Tylypahka AM

((Timothyy, tänne päin!))

Prunella napsautti kirjansa kiinni lukuhetken päättymisen merkiksi. Hän makoili erään hotellin pihamaalla kasvavan puun oksanhaarassa, hyvin tyytyväisenä siihen, että oli onnistunut sinne kiipeämisessä. Sen jälkeen kun hän oli nähnyt keskeytyneellä luolaretkellä Timothyn kiipeilytaidot, oli hänelle syttynyt halu nähdä, millaiselta maailma puiden oksilla näytti. Milloin hän olikaan viimeksi kavunnut puuhun kotikonnuillaan? Kun hän palaisi kotiin, hänen täytyisi mennä uudestaan kokeilemaan kotimetsänsä kiipeilypuita. Prunella katseli kaipaavasti hotellin takana humisevaa rehevää metsää. Siellä oli haastavia, villejä puita. Hotellin pihamaan puut olivat kovin... turvallisia ja helppoja verrattuna Kalmolaskossaaren metsän puihin.

Prunella lähti kiipeämään alaspäin kirja hampaissaan ja maankamaralle päästyään palasi mökkiinsä. Hän laski kirjan yöpöydälleen ja poistui sieltä sitten etsimään seuraa. Tai sitten... Prunella kääntyi pois päin pihamaalta ja käveli hiukan kauemmas, kunnes oli hyvällä katselupaikalla. Hän näki koko metsänreunan, kuuli tuhansien eläinten äänet tuosta elämää kuhisevasta puiden valtakunnasta. Annettuaan silmiensä levätä vehreässä näyssä hetken Prunella näki jonkun, joka oli menossa kohti tuota vaikuttavaa, arvoituksellista metsää.

Timothy oli herännyt jo varhain aamulla ja oli päättänyt lähteä läheiseen metsään kiertelemään päivällä. Timothy oli odottellut jo melko kauan mutta astui sitten ulos ja käveli metsän reunaan. Hän astui metsään ja huomasi siellä olevan polun. Timothy käveli polulle ja jäi hetkeksi katselemaan samaista papaija puuta johon oli aiemmin kiivennyt.

Tuo joku oli Timothy Moonstone. Prunella seurasi katseellaan, kuinka poika käveli joutuisasti metsään reunaan ja siitä hetkeäkään epäröimättä puiden siimekseen. Prunella kurtisti huolestuneena kulmiaan. Vai oli Timothy lähdössä metsäretkelle? Tästä voisi seurata jotain hyvin, hyvin ikävää... Moonstone vaikutti ihmiseltä, jolla ei ollut läheskään tarpeeksi harkintakykyä. Prunella ei pitänyt siitä, että sanat "Timothy" ja "suru-uutiset" sopivat pahaenteisen hyvin yhteen.

Noita yritti hetken vakuuttaa itsensä uskomaan, ettei ollut hänen asiansa, jos Timothy potkaisisi tyhjää uhkarohkealla seikkailullaan. Pian hän kuitenkin joutui toteamaan, ettei pystyisi elämään ikätoverin kuolema kontollaan. Hän suunnitteli hakevansa opettajan, siirtävänsä vastuun aikuiselle, mutta sitten hänen mieleensä tuli se että Tristan pitäisi luultavasti moista käytöstä kanteluna. Tarkemmin ajateltuna opettajan hakeminen ei ollutkaan hyvä idea.

Täytyikö siis lähteä Timothyn perään? Kyllä... Kyllä näköjään täytyi. Prunella tähysti metsää. Hän ei nähnyt etsimäänsä velhoa. Prunella harppoi kiireesti kohti metsää siinä toivossa, että tavoittaisi pojan vielä. Tämä alkoi tuntua pelastusretkeltä... Toisaalta, oli hän jo kerran löytänyt Timothyn rotkon pohjalta tajuttomana, joten pelastaminen tuntui kuuluvan jo luonnollisesti asiaan.
Prunella tuli siihen kohtaan, missä Timothy oli astunut metsään. Polku johti syvemmälle ryteikköön. Prunella lähti hermostuneena seuraamaan polkua, astuen askel askeleelta kauemmas turvallisesta hotellista. Hän oli epämiellyttävästi tietoinen siitä, kuinka yksin oli. Muiden kanssa metsä ei ollut pelottanut häntä, mutta nyt se tuntui huokuvan jonkinlaista piilevää uhkaa.

Hän löysi Timothyn nopeammin kuin oli arvellut. Timothy seisoskeli katsomassa erästä puuta. Prunella tunnisti puun papaijapuuksi, sillä he olivat tutustuneet samanlaiseen kasviin viime retkelläänkin.
"Hei", Prunella teki läsnäolonsa tiettäväksi tervehtimällä. "Viime kerralla tiesit papaijapuusta enemmän kuin kukaan muu tuntemani ihminen" hän sanoi muistaessaan, miten Timothy oli luetellut papaijapuun tuntomerkkejä kuin kävelevä kasvikirja.

Timothy tuijotteli papaijapuuta kunnes yhtäkkiä kuuli tutun äänen sanovan "hei". Timothy huomasi prunellan ja sanoi " ai tuota hei". Prunella kehui timothyn papaija tietoa. timothy kuunteli tarkkaan ja sanoi "ai se ei se ollut mitään ei sinun pitäisi kehua kun heitin sinua sillä papaijalla suoraan mahaan".

"Minä itse pyysin sitä", Prunella sanoi siihen sävyyn, että asia oli loppuun käsitelty. Hän muisti, kuinka typerä oli ollut kääntäessään katseensa muualle heti sen jälkeen, kun oli pyytänyt Timothya heittämään papaijan puusta. Isku papaijasta oli ollut täysin Prunellan omaa syytä, eikä hän ollut edes saanut siitä vammoja, vaikka olikin kupsahtanut heiton voimasta maahan.

Prunella käveli Timothyn ohi, lähemmäs papaijapuuta ja kosketti sen runkoa kädellään.
"Miten nenäsi muuten jaksaa?" hän kysyi kääntyen Timothyyn päin. Pojan nenä oli murtunut solan pohjalle putoamisesta viime kerralla. Samalla retkellä ollut vanhempi oppilas Rachel oli korjannut Timothyn nenän taialla, mutta nenä oli jäänyt vinoksi.

Timothy katsahti prunellaan ja sanoi "ei kyllä se oli minun vikani" Yhtäkkiä prunella siirty lähemmäs papaija puuta ja kysyi että miten nenä jaksaa ja timothy vastasi "aih nenäni se on ihan kunnossa"
Yhtäkkiä timothyn mieleen tuli järjetön ajatus ja hän sanoi "öh tuota haluaisitko kiivetä tuonne puuhun kanssani voisimme katsella maisemia"

((Oho, mulla tuli vahingossa kahteen kertaan. XD SULLAKIN?!))

Prunella nyökkäsi Timothyn vakuutellessa, ettei velhon nenässä ollut mitään vikaa. Yhtäkkiä poika ehdotti kiipeämistä puuhun maisemien katselua varten.

"Häh? Tuonne puuhunko?" Prunella kysyi ällistyneenä osoittaen oksattoman papaijapuun latvaan. "Kyllähän minä haluaisin", hän myönsi tähystäen korkealla kasvavia lehtiä "mutta en pysty kiipeämään, kun siinä ei ole oksia. En osaa kiivetä paljasta runkoa pitkin. Minulla ei ole yhtä paljon käsivoimaa kuin sinulla", hän sanoi pudistellen päätään ja levitellen lopuksi käsiään "ei-voi-mitään"- tapaan.
Prunella tarkasteli Timothyn käsivarsia, joista ei olisi arvannut että poika jaksoi vetää itsensä niillä puun latvaan asti.

//Poistin tuplat. :) -Atlas

Timothy kuunteli tarkkaan kun prunella selosti miksi ei pääsisi puuhun. Sitten timothy sanoi "et tarvitse käsivoimia jalat ovat tärkeimmät.riittää kun laitat toisen jalkasi puun toiselle puolelle ja toisen toiselle."sitten alat vaihtelemaan niitä vuorotellen.se on niin helppoa"

"Enpä tiedä", Prunella epäröi. Hän oli sanomassa vielä jotain, muttei tehnytkään niin. Sen sijaan hän käänsi katseensa mietteliäästi puun latvaan. Hän vilkaisi Timothya ja puuskahti sitten painokkaasti: "Selvä, aion kokeilla."
Prunella hakeutui papaijapuun juurelle ja valmistautuessaan kiipeämään tihrusti vielä kerran ylös puun lehtiin.
"Älä sitten välitä jos näytän typerältä", hän muistutti Timothya synkkänä. Sitten hän tarttui käsillään päänsä yläpuolella oleviin papaijapuun rungon koloihin ja "Hiiop!"-huudon säestyksellä heilautti jalkansa rungon molemmille puolille. Ote rungosta tuntui olevan suhteellisen vakaa, nyt täytyisi vain päästä ylöspäin.

Prunella irrotti toisen kätensä ja haki sille uutta kädensijaa rungon koloista ja nystyröistä päästäkseen vetämään itsensä ylöspäin. Hän joutui kuitenkin toteamaan, ettei lähellä olevista rungon epätasaisuuksista yksikään tuntunut helpolta tarttumistarkoitukseen. Hän alkoi myös väsyä puussa roikkumiseen. Hänen voimansa menivät jalkojen puristamiseen ettei hän putoaisi puusta, eikä hän uskonut pystyvänsä siirtämään jalkojaan vuorotellen kiivetäkseen ylös puun runkoa. Prunella laski ensin vasemman jalan varpaat, sitten molemmat jalat takaisin nurmikolle ja irrotti käsiensä otteen rungosta. Hän huoahti rasituksesta. Hänellä ei vain ollut tarpeeksi voimaa kiivetä puuhun.

"Siinäs näit", hän sanoi hieman terävästi Timothylle. Noita ei ollut tyytyväinen epäonnistumiseensa.

Timothy kuunteli tarkkaan mitä prunella sanoi mutta päätti pysyä vaiti. Yhtäkkiä Prunella siirtyi papaija puun luokse ja sanoi " älä sitten välitä jos näytän tyhmältä"mutta timothy pysyi vaiti. Timothy katseli prunellan hyvää lähtöä kunnes tajusi jo ennalta ettei prunella jaksaisi ylös asti. Timothy oli hieman pettynyt kun näki prunellan laskeutuvan alas puusta ja toteavan melko terävästi että " siinäs näit".Timothy kuunteli tytön sanoja ja sanoi sitten " ei se haittaa jatketaan nyt kävelemistä!"