Tylypahka AM

((No niiiin. Tässä tämä nyt on. Tähän odottelen mukaan siis Juliana Vazquezia. Aika on siis 11.2.2017 eli Korpinkynsi vs. Luihuinen -huispausottelun aikainen aamu ja paikkana Luihuisten oleskeluhuone.))

Luihuisen ja Korpinkynnen välisen huispausottelun aamu oli sarastanut melko kylmänä, mutta lumisateesta ei kuitenkaan ollut onneksi tietoa - jos siis ylipäätään sarastuksesta saattoi puhua vielä kuuden aikaan, kun Anthony oli pujahtanut pois lämpimien peittojen alta ja siirtynyt ulos aamulenkille. Melko pimeäähän siellä oli vielä silloin ollut, vaikka lenkin aikana aurinko olikin pikkuhiljaa kiivetä ylöspäin. Pimeys ei erityisesti auttanut myöskään ikäväntuntuiseen solmuun, joka puristi Anthonyn vatsanpohjaa. Tässä ottelussa oli kiinnin niin paljon. He olivat treenanneet varmaan enemmän kuin mihinkään muuhun otteluun, hän oli ohjannut treenejä tavallistakin rankemmalla kädellä ja heidän oli pakko voittaa. Suihkussa käydessään Anthony yritti harjoitella rauhallista ulos- ja sisäänhengitystä, mutta se ei juuri auttanut hänen oloonsa. Kellokin oli vasta seitsemän, eikä siihen aikaan voinut oikein herättää Atlasta lauantaiaamuna, vaikka miten olisi huispausottelu. Ehkä aamiainen auttaisi?

Anthony suuntasi koulupukuun pukeuduttuaan makuusalista kohti Suurta Salia, mutta pysähtyi oleskeluhuoneessa, joka oli tyhjä lukuun ottamatta pienikokoista, tummahiuksista tyttöä, joka värjötti yhdessä vihreistä, pehmoisista nojatuoleista sen näköisenä kuin olisi menossa mestattavaksi. Ei vaatinut kovin paljoa työtä tunnistaa tyttöä Luihuisen etsijäksi Juliana Vazqueziksi. Solmu Anthonyn vatsanpohjassa kiristyi entisestään. Heillä oli edellisessä otelussa ollut etsijänä vielä Marlow, joten tämä oli samalla Julianan ensimmäinen oikea ottelu. Ja vastassa oli Korpinkynsi ja Nagi Blackthorn, joka sattumoisin oli ollut myös Julianan joulutanssiaispari. Mitä tyttö oli oikein mahtanut ajatella? Blackthorn otti huispauksen Tosissaan isolla T:llä. Tämä ei antaisi yhdenkään mahdollisen tyttöystävän vesittää Korpinkynnen voittoa. Sitä paitsi, poika ei ylipäätään ikinä ottanut yhtäkään tyttöä tosissaan. Anthony ei ollut varma, tiesikö Juliana asiasta, mutta ei ollut kuitenkaan huomauttanut asiasta vielä joulutanssiaisten yhteydessä, koska hänellä oli ollut silloin vähän muutakin ajateltavaa.

"Huomenta", Anthony lopulta sanoi ja käveli keskemmälle oleskeluhuoneeseen ja yritti samalla valmistautua henkisesti siihen, mitä vastassa olisi. Oli hämmentävää, että ylipäätään kukaan oli hereillä seitsemän aikaan lauantaiaamuna. Valtaosa luihuisista tuntui olevan varsin aamu-unista sakkia. Joten.... Oliko Juliana vatsataudissa? Ei kestänyt huispausottelun paineita? Ei tahtonut otella poikaystäväänsä Blackthornia vastaan? Hän ei mitenkään löytäisi toista etsijää tällaisella aikataululla, joten mitä se ikinä olisikaan, Julianan pitäisi olla ottelukunnossa noin kuuden tunnin kuluttua.

Kello näytti vähän vaille neljää Julianan ponkaistessa ylös sängystä. Hän oli nähnyt kamalaa painajaista, jossa oli nukkunut pommiin ja myöhästynyt iltapäivän huispausottelusta. Unessa Luihuisten kapteeni Anthony Underwood oli tosi tosi vihainen ja ihan syystäkin. Juliana ehti jo säikähtää nukkuneensa oikeasti huispausottelun ohitse, kunnes tajusi, että kello olikin vaille neljä aamuyöllä eikä iltapäivällä. Siitä huolimatta, että sydän tykytti ihan hurjana unen ja säikähdyksen jälkeen, hän päätti vielä koittaa saada unta.

Uni ei kuitenkaan enää tullut. Kun pyörii pari tuntia hereillä sängyssä, ehtii ajatella kaikenlaista. Tänään tosiaan oli huispausottelu. Julianan ensimmäinen huispausottelu oikeassa joukkueessa. Olihan hän tosiaan pelannut monta ottelua, mutta ei koskaan yhtäkään peliä oikean huispausjoukkueen etsijänä. Se oli ihan eriasia kuin pelata kotona omalla kentällä Vazquez vs. Aritza ottelua. Vaikka heillä naapuri- ja sukulaispelit otettiin erittäin tosissaan ja pelattiin ihan oikeilla säännöillä, oli se silti ihan eriasia kuin olla oikean joukkueen etsijänä kentällä. Underwood oli vielä painottanut, kuinka tärkeä juuri tämä peli on. Tehnyt selväksi, että tämä on voitettava. Ja etsijänä Julianalla on voiton kanssa iso vastuu. Entä jos hän mokasi? Jos Nagi saisikin siepin kiinni ennen häntä? Entä jos hän ei olisikaan niin hyvä kuin luuli olevansa?

Jossain vaiheessa sängyssä pyöriminen ja samojen ajatusten uudelleen ja uudelleen ajattelu alkoi kyllästyttää. Juliana hipsi hiljaa kylpyhuoneseen. Edes kasvojen kylmällä vedellä pesu ei tuntunut selvittävän tytön jännityksen ja kauhun sekaisista ajatuksista täyttynyttä päätä. Kylpyhuoneen peilistä katsoi kalpea ja väsyneen näköinen tyttö, jota Julianan oli hetken ajan vaikea tunnistaa itsekseen. Mietittyään muutaman minuutin Juliana päätti, ettei halua nukkua enää, eikä herättää muita makuusalissa, joten hän suuntasi hiljaa oleskeluhuoneeseen. Se oli, kuten Juliana oli olettanutkin täysin autio. Kukapa luihuisessa olisi hereillä lauantai aamuna varttia yli kuusi. Tyttö valisti sopivan nojatuolin aika keskeltä oleskeluhuonetta, istui, ja risti jalkansa.

Lattialla oli jonkun siihen unohtama kynä. Juliana ei oikeastaan tiennyt kuinka kauan oli sitä tuijottanut. Ajatukset kuitenkin laukkasivat ihan samoja ratoja kun sängyssä pyöriessä. Hän ei todellakaan kuullut Anthonyn paikalle saapumista ennen kuin tämä toivotti hyvää huomenta. Tai itseasiassa pelkkää huomenta. Juliana hätkähti näkyvästi ja käänsi katseensa nopeasti kynästä kapteeniin. "Huomenta Anthony", Julianasta alkoi tuntua vähän siltä, että hänen pitäisi selitellä jotenkin hereillä oloaan. Vai oliko täällä normaalia olla huispausottelu aamuna hereillä ennen seitsemää? Olihan kapteeni itsekkin jalkeilla! "Oletpa aikaisin hereillä", Juliana toteasi lopulta, koska ei keksinyt muuta sanottavaa ja halusi estää jotenkin kiusallisen hiljaisuuden.

Anthony kohautti olkapäitään Julianan kommenttiin aikaisuudesta. Hänelle ei ollut kovinkaan epätavallista herätä aamulla jo viideltä, joten seitsemän oli jo melko kesyä. Sehän oli jo käytännössä melkein keskipäivää. Aamiainenkin oli jo alkamaisillaan, ja se luonnollisesti merkitsi sitä, että oli virallisesti aamu eikä vain hänen mielestään.

”Kuin myös”, Anthony totesi tytön huomautukseen, sillä olihan tämä itsekin hereillä. Aikaisuuteen hän ei kuitenkaan ottanut kantaa.

”Mikä fiilis?” hän lopulta päätyi kysymään rikkoakseen hivenen kiusallisen hiljaisuuden, tarkoituksenaan kokeilla hiukan kepillä jäätä. Sattuuko maha? Sattuuko pää? Näitkö painajaisia? Käykö sääliksi Blackthornia? Jänistyttääkö?

Jänistämisestä Anthony muisti yhtäkkiä Cassidyn. Sitä ei saisi unohtaa ruokkia, vaikka hänellä olikin tänään paljon muutakin ajateltavaa. Ehkä hänen olisi pitänyt jo edellisenä päivänä pyytää Atlasta huolehtimaan, että kani tulisi ruokittua. Hän olisi kiireinen ennen ottelua ja epäilemättä myös sen jälkeen – olisi lopputulos mikä tahansa.

Anthony veti syvään henkeä, sillä hänellä ei ollut lupaa ajatella muita kuin yhdenlaista lopputulosta. Mielikuvaharjoittelu oli tutkimusten mukaan tärkeää, ja vaikka hän ei ollut aivan varma, uskoiko siihen vai ei, hän ei halunnut pilata joukkueen mahdollisuuksia ainakaan huonoilla ajatuksilla. Niinpä hän pinnisteli hiukan nähdäkseen Julianan nappaamassa siepin ja Luihuiset katsomossa tuulettamassa riemuissaan, kuten Rohkelikkoa vastaan käydyn ottelun jälkeen. Blackthornia kävisi tietysti sääliksi, koska kaksi peräkkäistä häviötä oli paitsi henkisesti raskasta, myös käytännössä melko epäedullista pistetilannetta ajatellen. Kaksi häviötä tarkoitti jo melko varmasti, ettei seisoisi ainakaan pokaalipaikalla kauden lopussa. Mutta hän itse aikoi seisoa, vaikka se sitten tarkoittaisi, että hänen pitäisi murskata Blackthorn omin käsin.

Juliana käänsi katseensa kokoa liian ison vaaleanpunaisen hupparin hihansuuhun Anthonyn kysyessä fiiliksiä. Juliana ei tiennyt yhtään mitä vastaisi. Ei kapteenille nyt otteluaamuna voi alkaa itkemään sitä miten kovasti hermostuttaa. Kait. Toisaalta Anthonyakin oli varmasti joskus jännittänyt, joten ehkä hän osaisi sanoa jotain lohduttavaa. Sillä hetkellä Julianasta ei vain tuntunut siltä, että jotkut sanat voisivat auttaa. Tytön suusta pääsi lyhyt huokaisu. Olisi kuitenkin helpompi valehdella.

"Hmm.. joo ihan hyvä", Juliana yritti jotenkin hymyillä ja kuulostaa uskottavalta nostaessaan katseensa takaisin Anthonyyn. "Ihan vähän ehkä jännittää, kun kuitenkin mun eka ottelu täällä..."

Tytön katse siirtyi hitaasti taas käsiin, jotka näpelsivät edelleen liian suuren hupparin hihaa. Vasta silloin hän tiedosti, miten kamalalta todennäköisesti näytti. Sotkuinen tukka puoliksi nutturalla, päällä iso huppari ja reikäiset mustat legginsit. Kalvakka naama ja tummat silmän aluset oikein kruunasivat kokonaisuuden. Yleensä Juliana tunsi olonsa mukavaksi ja itsevarmaksi vaatteissa kuin vaatteissa yhtälailla kuin meikattuna tai ilman meikkiä. Mutta nyt hän tosiaan toivoi, että olisi näyttänyt jotenkin edustavammalta.

"Entäs sulla?", heittää fiilis kysymyksen mahdollisimman kevyellä sävyllä takaisin. Juliana päätti, että kannattaa koittaa saada ajatukset muualle, sillä ulkonäöstä kriiseily ainakin on tosi turhaa. Hänellä oli sitä paitsi ihan hyvin aikaa käydä suihkussa ja laittaa naama ennen ottelua. Juliana veti muuteman kerran syvään henkeä ja kääntyi sitten katsomaan Anthonya, ihan jo vaan koska haluaa näyttää, että on oikeasti kiinnostunut toisen vastauksesta.

Anthony katsoi sohvalla istuvaa tyttöä hieman epäilevän näköisenä, kun tämä väitti, että fiilis on ihan hyvä. Tyttö näytti liian suuressa hupparissan ja reikäisissä legginsseissään valmiilta ennemminkin nukkumaan tai viettämään jotain koti-iltaa kuin pelaamaan ottelun, joka voitettaisiin Korpinkynttä vastaan. Hän ei uskonut hetkeäkään, että ’ihan vähän jännittää’ oli kovin rehellinen kuvaus Julianan fiiliksistä sillä hetkellä.

Anthony yritti keksiä jotain rohkaisevaa sanottavaa, mutta sillä välin Juliana ehti jo esittää vastakysymyksen. Anthony kohautti olkapäitään. Kapteenina hänen ei ollut kovin sopivaa paljastaa, että hän lähtisi mieluummin vessaan oksentamaan kuin nousisi muutaman tunnin päästä luudalle.

”Ihan okei. Ollaan harjoiteltu hyvin. Kiva, kirkas sääkin. Uskon, että tämä menee hyvin”, hän totesi yrittäen kuulostaa mahdollisimman varmalta, vaikka todellisuudessa epäilykset kalvoivat hänen mieltään aika paljon.

”Eikä sinulla ole mitään syytä huoleen. Pelaat vain niin kuin harjoituksissakin. Älä anna Blackthornin häiritä keskittymistäsi. Hän luultavasti yrittää sitä. Älä välitä hänestä. Paitsi tietysti siltä varalta, että hän sattuu näkemään siepin”, hän totesi istahtaen sitten vapaaseen nojatuoliin.

”Korpinkynsi on hävinnyt jo kerran, joten Korpinkynnet haluavat ehkä yrittää kiriä piste-eroa kiinni maaleilla. Jos Blackthorn näkee siepin, hän ei välttämättä yritä heti napata sitä. Pidä siis silmät auki. Me voimme napata siepin heti, kun pystymme. Pelasimme edellisen ottelun loistavin pistein”, Anthony jatkoi vielä taktiikkaneuvojaan, vaikka olikin varmasti kertonut tämän kaiken jo miljoona kertaa Julianalle. Hän tosin ei ollut aina ihan varma, kuunteliko tämä mitään, mitä hän sanoi.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine