Albert Moretti

Koko nimi: Albert Moretti
Lempinimi/nimet: Al, Alberto (isoisän käyttämänä), Bertie
Taikasauva: Vuorivaahteraa, 10 3/4 tuumaa, feeniksin sulka, hieman periksi antava
Syntymäaika: 12.12.2000
Tupa: Rohkelikko
Luokka 6

Perhe: Äiti Sally, isä Angelo, kaksi vanhempaa veljeä (Vittorio, 19, ja Robert, 17), isoisä Vittorio, ja isoäiti Helen.
Asuu: Bedford, Bedfordshire, Englanti

Ulkonäkö: Albert on 173-senttinen, ryhdikäs, urheilullisen näköinen nuorukainen. Hänen silmänsä ovat pähkinänruskeat, hiuksensa ovat tummanruskeat, ja niiden leikkaus vaihtuu varsin usein sen mukaan, mikä milloinkin sattuu olemaan muodikasta ja Albertin mielestä itselleen sopivaa. Usein hiuksia myös peittää hattu, mikäli se sillä hetkellä on trendikästä. Albert pitää hyvää huolta ulkonäöstään, ja on jokseenkin kiinnostunut jästimuodista. Hän pukeutuukin mielellään vapaa-ajan vaatteisiin aina kun se on sallittua. Suurin osa hänen vaatteistaan on kirppareilta hankittua, ja hän pyrkii tyylillään usein rentoon ja katu-uskottavaan lookiin. Myös koulupukunsa Albert pitää siistinä.

Luonne: Albert on eläväinen, utelias, mielikuvituksekas nuori mies, jonka tulon yleensä kuulee jo kaukaa, ja jonka seurassa harvoin pääsee kyllästymään - ainakaan, jos pitää keskustelemisesta, sillä juttua häneltä lähtee vaikka muille jakaa. Hän pitää liikkumisesta, ja harjoittaakin sitä monella eri tapaa, esimerkiksi lenkkeillen tai puhuessaan heiluttaen käsiään tahdilla, joka saisi parhaimmankin kapellimestarin kateelliseksi.

Vaikka kaikessa hössötyksessään Albert ei vaikuta siltä koulun terävimmältä sulkakynältä, osaa hänkin välillä rauhoittua ja keskustella syvällisempiä. Itse asiassa hän pitää yllättävän paljon syvemmistä, jopa filosofisista keskusteluista. Niiden vastapainoksi hänen täytyy tosin jälkeenpäin päästä liikuttamaan mielensä lisäksi myös ruumistaan, joten pitkien keskustelujen jälkeen hänet näkee yleensä hölkkäämässä koulun alueella, juoksemassa portaita edestakaisin (toki ainoastaan niitä portaita, jotka eivät liiku, ja joiden lähellä ei ole ikkunoita).

Syvien keskustelujen lisäksi Albert pitää yhtä lailla myös tyhjänpäiväisestä höpötyksestä, ja varsinkin mielipiteiden vertailuista - niitä hänellä nimittäin on, ja runsaasti. Bertiellä on vahva mielipide lähes jokaiseen asiaan maailmassa, alkaen maailman parhaasta huispausjoukkueesta (Tutshillin Tornadot) ja päättyen parhaan geometrisen muodon (20-tahokas) kautta maukkaimpaan ketsuppimerkkiin (Bramwells). Moniin näistä hänellä on mielestään hyvä selitys, jonka hän mielellään myös tarjoaa vastaväittelijöilleen, vaikkakin selityksen objektiivisuus ja laatu on kunkin keskustelijan päätettävissä.

Albertin suurin rakkaus on huispaus, laji johon hän tutustui vasta 11-vuotiaana aloittaessaan taikakoulussa opiskelemisen. Nuorempana hän oli kiinnostunut myös jalkapallosta, ja kiinnostus on yhä toki olemassa jossain määrin, mutta huispauksen erikoiset säännöt ja monimuotoisuus ovat saaneet hänet täysin valtaansa. Siksi onkin erittäin sääli, ettei hän itse voi pelata rakastamaansa lajia. Bertie kärsii äärimmäisen pahasta korkeanpaikankammosta, joten hän ei itse voi osallistua lajin pelaamiseen. Tästä huolimatta hän seuraa lajia aktiivisesti, käy otteluissa aina kuin mahdollista, lukee kaikkia käsiin saamiaan huispauslehtiä, ja tietää mielestään kaiken mahdollisen luudista (paitsi tietenkin sen, miten niillä lennetään). Tärkein huispaukseen liittyvä harrastus hänellä on kuitenkin tupienvälisten huispausotteluiden selostus, jota hän tekee yhdessä parhaan ystävänsä Luciano Rossin kanssa.

Bertie on yleensäottaen hyvin seikkailullinen, kokeilunhaluinen, ja helppo yllyttää tekemään lähes mitä tahansa - kunhan asiaan ei liity korkeat paikat. Koulun liikkuvien portaiden käyttäminen on Albertille toistuva painajainen, eikä ole erityisen harvinaista, että hänet löytää jumista kyyristyneenä keskelle portaita, puristaen rystyset valkoisina kaidetta kuin hänen henkensä olisi siitä kiinni, kulkemassa ties kuinka monetta kertaa portaiden mukana ylös ja alas sillä hän ei ole uskaltanut liikkua paikalta kumpaankaan suuntaan. Yleensä hän yrittääkin pitää huolta, että liikkuvia portaita käyttäessään hän on jonkun ystävänsä seurassa, jotta jumiinjäämisen riski olisi vähäisempi. Toinen alituinen huolenaihe Albertille on Rohkelikkotornin korkea sijainti, sekä muut korkealla sijaitsevat koulun tilat. Niissä ollessaan Albert yrittää parhaansa mukaan välttää ikkunoita, ja sitä tosiasiaa, että hän tosiaankin on varsin korkealla. Luudan selkään häntä ei ole turvallista päästää, sillä niillä ainoilla kerroilla kun hän on lentämistä kokeillut, yritys päättyi pyörtymiseen ja luudalta putoamiseen.

Koulussa Bertie ei pärjää erityisen hyvin, vaikka yrittääkin parhaansa mukaan. Taikuus on hänelle jotain äärettömän mielenkiintoista ja uskomatonta, mikä saa hänet (yleensä) jaksamaan läksyjenkin läpi, vaikkei opiskeleminen sinänsä olekaan hänen lempijuttunsa. Albertin luontainen taikalahjakkuus ei ole mitenkään kehuttavaa, mutta taikuutta hänen suonistaan löytyy kuitenkin sen verran, että hän on kutsun kouluun saanut. Sanomattakin selvää kuitenkin on, ettei hänestä koskaan tule erityisen hyvää velhoa - hyvällä tuurilla ja ahkeralla työskentelylläkin enintään keskiverto.

Historia: Albert syntyi toisen sukupolven maahanmuuttajan, Angelo Morettin, ja bedfordilaisen Sally Brimblen, kolmanneksi pojaksi vuonna 2000. Parin molemmat osapuolet ovat jästejä, joten Albertin paljastuminen velhoksi vuosia myöhemmin yllätti heidät pahanpäiväisesti. Vielä myöhemmin Albert sai tosin tietää, että Brimblen suvussa on kuitenkin pari muutakin taikovaa - ainakin yksi isotäti ja yksi sokeriserkku, ja isotädin kertomusten perusteella hänen isoisoisoäitinsä oli myös noita. Näistä asioista suku tietenkin pysyy visusti hiljaa, ja tieto pääsi Albertille asti vain sen ansiosta, että hänen isotätinsä sattui näkemään hänen kutsukirjeensä Tylypahka AM:iin Albertin ollessa 11-vuotias.

Albert siis syntyi joka tapauksessa perheen kolmanneksi pojaksi, ja tyttäriä ei perheeseen syntynytkään, eikä hänen jälkeensä muita poikiakaan. Hänet nimettiin jo poisnukkuneen setänsä Alberton mukaan, mutta kirjoitustavaksi valittiin nimen brittiläisempi versio. Alberto kuoli muutama kuukausi ennen Albertin syntymää diabeteksen komplikaatioihin, mutta varsinkin nuorempana Albertilla oli tapana ajatella, että hänen setä-kaimansa menehtyi jostain paljon jännittävämmästä syystä - vähintään ampumahaavasta mafiataistelussa tai jostain muusta yhtä stereotyyppisen seikkailullisesta syystä. Hänen isänsä tosin jaksoi muistuttaa, ettei heidän suvullaan ole koskaan ollut mitään tekemistä mafian kanssa, vaan suku oli aina ollut rehellistä työväkeä, mutta Albert ei antanut sen häiritä mielikuvituksensa laukkaamista. Nykyisin onneksi hän ei kuitenkaan tosissaan kuvittele setänsä, tai kenenkään muunkaan perheestään, olevan mafian jäsen, kuulostaisi ajatus sitten miten siistiltä tahansa.

Albertin lapsuus oli varsin onnellinen, vaikka perheen koti olikin ahdas pienuudessaan siellä vakituisesti asuville seitsemälle hengelle, ja usein käymään tupsahtaville sukulaisille. Perhe ei ollut, eikä ole, kovinkaan varakas, mutta läheinen, ja pitää koulutusta tärkeänä, mistä syystä he raapivat vuodesta toiseen kasaan tarpeeksi rahaa lähettääkseen Albertin AM:iin opiskelemaan. Kumpikaan vanhemmista ei ole itse päässyt opiskelemaan kovinkaan pitkälle, kuten ei myöskään Italiassa syntynyt isoisä Vittorio, joka aikoinaan muutti työn perässä Englannin Bedfordiin, jossa perhe asuu nyt. Sekä isoisä-Vittorio (joka tosin nyt on jo eläkkeellä) että isä-Angelo ovat ammatiltaan muurareita, ja äiti Sally on parturi-kampaaja. Albertin isoveli Vittorio seurasi äitiään ammatinvalinnassa, mikä oli perheen vanhemmille miehille aluksi pettymys, mutta tätä nykyä asia on hyväksytty.

Angelo, Vittorion vanhin poika, on vahvasti kotoutunut Englantiin, ja pitää englantilaisuutta tärkeänä asiana. Albert sen sijaan on kiinnostuneempi isoisänsä kulttuuriperinnöstä, ja näkee itsensä lähes enemmän italialaisena kuin englantilaisena. Tämä siis siitä huolimatta, ettei hän ole eläessään vieraillut kertaakaan Italiassa, eikä puhu italiaa sujuvasti. Hänen kuvansa Italiasta on hyvin ihannoitu ja kaukana todellisuudesta, mutta mikään ei saa häntä uskomaan, etteikö Italia ole maailman paras maa ja kaikkien unelmien täyttymys.

11-vuotiaana Albert sai siis kutsun Tylypahka AM:iin. Koulussa hän tutustui huispaukseen, joka aiemmasta jalkapallointoilijasta tuntui heti maailman loistavimmalta urheilulajilta. Albert oli juuri saanut päätettyä mielessään (ja, itse asiassa, ääneenkin kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan), että hänestä tulisi maailman paras huispaaja, kun tuli ykkösluokkalaisten ensimmäisen lentotunnin aika. Lentotunnilla kävi hyvin nopeasti ilmi, että huispausunelmasta ei tulisi mitään - pari minuuttia luudalla, ja pojalta oli jo taju kankaalla. Lentopelko suretti Bertietä pitkään, mutta innostus huispaukseen ei kadonnut, vaan löysi uusia muotoja otteluiden seuraamisen ja myöhemmin selostamisen kautta.

Harrastukset: Huispauksen ja siihen liittyvien asioiden seuraaminen, tupien välisten huispausotteluiden selostus, yleiset juonto- ja selostustoimet aina kuin vain mahdollista, urheilu (lähes mikä tahansa maanpinnalla harrastettava)