mutta ylpeys ja ennakkoluulo oli vähän pitkäveteistä.