Tylypahka AM

Raju varhaiskeväinen tuulenpuuska pyörteili koulun sisäpihalla. Se lennätti syksyllä puun alle kerääntyneitä märkiä lehtiä ja ulvoi päästessään linnan vetoisiin nurkkiin. Pilvet kiisivät taivaalla hurjaa vauhtia eteenpäin. Linnut sen sijaan näyttivät perin juurin uupuneilta saapuessaan lentomatkaltaan sisäpihan keskellä kasvavan lehmuksen oksille.

Kuudesluokkalainen Luca Whistler kyykisteli sen samaisen lehmuksen alla sytyttämässä sätkää. Tuulella se oli aivan erityisen hankalaa, mutta vielä sitäkin hankalammaksi sen tekivät koulun säännöt. Tupakan poltto oli kielletty alaikäisiltä oppilailta, eikä Luca ollut vielä täyttänyt seitsemäätoista. Kyllähän hän koulun säännöt tiesi, mutta ei mahtanut mitään nikotiiniriippuvuudelleen. Tupakointi oli kirottu tapa, sillä se vaati värjöttelyä ulkona silloin, kun kaikki muut oppilaat saivat pysyä sisällä. Luca sen sijaan piilotteli pensaassa lehmuksen alla ja veti viittaansa aina vain paremmin ylleen.

Luca mutisi sytytysloitsun ja sai kuin saikin tupakkansa syttymään seitsemännellä kerralla. Tuuli oli vähän laantunut, joten tupakan sytyttyä poika pystyi nojaamaan puunrunkoon takanaan. Viimeinen tunti taikaliemiä oli ollut täyttä piinaa, koska tunnit olivat tuntuneet kestävän ikuisuuden. Luca oli hyvä taikaliemissä, mutta käsien vapina oli alkanut lopputunnista vaivata juoman valmistamista. Päivän horoskooppi oli käskenyt seurata sisäistä ääntä, ja Lucan sisäinen ääni oli tuntien aikana jälleen kerran käskenyt lopettaa pelleilemisen tupakan kanssa. Lopettaa vai ei lopettaa, sitä samaa rataa hän oli vetänyt viimeiset kuusi vuotta. Oli ollut hyväksi tulla taikakouluun, koska hän oli päässyt kaduilta kunnon sisäoppilaitokseen, mutta Luca ei ollut siltikään onnistunut pääsemään eroon kaikista kaduilla tarttuneista pahoista tavoista.

Luca nojasi päänsä puuhun ja kohotti katseensa kattojen välistä avautuvalle taivaalle. Taivas oli poikkeuksellisen sininen tänään, yhtä sininen kuin vaaleahiuksisen pojan silmät. Pilviä kiidättävä tuuli tarttui tupakan kitkerään savuun ja kuljetti sen kohti pihan keskiosaa. Luca toivoi, että kukaan ei tulisi ulos, koska haju paljastaisi hänet puskasta samantien. Lehdistä riisuttu pensas kun ei muutenkaan peittänyt kokonaan pitkähköä nuorukaista.

[Mukaan saa liittyä kuka vain. Tulkaa mukaan peliin, jos keväiset kiireet eivät ole vieneet kaikkia roolipelaajia mennessään!]

Darian asteli koulun pihamaalla tyytyväinen hymynkare huulillaan. Koska poika keskittyi opiskeluiden sijaan ennemmin suunnittelemaan vaatekaappinsa sisällön uudistamista, oli hänellä aikaa vaellella ulkona muiden tuskastellessa läksyjen parissa. Toisinaan Darian tunsi olevansa elämänsä kanssa jumissa, sillä hän täyttäisi piakkoin 19 vuotta, eikä vieläkään ollut valmistuntunut koulusta.

Äkkinäinen tuulenpuuska sai kylmät väreet kiirimään Darianin selkää pitkin ja poika joutui laittamaan kaapunsa tiukemmin ympärilleen, peittäen uuden, puhtaanvalkoisen kauluspaidan, jota Darian niin ylpeästi päällään piti. Se oli tilattu mittatilauksena Ranskasta ja istui täydellisesti peittämään Darianin siroa ylävartaloa. Kun hän vain saisi tilattua vielä samaa sarjaa olevat housut... Darian palasi mietteistään takaisin maan pinnalle havaitessaan jonkin kovin epämiellyttävän hajun tulevan lähistöltä. Vielä hetki sitten pojan huulilla kareillut hymy oli poissa, ja hetken aikaa Darian näytti hämmentyneeltä. Paikannettuaan mistä suunnasta epämiellyttävä haju kantautui, hän lähti kävelemään kyseiseen suuntaan kyllästyneen ärsyyntynyt mutristus huulillaan.

Muutaman pitkän askeleen kuluttua Darian lähestyi lehmusta, jonka alla hän oli ollut näkevinään liikettä. Ehkä puun alta löytyisi muutama nuori puuskupuh tai rohkelikko, joiden kiusaamiseen Darian voisi tuhlata vapaa-aikansa. Tai ehkä joku pojan ystävä- Vaikka eihän Darianilla Ciaránin lähdön jälkeen juuri ystäviä ollut, ainakaan todellisia sellaisia. Hän saattoi vaihtaa muutaman sanan muiden Luihuisten kanssa tai liittyä heidän seuraansa aamiaisella, mutta todellisuudessa hän vietti suurimman osan ajastaan yksin. Sen pidemmälle Darian ei kuitenkaan ehtinyt elämänsä merkitystä pähkäillä, kun hän oli kävellyt tarpeeksi lähelle nähdäkseen lehmuksen suojissa lepäilevän hahmon. Ensimmäisenä pojan huomion kiinnittivät hiukset, jotka olivat hämmästyttävän vaaleat, hyvin lähellä Darianin hiusten sävyä. Hän ei ollut nähnyt poikaa aikaisemmin, siitä Darian oli varma, sillä hän takuulla muistaisi noin upeat hiukset, jos olisi sellaiset joskus nähnyt - omia hiuksiaan lukuunottamatta.

Pojan mielenkiintoinen ulkonäkö sai Darianin unohtamaan hetkeksi, että hänen pitäisi ottaa tilanne haltuun. Paikantaessaan kuitenkin kitkerän hajun lähteen hän sai taas suunsa auki.
"Polttaminen ei ole hyväksi ulkonäölle, tiedäthän", Darian tokaisi tylsistyneeseen sävyyn, vaikka tosiasiassa hän piti tilannetta kiinnostavana.

Luca säpsähti ääntä niin, että tipautti tupakan sormistaan. Matkallaan maahan sätkä poltti mustan jäljen koulupuvun housuihin, jotka olivat muutenkin maksaneet aivan liikaa lastenkodin varoihin nähden. Luca oli elänyt pitkälti hankkimillaan stipendeillä, sillä lastenkoti antoi hänelle naurettavan vähän rahaa koulunkäyntiin. Stipendien vuoksi Luca olikin ahkera koulussa ja sai paljon hyviä numeroita, koska ilman hyviä numeroita ei saanut rahaa.

Kun Luca oli vilkaissut poikaa, joka oli juuri sanonut hänelle jotain tupakoinnista ja ulkonäöstä, hän nousi ylös ja tumppasi tupakan kenkänsä alle. Siitä oli ollut lähes puolikas jäljellä, ja ottaen huomioon, kuinka kauan sätkän sytyttäminen oli kestänyt, hukattu tumppi harmitti häntä suunnattomasti. Normaalioloissa likaisilla kaduilla hän olisi vetänyt häiriköitsijää turpaan, mutta koulussa siitä seurasi aivan liikaa vaikeuksia. Ja vaikeudet vaikuttivat hänen koulunumeroihinsa.

"Ai ei ole hyväksi? Luultavasti hampaani ovat jo yhtä keltaiset kuin parikymmentä vuotta polttaneella vanhalla ukolla, joten ei kai tässä ole mitään menetettävää enää." Luca väläytti pojalle sädehtivän hymynsä. Hymyn, joka ei näyttänyt paljonkaan merkkejä pitkästä tupakoinnista. Toinen poika ei varmastikaan ollut henkilökuntaa, joten tälle nokittelu tuskin aiheutti suuria ongelmia. Lucaa harmitti sammunut sätkä, koska hän oli ajatellut pääsevänsä pian sisätiloihin.

"Sitä paitsi, sanotaan että tupakoivat miehet ovat seksikkäämpiä kuin tupakoimattomat", Luca lisäsi vinosti hymyillen. "Sillä mittapuulla minulla on huomattavasti enemmän menekkiä naisten keskuudessa kuin sinulla."

Luca mittaili sinisten silmiensä katseella uutta tulijaa päästä varpaisiin. Oli ehkä vähän liioiteltua väittää, että Luca keräisi huomattavasti enemmän naisia kuin vaaleahiuksinen poika hänen edessään. Poika oli selvästi vähän vanhempi, tyylikäs, hyvin pukeutuva ja jopa miesten mittapuulla komea. No, ehkä kuitenkin niin komea, että hänessä oli naismaisia piirteitä. Lucan näkökulmasta tupakointi sentään toi särmää luonteeseen, ja särmästä useimmat naiset pitivät. Liian naismaisista jätkistä tuli helposti joka naisen parhaita homokavereita - sellaisia miehiä, joille kyllä kerrottiin kaikki, mutta jotka olivat ikuisessa friend zonessa.

Kuitenkin todellisuudessa Luca oli kiinnostunut tilanteesta aivan yhtä paljon kuin paikalle tullut vaaleahiuksinen poikakin, mutta osoitti kiinnostuksensa jo ikuisuuksia sitten opitulla tavalla. Särmikkyys oli osa hänen luonnettaan, ja jos keskustelukumppani ei kestänyt pieniä kolhuja itsetuntoonsa, leikin sai jättää sikseen. Suuremmissa seurueissa Luca käyttäytyi lievemmin, koska pitkäaikaista huomiota ei ansaittu haukkumalla jokaista vastaantulijaa.

Darian oli melkein tyytyväinen huomatessaan pojan tiputtavan tupakan säpsähtäessään. Säästyivätpähän poikaparan keuhkot, ainakin hetken aikaa. Darian seurasi tilannetta kiinnostuneena ja pohti olisiko blondi helposti kiusattavaa sorttia. Puun alla istunut poika ei kuitenkaan vaikuttanut ainakaan kovin ujolta, vaan noustessaan seisomaan blondista huokui lähes uhmakas olemus. Tämän avatessa suunsa ja tokaistessa jotain naisten suosiosta Darian olisi normaalisti mulkaissut tylysti ja sanonut jotain takaisin, mutta jokin tilanteessa sai pojan vain virnistämään hieman ylimielisesti.
"Niinkö luulet?" Darian hymähti ja kohotti kulmiaan. "Taidan silti jättää väliin, kyllä niitä naisia siitä huolimatta riittää."

"Taidat olla uusi, vai mitä?" Darian kysyi retoriseen sävyyn ja tutkaili poikaa uteliaana. Hän vaikutti siltä, että olisi halutessaan voinut ärsyttävällä olemuksellaan tehdä Darianin elämän erittäin hankalaksi, joten parempi hieroa tuttavuutta heti alkuun.
"Ainakaan piilopaikkasi tupakointia varten ei ollut kovinkaan kekseliäs", Darian tokaisi päätään pyöritellen.

"Joo, olen aika uusi täällä", Luca vastasi toisen pojan kysymykseen. Vaaleahiuksinen ei näyttänyt hermostuvan hänen ärsytyksestään, mikä oli jo sinänsä merkki siitä, että Luca saattoi tulla toimeen tämän kanssa. Toinen oppilas tosin näytti varakkaalta, ja Luca oli vaihtanut koulua juuri siksi, että nykyinen oli edellistä halvempi. Orpokodin varat eivät riittäneet hänen edelliseen kouluunsa, ja hänelle oli suositeltu vaihtoa tänne. Selvän varallisuuseron vuoksi Luca oli ajatellut, ettei tulisi toimeen paikalle saapuneen pojan kanssa, mutta nyt tilanne näytti varsin lupaavalta.

"Tulin vasta viikko sitten, enkä tiedä vielä parhaita tupakkapaikkoja. Varsinkin, kun täällä on kylmää kuin jäätyneessä helv--" Luca keskeytti lauseensa tuloillaan olevaan kirosanaan. Hänen täytyisi pitää varansa, ellei aikonut saada pistevähennyksiä ja arvosanojen laskua kiroilusta. "No, siis, kylmää", hän korjasi lauseensa lopun.

Hetkeksi tuore luihuinen vaikeni ja kaivoi laukustaan sätkäaskin. Hänen pitäisi polttaa vielä toinen tupakka, sillä maahan pudonnut puolikas ei ollut riittänyt mihinkään. Pojan päätä jomotti ikävästi, ja viileä ulkoilma sai hänet hytisemään.
"Sinä olet varmaan ollut täällä kauemmin", Luca totesi sitten, sytyttäessään taas yhtä keuhkojen pilaajaa kämmentensä suojissa. "Osaat siis neuvoa parempia tupakkapaikkoja suhteellisen läheltä koulua. Sellaisia, mistä opet eivät huomaa heti, mutta jotka ovat riittävän lähellä, ettei tupakalle päästäkseen tarvitse lähteä pihan toiselle puolelle."

Poika vilkaisi vieressään seisovaa nuorukaista kysyvästi. Saattoi olla, että tämä oli ottanut nokkiinsa edellisistä kommenteista, vaikkei näyttänytkään sitä ulospäin. Hän taisi ylenkatsoa Lucaa, mutta Luca oli siihen tyytyväinen. Mitä vähemmän hänen uskottiin pystyvän tekemään, sitä suurempi oli yllätys, kun hän olikin arviota parempi. Itse asiassa häntä oli katsottu nenänvartta pitkin jo niin kauan, että hän oli lähes tottunut siihen. Hän kesti aliarvioimisen, mutta teki lujasti töitä saadakseen myös hyvää huomiota osakseen.

"Ai niin, en ole tainnut esitellä itseäni", Luca totesi saatuaan savukkeensa sytytettyä ja ojensi vapautunutta kättään toiselle pojalle. "Luca Whistler. Hauska tavata."

"Tiedän montakin hyvää paikkaa", Darian vastasi pojalle itsevarmana. Oli hänkin joskus piilotellut opettajilta tai muuten vain turhan utelialta ihmisltä, joskaan ei tupakan polttamisen takia. Jotkut ihmiset vain tuntuivat olevan vähän liian kiinnostuneita asioista, jotka eivät heille millään lailla kuuluneet.
"Voin ehkä jopa neuvoa sinulle yhden", Darian hymähti.

Toisen pojan sytyttäessä uuden tupakan Darian tuhahti harmistuneena ja vielä hetki sitten kasvoilla kareillut virnistys oli poissa. Samalla kun poika saastutti omia keuhkojaan, hän altisti Darianin passiiviselle tupakoinnille. Ja Darianilla kun ei ollut aikomustakaan pilata terveyttään saati ulkonäköään. Paitakin oli aivan uusi, eikä kestäisi kauaa ennen kuin tupakansavun kitkerä haju syöpyisi siihen.

Vaaleahiuksinen poika esitteli itsensä Lucaksi, ojentaen Darianille kättään. Darian vilkaisi kyllä ojennettua kättä, epäröiden tarttua siihen. Epäröinnin venyessä liian pitkäksi päätti Darian olla kättelemättä toista, vaikka saattoikin vaikuttaa epäkohteliaalta.
"Darian", tokaisi Darian yrittäen näyttää mahdollisimman ystävälliseltä. Ystävällisten ilmeiden ilmaiseminen ei ollut pojan vahvimpia puolia. "Bringham", poika lisäsi nopeasti tajutessaan esitelleensä itsensä vain etunimellä. Sukunimihän oli sitä paitsi paljon tärkeämpi. Varsinkin, jos sattui olemaan Bringham.

"Oletko kiinnostunut huispauksesta?" Darian kysyi yrittäen kääntää huomion pois tökeröstä esittäytymisestään. Huispaus oli aina hyvä keskustelunaihe, ainakin Darianin mielestä. Sitä paitsi pojasta voisi saada hyvän vahvistuksen huispausjoukkueeseen.

Lucan silmät kirkastuivat, kun toinen poika tarjoutui osoittamaan hänelle parhaat piileskelypaikat. Nuorukainen näytti ulospäin epäystävälliseltä, mutta hän vaikutti aika ajoin myös haluavan auttaa. Luonne, josta ei heti saanut selvää, oli kiinnostava, joten Luca päätti epäystävällisistä kommenteistakin huolimatta yrittää tulla toimeen. Tupakoinnista poika ei selvästi pitänyt, joten Luca päätti polttaa toisen sätkänsä loppuun ja lopettaa siihen. Harmittavaa kyllä, tupakkaseuraa tästä pojasta ei saisi, mutta se olikin aika pieni haittapuoli.

Poika esittätyi Darianiksi, ja vaikka Luca oli tarjoutunut kättelemään, poika ei tarttunut käteen. Ehkä ihan oletettavaa, kun otti huomioon pojan muut elkeet. Hän ei vaikuttanut tuttavalliselta, mutta ei toisaalta ollut vielä lähtenyt muuallekaan. Lucan kasvoille levisi pieni virne, kun Darian esittäytyi. Hän tiesi tämän tyypin. Ulospäin välinpitämätön, vähän onneton ilmaisemaan päänsisäisiä ajatuksiaan. "Vaikuttaa ylimieliseltä"-tyyppi. Sellainen persoona, johon useimmilla meni hermot, ennen kuin he edes ehtivät löytää hyvät puolet.

Darianin kysyessä huispauksesta Luca oli jo varma, että oli löytänyt ainakin yhden hyvän puolen.
"Rakastan huispausta", Luca vastasi leveästi hymyillen. "Jännä, että satuit valitsemaan juuri sen aiheen, koska mietin juuri, että olisikohan minulla mitään saumaa päästä huispausjoukkueeseen. Mistä tuvasta olet? Olen itse Luihuisesta ja ajattelin, että etsisin joukkueen kapteenin kysyäkseni, pääsisinkö joskus joukkueen koelentoihin."

Luca harkitsi sanansa tarkkaan. Hän halusi joukkueeseen, mutta jokin aika sitten häntä oli käsketty punnitsemaan sanansa paremmin tämänkaltaisissa tilanteissa. Tilanne oli tärkeä, koska saattoi olla, että hän onnistuisi luomaan suhteita, joita tarvitsi joukkueeseen pääsemiseen.


[Kuolin melkein nauruun, kun kirjoitin vahingossa "joukkueen koelantoihin". Ei, ei liian vähän unta!]

Darian oli tyytyväinen toimivasta keskustelunaloituksestaan, eikä Luca tuntunut juurikaan kiinnittävän huomiota Darianin tylyyn käytökseen. Pojan ilmoittaessa pitävänsä huispauksesta Darian nyökkäsi tyytyväisesti hymyillen hieman. Kiinnostus kyseiseen lajiin lisäsi Darianin aavistusta siitä, että hän voisi jopa ystävystyä Lucan kanssa. Lucan mainitessa etsivänsä huispausjoukkueen kapteenia Darianin kasvoille kohosi leveä virne. Luca olisi varmasti hyvä lisä vielä hyvin pieneen joukkueeseen, vaikkei Darian ollutkaan nähnyt pojan lentävän.

"Sinulla kävi tuuri", Darian hymähti. "Satut nimittäin juuri puhumaan Luihuisten huispausjoukkueen kapteenin kanssa." Darian mittaili katseellaan poikaa.
"Koelennot järjestetään luultavasti parin viikon päästä. Mitä paikkaa pelaat? Etsijän paikka ei tietenkään ole auki, minä pelaan etsinjänä, mutta kaikkien muiden paikkojen pelaajia haetaan."

Vaikka Darian ei uskonutkaan Lucan tarvitsevan erityistä kannustinta joukkueeseen liittymiseen, hän päätti mainita muutamista maininnan arvoisista eduista. "Tarjoan muuten koko huispausjoukkueelle uudet pelikaavut ja Tulisalamat. Eipähän ainakaan jää peleissä menestyminen koulun Puhtolakaisuista kiinni. Ja tietysti on tärkeää näyttää hyvältä peleissä."

Suoraan sanottuna Luca ei ollut järin yllättynyt kuullessaan Darianin olevan Luihuisen huispausjoukkueen kapteeni. Kysymys tuvasta oli ollut lähellä retorinen, sillä toinen poika vaikutti tyypilliseltä luihuiselta. Tietysti, yllätyksiäkin aina mahtui tupalajitteluun, eivätkä kaikki luihuiset olleet kunnianhimoisia, rikkaita ja puhdasverisiä. Luca esimerkiksi oli hyvinkin kunnianhimoinen, mutta hänellä ei ollut mitään tietoa sukujuuristaan, eikä häntä hyvällä mielikuvituksellakaan voinut sanoa rikkaaksi.

Kun Darian kertoi koelennoista, Luca oli jo päättänyt osallistua niihin. Pari viikkoa tarjosi aikaa harjoitella, ja koska Luca oli pelannut suhteellisen kovatasoisessa joukkueessa aikaisemminkin, hän uskoi pärjäävänsä melko hyvin. Silti, oli eräs asia, joka huolestutti häntä, ja se oli luuta. Hän ei omistanut omaa luudanvartta, sillä ne vähät varat mitä hänelle myönnettiin, kuluivat koulutarvikkeisiin. Koulun luudilla lentäminen taas tarkoitti käytännössä häviötä nopeudessa ja ketteryydessä. Pahimmillaan huono luuta saattoi johtaa siihen, että pelaajakin pärjäsi huonosti, vaikka tällä olisi ollut kuinka hyvät lentotaidot tahansa.

"Pelasin edellisessä koulussani jahtaajan paikkaa kolme vuotta", Luca totesi. Hän kuuli omassa äänesään epävarmuuden, joka tuli edellisistä luutapohdiskeluista. Epävarmuuden näyttäminen oli pahasta, sillä häntä ei välttämättä otettaisi joukkueeseen liialla nynnyilyllä. "Hakisin jahtaajan paikalle koelennoissakin", hän lisäsi nyt jo itsevarmemmin ja ryhdistäytyi hieman.

Darianin alkaessa mainostaa Luihuisen joukkueen luontaisetuja Luca veti tupakansavua henkeensä. Tulisalamat?! Tulisalama oli markkinoiden hienoin luuta, jollaiseen Luca ei ollut koskenut edes pitkällä tikulla aikaisemmin. Tai oikeastaan, oli hän sellaisen ainakin kerran nähnyt, sillä edellisessä koulussa eräs rikas pöyhkeilijä oli saanut sellaisen. Mutta että hänelle tarjottiin mahdollisuutta lentää sellaisella? Lupauksessa oli selvää kusetuksen makua.

"Pelleiletkö?" Luca kysyi kuivasti naurahtaen. "Uudet pelikaavut voin vielä uskoa, mutta koko joukkueen Tulisalamat? Sillä rahallahan voisi ostaa vaikka.... no, Taikaministeriön."