Tylypahka AM

Roolipelihaaste 3 (touko-kesäkuu)
Deadline: pe 30. kesäkuuta 2017 klo 23:59
Etkö tiedä, mikä on roolipelihaaste? Lue lisää täältä!

Tehtävänanto
Toivottavasti saitte jo tuoksuista tarpeeksenne, sillä nyt on aika siirtyä uuteen roolipelihaasteeseen. Vuoden kolmannessa haasteessa aiheena on äitienpäivän kunniaksi äiti. Kirjoita siis roolipelivuoro/tarina/päiväkirjamerkintä/muu teksti, joka liittyy jotenkin äitiin tai äiteihin. Mainitun äidin ei tarvitse välttämättä olla hahmosi biologinen äiti, vaan voit myös kirjoittaa esimerkiksi hahmosi lähimmäisestä, joka on hänelle kuin äitihahmo. Mikäli hahmosi on itse äiti, voit kirjoittaa siihen liittyen. Haasteen voi tulkita varsin vapaasti, mutta siinä täytyy käsitellä äitiä, äiteyttä, tai äitimäisyyttä jotenkin. Kuten aiemminkin, tekstien tulee olla kaikenikäisille sopivaa, ja pysyä hyvän maun rajoissa.

Täysiä pisteitä varten kirjoituksesi tulee olla vähintään 500 sanaa pitkä. Voit valita kirjoituslajisi vapaasti, eikä kirjoituksesi tarvitse välttämättä olla yksi, yhtenäinen teksti, vaan voit vaikkapa kirjoittaa useampia lyhyitä pätkiä. Kirjoituksen päähenkilönä pitäisi kuitenkin olla AM-hahmosi jolle haasteen teet, eli äitiin liittyvä kirjoituksesi tulee myös liittyä hahmoosi valitsemallasi tavalla. Useammalla hahmolla osallistuminen on myös sallittua, mutta kirjoitathan heidän haasteensa erikseen. Pisteytys-kohdasta voit katsoa tarkemmin, kuinka tupa- ja roolipelipisteitä jaetaan useammilla hahmoilla osallistumisesta.

Osallistua voi niin oppilas- kuin henkilökuntahahmoillakin.

Pisteytys
Ensimmäisestä hahmosta palkitaan 20 tupa/roolipelipistettä, toisesta 10, ja kaikista seuraavista 5 pistettä / hahmo. Täysiä pisteitä varten tekstin kokonaispituuden tulee olla vähintään 500 sanaa, ja lyhyemmät kirjoitukset pisteytetään sanamäärän mukaan (esimerkiksi 250 sanalla saat 50% täysistä pisteistä). Kaikenmittaiset tekstit ovat sallittuja, mutta 500 sanan ylittämisestä ei anneta lisäpisteitä. Toukokuun loppuun mennessä palautettujen osallistumisten pisteet palkitaan siten, että ne ehtivät vielä mukaan tupapokaaliin. Kesäkuun puolella palautettujen osallistumisten pisteet eivät valitettavasti enää ehdi vaikuttamaan tupamestaruuteen vaan ne menevät kesän pistesaldoon.

Palautus
Kirjoitukset postataan joko vastauksena tähän topikkiin tai luovuustopikkiisi. Mikäli postaat tekstisi luovuustopikkiisi, vastaa tähän topikkiin jättämällä linkki postaukseesi. Jos osallistut useammalla hahmolla, lähetäthän osallistumisesi (tai linkit niihin) jokaisen erikseen.

-Äitiii! Missä minun Taikuuden historian kirjani on? Lauren huutaa alakertaan. Lauren on jo tottunut siihen, että äiti lainaa aina välillä hänen koulukirjojaan, sillä äiti haluaa tietää, että mitä hänen lapsilleen oikein opetetaan Tylypahkassa. -En ole varma mihin laitoin sen, mutta en ehdi etsiä sitä nyt, koska teen illallista, äiti vastaa. -Huomenna alkaa taas uusi lukuvuosi Tylypahkassa enkä minä tiedä, että missä minun Taikuuden historian kirjani on! Lauren huutaa entistä kovempaa. -Rauhoitu nyt! Kaikki järjestyy kyllä, äiti sanoo rauhallisena. -Miten voisin rauhoittua kun minun kirjani on kateissa? -Mene etsimään minun ja Georgen huoneesta, äiti ehdottaa. -Voit kutsua häntä isäksi! Lauren mumisee.
Lauren juoksee äidin ja isän huoneen ovelle , mutta ei saa sitä auki. Hän juoksee hakemaan taikasauvaa huoneestaan. -Älä juokse sisällä! äiti huutaa hyvin lempeästi. Lauren ei vastaa. Hän löytää taikasauvansa vihdoin nahkalaukustaan. Lauren juoksee takaisin vanhempiensa huoneen ovelle. Hänen äitinsä ei jaksa enään valittaa juoksemisesta. Lauren on lausumaisillaan Alohomora-loitsun, mutta tajuaa olla hiljaa. Hän ei tahdo joutua erotettavaksi Tylypahkasta.
Lauren koputtaa oveen ja isä avaa oven.-Onko illallinen jo valmis? Laurenin isä kysyy hämmentyneenä. -Äiti sanoi, että voin tulla etsimään oppikirjaani, Lauren sanoo. Isä päästää hänet sisään Hän ei yleensä saa mennä vanhempiensa huoneeseen joten nyt hän on hyvin innoissaan kun voi mennä taas sinne. Hän etsii äidin kirjahyllystä, mutta ei löydä sitä. Hän ei löydä sitä yöpöydältäkään. Sitten hän huomaa äidin ja isän sängyn päiväpeiton alla olevan muhkuran. Hän kaivaa peiton alta kirjan ja juoksee huoneeseensa. Lauren heittää kirjan sängylleen ja päättää lukea yhtä hänen lempikirjaansa.
-Ruoka on valmista! äiti huutaa. Lauren arvaa, että isä ei kuullut joten menee koputtamaan vanhempiensa oveen. -Onko vielä joku kirjasi täällä ja jos on niin toivon, että hakisit samalla kaikki kirjasi jotka ovat täällä. Lauren purskahtaa nauruun. -Ruoka on valmista, hän sanoo nauraen.Lauren juoksee vielä huoneeseensa hakemaan hiuspompulan ja laittaa hiuksensa kiinni.
Lauren kävelee portaat alas ja hänen ja hänen siskonsa koira tulee häntä vastaan. Lauren nappaa koiran syliinsä ja kantaa sen alas.
Pian koko perhe istuu pöydän ääressä. Lauren rakastaa hänen äitinsä laittamaa ruokaa. Nyt he syövät fetasalaattia, paistettuja perunoita ja kanaa. -Huomenna alkaa uusi lukuvuosi Tylypahkassa ja niin kuin aina minä saatan teidät juna-asemalle, äiti sanoo. -Eikö isä tule taaskaan mukaan? Lauren kysyy harmistuneena. -En pääse, koska minulla on töitä ja minun täytyy lähteä töihin jo viideltä aamulla, isä selittää. -Siksi teidän täytyy hyvästellä minut jo tänään illalla. -Haluaako kukaan lisää ruokaa? äiti kysyy iloisena. Lauren ottaa salaattikulhon ja noukkii sieltä minttua. -Älä nyt kaikkea minttua sitä nouki, koska muuten et jaksa syödä minttusuklaamuffinsseja. Laurenin äiti tietää kuinka paljon Lauren pitää mintusta ja siksi hän tekee mahdollisimman usein ruokaa missä on minttua tyttärensä iloksi. -Lauren nyt kun Timothy, Thomas ja Katherinekin tulevat Tylypahkaan niin minä toivon, että sinä pidät heistä huolta. -Miksi juuri minä? Miksi ei Laura? Lauren kysyy hiljaisesti. -Koska sinä, Lauren olet kaikkia jopa Lauraa vanhempi, äiti vastaa. Lauren tajuaa, että hän ei saisi vanhempiaan muuttamaan mieltään, koska jos hänen äitinsä jotain päätti niin sitten hän ei enään vaihtanut mielipidettään. Äiti huomaa Laurenin tylsistyneen ilmeen ja sanoo: -Lauren sinähän et halua vahtia heitä, joten ei varmaan Laurakaan. Mitä jos olisit hyvä sisko vahtimalla pienempiä ettei Lauran tarvitsisi. Se olisi kilttiä.
Lauren tajuaa, että hänen ei tarvitsisi vahtia heitä koko ajan, koska he olivat eri luokilla ja nukkuivat eri makuusaleissa lukuunottamatta Lauraa ja sen jälkeen pienien vahtiminen ei enään tunnukkaan niin pahalta kuin aluksi. Laurenin äiti saa aina kamalat asiat muuttumaan ihan mukaviksi asioiksi.
Viidennen muffinssin jälkeen Lauren menee jatkamaan lukemista. Hän lukee kirjan hetkessä loppuun joka jälkeen hän päättää aloittaa jonkun kirjan mitä hän ei ole koskaan lukenut. Hän etsii kirjaa kirjahyllyn ylimmältä hyllyltä. Yhtäkkiä hänen silmiinsä osuu kirja jossa lukee Ariana Moonstone. Siis hänen äitinsä nimi! Lauren ei tiennyt, että hänen äitinsä on kirjoittanut kirjan. Siinä luki Moonstone, joka tarkoitti sitä, että kun hänen äitinsä oli kirjoittanut sen kirjan hän oli jo naimisissa. Lauren alkaa lukemaan kirjaa ja se vaikuttaa yllättävän hyvältä kirjalta. Kirja kertoo tytöstä joka on todella yksinäinen ja hän muuttuu välillä näkymättömäksi. Sitten hänen vanhempansakin unohtavat hänet ja tyttö muuttuu kokonaan näkymättömäksi. Tytön pitää löytää kultainen omena ja puraista siitä jotta voisi muuttua taas näkyväksi. Lauren haluaisi kertoa asiasta Lauralle, mutta päättää olla kertomatta, sillä jos hänen äitinsä haluaisi asiasta kerrottavan hän olisi jo kertonut siitä. Ovat nämä äidit kyllä ihmeellisiä!


//pisteytetty - Coates

Yllätyin taas siitä, miten fiksu korppari osaankaan toisinaan olla.
Tulevaan kesään (ja samalla myös jotenkin äiteihin ja äidillisyyteen) liittyvät sneak peekit olisivat tuossa tarjolla.


//pisteytetty - Coates

Coral pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan laskien valkoisen ruusun rantaviivalle. Hän katseli, kuinka vaahtoisat aallot pyyhkäisivät sen yli, vieden yksi kerrallaan jokaisen terälehden mukanaan meren kuohuihin. Pian jäljellä oli enää kukan yksinäinen, piikikäs varsi, joka tutisi kylmässä merituulessa vailla rakastavia vanhempia.

Coral oli tuo varsi. Hän oli elänyt lapsuutensa onnellisesti vanhempiensa kanssa. Sinä kohtalokkaana päivänä, kun petollinen meri oli vienyt hänen äitinsä ja isänsä, jokainen ilonterälehti riistettiin tytöltä. Orvoksi jääminen oli kamalinta, mitä hän voisi ikinä kuvitella. Kukaan ei tulisi halaamaan häntä. Kukaan ei tulisi koskaan enää kertomaan, kuinka paljon tätä rakastaa ja kaikki on tuon petollisen meren syytä.

Äitienpäivä sattui aina yhtä paljon. Coralin sisintä kalvava kipu ei koskaan hellittänyt. Se ei kadonnut mihinkään ajanmyötä. Coral näki velvollisuudekseen tulla muistamaan vanhempiaan joka äitienpäivä. Tyttö kuiskasi useasti merelle rakkautensa, vain kuullakseen kuinka hänen hento äänensä katosi aaltojen kohinaan.

Laine vei viimeisenkin terälehden valkoisesta ruususta. Coral katsoi kuinka se hävisi mereen. Suolaiset kyyneleet olivat kastelleet hänen poskensa. Ruusu muistutti häntä hänen äidistään. Äiti oli ollut rakastava, aina niin huomaavainen nainen, joka silitti päätä aina kun hänen tyttärensä oli alakuloinen ja antoi lämpimän halauksen aina kun Coral sitä tarvitsi. Äiti oli ollut kuin valkoinen ruusunterälehti: niin kaunis ja suloinen. Terälehti, joka ei koskaan kuihtunut tai varissut pois. Pieni ihme.

Coral astui lähemmäksi merta, jonka aallot hyväilivät hänen paljaita nilkkojaan. Aivan kuin ne olisivat yrittäneet vetää tytön mukanaan ikuiseen pimeyteen. Aivan kuin ne olisivat kuiskineet yllyttäviä sanoja.
"Tule kanssamme Coral. Äitisi odottaa sinua - vanhempasi odottavat sinua. Tule, niin et tunne enään surua. Täällä sinun on hyvä olla."
Hän oli joskus harkinnutkin vain heittäytyvänsä aaltojen viemäksi. Coral kuitenkin tiesi satuttavansa niin montaa ihmistä. Hänen äitinsä ei haluaisi sitä. Hän tapaisi äitinsä vielä. Hän ei katoa mihinkään. Äiti odottaisi häntä vaikka koko ikuisuuden.

Tuuli heilutti Coralin vaaleanruskeita hiuksia. Tyttö sulki silmänsä ja levitti kätensä. Joskus hänestä tuntui, että tuuli oli hänen ainut ystävänsä koko maapallolla. Tuuli toi aina uusia mahdollisuuksia. Se näytti tietä uuteen alkuun. Tuuli toi viestejä Coralin vanhemmilta. Se kuiski lohduttavia sanoja.

Coral polvistui veden äärelle ja kosketti meren mustaa pintaa kämmenellään vain toivoen, että hänen vanhempansa tuntisivat hänen kosketuksensa. Tyttö kauhaisi maasta hieman vaaleaa rantahiekkaa. Hänen vanhempansa olivat olleet valkoisia, kauniita ruusuja. Nyt ne olivat vain aaltoijen kuljettamaa tomua. Coral katseli kuinka hiekka valui hänen sormiensa lävitse.

Nyt hänen vanhempansa, hänen isänsä - hänen äitinsä olivat rantahiekkaa.


//pisteytetty - Coates

Kolmanteen roolipelihaasteeseen osallistuminen on nyt päättynyt! Kiitokset kaikille osallistuneille! Pisteet jaetaan osallistuneille lähipäivinä. Mikäli pisteytyksestä tai mistään muusta haasteeseen liittyvästä tulee kysymyksiä, voit lähettää minulle yksityisviestiä, ja vastaan mahdollisimman pian.