Tylypahka AM

Roolipelihaaste 4 (heinä-elokuu)
Deadline: to 31. elokuuta 2017 klo 23:59
Etkö tiedä, mikä on roolipelihaaste? Lue lisää täältä!

Tehtävänanto
Heinäkuussa ja elokuussa siirrytään lomatunnelmissa seuraavaan roolipelihaasteeseen. Aiheenamme on tällä kertaa nimittäin matkamuisto. Kirjoita siis roolipelivuoro/tarina/päiväkirjamerkintä/muu teksti, joka sopii aiheeseen. Aiheen matkamuisto voi olla joko fyysinen esine, josta kirjoitat, tai se voi olla hahmosi aineeton muisto jostain matkasta. Tärkeintä on, että kirjoitukseesi liittyy jotenkin matka. Kuten aiemminkin, tekstien tulee olla kaikenikäisille sopivaa, ja pysyä hyvän maun rajoissa.

Täysiä pisteitä varten kirjoituksesi tulee olla vähintään 500 sanaa pitkä. Voit valita kirjoituslajisi vapaasti, eikä kirjoituksesi tarvitse välttämättä olla yksi, yhtenäinen teksti, vaan voit vaikkapa kirjoittaa useampia lyhyitä pätkiä. Kirjoituksen päähenkilönä pitäisi kuitenkin olla AM-hahmosi jolle haasteen teet, eli matkamuistoon liittyvä kirjoituksesi tulee myös liittyä hahmoosi valitsemallasi tavalla. Useammalla hahmolla osallistuminen on myös sallittua, mutta kirjoitathan heidän haasteensa erikseen. Pisteytys-kohdasta voit katsoa tarkemmin, kuinka tupa- ja roolipelipisteitä jaetaan useammilla hahmoilla osallistumisesta.

Osallistua voi niin oppilas- kuin henkilökuntahahmoillakin.

Pisteytys
Ensimmäisestä hahmosta palkitaan 20 tupa/roolipelipistettä, toisesta 10, ja kaikista seuraavista 5 pistettä / hahmo. Täysiä pisteitä varten tekstin kokonaispituuden tulee olla vähintään 500 sanaa, ja lyhyemmät kirjoitukset pisteytetään sanamäärän mukaan (esimerkiksi 250 sanalla saat 50% täysistä pisteistä). Kaikenmittaiset tekstit ovat sallittuja, mutta 500 sanan ylittämisestä ei anneta lisäpisteitä.

Palautus
Kirjoitukset postataan joko vastauksena tähän topikkiin tai luovuustopikkiisi. Mikäli postaat tekstisi luovuustopikkiisi, vastaa tähän topikkiin jättämällä linkki postaukseesi. Jos osallistut useammalla hahmolla, lähetäthän osallistumisesi (tai linkit niihin) jokaisen erikseen.

Vaikuttaa ehkä vähän sekavalta, mutta oikeasti ensiksi ollaan jo koulussa, sitten muistellaan sitä ollutta matkaa. Näin.

Otin matkalaukkuni esiin. Se oli aika painava. Onneksi olin tottunut kantamaan tavaroita ja Danielia. Ei sitä muuten ehkä olisi jaksanut. Avasin lukon hymisemällä yhtä laulua ja näin mitä äiti oli pakannut mukaan. Nostin ensimmäisen mekon ulos olkaimista. Se oli kellertävä, tuoksui ruusuilta ja maistui paperilta. Se oli kaunis. Siirsin sen sängyn päälle. Seuraavana oli musta pitkä farkkutakki. Se muistutti viinimarjapensasta. Mustaa sellaista. Sen alla oli hiuspanta, johon oli kiinnitetty kulkunen.

Muistin kulkusen. Sain sen viime vuonna. Isän ystävältä. Se mies kumartui alas, kehui hiuksiani ja olemustani. Sanoi se jotain muutakin, mutta en muista mitä. Joku olisi vierasta setää ehkä pelottavana pitänyt, koska sillä oli arpi kasvoissa. Se ei tee silti kenestäkään pelottavaa. Se merkitsi rohkeutta tai näin äiti sanoi. En oikein tiedä.

Se sitten antoi minulle sen kulkusen. Istuin keittiössä. Se ei ollut oma keittiö vaan yhden isin asiakkaan. Asiakkaita kävi isillä aika paljon. Isi on aika suosittu. Ojensin käden, kuten oli pyydetty ja se sitten laskettiin siihen. Se ei tuntunut kylmältä kättä vasten, vaan kivalta.

Äiti otti sen aika pian kädestä pois ja pisti sen hiuspantaan. Siihen, joka oli päässä. Kiitin ja nyökkäsin. Se mies sitten lähti. Sanoi jotain äidille vielä. Äiti sanoikin sitten, että keskitytään tekemään soppaa. ”Ei ole olemassa mitään mitä ei kunnon vanha sienikeitto ratkaisisi. Ei pulmaa. Ei ongelmaa. Ei vastarintaa.”

Kun päätä kallisti, niin hiuspanta kallistui myös ja lopulta kulkunenkin. Se piti äänen.

Äiti perkasi sienet, jotka oli joltain saanut. En ollut mukana. En osannut tunnistaa sieniä. Ei äiti sellaista ollut opettanut. Äiti kyllä sanoi, ettei tarvinnut tunnistaa.

Seuraavana päivänä isi heräsi myöhään. Äiti sanoi, että oli mennyt myöhään. Oli ollut paljon kaikenlaista.

Niillä oli myös puutarha. Aika suuri. Kävelin siellä Danielin kanssa useammin. Daniel ei vain pitänyt muista kasveista. Ne kuulemma olivat omituisia. Puutarhurit olivat kivoja. Ne olivat ehkä kivoimpia kasvien lisäksi. Niiden mukaan sieniä oli kauempana, metsässä, ei puutarhassa. Oli kiva saada tietää lisää. Ne kysyivät myös, että mitä Danielille kuuluu. Oli tosi huomaavaista kysyä Danielinkin perään. Daniel vain vähän ihmetteli, että mistä ne hänet tunsivat, mutta isi oli varmaan ensimmäisenä päivänä esittelyt Danielinkin.

Puutarhassa oli yksi tosi iso puu. Se näkyi aika kauas. Sen runko oli tosi paksu. Oksat korkealla, mutta ne olivat miltei yhtä paksut kuin tavallisten puiden runko. Se oli tosi vanha. Ikivanha. Kuinka monta puutarhuria tarvitaan halaamaan tuota puuta? Viisi. Käden verran sormia.

Toisena päivänä sitten takaisin kotia. Äiti oli pakannut jo kaiken valmiiksi. Heti aamupalan jälkeen. Sitä oli tosi paljon. Vähän liikaa ehkä, mutta ruoka on aina tosi tärkeätä. Ruuan jälkeen äiti otti nurkkapöydällä olleen vaasin ja käveli keittiöön. Tyhjensi siinä olleen veden ja pisti kukat takaisin siihen sellaisinaan. Ne voisivat kuivua kauniiksi, joku sanoi. ”Mutta eikö, jos kukkia kuivatetaan, niin eikö ne ripusteta jaloista kiinni kattoon”, kysyin. En tiedä mitä sain vastaukseksi, mutta sain ainakin yhden kukan. Se oli Papaveraceae. Jokin unikko. En ollut koskaan ennen sellaista nähnyt. Se oli iso, mutta tosi kaunis. Daniel vain on kauniimpi. Se ei kyllä elänyt enää, mutta kyllä kuolleistakin kuuluu pitää huolta.

Kun olin kotona ja pihalla ja palasin, niin joku oli vienyt sen kukan pois. No. Se oli jo kuollut, eikä ehkä olisi kuivunut, jos olisin sitä katosta pitänyt. Se ei ollut matkan ajan roikkunutkaan katosta.

Neljänteen roolipelihaasteeseen osallistuminen on nyt päättynyt! Kiitokset osallistujille! Pisteet jaetaan osallistuneille lähipäivinä. Mikäli pisteytyksestä tai mistään muusta haasteeseen liittyvästä tulee kysymyksiä, voit lähettää minulle yksityisviestiä, ja vastaan mahdollisimman pian.