Tylypahka AM

((Carolynnea odottelen peliin, toki miksei joku muukin voisi käydä askartelemassa. Huomautuksena vain, että peli sijoittuu aikaan ennen pääsiäismarkkinoiden chat-peliä, jossa myytiin pajassa tehtyjä koruja.))

Odessa käveli koulun käytävällä kohti loitsuluokkaa. Oli iltapäivä, ja virallinen opetusaika oli juuri päättynyt. Loitsuluokassa järjestetään tänään askartelupaja, jossa on tarkoitus valmistaa myytäviä tuotteita tuleville pääsiäismarkkinoille. Odessa oli ilmoittautunut pajaan lähinnä vain saadakseen itselleen hyvän syyn lähteä myös pääsiäismarkkinoille. Tottakai kaikkeen piti olla hyvä syy, eikä markkinoillekaan voinut lähteä muuten vain. Luokkaan saavuttuaan Odessa huomasi heti, että paikalla ei ollut ketään opettajaa. Ilmeisesti tämä olisi sitten hyvin vapaamuotoinen paja, tai ehkä paikalla on joku oppilas ohjaamassa toimintaa. Odessa katseli ympärilleen. Pöytiä oli järjestetty pieniksi ryhmiksi, ja edessä oli isompi pöytä täynnä erilaisia koreja. Paikalla oli jo muutama oppilas, jotka olivat tutkimassa koreja tai tekemässä jotain pöytien ääressä.

Odessa meni tutkimaan tarkemmin esillä olevien korien sisältöä. Ne olivat ilmeisesti tarkoitettu materiaaleiksi askarteluun. Yhdessä korissa oli paljon erilaisia helmiä, toisessa ketjuja ja nyörejä. Koreja oli useampiakin rivissä, mutta kolmas kori kiinnitti Odessan huomion. Siellä oli erilaista pientä jästiroinaa, kuten nappeja, lusikoita, ruuveja, muttereita ja sen sellaista. Odessa penkoi tätä koria, miettien miten ihmeessä joku opettaja luuli että näitä voisi hyödyntää askartelussa. Odessan käteen osui jästien käyttämä rannekello, joka oli ilmeisesti rikki. Hetken kelloa tutkittuaan Odessa päätti ottaa ainakin sen. Ehkä siitä saisi jotain. Lisäksi hän kaivoi laatikosta myös useamman rikkinäisen taskukellon, ja otti ketjukorista muutaman pitkän ketjun matkaansa. "Toisen roina, toisen aarre." Odessa totesi itsekseen kerättyään löydöksensä yhdelle pöydälle.
Odessa istui alas ja alkoi suunnitella mitä tekisi näillä kaikilla rikkinäisillä kelloilla. Tyttöä olisi houkutti ajatus niiden korjaamisesta, mutta ei hän oikein tiennyt miten sen tekisi. Purkaisi osiin? Ei hän osaisi enään kasata niitä. Vaikka kellon kasaamisen opettelusta voisi olla hyötyä aikamasiinan teossa... Odessa pohti itsekseen, mutta päätti kuitenkin unohtaa aikamasiinan. Taas. Toistaiseksi.
Odessa otti kauneimman näköisen taskukelloista ja alkoi sovittaa siihen ketjua kiinni, vailla sen suurempaa ajatusta kuin tehdä kellosta kaulaan pujotettava.

Carolynne asteli reippaasti sisään korupajaan. Hän oli odottanut tätä kovasti - harmi vain, että kukaan ei ollut suostunut hänen seurakseen, mutta eiköhän hän löytäisi seuraa itsekin. Hänellä oli suuria suunnitelmia korujen tekemisen suhteen, ja hän oli käyttänyt kolme edellisiltaa selaillen kaikkein kuumimpia noitalehtiä. Niistä hän oli imenyt muodin viimeisimpiä suuntauksia ja yrittänyt tehdä päätelmiä myös tulevasta, ja hän oli vakuuttunut, että onnistuisi tekemään aivan mahtavia koruja ja tienaisi markkinoilla hurjan paljon rahaa.

Paja ei näyttänyt kovin suositulta, mikä oli hyvä, jotta Lynillä ei olisi liikaa kilpailijoita itse markkinoilla. Hän katseli ympärilleen ja löysi eräänlaisen tarjottimen, jolle sitten ryhtyi lappamaan kaikkea tarpeellista: höyheniä, ketjuja, nappeja, nyörejä, koristekiviä nyt ainakin näin alkuun. Sitten hän syynäsi läpi kaikki pöydät, joissa oli vielä tilaa. Nyt täytyisi hankkia kaveri.

Valikoima ei ollut mieltäylentävä, ja parhaaksi vaihtoehdoksi Lyn päätti lopulta silmälasipäisen korpinkynnen. Hän otti täyteen lastatun tarjottimensa ja marssi reippaasti pöydän luokse.

"Moi! Sopiiko tähän tulla? Olisi kivempi askarrella yhdessä kuin yksin, vai mitä?" Lyn kysyi ja hymyili säteillen. "Minä olen Carolynne, mutta kutsu vain Lyniksi!"

Odessa oli täysin uppoutunut puuhaansa vieraan Rohkelikkotytön saapuessa pöytään. Odessa oli sittenkin päättänyt purkaa yhden kelloista osiin, ihan pikkiriikkisiin osiin, ja nyt hänellä oli täysi työ koota sitä. Hän ehti jo lähestulkoon unohtaa missä oli, ja hämmästyi vieraan tytön puhuttelusta.

"Ööö.. Hei." Odessa mittaili katseellaan uutta tyttöä, joka oli esittäytynyt Carolynneksi. Rohkea lähestyminen oli ainakin, joten tytön tupa selkeästi paistoi pitkälle. "Sopii tähän tulla, joo." Odessa kiirehti kasaamaan pöytää pitkin kierineitä pieniä jousia ja rattaita yhteen pinoon, jotta ne eivät hukkuisi. "Olen Odessa, tai siis Dessa, Korpinkynnestä. Hauska tutustua." Odessa vastasi tytön esittelyyn jokseenkin tönkösti. Jos Odessa olisi ollut tahdikkaampi, hän olisi kai tarjoutunut kättelemään uutta tuttavuutta. Sensijaan Odessa vain tuijotti hiukan hölmistyneenä, ja koitti hymyillä vähintään yhtä vakuuttavasti kuin tuo Rohkelikkotyttö.

Carolynne oli selkeästi paremmin varustautunut tähän askarteluun, hänellä oli tarjotin täynnä kaikkea mahdollista. Odessa pohti mitä tuosta kaikesta mahtaa tulla, ehkä tytöllä on tosi hyvä mielikuvitus. "Oletko askarrellut paljonkin? Tuleeko noista kaikista koruja?" Odessa kysyi tuijottaen tytön kantamuksia ennen kuin ehti edes kummemmin miettiä oliko tämä nyt järkevä keskustelun aloitus vai ei.

Lyn hymyili tyytyväisenä: lempinimi! Hänhän oli jo pääsemässä tytön suosioon.

"Dessa", hän toisti. "Kuin myös!" Siitä olikin nimittäin jo liian pitkä aika, kun hän oli päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Tämä oli täydellinen tilaisuus. Sitten he voisivat moikkailla koulun käytävillä, pyytää toisiltaan palveluksia, kuten kertoa pahimmat juorut jos toisen tuvassa tapahtui jotain jännittävää, ja halata valmistuessaan. Mahtavaa!

"Oi, en minä ole juurikaan askarrellyt", Carolynne myönsi järjestellessään tarjottimensa tavaroita yhteensopiviin pinoihin. "Olen kuitenkin lukenut vaikka mitä! Tiesitkö, että Me Noitien mukaan ensi kesän suurinta muotia olisi suuret, pyöreät korvakorut, mieluiten vielä höyhenkoristuksilla? Täydellinen tilaisuus! Minä aion tienata näillä tosi paljon rahaa", hän mutisi sovitellessaan höyheniä valtavan rinkulan kanssa. Mikä olisi paras kulma kiinnittää höyhenet niin, että roikkuisivat mahdollisimman elegantisti? "Mikä on sinun tavoitesummasi?"

Odessa katsoi uutta tuttavaansa hieman epäilevästi. Hän perustaa kaiken tietämyksensa Me Noitiin? Toisaalta, voittaa varmasti Odessan valmistautumisen ja motiivit. "En tiennyt. Onko muoti niin hyvin ennalta määriteltyä vai perustuuko se ennustuksiin?" Odessa vastasi tytön ennustuksiin ensikesän muodista. Nyt hän kuvitteli mielessään Carolynnelle suuret höyhenkorvakorut, eikä Odessa oikein saanut kuvitelmasta erityisen muodikasta. Ehkä se johtui siitä että hänellä ei oikein ollut mitään silmää muotiin.

"Tavoitesumma? Eee... En oikeastaan ole miettinyt rahaa. Mutta nämä ovat hyvä syy päästä mukaan markkinoille!" Odessa totesi innostuneena. Ehkä hieman liiankin, sillä yksi pienistä jousista pongahti hänen kädestään ties minne. No, ei se varmaan ollut kovin oleellinen osa. "Tiesitkö että markkinoille mennään porttiavaimella? Miten jännittävää!" Odessan silmät kiiluivat innostuksesta. Täysin normaalia intoilla porttiavaimista.

"No siis, sehän riippuu vähän, mistä puhutaan. Joissakin lehdissä ennustetaan ihan kristallipallosta, mutta minä en oikein luota niihin. Joskus vain - no, päätetään, mitä esitetään, ja sitten että, tuota, mikä myy, ja sillä tavalla." Lyn yritti kuulostaa niin vakuuttavalta kuin vain suinkin pystyi, mutta mitä enemmän hän puhui, sitä vähemmän hän tajusi tietävänsä. "Mutta siis, ei se ole tärkeää, miten se ennustetaan! Kuitenkin lopputulos on se, joka ratkaisee." Lyn teki kädellään kaaren osoittaen materiaalejaan ja väläytti hymyn.

Mutta miten oli mahdollista, ettei Dessa ollut miettinyt tavoitesummaa?! "No, minun tavoitteeni on viisi kaljuunaa", Carolynne vastasi olkiaan kohauttaen. "Vaikka toki on hienoa päästä markkinoillekin. Pois täältä koulusta! Ei tietenkään sillä, etten viihtyisi täällä."

Lyn rykäisi. Hän oli yleensä vähän parempi tällaisissa tilanteissa, mutta nyt hän tuntui jatkuvasti puhuvan mitä sattui. Toivottavasti Dessa ei pitäisi häntä idioottina. Toisaalta sitten Dessa itse alkoi puhua porttiavaimesta suurin piirtein täristen innosta. "Joo, tiesin toki... Oletko sinä ehkä jästisyntyinen? Ei sillä, että se minua haittaisi! Minusta ihmisen verenperintö ei ole niin tärkeää. Tai perintö muutenkaan."

"En ole jästisyntyinen." Odessa vastasi päätään pudistaen. "Mutta haluan tutkia porttiavaimia! Niitä pääsee käyttämään niin harvoin, joten kaikki mahdollisuudet on hyödynnettävä! Haluan tietää mitä loitsuja niihin käytetään!" Odessa julisti suureen ääneen. Hän ei ollut ihan varma, pitäisikö hänen kertoa tarkemmin motiiveistaan ettei kuulostaisi pähkähullulta, mutta antoi asian toistaiseksi olla.

"Loitsuista tuli mieleen, voisiko näihin koruihin kiinnittää loitsuja?" Odessa otti uudelleen kokoon saamansa kellon käteensä, mutta samalla hetkellä sen viisarit valahtivat irti. Selkeästi kellojen uudelleenrakennus ei ollut tytön alaa. Sanomattakin on selvää, että kello ei vieläkään toiminut. Nyt se kuitenkin oli taas jotakuinkin kasassa, ja siinä oli kiinni pitkä ketju kaulaan pujottamista varten. "Tämän voisi ehkä saada toimimaan jollain entistusloitsulla. Osaatko sellaista?" Odessa kysyi Carolynneltä. Loitsut eivät olleet Odessan vahvinta alaa, mutta hän on kovin innostunut oppimaan paremmaksi loitsijaksi. Teoriatietoa hänellä toki on asiasta paljon, mutta käytännön toteutus ei aina mene ihan niin kuin pitäisi.

"Ookei", Lyn vastasi hitaasti. Hänen teki kovasti mieli pyöritellä päätään, mutta koska hän nyt kuitenkin oli päättänyt ystävystyä tämän tytön kanssa, hän jätti sen tekemättä. "Vai että sellaista", hän kommentoi toisen, eh, mielenkiintoiseen mielenkiintoon porttiavaimia kohtaan. Sitten hän rykäisi ja päätti jättää asian sikseen. Jos toinen oli outo, mutta hän tiesi siitä mahdollisimman vähän, sehän tarkoitti käytännössä sitä, ettei tämä ollutkaan outo.

Sen sijaan loitsujen kiinnittämisestä koruihin Carolynne innostui niin kovasti, että hihkaisi ääneen ja halasi Dessaa impulsiivisesti. "Aivan mahtava idea!" hän huusi niin kovaa, että kaikki varmasti kuulivat. "Minä olen nähnytkin jotain sellaisia! Riippuvia kimallesuihkuja, satunnaisia kilisemiskohtauksia, ikiliikkuvia pyörrekoruja! Oi, niistä voi veloittaa niiin paljon enemmän!" Lyn hymyili säteillen ja ryhtyi erottelemaan yhteensopivia korukiviä omiksi kasoikseen. "Jaa, entistusloitsuja - totta kai minä sen ihan tavallisen osaan", hän sanoi ja kohautti olkapäitään. "Se vain taitaa olla tarkoitettu vähän, no, yksinkertaisempiin kohteisiin. Mutta voin kokeilla." Carolynne ojensi kätensä odottaen Dessan antavan hänelle kellonsa ja kaivoi samalla taikasauvansa taskusta.

Odessa hymyili innoissaan, kun toinen tyttö koki Dessasta olleen jotain hyötyä. Halaus oli yllättävä, mutta kai sellainen on normaalia. Odessa korjasi hieman nutturaansa. Riippuvia kimallesuihkuja? Ikiliikkuvia pyörrekoruja? Odessa pohti kuulemaansa hieman hämillään. Ikiliikkuja voisi olla hyödyllinen ominaisuus, mutta ei ehkä koruissa. Mutta Carolynne tuntui selvästi olevan tämän koruasian ammattilainen. Dessan pitäisi pian keksiä jotain hienoa omille kellokoruilleen, jotta hän näyttäisi edes puoliksi yhtä pätevältä. Hyvä alku toki olisi jos kellot saisi edes näyttämään aikaa, se on kuitenkin hyödyllinen ominaisuus. Typerät jästikellot ovat niin hiekkoa tekoa, mistä lie opettajat nämäkin romut haalineet.

Odessa oli toiveikas Carolynnen loitsutaitojen suhteen, ja ojensi kasaamansa kellon tytön käteen. Ehkä tältä voisi oppia jotain. Kiinostaisikohan Rohkelikkoa aikamasiinan rakennus? Hän voisi ollakin hyödyllinen, jos osaa loitsia hyvin. Pohdinnat sikseen, kriittinen hetki koruaskartelussa on selkeästi käsillä. Odessa katseli Carolynnen ottavan taikasauvan taskustaan, ja kääntyi kaivamaan myös oman sauvansa laukustaan ja asetti sen pöydälle. Odessa odotti innolla näkevänsä Carolynnen loitsimista, ja toivoi kovasti tämän onnistuvan. Tietenkin sitten toinen saisi opettaa myös Odessaa tekemään saman.

Carolynne hymyili itsevarmasti Odessalle ennen kuin kohotti taikasauvansa. Hän rykäisi ja näpäytti kelloa samalla kun sanoi "entistus". Kuului kilinää, kun kaikki kellon osaset kiiruhtivat äkkiä paikalleen. Pari mutteria tipahti pöydälle, viisarit vääntäytyivät paikoilleen kitisten, jostain kuului epämääräistä ininää ja sitten kellon sisältä leijui pieni savuvana. Itse kello näytti kuitenkin päällepäin aivan täydelliseltä.

"No, siitähän tuli loistava", Carolynne sanoi hymyillen ja ojensi kelloa takaisin Odessalle. Hän oli melko varma, että yksikään koneiston osa ei ollut mennyt oikealle paikalleen, mutta mitä väliä niillä nyt oli - hehän tekivät koruja, joten tarkoitus oli vain näyttää hienolta!

Lyn alkoi hymistä hiljaa itsekseen kasatessaan omia materiaalejaan. Sulista saisi todella näyttäviä korvakoruja, jos hän yhdistelisi niitä muutamiin korukiviin, ja sitten hän voisi loihtia kimalletta leijumaan niistä. Hän oli opetellut yksinkertaisen kiinnitysloitsun, jolla sai korut nopeasti kasaan, ja kaikki vaikutti sujuvan kuin tanssi.