Tylypahka AM

Mikä hitto siinä nyt oli, että parantaja ei voinut vain antaa sitä lientä tai mitä ikinä tähän hommaan tarvittiinkin? Jos Carolynne ei olisi ollut vieläkin niin kauhuissaan, hän olisi kirkunut turhautuneisuuttaan. Nyt hänessä taisteli kaksi tunnetta: toisaalta pakokauhunomainen paniikki näistä asioi...

Carolynne henkäisi syvään. Ainakaan parantaja ei ollut nauranut häntä ulos huoneesta, kuten hän oli pelännyt. Se oli ollut pahin skenaario. Hyvä skenaario puolestaan olisi ollut se, että hänelle olisi annettu käteen pullo jotain litkua ja lähetetty pois. Hän ei oikein tiennyt, mitä ajatella siitä, e...

Lyn huokaisi turhautuneena. Miten ihmeessä mistään ei ollut tullut edes jälkeä... "Miten se on mahdollista", hän mutisi lähinnä itsekseen. "En muista mitään muita, mikä ainakaan suoraan lopettaisi tai purkaisi loitsuja. Ehkä joku muu voisi päteä..." Sitä Lyn ei kuitenkaan tiennyt...

((Mitä kummaa, miten oon kirjottanut tuon ekan roolin preesensissä, ihan epäluontevaa :DD)) Parantajan avatessa oven Lynistä tuntui siltä kuin hän saattaisi mahdollisesti pyörtyä kauhusta. Sikäli ihan hyvä, että hän oli nimenomaan parantajan luona. Toisaalta taas hyvin huono. Asiaa ei missään nimess...

(Ei hätiä mitiä, nyt vasta kerkesin tänne itse :D :D) Lyn kuunteli Jimin jokaista sanaa kuin ei olisi ikinä ennen kuullut mitään niin upeaa. Ja, no, olihan se tietyllä tavalla tottakin. Ei Lyn ollut ikinä ennen puhunut seitsemäsluokkalaisen kuuman rohkelikkopojan kanssa - vieläpä pojan, joka mitä il...

Sairaalasiiven seinät tuntuvat paljon uhkaavammilta kuin muualla linnassa. Carolynnen kämmenet hikoilevat, kun hän kävelee epävarmasti eteenpäin. Hänen on jatkuvasti psyykattava itseään jatkamaan matkaa: nyt jos koskaan, nyt jos koskaan, tämä pitää hoitaa joskus pois alta, mene nyt vain kysymään... ...

Lyn otti taikasauvan käteensä ja rykäisi. "No, en tiedä, miten tällainen tehdään - sattuneista syistä en ole kokenut tarvetta moiseen - mutta katsotaan, mitä saisin aikaan." Lyn sulki hetkeksi silmänsä. Loitsujen peruutus... Kyllä, hänhän tiesi useammankin loitsun. Hän rykäisi ja osoitti t...

Carolynne punastui aina vain lisää. Voi että, olisiko Jim ehkä vastannutkin, jos hän olisi kirjoittanut rakkauskirjeen? Mistä sitä tiesi! Ehkä se oli ollut huono veto. Jos Lyn olisi sanonut, että kirjoittaisi, ja vastaisiko Jim sitten hänelle.... mutta äh, ei se toimisi. Täytyi vain tyytyä kohtaloon...

Tässäpä minun tekstini!

Lasagnea, lasagnea

Pöllölä oli tosiaankin pölyinen: Lyn meinasi aivastella koko ajan. Hän vilkaisi salaa Jimiä nähdäkseen, kuinka ahkerasti tämä kuurasi. Ihan liian ahkerasti, jotta Lyn olisi ainakaan vielä kehdannut alkaa hidastella. Piti siis vain yrittää olla aivastelematta. Ja täytyi räpyttää silmiä jatkuvalla syö...