Ihana kamala kesäloman alku

[Lily Perkin]

((Ja tähän odotellaan Romeota))

Juna pysähtyi Lontoon asemalle. Kuvotus kasvoi Lilyn vatsassa. Hienoa. Jo se, että Lily tiesi saavansa pian seuraamuksia oli.. no, ikävää, mutta jännitystä lisäsi vielä enemmän Romeon perheen tapaaminen.

Suunnitelma oli seuraava - Lily seuraisi Romeota tämän perheen luo ja jäisi siihen odottamaan, että Lilyn äiti tulisi paikalle. Taatusti ennemmin tai myöhemmin äiti kyllästyisi siihen, että Lily viettäisi aikaa pojan ja tämän perheen kanssa ja tulisi itse paikalle. Sen jälkeen Lily pääsisi esittelemään Romeon ja kesäsuunnitelmansa Romeon kanssa. Ja jos hyvin kävisi, äiti ei kehtaisi kieltää kaikkea. Toisin kuten Mattin kanssa. Mattin kanssa Lilyn vanhempien oli helppo kieltää kaikki ja asettaa tiukat rajat, tunsihan Lilyn vanhemmat pojan ja tämän vanhemmat jo lapsuudesta. Jos kaikki menisi kuten Lily suunnitteli, niin nyt äiti ei kehtaisi kieltää kaikkea. Okei, oli mahdollista, että Lily siirrettäisi jälleen toiseen kouluun tai kotiopetukseen, mutta jos näin kävisi, Lily voisi todeta Romeolle vain, että "mitäpä minä sanoin".
Ainoa plussa tässä tulevassa katastrofissa oli se, ettei Lily näkisi isäänsä kuin vasta syömässä... pian, mutta kuitenkin. Äiti ehtisi sulatella hetken asiaa eikä isäkään kehtaisi alkaa huutamaan hienossa ravintolassa. Tai siis, kunhan äiti malttaisi pitää tiedon itsellään siihen asti, että päästäisi pöytään.

Lily tuli massan mukana ulos junasta ja näki äitinsä heti. Oli erittäin vaikeaa esittää ettei Lily olisi nähnyt äidin iloista vilkutusta. Se oli niin... näyttävä. Tai sitten se vain näytti näyttävältä, kun tilanne oli kamala. Tapojensa vastaisesti Lily hapuili Romeon kättä, jos siitä pitäminen helpottaisi kuvotukseen. Sama se, kuka näkisi ja ketä se loukkaisi. Oksentaa Lily ei todellakaan halunnut.
"Sinun perheesi." Lily sai kakistettua ulos. "Missä he ovat?"
Lily tosiaan toivoi, ettei heidän tarvitsisi ohittaa hänen äitiään. Jos niin kävisi, huonolla tuurilla tämä olisi tässä. Tai siis, ainakin kesäloma. Joten, ei auttanut kuin toivoa parasta.

[Romeo Boleyn]

Romeo oli vaihtanut jästivaatteet junassa. Farkut ja t-paita, huppari käsivarsille. Kieltämättä hänkin oli vähän hermona, kun edessä olisi Lilyn esitteleminen perheelleen. Tosin, hän uskoi, että Lily sujahtaisi helposti heidän perheen kuvioihin, oli isä ja äiti ymmärtäneet vanhempien veljienkin tyttöystävät ja niiden vaihtuvuudet hyvin.

Romeo valui Lilyn kanssa ulos junasta ja katsoi ympärilleen. Hän yllättyi, kun Lily otti kädestä kiinni ja katsoi tuota hymyillen hieman. "He ovat varmaan tässä lähellä, tunnistat kyllä heidät kun näet" Romeo sanoi Lilylle ja katsoi asemalaituria. Lopulta hän näki perheensä, hitto koko perhe oli tullut vastaan. Julius juoksi kauempaa jo vanhempiensa luo, tämä oli ollut omien kavereidensa kanssa. Perhe näytti hyvinkin normaalilta ydinperheeltä. Isä oli lähes 190 cm pitkä, ja Lear ja Hamlet olivat molemmat hänen pituisiaan. Iso mies, jolla oli tarkkaavainen katse, ihan kuin jostain juoksisi tuleva pimeyden velho, joka pitäisi saada kiinni. Learin katse oli samanlainen, tyyni ja rauhallinen, mutta tarkkaavainen. Hamlet näytti enemmän leikkisältä, hän ei ollut ihan niin suora kopio isästään ja vanhemmasta veljestään, vaan muistutti vieressä olevaa äitiä. Romeo oli hyvä sekoitus molempia, selkeästi näkyi, että hän perisi isänsä ruumiin rakenteen ja no... että hän kuului perheeseen.

Hän lähti kävelemään perheensä luo. "Tule, näet sitten kaikki kerralla" Romeo tiesi miksi kaikki olivat täällä. Hän oli kirjoittanut vanhemmilleen Lilystä ja sanonut, että näkisivät sitten junalaiturilla. Ja uteliaitahan koko perhe oli. Hamletin kasvoille levisi virne, kun hän näki pikkuveljensä vieressä tytön. Juliusta ja Benvoliota ei Lily kiinnostanut, Julius tiesi jo tarpeeksi kun oli toisella luokalla ja hänellä oli muutakin tekemistä, kuin keskittyä veljensä tyttöystävään.

Nyt Romeota vähän hermostutti. Mitä jos hänen vanhempansa eivät sittenkään pitäisi Lilystä? Lily oli persoona, oman tiensä kulkija ja omasi mielipiteet, jotka nostivat jo arvostusta hänen vanhempiensa silmissä. "Lear on tuo, joka näyttää isältä eniten. Hamlet on tuo virnuilija, varaudu kuulemaan häneltä jotain typerää. Benvolioa ja Juliusta tuskin kiinnostat tarpeeksi" hän kertoi Lilylle. "Ja äitini on sitten jästi, hän on tuo joka näyttää siltä, että laittaisi kuriin muidenkin lapset" ja siltä Romeon äiti näyttikin. Ilme oli lempeä, mutta Mary näytti siltä että olisi voinut komentaa muidenkin lapset kävelemään nätisti, ei juoksemaan. Enää olisi puuttunut sotilaallinen asento ja pituusjärjestys, eikä Romeo olisi toisaalta yllättynyt, vaikka hänen perheensä olisi sen tehnyt.

"Hei kultaseni!" Mary sulki Romeon lempeään halaukseen, kun Romeo pääsi lähemmäs perhettään. "Me jo mietittiin, että jäätkö junaan" Mary katsoi Romeota päästä varpaisiin. "Olet taas kasvanut, tarvitset uusia housuja. Nilkkasi vilkkuvat. Ja tarvitset kunnon ruokaa" Romeon äiti jatkoi ja tarkasteli poikaansa.

[Lily Perkin]

Romeo oli oikeassa. Tämän perheen tunnisti laiturilta ja helposti. Perhe näytti hyvin... no, siltä miltä kuvittelisi perheen näyttävän. Oli vanhemmat ja kasa lapsia, jotka näyttivät... no, vanhemmiltaan. Lily yritti käydä vielä mielessään Romeon veljien nimiä ja niitä asioita, mitä Romeo oli heistä kertonut, mutta aivot tuntuivat tyhjentyvän samantien. Noloa. Lily tiesi jo valmiiksi, että tulisi sekoamaan sanoissaan ja taatusti höpöttämään jotain typerää. Sitä tapahtui aina, kun aivot tyhjenivät. Jos siitä keksi jotain positiivista, niin ehkä se hämmentäisi kuolonsyöjät tulevaisuudessa.

Luojalle kiitos Romeo kävi veljensä läpi vielä uudestaan. Ei sillä, että se olisi välttämättä auttanut seuraavan viiden minuutin jälkeen, mutta kuitenkin. Lily yritti painaa päähänsä - Lear, näyttää isältä, Hamlet, virnuilee. Lily nyökkäsi jokaisen kohdalla, jotta Romeo tiesi, että Lily kuunteli eikä ollut omissa maailmoissaan.
"Olet tainnut tulla Hamletiin." Lily totesi suu kuivana. Olihan se totta, Romeon oli täytynyt saada huumorintajunsa jostain. Lily olisi halunnut myös tietää, oliko joku veljeksistä samanlainen... koko koulun hurmaaja, mutta tämä ei ollut oikea hetki kysyä sitä. Sen voisi selvittää joskus myöhemmin. Vaikka Romeon veljiltä! Tosin, Lily ei ollut täysin varma siitä, että haluaisiko Romeo, että hänen koko koulun hurmaaminen tulisi perheen tietoon.
Lily vilkaisi vielä äitiinsä. Jep. Näytti siltä, että äidin silmät tippuisivat päästä. Äiti käytti samaa äänetöntä viestintää, mitä Lily ja Fiona käyttivät keskenään.
"Tule tänne!"
"Älä edes kuvittele menevästi sinne!"
"Lily Elisabeth Perkin, tänne ja vauhdilla"
Lily käänsi pikaisesti päänsä. Äiti tiesi, että Lily oli nähnyt hänet.
"Tuota... Romeo.... taidan olla aika kuollut." Lily totesi vielä Romeolle ennen kuin pääsi tämän vanhempien luo.

Lily päästi irti Romeosta, kun tämän äiti tuli halaamaan häntä. Ja hyvänen aika! Hänen äitinsä oli huomannut, että Lily oli syöttänyt Romeolle paljon herkkuja koko kevään aikana?? Koko perhe taisi olla aika fiksu. Ja ennen kuin Lily ehti estää itseään, vuotava noidankattila oli aukaistu.
"Olen tositosi pahoillani, minun oli ajatus, tai siis, tarkoitus tehdä jotain järkevääkin syötävää, mutta jotenkin olen vain parempi tekemään kaikkea makeaa ja hyvää tai siis ei sillä ettei kunnollinen ruoka olisi hyvää, mutta se on ihan eri asia kuitenkin kuin sellaiset pikaisesti leivottavat herkut." Lily veti henkeä. "Tein kyllä joskus kolmiovoileipiä."

"Lily" kuului Lilyn takaa. Hienoa. Äiti oli tullut paikalle. Suuta kuivasi entistä enemmän. Lily yritti saada oman, hilpeän ilmeensä kasvoilleen ja kääntyi katsomaan äitiään.
"Hei äiti!" Lily sanoi.... no, raakkuen. Äiti näytti samalta kun aina. Oranssinkeltainen kaapu, ja jokseen hontelo olemus. Äidistä ei olisi koskaan voinut uskoa sitä, että tämä kieltäisi seurustelun. Toisaalta taas... miksipä ei? Tai siis, äiti myös näytti siltä, että jos hänelle sanottiin, jotain hän tottelisi sitä.
Lilyn äiti rykäisi. "Lily, kerrotko minulle keitä nämä ovat?" Lilyn äiti sanoi yllättävän neutraalilla äänellä. Jos äitiä ei tuntenut paremmin, siitä ei voinut päätellä oikeastaan mitään. Romeo pitäisi Lilyä varmaan vainoharhaisena tämän jälkeen.
"Mmm... poikaystäväni ja hänen perheensä." Lily kertoi vaivaantuneesti katsellen äitinsä jalkoja. Äidin varpaat kipristyivät sandaaleissa. Jep. Vaikeuksissa oltiin.

[Romeo Boleyn]

Romeo kuunteli äitinsä kommentointia ja pyöräytti silmiään, mutta karahti punaiseksi kun Lily alkoi vuodattaan herkkuleivontaa. Hän yritti vaientaa Lilyn katseella, mutta epäonnistui täysin. Vieressä Hamlet ja Lear virnuilivat nyt molemmat.

"Olet päässyt sitten herkkujen makuun"
"No, maistuiko?"

Romeo ei olisi voinut olla punaisempi ja Mary katsoi Lilyä hymyillen. "Älä huoli, Romeosta tulee varmaan vain ihan yhtä pitkä kuin veljensä ja isänsä" kiitos äiti, kun et ole ääliö. Romeo näytti helpottuneelta ja piti Lilyä kädestä.

Tosin, juuri kun hän oli esittelemässä Lilyn perheelleen, hän kuuli Lilyn äidin ääneen. Oh shit, nyt se olisi sitten menoa. Hän piti Lilystä tiukasti kiinni ja ojensi oikean kätensä Lilyn äidille kätelläkseen.

"Olen Romeo Boleyn, Lilyn poikaystävä. Ja joo, tässä on mun vanhemmat Spencer ja Mary... Ja niin, isä ja äiti, tässä on Lily..." Romeosta tuntui ettei hän ollut koskaan niin... Oudossa tilanteessa. Hän huomasi isänsä skannaavan Lilyä ja tuon äitiä, Hamletin virneestä ei ollut tulossa loppua ja Lear yritti sentään olla virnuilematta. Epäonnistuen.

"Kiva tavata" Romeo sai sanottua Lilyn äidille ja väläytti unelma vävy -hymynsä.

[Lily Perkin]

AI. Romeo ei ollutkaan näyttänyt lihavalta? No huh. Tai siis, ei siinä mielessä huh, sillä nyt Romeon vanhemmat... tai oikeastaan koko perhe tiesi mitä Lily oli mennyt syöttämään Romeolle. Sen Lily olisi voinut jättää kertomatta, jos olisi ollut fiksu. Ei sitä toki tiennyt kuinka tarkkoja Romeon perheessä oltiin herkuista, mutta harvemmin niitä ajateltiin hyvällä. Silloin tällöin joo, mutta ei ehkä niin usein ja sitä määrää minkä Lily tunki Romeolle.

Lilyn oli myös pakko puolustella leipomuksiaan kun kerran Romeo ei kommentoinut niiden maistumiseen mitenkään!
"Osaan kyllä leipoa. Niin, ja jos se vain mitenkään onnistuu kesällä, ja jos vaikka pääsisin käymään tai näkemään Romeota tai jotain, niin ajattelin leipoa ja tuoda mukanani persikkapiirakkaa. Meillä tehdään paljon piirakoita, se on meidän kylän tyttöjen tapa! Ja kuulin, että se on suosikkianne!" Lily sanoi kohdistaen sanansa eniten Romeon äidille. Samassa hän tajusi miltä koko juttu kuulosti. Voi hyvänen aika!
"Eikä se ole mikään sellainen seksistinen, naisen pitää olla keittiössä tapa, ajattelin kyllä hankkia oman urani, mutta se on sellainen... no vapaaehtoinen juttu ja no, suositeltavaa, mutta kuitenkin sellainen hauska perinne jota moni, oikeastaan kaikki meidän suunnalla tekee, Fiona, paras kaverini siis, joka on myös meidän koulussa, on myös siinä jutussa mukana ja hänestäkin se on hauskaa ja vaikka se kuulostaa tosi seksistiseltä jutulta, että naiset on keittiössä ja sitä rataa niin se on oikeasti tosi hauska perinne." Lily ei meinannut saada puhetulvaa loppumaan. Ja lopulta kun sai, häntä hengästytti. Onneksi ensimmäinen tapaaminen tapahtuisi vain kerran. Ja jos huonosti kävisi, se jäisi ainoaksi tapaamiseksi jos Lily lukittaisi johonkin Tähkäpään torniin loppuelämäksi!

Romeon seuraavat liikkeet todistivat sen, miksi Lily alun perin oli pitänyt Romeosta. Hän puhui Lilyn äidille niin... sulavasti. Ihan kuin mikään ei olisi vialla vaan kaikki normaalia. Välissä Lily ehti sanoa pikaiset heit Romeon vanhemmille, mutta aika pian Lily pääsi tarkastelemaan äitinsä reaktiota. Se ei ollut... erityisen hyvä. Lilyn äiti punnitsi sanojaan. Luojan kiitos äiti osasi olla vieraskorea, ainakin näin oikeassa elämässä. Eri asiahan se sitten olisi, mitä he isän kanssa päättäisivät kotona tehdä. Luultavasti se olisi räyhääjä, jos jotain.
Lilyn äiti ei voinut olla kättelemättä Romeota. Pakkohan se oli, kun kerran nuorella miehellä, tai ainakin miehenalulla, oli noin hyvät käytöstavat.
"Poikaystävä?" Lilyn äiti kysyi kummissaan. "Poikaystävä.. Mutta ettekö te nyt ole AIVAN liian nuoria seurustelemaan?" Lily huomasi äitinsä hakevan katseellaan tukea Romeon vanhemmista.
Niinpä niin. Romeon vanhemmiltahan äiti hakisi heti tukea. Kuinkas muutenkaan? Lily itse tiesi, että nyt olisi hyvä olla hiljaa. Jos kaikki menisi kuten hän toivoi, Romeon vanhemmista he eivät olleet liian nuoria. Ja no, viimeksi Mattin kanssa... kaikki päättyi aika kamalaan riitaan. Ja huutoon. Ja se jos jotain olisi, ihan ensinnäkin noloa näin ensimmäisellä tapaamisella. Toisekseen, jos Lily ja äiti riitelisivät nyt, ruokailussa isän kanssa tulisi taatusti vielä isompi riita. Jonka Lily häviäisi, olisihan kyse kuitenkin pojasta.

[Romeo Boleyn]

Kaikki Boleynit katsoivat Lilyä silmät suurina. He olivat ajatelleet olevansa äänekkäitä ja puheliaita, mutta Lily nosti riman vähän korkeammalle. Mary hymyili Lilylle. "Tervetuloa, luovutanki mielelläni leivontavastuun sinulle. Ja siihen ei sitten yksi piirakka riitä, kolme sanoisin" Mary virnisti, saaden silmänsä tuikkimaan. Ja ilme oli kuin Romeolla.

Romeo kätteli Lilyn äitiä, ja mietti oliko tuo nyt niin paha mitä Lily oli pelotellut. Okei, aika paha. Spencer ja Mary katsoivat Lilyn äitiä. "No, ovathan he nuoria, mutta Learilla oli ensimmäinen tyttöystävä 14-vuotiaana, ja Hamletilla ne vaihtui yhteen väliin, ettemme pysyneet edes perässä" Mary totesi hilpeänä. "Ei me tätä pystytä estämään, olen lukiossa opettajana, ja tiedän kyllä teinien temput"

Romeon veljet vähän synkkenivät vieressä, sillä heidän parisuhde-elämä ei nyt kuulunut tähän. Romeo tarkkaili tilannetta, ihan kuin olisi pingisottelussa. "Lily on erittäin tervetullut meille kesällä käymään" Romeon isä avasi vihdoin suunsa. Ääni oli matala, voimakas ja auktoriteettia uhkuva. "Se ei ole meille ongelma"

[Lily Perkin]

Lily tunsi Romeon perheen katseet itsessään. Hienoa. Nyt ainakin perinne kuulosti seksistiseltä, kun sen sanoi ääneen ja sitä puolusteli. Jos maa joskus nielaisee jonkun uumeniinsa, se voisi tehdä nyt ja se voisi nielaista Lilyn.
Lilyn onneksi, Romeon äiti ottikin asian... no, hyvin. Hän pyysi Lilyä leipomaan peräti kolme piirakkaa, jotta ne riittäisivät! Lily nyökytteli innostuneena ja huojentuneena. Ei hän ollut ehkä tehnytkään itsestään ihan täyttä idioottia - sellaisen melko idiootin vain.
"Joo, kolme onnistuu varmasti hyvin. Tai pari pellillistä. Olen halunnut kokeilla peltipiirakoita, mutta meillä ei ole oikein syöjiä niin suurelle määrälle piirakkaa."

Luojan kiitos Romeon vanhemmat olivat eri mieltä tästä koko seurusteluasiasta. Tai siis, tiesivät että asian estäminen olisi... no, vähintäänkin haastavaa. Harmi vain, ettei Romeon vanhemmat taatusti tienneet pahinta skenaariota, joka oli kotikoulu.
Lilyn äiti oli juuri avaamassa suutaan vastaväitteeseen, kun Romeon isä toivotti Lilyn tervetulleeksi Romeon perheen luo kesällä. Tämä hämmensi... tai jos ei hämmentänyt niin pisti Lilyn äidin ainakin miettimään sanojaan.
"Katso nyt äiti!" Lily uskalsi avata suunsa "Kerrankin voisin tehdä kesällä jotain muuta kuin olla rannalla Fionan ja Mattin kanssa" Lily sanoi painottaen Mattin nimeä. Ei sillä, että Mattilla olisi edes aikaa Lilylle ja Fionalle kun vietti aikaa tyttöystävänsä kanssa, mutta äidin inho Mattia kohtaan voisi... olla avain tähän kyläilyyn. "Enkä tuhlaisi kaikkia rahojani Lontoossa shoppailuun.... eikö se olisi voitto kaikille?" Lily kysyi kuulostaen... no, mahdollisimman tyhjäpäiseltä teiniltä, mitä äiti ja isä kuvittelivat Lilyn olevan.
"Sitä paitsi, tästä voisi olla hyötyä auroriopintoja varten kun Romeon veljet auttaisivat niissä, eikö niiiin?" Lily kääntyi katsomaan Romeon veljiä anovasti. Jos he olivat yhtä fiksuja kuin Romeo, he taatusti osaisivat lukea tilannetta edes vähän.

Äiti piti ilmeensä tyynenä. Vain varpaat kipristeli.
"Lily, sinä tiedät mitä isäsi ajattelee poikien luona vierailusta. Arvostamme kutsua, mutta siitä täytyy keskustella perheen kesken." Lilyn äiti jatkoi vielä. "Voimme keskustella asiasta tarkemmin pöllöpostitse." Lilyn äiti lupasi vielä Romeon vanhemmille. "Oli oikein... yllättävää tavata."
Lily sulki hetkeksi silmänsä ja päätti olla sanomatta mitään puhelimesta. Ihan vain... varmuuden vuoksi. Mattin aikana Lilyltä oli viety puhelin joten... ei kai pöllöpostinkaan kieltäminen ollut mahdotonta. Ja Romeon vanhemmille pitäisi pahoitella tätä... keskustelukatastrofia jotenkin. Ehkä hän veisi piirakan lisäksi syötäväksi keksejä. Tai täytekakun.

[Romeo Boleyn]

"No hyvä, nuo pojat syö välillä niin paljon" Mary kertoi hilpeästi ja katsoi ylpeänä viittä poikaansa, jotka tuhoavat jääkaapin sisällön kolmesti päivässä.

Boleynit seurasivat Lilyn ja tämän äidin keskustelua ja Hamlet ja Lear nyökyttelivät. "Joo, Lily voisi saada samat avut kuin Romeo auroriopintoihin" Lear totesi vakaasti vieressä. "Se helpottaa kummasti" Romeosta tuntui, että Hamlet oli lahjottu hiljaiseksi. Tuo vain virnuili huvittuneesti, ja Romeo osasi arvata mitkä kommentit kotona odottaisi.

"Voimme keskustella lisää pöllöpostilla" Mary totesi hyväntuulisesti ja katsoi porukkaa. "Ja jos teitä huolettaa, voitte myös tulla käymään meillä etukäteen" hän jatkoi. "Olen kesälomalla koko kesän"

Romeo vähän kalpeni, sillä ajatus siitä että Lilyn vanhemmat olisivat saman katon alla kun Lily vierailisi heillä... Ugh, se olisi kaikin puolin ikävää. Ja silloin he nukkuisivat teltassa. Paitsi jos Lilyä oli uskominen, niin Lily varmaan nukkuisi vanhempiensa välissä. Hän vilkaisi Lilyä ja hipsutti varovasti tuon kämmenselkää.

[Lily Perkin]

Lily vilkaisi äitinsä ilmettä Romeon veljen... Learin, jos Lily oikein muisti, sanoessa, että voisi saada apua opintoihin. Äiti jäi mietteliääksi. Koulutus saattoi olla avain. Etenkin aurorikoulutus. Olihan se nyt parempi idea kuin oman kampaamon perustaminen, vaikkakin kampaamohaave oli ollut äidistä ja isästä aika söpö. Mutta olivathan Lilyn vanhemmat olleet aika kalpeat kun Lily oli ensimmäisenä, oikeana toiveenaan sanonut perustavansa kampaamon.

Romeon äiti sanoi myös, että suunnitelmista voisi keskustella lisää pöllöpostilla. Äiti näytti helpottuneelta. Pahus. Nyt hän saisi lisää aikaa pohtia isän kanssa kuinka ei voisi päästää Lilyä mihinkään koko kesän aikana.
"Luulisin, että jos, iso jos, emme ole vielä keskustelleet Lilyn isän kanssa - jos saamme Lilyn opiskeluvierailun onnistumaan, sille täytyy luoda säännöt!" Lilyn äiti sanoi, varpaitaan kipristellen. Lily yritti pitää oman ilmeensä sellaisena, ettei se värähtäisikään. Hän ei voinut näyttää liian innokkaalta. Tämähän meni vallan mainiosti!
"Ja kiitos kutsusta. Harkitsemme myös sinne tulemista, tai ainakin toinen meistä. Missä te asuittekaan?" Lilyn äiti vielä varmisti. Voi hittolainen. Siinä vaiheessa kun äiti saisi tietää, että Romeo perheineen asui Lontoossa, hänhän lähettäisi Lilyn isän sinne! Ja sekös vasta olisi kiusallista.

"Tule Lily. Isäsi odottaa meitä." äiti sanoi Lilylle. Tässäkö se nyt olisi? Viimeinen kohtaaminen! Viimeinen kädestäpitäminen... ainakin ennen leiriä. Tässä ei voisi edes suukkoa antaa ilman, että äidin haukankatse katseli heitä. Lepertelykin oli... no, ei tässä yleisössä!
"Kirjoitan sinulle heti tänään" Lily lupasi Romeolle hymyillen.

[Romeo Boleyn]

"Me asutaan Hounslowissa" Mary totesi iloisena rouva Perkinille. "Voimme kirjoitella nuorison tapaamisesta, ehkä kesäleirin jälkeen olisi hyvä. Spencer pitää vihdoin lomaa kesäkuussa, niin saadaan vähän kotona tehtyä kaikenlaista" hän selitti ja katsoi sitten laumaansa.

"Oli mukava tavata" hän sanoi hymyillen. "Mutta nyt pojat mennään, niin Julius ja Romeo saavat ruokaa, he kun ovat viimeksi syöneet koululla" käsky tuli kuin kenraalilta ja pojat lähtivät lipumaan heidän isänsä mukana, Romeo katsoi Lilyä, pitäen tuon kädestä kiinni.

"Murhaako sun äiti mut, jos annan sulle pusun?" Hän kuiskasi hiljaa Lilylle ja katsoi tuota.