Paljon onnea vaan!

[Lily Perkin]

((Ja tähän peliin odotellaan Fionaa ja Romeota))

Oli ensimmäinen kesäpäivä, kun Lily pääsi pois Zennorista. Kotiaresti oli ollut... vaihteleva. Alkuun kaikki oli ollut aika kamalaa - täysi eristäytyminen kotiin - mutta sitten Lily oli saanut edes vähän liikkumavaraa. Ja kiitos yhden pitkän ja erittäin keskustelevan puhelun jälkeen, Lily oli saanut luvan lähteä Romeon syntymäpäiväjuhliin - toki sillä ehdolla, että myös Fiona menisi sinne samaa matkaa. Ha. Äidin moka. Fiona tottakai tuli samaa matkaa, mutta Fiona saisi myös lähteä juhlista koska tahansa. Tietenkin jos Fiona viihtyisi siellä, ei häntä ulos heitettäisi, mutta se ei ollut pakollista. Jos Lilyn vanhemmat kuulisi tästä myöhemmin, luvassa olisi uusi rangaistus (mitä luultavimmin puhelin pois), mutta oli tämä sen arvoista. Lily ja Fiona menisivät juhlien jälkeen Lilyn isälle yöksi, joten jos Fiona lähtisi johonkin, heidän ei tarvitsisi kuin sopia, koska he tapaisivat ja menisivät Lilyn isälle samaa matkaa. Isä kyllä odottaisi.

Lily oli käyttänyt koko aamun aikaa siihen, että oli laittautunut niin nätiksi kun pystyi. Ensinnäkin hän oli valinnut päälleen mekon - se jos mikä oli harvinaista. Lily oli enemmän housuihminen, ellei ottanut huomioon koulupukua, johon kuului hame. Mutta tosiaankin, tällä kertaa Lilyllä oli mekko. Värisävyistä huomasi, että mekko oli Lilyn varastosta - ruskea pohjaväri ja pientä kukkakuviota, joka oli oliivinvihreää & puuteria.
Hiukset olivat jääneet tavalliseen tapaan auki. Monia kampauksia Lily oli koettanut, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivalta. Samoin meikki - Lily oli yrittänyt tehdä itsestään jotenkin naisellisempaa, mutta lopputulos oli ollut kamala. Joten tavallisella mentiin, kevyt poskipuna, ripsiväri ja huulikiilto. Silmälasit Lily oli melkein jättänyt kotiin, mutta oli tullut siihen tulokseen, että ehkä isästä näyttäisi paremmalta, jos Lily olisi... no, normaali. Etenkin kun Lily oli lasit saadessaan kirkunut kotona, ettei ainakaan saa ikinä poikaystävää jos joutuu käyttämään silmälaseja.

Romeon ulko-ovella Lily kääntyi katsomaan Fionaa. Paniikki alkoi iskeä päälle ja sanahanat aueta.
"Fiona, kai minä näytän nyt ihan siedettävältä? Järkevältä? Sellaiselta kun tyttöystävän pitäisi näyttää?" Lily varmisti varmaan kolmatta kertaa matkan aikana. Lily kantoi mukanaan kolmea pellillistä persikkapiirakkaa, joita hän oli tehnyt edellisen yön. Lily halusi tehdä vaikutuksen. Ja tällä kertaa no, hyvän sellaisen. Jos jotain voisi vielä muuttaa niin sen pystyisi nyt! Ja ennen kuin Lily antoi Fionalle aikaa vastata, hän jatkoi "Jos alan puhumaan taas jotain seksistisestä piirakanleivonnasta niin pysäytä minut ole kiltti, en halua taaas hävetä itseäni ja miettiä montaa viikkoa kuinka tyhmästi tein. Ja oikeastaan jos suustani pääsee mitä tahansa tyhmäää niin keskeytä minut, taklaa minut, tee mitä tahansa, että olisin vain hiljaa ja vaihda aihetta johonkin järkevämpään!" Lily anoi Fionalta.

[Fiona Lee]

Kesäloma oli sujunut siihen asti aika mukavasti. Fiona oli ollut kotona Zennorissa ja viettänyt paljon aikaa ulkona. No, kerran tai pari viikossa hän oli käynyt Pyhässä Mungossa terapiassa, joten Lontoossa oli tullut vierailtua. Niillä kerroilla vaan ei oikein energia riittänyt mihinkään jäätelön syömistä kummempaan. Äiti tai isä oli onneksi ollut joka kerta mukana. Nyt Fiona oli kuitenkin Lontoossa mukavammalla asialla, nimittäin Romeon syntymäpäivillä. Reissusta oli muutenkin tulossa varmasti muita Lontoossa käyntejä mukavampi, sillä aikomuksena oli myös mennä vaateostoksille. Eihän Zennorissa mitään kunnon vaatekauppoja ollut. Hän ei ollut yhtään varma kuinka juhlissa viihtyisi. Eniten häntä pelotti, että Lily ja Romeo katoaisivat jossain kohtaa jonnekin ja hän jäisi yksin tuntemattomien ihmisten seuraan. Mitään hän ei tästä kuitenkaan ollut Lilylle sanonut, sillä ei hänellä ollut aikomustakaan olla mikään riippakivi, kun nuo nyt kerran pääsivät näkemään toisensa. Se kun ei ollut mitenkään helppoa.

"Lily, näytät sinä. Paremmalta kuin siedettävältä!" Fiona vastasi jo ties kuinka monennen kerran, kun vihdeoin sai Lilyltä suun vuoron. Huomasi, että Lilyä jännitti, kun tuo kyseli samasta asiasta uudelleen ja uudelleen ja puhua pälpätti kuin mikäkin papupata.
"Eikä tyttöystävän edelleenkään pidä näyttää miltään tietyltä. He kaikki pitävät sinusta ihan varmasti," hän vielä sanoi. "Voin työntää sinulla piirakkaa suuhun jos puhut jotain hölmöä. Tai potkaisen pöydän alla tai mitä nyt sitten keksin." Siitä ei tietenkään ollut mitään takeita, että hän onnistuisi vaihtamaan aiheen johonkin järkevämpään. Lilyhän heistä oli se oikeasti järkevämpi. Tuon järki vain tuntui katoavan jonnekin, jos jännitti. Ja tämä nyt oli sellainen asia, joka jännitti ja paljon.

Fiona oli pukeutunut vaaleanvihreään mekkoon, joka oli neulottu mukavan kevyestä ja ilmavasta langasta. Mekon helmaa koristivat erilaiset kukka- ja köynnösaiheiset kirjoneulekerrokset. Hiuksensa hän oli kiinnittänyt siistille poninhännälle ylös päälaelle ja koristeeksi hän oli solminut punaisella silkkinauhalla rusetin. Mitään muuta meikkiä hänellä ei ollut kuin ripsiväriä ja puuteria. Hän arveli näyttävänsä Lilyn rinnalla paljon vaatimattomammalta, kuten aina, mutta ei se haitannut. Hän ei ollut täällä tekemässä vaikutusta keneenkään, vaan juhlistamassa Romeon syntymäpäivää ja Lilyn henkisenä tukena. Fiona siirsi vihreään lahjapaperiin käärityn paketin parempaan asentoon ja soitti ovikelloa, ennen kuin Lily ehtisi keksiä muuta hermoiltavaa. Paketissa oli ihan itse neulotut luihuisen tuvan väreillä neulotut villasukat ja pieni laatikollinen kotitekoisia suklaakonvehteja, joita hän oli loman aikana opetellut tekemään.
"Hyvin se menee," hän vielä vakuutteli Lilylle, jotta tuo rentoutuisi edes vähän.

[Romeo Boleyn]

Jeee, syntymäpäivä! Päivä, jolloin Romeo tiesi että saisi kaikkia lempiherkkujaan ja lahjoja. Lahjat hän oli tosin saanut aamulla, lahjakortin huispausliikkeeseen, ison paketin suklaasammakoita ja rahaa isovanhemmiltaan.

Romeo oli myös iloinen, kun tiesi näkevänsä Lilyn. Pitkästä aikaa, videopuhelut ei ole sama asia kuin livenä näkeminen. Hän ei tiennyt mitä Lily oli tehnyt saadakseen luvan tulla, mutta onneksi sai, sillä Romeo odotti häntä innolla.

Juhlapäivän kunniaksi Romeon äiti oli vaatinut porukan pukeutuun vähän siistimmin, mikä tarkoitti Boleyneillä kauluspaitaa ja farkkuja. Julius ja Benvolio nurisivat molemmat, kauluspaita kiristi ja puristi ja ärsytti. Lear oli myös tullut, siinä vaiheessa kun hän kuuli veljensä tyttöystävän tulevan käymään, ei hän voinut vastustaa kiusausta.

Joten, ennenkuin ovikello edes soi, kyyläsi kolme uteliasta silmäparia ikkunasta. Benvolio, Julius ja Hamlet eivät edes malttaneet piilotella uteliaisuuttaan, Lear sentään hillitsi itsensä kun oli auttamassa keittiössä ruokien kanssa. Näin ison porukan ruokkimiseen sitä tarvittiin paljon.

"Romeo sun tyttöystäväs tuli!"
"Kumpi näistä se on? Eikö se ollut tämä rillipää?"
"On se, se on Lily ja tuo on sen kaveri Fiona. Romeo!! Et sanonut että Fionakin tulee"

Romeo kuuli veljiensä sananvaihdon ja tuli portaat alakertaan. "Toivottavasti he eivät huomanneet teitä, te olette pahempia kuin rouva Harris" hän huomautti ja katsoi veljiään, aikoen haroa hiuksiaan, kunnes taas muisti, että oli siilitukkainen. Kuten kaikki muutkin tässä perheessä.

"Me ei sentään olla pihalla" Benvolio huomautti.
"Nii-in, rouva Harris kurkkii aina pensasaidan takaa" Julius jatkoi.
"Teillä jää romanttinen ilta viettämättä" Hamlet huomautti. "Jos kerran Lilyn kaveri on mukana"

Romeo ei ehtinyt kommentoida mitään, kun ovikello soi. Hän käveli avaan oven tyynenä ja katsoi Lilyä ja Fionaa. "Moi" hän sanoi ja hymyili kaksikolle.

[Lily Perkin]

Lilya hiukan helpotti Fionan sanoessa, että Lily näytti paremmalta kuin siedettävältä. Vaikka se olisi vain kaverin sanat sen takia, että tämä oli kaveri, oli se silti kiva. Ja Fiona lupasi myös auttaa, jos Lily alkaisi puhumaan hölmöjä. Joka oli todennäköistä.
"Tyttöystävällä pitäisi kyllä olla sellainen... tyttöystäväaura! Sellainen, että he näkevät, että olen ihan kunnollinen ja huolehdin siitä, että Romeo on elävä. Mieluusti pitkään..." Lily selitti. "Ja sellainen, joka ei näytä siltä, että karkaa toisen pojan matkaan heti kun päästään juhlista pois!" Lily oli varma, että Fiona ymmärsi, mitä Lily haki. Lily halusi näyttää kaikin puolin kunnolliselta.

Lilystä tuntui siltä, että oven avaamiseen meni ikuisuus. Kai se oli totta, että jos jotain odotti, aika tuntui matelevan. Oli se sitten näinkin pieni asia kuin oven avaaminen.
Ja lopulta, varmaan ihan muutamien sekuntien kuluttua, ovi aukesi. Ja sen takana oli Romeo. Lyhyillä hiuksilla. Joka oli... outoa. Romeo itsessään ja Romeo lyhyillä hiuksilla. Tuntui, että viime näkemästä oli myös ikuisuus. Ja jos oven avaaminen tuntui ikuisuudelta, niin kyllä sitten tämäkin. Paljon pidemmältä ikuisuudelta. Videopuhelut ja puhelut ylipäätään olivat olleet toki olleet mukavia, mutta olihan pikseliRomeo ihan eri asia kuin tämä Romeo, joka seisoi tässä edessä. Siisteissä vaatteissa.
...niin siis. Siisteissä vaatteissa. Lilyllä oli mekko, luojan kiitos, mutta Lily totta tosiaan toivoi, ettei se ollut liian arkinen. Lily katsahti Fionaa.
"Liian arkinen??" Lily kysyi äänettömästi. Romeosta ei olisi hyötyä muotiasiantuntijana. Romeo tiesi mitä hän halusi nähdä tyttöjen päällä, mutta ei taatusti sitä näkökulmaa, mitä Romeon vanhemmat haluaisi nähdä Lilyn päällä!

"Minusta hiustenleikkuu oli kyllä hukkaanheitettyä hiusta." Lily sanoi kun sai vihdoin suunsa auki ja hymyili. "Olisin voinut tehdä sinulle kesätukan. Vaaleaa oranssia! Mutta ehkä voidaan ajaa siiliisi kuvioita kuten vaikkapa..." Lily pohti hetken mitä eläimiä jossain vaelluksella pohjoisessa voisi olla. "...vaikkapa poron."

[Fiona Lee]

Fiona huokaisi hiljaa mielessään. Lilyn hermostuneisuus uhkasi tarttua häneenkin, vaikka hän oli yrittänyt parhaansa mukaan hengitellä ja keskittyä ihan muihin asioihin. Hänellä ei itsellään ollut syytä hermoiluun, sillä ei tarvinnut yrittää antaa itsestään hyvää kuvaa. Paitsi ehkä siinä mielessä, ettei Lily viettänyt aikaansa huonossa seurassa. Tietysti olisi noloa, jos hän jotenkin mokaisi, mutta sittenpähän Lily pääsisi esiintymään edukseen. Joten ei kai siitäkään tarvinnut pahemmin hermoilla.
"Näytät tosi kunnolliselta Lily", Fiona sanoi ja katsoi ystäväänsä, yrittäen kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta. "Et näytä miltään murhaajalta etkä mielipuoliselta, vaan mukavalta ja ystävälliseltä ja nätiltä. Eikä kukaan varmasti ajattele, että olet karkaamassa jonkun toisen matkaan." Mistä Lily edes sellaisen jutun sai päähänsä?

Onneksi Romeo tuli avaamaan oven ja pitkä odotus päättyi. Fiona katsoi hetken tuon lyhentyneitä hiuksia. Näyttihän se oudolta, kun oli tottunut muuhun. Mutta ei se pahalta näyttänyt. Fiona vilkaisi Lilyä ja tietysti tajusi mitä tuo sanoi. Hän puisteli päätään, koska ei tuon mekko liian arkinen ollut. Eihän Lily mekkoja käyttänyt, joten siihen nähden asu oli kaikkea muuta kuin arkinen. Ehkä ruskea väri ei ollut kovin juhlava, mutta mekko oli joka tapauksessa nätti ja siisti. Eivät he nyt sentään olleet missään tanssiaisissa.
"Se on tosi hyvä", Fiona sanoi niin ikään äänettömästi. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Romeoon. Ja takaisin Lilyyn, kun tuo alkoi selittää Romeon hiuksista ja porokuvioista.

"Mitä Lily tarkoittaa sanoa, on että hiuksesi näyttävät kivalta," Fiona sanoi hymyillen. "Sen porokuvioinnin ehkä jättäisin väliin ja pitäisin tuollaisena." Kuka muka halusi hiuksiinsa porokuvion? Fiona todellakin toivoi, ettei Lily tekisi mitään sellaista, koska sitten Romeon hiukset näyttäisivät varmasti tosi hassuilta.
"Hyvää syntymäpäivää ja onnea," Fiona sanoi lahjapakettiaan ojentaen, ennen kuin Lily ehtisi miettiä lisää hulluja ideoita Romeon pään, tai tarkemmin sanottuna hiusten, menoksi.

[Romeo Boleyn]

Romeo oli kuullut Lilyn dramaattisen tunteenpurkauksen, kun hän oli leikannut hiuksensa. Kesällä siilitukka oli vain kätevämpi, kaikin tavoin.

"Jätän sen porokuvioinnin kyllä väliin" Romeo totesi ja astui ovensuusta pois. "En ymmärrä mikä pakkomielle sulla on mun hiuksiin" hän katsoi Lilyä huvittuneena. "Kasvaahan ne takaisin" hän jatkoi ja katsoi sitten Fionaa. "Kiitos" hän otti paketin vastaan ja hymyili tuolle.

Tällä välin muu Boleynin lauma oli pamahtanut eteiseen. Hyvä ettei pituusjärjestykseen. Julius ja Benvolio näyttivät kyllästyneiltä ja levottomilta, Hamlet hymyili hurmaavasti ja katsoi kaksikkoa.

"Romeo ei puhunut mitään, että tyttöystävänsä toisi kaverin" Hamlet hymyili Fionalle. "Sua me ei nähtykään laiturilla, Julius sanoi että olet Fiona" Lear seisoi näiden isän vieressä ja malttoi olla pyöräyttämättä silmiään. Tästä kaksikosta Lear oli se vakavampi ja Hamlet hurmuri, ja molemmat tiesi sen.

"No en puhunut, kun en tiennyt että tulet kans" Romeo katsahti Fionaa. "Mut kiva kun tulit" hän hymyili toiselle ja toivoi, ettei Hamlet heittäytyisi liian kivaksi Fionan kanssa, siitä vasta soppa syntyiskin. "Ja tuo virnuilija on siis Hamlet, isän vieressä on Lear, Juliuksen olet nähnyt koululla ja Benvolio on meistä nuorin" Romeo tajusi kertoa Fionalle, eihän tuo ollut koskaan ollut perheen kanssa suuremmin tekemisissä.

"Ja siis tuossa on mun vanhemmat, Spencer ja Mary" Romeo jatkoi, kun hänen äitinsä purjehti essu päällään vastaanottaan vieraitaan. "Onpa kiva kun pääsitte tulemaan" Mary sanoi ilahtuneena, päällään siisti kesämekko. "Ja ruokaa on varmaan kerrankin pojille riittävästi, mitä te olette tuoneet mukanan e?" Mary käveli lähemmäs ja katseli Lilyn kantamuksia.

[Lily Perkin]

Luojan kiitos Fiona oli mukana. Hän tiesi kuinka lohduttaa ja auttaa. Murhaaja ei ollut käynyt Lilyn mielessäkään, mutta hyvä, ettei Lily näyttänyt murhaajalla.

”Enpäs tarkoittanut!” Lily älähti. ”Ne näyttävät kivalta, tai siis, Romeo näyttää kivalta, mutta…” Lily kohautti harteitaan.
”Kukaan muu pitkähiuksinen poika ei anna minun näpertää hiuksiaan. Enkä ehkä kyllä haluaisikaan.”

Lily ehti unohtaa jo sen, että paikalla oli myös Romeon muu perhe. Lily olisi voinut hävetä silmät päästään. Hieno homma, jos kaikki kuulivat tämän hiuskeskustelun. Romeo sentään tiesi, että Lily osasi olla myös tyhjäpää, mutta muut eivät taatusti! Elleivät olleet päätelleen sen perusteella, mitä elokuvia Lily pisti Romeon katsomaan.

”Ai! Enkö sanonut mitään?” Lily mietti asiaa. ”Äiti antoi luvan tulla tänne vain, jos Fionakkn tulee ja kun ollaan kuitenkin hengattua koko vuosi, tai, puolivuotta yhdessä niin ajattelin että se olisi hauskaa ja ei kai mikään voisi olla epähauskaa jos kavereita tulee enemmän juhliin” Lily sanoi vetämättä henkeä.

Romeo kävi taas veljensä läpi. Onneksi ne menivät nyt jo nappiin Lilyn mielestä. Ja ennen kuin Lily ehti aloittaa uutta sanaoksennusta, Romeon äiti ehti paikalle.
”Ai, aivan! Tein persikkapiirakkaa, kuten lupasin. Se toivottavasti maistuu! Fiona ainakin sanoi, että se oli hyvää. Ja tämä oli varmaan paras resepti, mausteet ja kaikki on mitattu tosi tarkkaan.” Lily jatkoi ”mutta jos siinä on jotain vikaa niin ensi kerralla voin tehdä uutta ja Fiona varmasti suostuu maistelemaan sitä, vai mitä?” Lily kysyi vilkaisten Fionaa. ”Ai niin ja mihin voin laittaa nämä?”

[Fiona Lee]

Fionan oli ihan pakko vilkaista Lilyn suuntaan, kun tuo jatkoi puhetta hiuksista. Missä viipyivät Lilyn onnittelut? Fionan teki mieli pukata Lilyä kylkeen tai edes viestiä asiasta äänettömästi, mutta siinä vaiheessa Romeon perhe oli kerääntynyt eteiseen ottamaan vieraita vastaan, joten Lily sai nyt odottaa. Eiköhän tuo muistaisi ihan itsekin, ennen kuin olisi aika lähteä. Toivottavasti ainakin. Olisihan se nyt noloa tulla syntymäpäiville ja unohtaa sitten onnittella päivänsankaria.

"Hei," Fiona sanoi vähän ujosti, kun Romeon veljet tervehtivät niin tuttavallisesti. Häntä vähän nolotti, kun Lily ei ollut muistanut mainita asiaa ja nyt hän oli sitten täällä vähän niin kuin kutsumattomana vieraana. Onneksi Romeon perhe ei näyttänyt olevan asiasta moksiskaan. Fionan oli kuitenkin ihan pakko luoda Lilyn suuntaan katse, joka kertoi mitä mieltä hän asiasta oli. Olisi ollut paljon parempi, jos Romeon perhe olisi osannut varautua etukäteen. Tämä tuntui hieman liikaa tungettelulta, vaikka kukaan ei vaikuttanut pahastuneen asiasta. Eivät ainakaan Romeon veljet, joiden nimet Fiona yritti painaa mieleensä. Hamlet ainakin oli helppo muistaa, kun tuolla oli niin kiva hymy.

"Enköhän suostu, persikkapiirakka on aina hyvää", Fiona vastasi hymyillen. Tuskin hänellä muuta vaihtoehtoa edes olisi kuin olla taas maistelijan roolissa, jos Lily aikoi leipoa taas uuden piirakan. Ja ihan varmasti se maistuisi yhtä hyvälle kuin ne kaikki edelliset. Jos Romeon perhe ei tuosta piirakasta pitäisi, niin siinä tapauksessa heidän makuaistissaan olisi jokin vialla. Tai no, eihän nyt niin voinut sanoa. Hyvää Lilyn tekemä piirakka joka tapauksessa oli.

[Romeo Boleyn]

"Et sanonut mitään, mutta eipä se haittaa" Romeo totesi Lilylle ja Mary katsoi Lilyn kantamuksia. "Viedään ne piirakat tuonne keittiöön ja laitetaan esille, juotteko kahvia tai teetä?" Mary kysyi Fionalta ja Lilyltä, ennenkuin lähti johdattaan Lilyä kohti keittiötä. Keittiö oli iso, suunnilleen https://pin.it/34cFDEl1D mutta vaalean harmailla kaapeilla. Pöytä oli katettu koko porukalle, ja pöydällä oli jo iso määrä ruokaa. Pari munuaispiirasta, iso kasa suolaisia pasteijoita, iso kulhollinen vihersalaattia jossa oli mozzarellaa ja viinirypäleitä, skonsseja erilaisilla hilloilla, pikkuleipiä, suklaisia ja murokeksien tyylisiä. Ja ruokaa oli määrällisesti paljon. "Laske ne pellit siihen tasolle, niin laitetaan piirakkaa esille" hän sanoi Lilylle hyväntuulisesti ja kaivoi jääkaapista ison porkkanakakun, laskien sen pöydälle ja kaivoi kaapista 16 kakkukynttilää.

Romeo katsoi äitinsä perään kun tuo katosi keittiöön, ja toivoi samalla ettei hänen äitinsä sanoisi mitään typerää. Romeo vilkaisi sitten Fionaa. "Haluatko nähdä mun huoneen? Lily varmaan tulee kohta perässä, tai en tiedä jäikö hän auttaan äitiä" Romeo totesi ja katsoi sitten Hamletia ja Learia. "Voitte kertoa Lilylle sit mihin mentiin, jos hän pääsee äidin käsittelystä"

Hamlet virnuili hyväntuulisesti ja Lear pyöräytti silmiään tuon virnuilulle. "Joo, me sanotaan" Lear sanoi rauhallisesti ja katsoi Fionaa ja Romeota. "Ettekä sit keksi mitään typerää" Romeon oli pakko muistuttaa, sillä isoveljet olivat uhanneet mm. Vauvakuvien esittelyllä, perhevideoiden esittelyllä, kaikkien kamalien tarinoiden kertomisella ja about kaikella.

"Mun huone on yläkerrassa, sain Learin vanhan huoneen kun hän muutti pois" Romeo katsoi Fionaa ja hymyili hieman. "Mennäänkö?"

[Lily Perkin]

Kiitos Fiona! Kaikki kehu olisi nyt hyväksi. Paitsi jos piirakka olisikin pahaa. Sitten Romeon perhe pitäis Lily ja Fionaa toopeina. Tai ainakin kaikki muut paitsi Romeo. Romeosts Lily tiesi, että tämä söisi mitä tahansa Lily tekisi ja pitäisi siitä. Tai ainakin tähän asti oli käynyt niin joten suurta huolta ei ollut.

Lily lähti seuraamaan Romeon äitiä ja tuli isoon ja hienoon keittiöön.
”Vau, tämä on paljon isompi kuin äidin ja isän keittiöt yhteensä…” Lily sanoi ihastellen. Tälläisessä oli varmasti ihana tehdä jotain vaikeampiakin ruokia, kun oli tilaa ja paikkoja mihin pistää kaikki käytetyt padat ja pannut.
Lily laski pellit pöydälle ja pureskeli alahuultaan. Nyt pitäis tehdä tuttavuutta.
”Mmm… voinko auttaa jossain muussakin? Vaikka serveteiden taittelussa? Sain siitä kiitettävän edellisessä koulussani joten olen siinä kaiketi sitten ihan hyvä…” Lily kyseli. Hän halusi osoittaa, että osasi edes jotain keittiöpuuhia, muutakin kuin leipomista. Ja serveteiden taittelu saattaisi tehdä vaikutuksen.

Lily laski Romeon lahjan pöydälle. Sen valitseminen oli ollut vaikeaa. He eivät olleet seurustelleet kovin kauaa, mutta Lily olisi halunnut antaa hänelle jo nyt linkkuveitsen lahjaksi. Ihan vain siksi, että Romeo pääsisi osaksi Zennoria. Toisaalta seurustelua ei ollut kestänyt virallisesti kovin pitkään… eikä kai epävirallisestikkaan. Linkkuveitsi oli saanut jäädä kaiverrettuna Lilyn työpöydän laatikkoon ja Lily oli hankkinut Romeolle pienessä paniikissa kertakäyttökameran ja pienen valokuva-albumin. Jotta Romeo voisi taltioida yhteistä leiriä ja muita mukavia muistoja. Se oli ehkä sopiva juuri nyt, kun kaikki oli vielä pinkkiä ja hattaraa!
”Öööö….” Lily aloitti taas keskustelua Romeon äidin kanssa ”onko teistä linkkuveitsi ihan kamala syntymäpäivälahja?” Lily kysyi. Koska… olihan sitä hyvä kysyä.