Domenick Chesterfield
Lähetetty: 9. Lokakuuta 2016, 20:39
Nimi: Domenick Chesterfield
Syntymäaika: 07.05.2001 (16)
Sukupuoli: Poika
Laji/verisääty: Puoliveela
Tupa: Korpinkynsi
Luokka: 5
Suojelius: Piikkisika
Ulkonäkö:
Domenickia voisi kuvailla kauniiksi pojaksi. Vaaleat suorat hiukset, päivettyneeltä näyttävä iho, kehonrakenteelta varsin mukiinmenevä. Hän ei ole oikein sinut oman ulkonäkönsä kanssa tai siis hän ei pidä siitä, kun jotkut yrittävät tehdä siitä jonkun todella suuren jutun. Tämän vuoksi hän käyttää lähes aina kuin mahdollista mustaa pipoa peittääkseen itse lyhyeksi kynimät hiuksensa sekä tummia, paksusankaisia silmälaseja, joissa ei ole vahvuuksia. Usein hänen kasvojaan – onneksi – peittää kamera, jolla hän tarkastelee ympäröivää maailmaansa. Kameran linssin takaa, kun ei kukaan erota hänen tummia pitkiä ripsejään, ruskeita silmiään, hyviä kulmakarvojaan ja ennen kaikkea hänen ah niin tasaista ihoaan.
Hän on 149 cm lyhyt ja pituuskasvu olisi varmasti myös jossain vaiheessa vielä edessä. Domenick olisi kyllä ihan tyytyväinen tähän pituuteensa, ellei häntä sen vuoksi kehotettaisi syömään enemmän ruokaa, jotta hän kasvaisi ja hän ei todellakaan lihoisi siitä, eli ei pelkoa, syö vain – näin joidenkin muiden mukaan. Hänen hampaat ovat ihan hyvässä kunnossa ja ihan puhtoiset ilman reikiä sun muuta.
Domenickin vaatteet ovat lasten osastolta peräisin ja ne ovat yleensä kangashousut, pitkähihainen -yhdistelmiä, sillä niissä hän tuntee olonsa ihan hyväksi. Usein hän laittaa pitkähihaisen siististi housuihin ja kietoo vyön ympärilleen. Syksyllä ja talvella Domenick käyttää usein kaulaliinoja sekä ehkä hitusen liian isoja takkeja ja villapaitoja. Kesällä kauhean paljastavat vaatteet eivät löydä tietään hänen ylleen vaan kauluspaitoja hän käyttää, pitkähihaisina. Värikartasta etenkin ruskeaan ja vihreään taittuvat sävyt ovat suosiossa päivän lyhentyessä, mutta keväällä ja kesällä kaikki on varsin mallikkaan vaaleaa eikä hämyisen kotoisaa.
Domenick ei ole fyysisesti kaikkein vahvimpia, mutta hän pystyy kuitenkin täyttämään kaiken mitä hänen mielestään valokuvaajan tehtäviin kuuluu. Hän osaa sännätä hyvän valokuvan vuoksi luudan perässä, hypätä veteen ja myös yrittää näyttää siltä kuin ei olisi loukkaantunut jostain.
Luonne:
Domenick vaikuttaa usein ensisilmäyksellä rauhalliselta, epävarmalta ja vähän ehkä ujolta, mutta fiksulta pojalta. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Ei hän ole se, joka ihan noin osaisi hyväksyä kritiikin ja osaisi erottaa sarkasmin puheesta tai muutenkaan olla tulkitsematta ja ylianalysoimatta toisten sanoja ja tekoja väärin. Hän on herkkä ja tunteellinen sekä loukkaantuu helposti myös hyväksi tarkoitetuista asioista, jos toinen ei vain ole osannut muotoilla sitä tarpeeksi hyvin hänelle. Pojan tunteet ovat alituisessa vuoristoradassa – ehkä kiitos murrosiän tai sitten kiitos äidin tai sitten kiitos entisen koulun?
Domenickin maailma on mustavalkoinen. On hyvää ja on pahaa, sen välillä ei ole mitään. Ihmisten asema tässä maailmassa vain vaihtelee vähä väliä heidän tekojen ja sanojen myötä, milloin he ovat ihailtavia ja milloin vihattavia. Domenick saattaa unohtaa joidenkin pahat sanat ihan hetkessä, jos todella vahvasti haluaa olla heidän ystävä. Yllättävän nopeasti hän osaa sivuuttaa omat pahat sanansa, sillä toki hän loukkaantuessaan osaa sanoa todella pisteliäästi toiselle takaisin, ellei ole itkemässä pahaa oloaan. Kateutta poika tuntee jonkin verran, mutta eniten silloin, kun hän uskoo, ettei muut huomioi häntä tarpeeksi. Tunne tosin voi tulla mistä vain, milloin vain.
Domenick ei osaa pyytää anteeksi, mutta ei se hänen elämäänsä ole estänyt tähän mennessä. Hän on muutoin ihan mukava, asioilleen omistautunut kaveri, joka tekee mitä on luvannut (, jos häntä ei loukata siinä välissä siis). Nykyään nämä tunneheittelemiset vähän vaikeuttavat hänen sosiaalista kenttää, mutta hän yrittää aina olla tilanteen herra, mutta lopulta ei pysty ja sitten taas ajatellaan ja analysoidaan ja tulee paha mieli ja niin edelleen… Mutta elämä jatkuu, koulu jatkuu, opiskelu jatkuu, oppiminen jatkuu!
Tai sitten ei jatku! Domenick uskoo mielellään kauniita sanoja, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa. Koettua vääryyttä ei unohdeta helposti. Jos joku on vielä kirjoittanut aiheeseen liittyvän kirjan, jossa on hyvin sanonut kaiken ja tuominnut ihmisiä, niin poika saattaa olla ihan myyty tuolle kannalle (ellei kirjan kirjoittaja, jossain vaiheessa tee tai sano jotain, mikä ei sovi lainkaan Domenickin maailmankuvaan, silloin tuo unohdetaan kokonaan). Usein aiheiden puolesta ne ovat pikemminkin sellaisia, joihin moni muu ei ehkä ole heti luottamassa. Vähän liian spekulatiivista ja sen sellaista, mutta ei Domenick sellaisiin yksityiskohtiin kiinnitä huomiota lukiessa. Eri asia, jos hänelle puhuttaisiin niin ja usein tieteellisessä tekstissä vähän kaikki on hienosti ja hyvin sanottu. Korpinkynnethän luottavat myös lukemiinsa kirjoihin, eikö niin? (Oppikirjoista ei tosin voi enää aina olla ihan varma, se on vain valtion propagandaa, joskus)
Tyhjänpäiväinen small talk on aivan järjetöntä, minkä vuoksi Domenick ei itse harrastakaan sellaista. Hän on kiinnostunut kielistä (etupäässä oman kielitaitonsa kohentamisesta), ihmisistä (motiivit ja syyt), valokuvaamisesta (kuvat kertovat totuuden, usein tosin salassa otettuja (ei kerro kohteille välttämättä edes kuvan jälkeen) ja kaupittelee niitä eteenpäin) sekä kirjoista ja tiedon kerryttämisestä (nykyään vaihtoehtokirjallisuutta).
Perhe:
Domenickin äiti ja isä tutustuivat toisiinsa äidin Irlannin matkalla. Tätä nykyä tämä suhde on kokenut jo kaikenlaista ja nykyään Domenick asuu isänsä kanssa yhdellä Iso-Britanniaan lukeutuvalla pikkusaarella. Äidistä ei ole kuulunut oikeastaan mitään pojan ensimmäisen ikävuoden jälkeen ja tuo on oletettavasti jatkanut miesten narraamistaan toiveina tyttölapsia poikalapsen sijaan. Tätä Dominickin isä ei tosin ole halunnut ajatella ja hyväksyä, minkä vuoksi hän on vieläkin siinä uskossa, että jonain päivänä tuo kaunis neitonen vielä palaisi.
Kuitenkin Domenick ja isä asuvat kaksin yhdessä asuntoautossa yhdellä saarella. Kysymys siitä, että miten jästien asuntoauto on sinne saarella saatu, on erittäin hyvä, mutta ei liity niin merkittävästi pojan perheeseen, että esittelisin syytä tähän sen tarkemmin – tässä kohdassa.
Isä on osallistunut aiemmin matkaoppaiden kirjoittamiseen, mutta nykyään hän on perehtynyt proosan maailmoihin. Domenick sen sijaan on perehtynyt isän kirjahyllyn sisältöön.
Koulun vaihdosta:
Domenick kävi syksyyn 2015 asti yhtä yksityistä koulua, mutta lopetti sen siellä sattuneen ikävän seikan vuoksi. Pojan koulumenestys oli ollut ihan hyvä ja hän oli päässyt tuutoroimaan niin vierailevia vaihto-opiskelijoita kuin myös ihan tavallisia opiskelijoita. Ennen kaikkea hän oli päässyt toimimaan myös kielioppituutorina, ja tästä hän olikin ollut todella innoissaan.
Puoliveelan elämä saattaa tosin olla aika raskasta ja kummallista verrattuna näihin, joilla ei ole veelaa veressään. Täten Domenick oli eräällä kuvataiteen tunnilla joutunut painostuksen alaiseksi ja lopulta päätynyt luokkatovereilleen eläväksi malliksi. Tästä hän ei pitänyt lainkaan ja tämä lieneekin se syy miksi hän lopulta aneli isältään lupaa vaihtaa koulua, sillä tuollaisessa paikassa hän ei halunnut jatkaa ikuisen oppimisen polkuaan.
Tylypahka AM:issa:
Domenick aloitti uudessa koulussa ihan hyvin. Hän ei saanut kavereita, mutta valokuva-albumin johon tallentaa koulusta ja etenkin ihmisistä otettuja kuvia. Kuvat oli otettu pääsääntöisesti salassa henkilöiden tietämättä ja niitä Domenick on kaupitellut hyvää maksua vastaan joko eteenpäin kiinnostuneille ostajille tai ihan vain kuvassa esiintyneille (jos ei ostajia ole tarpeeksi tullut ostamaan muita kyseisestä henkilöstä otettuja kuvia).
Koulussa Domenick menestyi ensi alkuun aika hyvin ja loppupuolellakin aika hyvin, kuten korpparilta voikin odottaa. Tosin, keväällä hän ei V.I.P. -tutkintoa halunnut suorittaa vaan herätti siitä aika paljon melua. Se on muka propagandaa ja vääryyden yksi olomuoto eikä siihen liittyen ole oikein mitään kunnon perusteita (edes niiden järjestämiselle ja säännöille). Hän yritti päästä myös kameransa kanssa koetilanteeseen, mutta valokuva-aparaatti riistettiin häneltä myös. Loppujen lopuksi poika kieltäytyi tekemästä ja osallistumasta lainkaan kokeeseen. Täten mitään loppuarvosanoja ei useasta aineesta voitu jostain kumman syystä antaa ja niinpä Domenick aloittaa syksyllä 2017 toistamiseen 5. luokan.
Kiinnostuksen kohteet:
Kielet, kielioppi, valokuvaus, ihmiset, kirjat, vaihtoehtotieto, fonetiikka, asioiden ulkoa opettelu, Mercury:n mielipidepalstan täyttö
Syntymäaika: 07.05.2001 (16)
Sukupuoli: Poika
Laji/verisääty: Puoliveela
Tupa: Korpinkynsi
Luokka: 5
Suojelius: Piikkisika
Ulkonäkö:
Domenickia voisi kuvailla kauniiksi pojaksi. Vaaleat suorat hiukset, päivettyneeltä näyttävä iho, kehonrakenteelta varsin mukiinmenevä. Hän ei ole oikein sinut oman ulkonäkönsä kanssa tai siis hän ei pidä siitä, kun jotkut yrittävät tehdä siitä jonkun todella suuren jutun. Tämän vuoksi hän käyttää lähes aina kuin mahdollista mustaa pipoa peittääkseen itse lyhyeksi kynimät hiuksensa sekä tummia, paksusankaisia silmälaseja, joissa ei ole vahvuuksia. Usein hänen kasvojaan – onneksi – peittää kamera, jolla hän tarkastelee ympäröivää maailmaansa. Kameran linssin takaa, kun ei kukaan erota hänen tummia pitkiä ripsejään, ruskeita silmiään, hyviä kulmakarvojaan ja ennen kaikkea hänen ah niin tasaista ihoaan.
Hän on 149 cm lyhyt ja pituuskasvu olisi varmasti myös jossain vaiheessa vielä edessä. Domenick olisi kyllä ihan tyytyväinen tähän pituuteensa, ellei häntä sen vuoksi kehotettaisi syömään enemmän ruokaa, jotta hän kasvaisi ja hän ei todellakaan lihoisi siitä, eli ei pelkoa, syö vain – näin joidenkin muiden mukaan. Hänen hampaat ovat ihan hyvässä kunnossa ja ihan puhtoiset ilman reikiä sun muuta.
Domenickin vaatteet ovat lasten osastolta peräisin ja ne ovat yleensä kangashousut, pitkähihainen -yhdistelmiä, sillä niissä hän tuntee olonsa ihan hyväksi. Usein hän laittaa pitkähihaisen siististi housuihin ja kietoo vyön ympärilleen. Syksyllä ja talvella Domenick käyttää usein kaulaliinoja sekä ehkä hitusen liian isoja takkeja ja villapaitoja. Kesällä kauhean paljastavat vaatteet eivät löydä tietään hänen ylleen vaan kauluspaitoja hän käyttää, pitkähihaisina. Värikartasta etenkin ruskeaan ja vihreään taittuvat sävyt ovat suosiossa päivän lyhentyessä, mutta keväällä ja kesällä kaikki on varsin mallikkaan vaaleaa eikä hämyisen kotoisaa.
Domenick ei ole fyysisesti kaikkein vahvimpia, mutta hän pystyy kuitenkin täyttämään kaiken mitä hänen mielestään valokuvaajan tehtäviin kuuluu. Hän osaa sännätä hyvän valokuvan vuoksi luudan perässä, hypätä veteen ja myös yrittää näyttää siltä kuin ei olisi loukkaantunut jostain.
Luonne:
Domenick vaikuttaa usein ensisilmäyksellä rauhalliselta, epävarmalta ja vähän ehkä ujolta, mutta fiksulta pojalta. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Ei hän ole se, joka ihan noin osaisi hyväksyä kritiikin ja osaisi erottaa sarkasmin puheesta tai muutenkaan olla tulkitsematta ja ylianalysoimatta toisten sanoja ja tekoja väärin. Hän on herkkä ja tunteellinen sekä loukkaantuu helposti myös hyväksi tarkoitetuista asioista, jos toinen ei vain ole osannut muotoilla sitä tarpeeksi hyvin hänelle. Pojan tunteet ovat alituisessa vuoristoradassa – ehkä kiitos murrosiän tai sitten kiitos äidin tai sitten kiitos entisen koulun?
Domenickin maailma on mustavalkoinen. On hyvää ja on pahaa, sen välillä ei ole mitään. Ihmisten asema tässä maailmassa vain vaihtelee vähä väliä heidän tekojen ja sanojen myötä, milloin he ovat ihailtavia ja milloin vihattavia. Domenick saattaa unohtaa joidenkin pahat sanat ihan hetkessä, jos todella vahvasti haluaa olla heidän ystävä. Yllättävän nopeasti hän osaa sivuuttaa omat pahat sanansa, sillä toki hän loukkaantuessaan osaa sanoa todella pisteliäästi toiselle takaisin, ellei ole itkemässä pahaa oloaan. Kateutta poika tuntee jonkin verran, mutta eniten silloin, kun hän uskoo, ettei muut huomioi häntä tarpeeksi. Tunne tosin voi tulla mistä vain, milloin vain.
Domenick ei osaa pyytää anteeksi, mutta ei se hänen elämäänsä ole estänyt tähän mennessä. Hän on muutoin ihan mukava, asioilleen omistautunut kaveri, joka tekee mitä on luvannut (, jos häntä ei loukata siinä välissä siis). Nykyään nämä tunneheittelemiset vähän vaikeuttavat hänen sosiaalista kenttää, mutta hän yrittää aina olla tilanteen herra, mutta lopulta ei pysty ja sitten taas ajatellaan ja analysoidaan ja tulee paha mieli ja niin edelleen… Mutta elämä jatkuu, koulu jatkuu, opiskelu jatkuu, oppiminen jatkuu!
Tai sitten ei jatku! Domenick uskoo mielellään kauniita sanoja, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa. Koettua vääryyttä ei unohdeta helposti. Jos joku on vielä kirjoittanut aiheeseen liittyvän kirjan, jossa on hyvin sanonut kaiken ja tuominnut ihmisiä, niin poika saattaa olla ihan myyty tuolle kannalle (ellei kirjan kirjoittaja, jossain vaiheessa tee tai sano jotain, mikä ei sovi lainkaan Domenickin maailmankuvaan, silloin tuo unohdetaan kokonaan). Usein aiheiden puolesta ne ovat pikemminkin sellaisia, joihin moni muu ei ehkä ole heti luottamassa. Vähän liian spekulatiivista ja sen sellaista, mutta ei Domenick sellaisiin yksityiskohtiin kiinnitä huomiota lukiessa. Eri asia, jos hänelle puhuttaisiin niin ja usein tieteellisessä tekstissä vähän kaikki on hienosti ja hyvin sanottu. Korpinkynnethän luottavat myös lukemiinsa kirjoihin, eikö niin? (Oppikirjoista ei tosin voi enää aina olla ihan varma, se on vain valtion propagandaa, joskus)
Tyhjänpäiväinen small talk on aivan järjetöntä, minkä vuoksi Domenick ei itse harrastakaan sellaista. Hän on kiinnostunut kielistä (etupäässä oman kielitaitonsa kohentamisesta), ihmisistä (motiivit ja syyt), valokuvaamisesta (kuvat kertovat totuuden, usein tosin salassa otettuja (ei kerro kohteille välttämättä edes kuvan jälkeen) ja kaupittelee niitä eteenpäin) sekä kirjoista ja tiedon kerryttämisestä (nykyään vaihtoehtokirjallisuutta).
Perhe:
Domenickin äiti ja isä tutustuivat toisiinsa äidin Irlannin matkalla. Tätä nykyä tämä suhde on kokenut jo kaikenlaista ja nykyään Domenick asuu isänsä kanssa yhdellä Iso-Britanniaan lukeutuvalla pikkusaarella. Äidistä ei ole kuulunut oikeastaan mitään pojan ensimmäisen ikävuoden jälkeen ja tuo on oletettavasti jatkanut miesten narraamistaan toiveina tyttölapsia poikalapsen sijaan. Tätä Dominickin isä ei tosin ole halunnut ajatella ja hyväksyä, minkä vuoksi hän on vieläkin siinä uskossa, että jonain päivänä tuo kaunis neitonen vielä palaisi.
Kuitenkin Domenick ja isä asuvat kaksin yhdessä asuntoautossa yhdellä saarella. Kysymys siitä, että miten jästien asuntoauto on sinne saarella saatu, on erittäin hyvä, mutta ei liity niin merkittävästi pojan perheeseen, että esittelisin syytä tähän sen tarkemmin – tässä kohdassa.
Isä on osallistunut aiemmin matkaoppaiden kirjoittamiseen, mutta nykyään hän on perehtynyt proosan maailmoihin. Domenick sen sijaan on perehtynyt isän kirjahyllyn sisältöön.
Koulun vaihdosta:
Domenick kävi syksyyn 2015 asti yhtä yksityistä koulua, mutta lopetti sen siellä sattuneen ikävän seikan vuoksi. Pojan koulumenestys oli ollut ihan hyvä ja hän oli päässyt tuutoroimaan niin vierailevia vaihto-opiskelijoita kuin myös ihan tavallisia opiskelijoita. Ennen kaikkea hän oli päässyt toimimaan myös kielioppituutorina, ja tästä hän olikin ollut todella innoissaan.
Puoliveelan elämä saattaa tosin olla aika raskasta ja kummallista verrattuna näihin, joilla ei ole veelaa veressään. Täten Domenick oli eräällä kuvataiteen tunnilla joutunut painostuksen alaiseksi ja lopulta päätynyt luokkatovereilleen eläväksi malliksi. Tästä hän ei pitänyt lainkaan ja tämä lieneekin se syy miksi hän lopulta aneli isältään lupaa vaihtaa koulua, sillä tuollaisessa paikassa hän ei halunnut jatkaa ikuisen oppimisen polkuaan.
Tylypahka AM:issa:
Domenick aloitti uudessa koulussa ihan hyvin. Hän ei saanut kavereita, mutta valokuva-albumin johon tallentaa koulusta ja etenkin ihmisistä otettuja kuvia. Kuvat oli otettu pääsääntöisesti salassa henkilöiden tietämättä ja niitä Domenick on kaupitellut hyvää maksua vastaan joko eteenpäin kiinnostuneille ostajille tai ihan vain kuvassa esiintyneille (jos ei ostajia ole tarpeeksi tullut ostamaan muita kyseisestä henkilöstä otettuja kuvia).
Koulussa Domenick menestyi ensi alkuun aika hyvin ja loppupuolellakin aika hyvin, kuten korpparilta voikin odottaa. Tosin, keväällä hän ei V.I.P. -tutkintoa halunnut suorittaa vaan herätti siitä aika paljon melua. Se on muka propagandaa ja vääryyden yksi olomuoto eikä siihen liittyen ole oikein mitään kunnon perusteita (edes niiden järjestämiselle ja säännöille). Hän yritti päästä myös kameransa kanssa koetilanteeseen, mutta valokuva-aparaatti riistettiin häneltä myös. Loppujen lopuksi poika kieltäytyi tekemästä ja osallistumasta lainkaan kokeeseen. Täten mitään loppuarvosanoja ei useasta aineesta voitu jostain kumman syystä antaa ja niinpä Domenick aloittaa syksyllä 2017 toistamiseen 5. luokan.
Kiinnostuksen kohteet:
Kielet, kielioppi, valokuvaus, ihmiset, kirjat, vaihtoehtotieto, fonetiikka, asioiden ulkoa opettelu, Mercury:n mielipidepalstan täyttö