Ihana kamala kesäloman alku

[Lily Perkin]

Kesäleirin jälkeen?? Siis… kesäleirin jälkeen? Siihenhän menisi ikuisuus. Ja Romeon syntymäpäivätkin olisi ennen sitä. Lily tiesi jo nyt, että jos ei ottaisi asiaa puheeksi, syntymäpäiviä juhlittaisi puhelimen välityksellä, jos silloinkaan.
”Mmmmm… tuota noin…. Mietin vain sellaista, että olisiko mitenkään mahdollista, ymmärrän että kesä on kiireinen ja niin edespäin, mutta minusta olisi hauskaa tulla viettämään Romeon syntymäpäiviä vielä ennen leiriä…” Lily höpisi katsomatta äitiinsä. Lily tiesi katsomattakin, että hänen äitinsä korvista nousisi näennäisesti savua.

Lily ei ymmärtänyt miten Romeon äiti osasi olla niin kohtelias. Etenkin kun Lilyn äidistä pystyi hyvin lukemaan, ettei tämä ollut kovin ilahtunut… mistään.
”Tämä oli… yllättävää.” Lilyn äiti sanoi. Lily häpesi silmänsä päästään. Miksi? Miksi äiti ei voinut sanoa, että olisi ollut vaikka mukava tavata? Jos Romeon perheessä rehellisyys oli kaikki kaikessa niin tämä episodi ei antanut kovin hyvää kuvaa Lilystä ja Lilyn rehellisyydestä. Olihan se nyt ilmiselvää, ettei Lilyn äiti tiennyt Romeosta mitään. Lily toivoi, että Romeon vanhemmat ymmärtäisivät tai jos eivät niin vähintään Romeo pystyisi kertomaan heille asiasta…

Romeon kuiskatessa Lily vilkaisi äitiinsä. Ihan kauhea dilemma. Äiti oli jo nyt murhaamassa Romeon. Harmi, ettei telepatia toiminut, muuten Lily olisi käskenyt Romeota katsomaan äidin varpaita.
”Mmm… luultavasti. Otatko riskin?” Lily kysyi hiljaa katsoen Romeota silmiin.

[Romeo Boleyn]

Mary väläytti hymyn ja nyt Hamlet ja Lear virnisteli. Romeo tiesi kuulevansa härnäävää kommenttia veljiltään. "Tottakai olet tervetullut viettämään Romeon synttäreitä" Mary kutsui Lilyn ilahtuneena. "Hän varmasti haluaisi sinut paikalle" ...kiitti äiti, Romeo karahti punaiseksi ja piti Lilystä tiukemmin kiinni.

Romeo katsoi Lilyä ja astui pari askelta sivummalle. "Ehkä mä otan....sitä paitsi ehkä hän ei tee sitä tässä julkisesti" Romeo hymyili Lilylle.

[Lily Perkin]

Lilyn teki mieli vastata, että Lily tulisi paikalle halusi Romeo tai ei. Se ei vain antaisi kamalan hyvää kuvaa. Lily hymyili.
”Kiva! Siitäkin voidaan varmaan sopia sitten myöhemmin….?” Lily vielä varmisteli.
Romeon punastuessa Lily hymyili vielä enemmän. Loppujen lopuksi Romeo ei punastellut samaan tapaan lilyn kanssa kuin Danten tai Fionan. Joten tämä piirre, etenkin kun harvinainen se tuntui olevan, tuntui… spesiaalilta.

Lily hymyili.
”Joo, hän voi murhata sinut kun tulet meille. Ja haudata rannalle.” Lily sanoi ja lähestyi Romeota pusun toivossa.

”Lily. Tule. Tänne.” Lilyn äiti sanoi tiukkaan sävyyn. Joo. Tämä kaikki oli ollut liikaa. Päivällisestä tulisi kamala.
”Kirjoitellaan..” Lily sanoi Romeolle ja päästi tämän kädestä irti. Oli parasta mennä, ennen kuin äiti saisi hepulin. Tai, saihan hän jo hepulin, mutta pahemman hepulin.

[Romeo Boleyn]

Romeo veti Lilyn lähelleen ja suuteli tuota hellästi, pitäen kädet kurissaan. Tosin, hän tunsi takaraivossaan koko perheensä tuijotuksen, mutta on aika perseestä olla tyttöystävästään erossa kuukauden.

Tosin Lilyn äiti pilasi hieman tunnelmaa, Romeon teki mieli olla päästämättä irti. "Kirjoitellaan..." Hän vastasi Lilylle hiljaa. "Ja soitellaan" hän lisäsi lähes äänettömästi. Romeo oli antanut numeronsa Lilylle jo junassa.

"Romeo, tule!" Kuului muun Boleyn lauman huuto. Romeo irtaantui Lilystä ja vilkutti tuolle, lähtien perheensä luo. Ikävä olisi kova.

((Ja tää olisi mun osalta tässä! Kiitän))

[Lily Perkin]

((Paitsi ettei ole! xD))

Lily nyökkäsi Romeolle hymyillen tämän sanoessa lähes äänettömästi (hyvä, Romeo oli melkein oppinut jotain Fionalta ja Lilyltä!) että soitellaan. Tästä täytyisi mainita, kunhan Lily ja Romeo pääsisivät puhumaan seuraavan kerran. Äänetön viestintä oli parasta.

Romeon lähtiessä Lily vilkaisi äitiään, joka tuli Lilyn viereen. Ja tästä se alkaisi. Ihan kauhea valitus.

**

Monta tuntia myöhemmin.

Lily palasi kotiinsa rasittuneena. Hän ei ollut varmaan koskaan ollut niiiin rasittunut kuin nyt. Koko ruokailu oli ollut katastrofi! Kuten Lily oli osannut arvata, isä oli ollut todella, todella pettynyt. Ja vihainen. Mutta paljolti pettynyt. Pettynyt siihen, että vanhemmat luottivat Lilyyn liikaa. Pettyneet siihen että Lily oli saanut mahdollisuuden mennä kouluun jossa oli poikia ja alle puolessa vuodessa alkanut seurustelemaan, kaikkien sääntöjen vastaisesti. Romeo toki oli paljon parempi kuin Matt, mutta silti poika. Romeolla oli tavoitteita (Lily tietenkin korosti sitä, kuinka paljon Romeo haluaa auroriksi ja äiti oli sentään kompannut sitä, että aurorin ammatti oli hyvä), mutta poika. Ja vanhempi kuin Lily. Vain vuoden, mutta ikäero oli isästä valtava! Siinä suhteessa Matt oli parempi. Mutta jos jotain positiivista, sentään Romeosta löytyi jotain positiivisia puolia.

Seuraukset olivat kylläkin juuri sitä, mitä Lily oli osannut odottaa.
Kaksi viikkoa eristyksissä kotona, jonka jälkeen Lily sai viettää aikaa Zennorissa. Edes Lontooseen ei pääsisi! Normaalisti isä otti Lilyn aina vastaan Lontooseen, mutta ei enää. Ei, vaikka isä kulkisi yhdesäs Lilyn kanssa. Varmaan pelkäsivät, että Romeo pelmahtaisi paikalle jokaisen nurkan takaa tai jotain.
Pöllöpostikielto. Kirjeitä ei kirjoitettaisi ennen kesäleiriä. Lily ei ollut maininnut, että Romeolle voisi tosiaan myös soittaa joten... vanhemmat kuvittelivat, että kirjoittaminen oli ainoa keino.
Kesäleirikieltoa ja kotikoulua vilauteltiin myös, mutta vanhempien ilmeistä näki, että maksettuja asioita ei perua. Perkinit olivat hyvätuloisia, mutta ei varakkaita. Rahaa ei kuitenkaan kannattanut heittää hukkaan joten... kesäleirille päästiin ja koulua käytiin.
Myöskin vierailut Romeon luona oli kielletty, ellei Romeon vanhemmat sitä erikseen pyytäisi. Lilyn äiti oli kyllä melko varma, että tämä jäisi tähän. Ja koska kesä olisi pitkä, Lily ja Romeo unohtaisivat toisensa. Lily saisi sydänsurut taas, mutta ehkä oppisi tällä kertaa, ettei rakkaus kannata. Tai ihastus, eihän tämä mitään rakkautta ollut. Hyvä jos Lily ymmärsi mitään ihastuksesta kun oli niin nuori. Phuuuh.
Lisäksi, ihan taatusti kiusallaan, Lilyn vanhemmat asettivat vielä kahden viikon herkkukiellon! He tiesivät, että se olisi Lilylle todella vaikeaa ja ikävää. Ja se tekisi elokuvien katselusta tylsää.

Luojan kiitos äidillä olisi pian töitä. Lily saisi jäädä omaan rauhaansa kokoamaan ajautksia. Vieläkin kiukkuisena vanhemmilleen, Lily kaivoi puhelimensa taskustaan ja valitsi "Fionan" yhteystiedot ja soitti Romeolle. Fionasta oli tullut Lilyn puhelimeen uusi yhteystieto "Charlotte" jotta jos Lilyn puhelin soi ja jompi kumpi vanhemmista sattui sen näkemään, he eivät kyseenalaistaisi mitään.
"Hei Fiona! Et ikinä arvaa mitä päivällisellä kävi!" Lily sanoi kiukkuisena kun toisessa päässä vastattiin puhelimeen ja paukautti oven kiinni. Lily heittäytyi sängylleen makaamaan. Puhtaat lakanat tuoksuivat kotoisilta. "Siinä kävi juuri kuten sanoin. Plus minun yllätyksekseni en saa syödä mitään hyvää kahteen viikkoon."

[Romeo Boleyn]

Romeo oli saanut mahan täyteen herkkuruokaa. Äiti oli panostanut, olihan hänellä ollut ikävä lapsiaan kun oli nähnyt viimeksi jouluna, ja vihdoin hänestä tuntui siltä, että sai ruokaa tarpeeksi. Ja vielä hyvää ruokaa. Toki koko perhe oli tentannut koko kouluvuodesta ja vipeistä, mutta siinä ei ollut mitään uutta, olivat he kyselleet Lilystäkin.

Romeo oli vihdoin pelastautunut huoneeseensa purkaan matka-arkkua, kun puhelin soi. Pieni hymy nousi Romeon huulille, kun hän nappasi puhelimen. "Odota hetki muru, laitan kuulokkeet" ah, jästiteknologiaa oli ikävä, ja Romeo kaivoi kuulokkeensa ja laittoi ne päälle.

"Toivottavasti mun kutsuminen Fionaksi ei ole mikään sun... Toive" Romeo jatkoi ja kuunteli Lilyä, purkien samalla tavaroitaan kaappeihin ja pyykättäviä vaatteita omaan kasaansa. "Eli sun vanhemmat oli ihan hiilenä vai?" Höh, Romeo toivoi, että Lilyn vanhemmat olisivat vähän vastaanottavaisempia.

[Lily Perkin]

”Muru? Se kuulostaa…. Vanhalta. Olisin mieluummin vaikka kurpitsa tai jotain.” Lily sanoi Romeon murutteluun. Muru kuulosti sellaiselta mitä Lilyn vanhemmat käyttivät toisistaan aikanaan.

”Joo. Olen pettymys ja rikkonut kaikki säännöt ja niin edelleen ja niin edelleen… Eikä sinussakaan kauheasti positiivista ollut, lähinnä ammatinvalinta…” Lily sanoi huokaisten. ”Enkä edes kertonut milloin ja miksi ihastuin vaan sanoin että ihan vaan kun yhdessä opiskeltiin…” Lily jatkoi ja roikutti päätään sängyn laidan yli.
”Entäs siellä? Miten siellä suhtauduttiin?”

[Romeo Boleyn]

Romeo naurahti. "Okei, ei muru... Keksin sulle sitten jotain muuta" hän totesi huvittuneena. "Jotain sellaista mistä ei kuulla vittuilua jos sanotaan julkisesti. Mut siis miksi kutsuit mua Fionaksi alkuun?" Romeo uteli ja lajitteli tavaroitaan vähän laiskasti.

"Mikäs mussa oli vikana? Että olen poika?" Romeo tiedusteli. "En edes ehtinyt hirveästi sanoa mitään" hän puolustautui ja tiputti kirjan varpailleen, kiroten. "Täällä suhtauduttiin uteliaisuudella, kamala kysely että miten me tutustuttiin ja millainen sä olet ja millainen se sun perhe on..." Ja että olihan Romeo muistanut ehkäisyn, hänelle oltiin kyllä kerrottu miten sitä käytetään.

"Eli toisin sanoen, koko perhe haluaa tietää susta lisää. Olet ensimmäinen virallinen tyttöystävä, joka on tuotu kotiin" Romeo hymyili ja viskasi loitsujen kirjansa läjään.

[Lily Perkin]

”Höh, haittaisiko se jos siitä tulisi vittuilua, jos se olisi kuitenkin meidän juttumme?” Lily kysyi. Hän sai kuulla jo muutenkin ihan tarpeeksi hänestä ja Romeosta, joten ei pieni lisä lempinimestä vaikuttaisi mihinkään.
”Äiti on vielä ehkä kotona. Hänen työt eivät ala ihan vielä…” Lily yritti selittää Romeolle. Äiti saattaisi arvata murun perusteella, että puhelimessa ei olisi Fiona, mutta Lily luotti siihen ettei äiti kehtaisi kaiken tämän jälkeen salakuunnella Lilyn puheluita.

”Mmmm…. Vanhempi poika” Lily sanoi huokaisten. ”Enkä usko että olisit voinut tehdä mitään paremmin.” Lily jatkoi vielä. Hän tiesi, että vanhemmat löytäisivät aina, aina syyn miksi Romeo tai kuka tahansa muu ei kelpaisi.

Lily kuuli ulko-oven pamahtavan kiinni. Vihdoin. Lily nousi istumaan sängylleen ja laittoi puhelimen kaiuttimella.
”No, mitä kerroit? Kaiken treeneistänme korpparikaaokseen ja siitä draamoihin?”

[Romeo Boleyn]

"No joo, ei se välttämättä haittaisi, en vaan jaksais ylimääräistä kommentointia" Romeo totesi ja penkoi arkkunsa pohjaa, siellä oli jälleen parittomia sukkia, kärsineitä sulkakyniä ja paljon luonnospaperia.

"Ah, ymmärrettävä selitys... Mitä äitisi muuten tekee työkseen? Olet varmaan sanonut mutta voit virkistää muistiani" hän kysyi ja tunki papereita roskikseen. "Olen sua vain vuoden vanhempi, se ei ole paljoa... Mut kunhan he eivät lukitse sua kotiin" se oli helpottavaa, sillä Romeo ei halunnut olla se syy miksi Lily joutuisi jäämään kotiopetukseen.

"No, Julius juorusi korpparikaaoksen, ja huumetapauksesta ne oli tietoisia, Dantesta ne kyseli koska Julius valisti siitäkin..." Mikä oli Romeon mielestä tarpeetonta. "Sit juteltiin auroriopinnoista ja siitä kun ollaan treenattu, sanoin että sun kanssa treenaaminen oli keväällä parasta" Romeo kertoi. "Meillä on vähän totuttu puhumaan kaikesta, ja äiti ja isä kyselee molemmat paljon... Joten, he ovat yllättävän kartalla"