Tylypahka AM

//Odottelen mukaan muita Luihulapsia eli Aliciaa ja Oliwiernaa, mutta muutkin leirilaiset ovat erittain tervetulleita hyppaamaan mukaan jos silta tuntuu! :3//

Carlie makoili mokin numero 19 sangylla ja selaili hajamielisesti tahtitieteesta kertovaa kirjaa seuraavan paivan illan tahtitiedetapahtumaa varten. Oikeastaan han olisi mielummin mennyt aikaisemmin nukkumaan, mutta ilmeisesti tahtien tuijottelu ja olemattomien kuvioiden bongaus oli pakollista, ja Carlie saattoi yhta hyvin varmistaa, ettei ainakaan olisi porukan huonoin. Tuskin hanelle kylla muutenkaan niin kavisi, kyllahan han tiesi jo valmiiksi yhta jos toista tahdista, mutta se oli pelkkaa kirjatietoa eika han ollut ikina yrittanyt oikeasti nahda ulkoa oppimiaan kuvioita taivaalla. Carliesta sellainen oli tylsaa. Eivat tahdet olleet mitaan muuta kuin kaukana valovuosien paassa leijailevia kaasupalloja, joilla tuskin oli minkaanlaista vaikutusta jonkin kivenmurikan asukkaiden elamaan. Nain han ajatteli, vaikka ei tuonutkaan ajatuksiaan ilmi aaneen, ainakaan sellaisten oppilaiden (tai opettajien) lahella, jotka eivat sataprosenttisen varmasti olleet samaa mielta hanen kanssaan. Eihan han aivan idiootti ollut. Han halusi nimenomaan kerata suhteita ja tehda hyvan vaikutelman tupakavereihinsa, ja miksei muihinkin oppilaisiin siina samalla. Sitahan varten han oli talle leirille tullut. Hanen mokissaan ja joukkueessaan ei tosin ollut ketaan erityisen tarkealta tai vaikutusvaltaiselta vaikuttavaa henkiloa. Oliwierna tuntui olevan kauniisti sanottuna sekopaa, ja se korealaistytto jonka nimkea Carlie ei vielakaan suostunut muistamaan, tuskin olisi sen enempaa hyodyllinen kuin vaarallinenkaan. Ainoa hieman kiinnostava henkilo oli Alicia, jonka suosioon Carlie aikoi luikerrella pikimmiten.

Carlie huokaisi ja sulki kirjan. Hanella oli tylsaa. Muut mokin numero 19 asukkaat olivat ties missa ja talle paivalle ei olisi enaa juurikaan ohjelmaa. Carlie oli jo lukenut kaikki mukanaan olevat kirjat, eika tahtitiede kiinnostanut hanta yhtaan. Ehkapa pieni kavelyretki leirialueen ympari piristaisi paivaa. Carlie tyonsi mokin oven auki ja astui ulos aurinkoon. Paarakennus ja taitolentorata eivat houkutelleet, mutta Carlie paatti kayda kurkistamassa kanihakkiin. Han oli jostain syysta aina pitanyt pienista ja porroisista elaimista, vaikka ei ollutkaan mikaan elainfani. Puput olivat ihan kivoja niin kauan kun ne pysyivat hakissa eivatka paasseet nakertamaan Carlien mekkoa tai hiuksia tai kakkimaan hanen syliinsa. Kotona naapureiden lemmikkikani oli joskus tehnyt niin. Carlieta puistatti, mutta han ei voinut oilla myontamatta, etta kaikesta huolimatta puput olivat aika sopoja.

Carlie nyppaisi maasta voikukanlehden, ujutti sen varovasti verkkoaidan lapi ja hymyili, kun pupu veti sen nopeasti suuhunsa ja tyonsi kuonoaan Carlieta kohti, hamuten lisaa. Tytto repi nurmikosta enemman voikukanlehtia ja ruokki pupua pitkan aikaa. Oikeastaan taalla leirilla on ihan kivaa, Carlie ajatteli, kun on aurinkoista ja saa ruokkia pupuja. Ja jotkut leirilaisetkin vaikuttivat ihan kivoilta, vaikka Carlie nakikin kaikissa ensimmaisena hyodyntamismahdollisuudet tai potentiaalisen vaarallisuuden. Kunhan kukaan ei nyt vaan nakisi hanta pupuhakin luona. Olihan hanella maine varjeltavanaan.

Oliwiernan mielestä kesä oli tosi kiva ja kesäleiri myös. Hän ei ollut vielä päässyt juttelemaan aivan kaikkien kanssa, vaikka yritys oli jo ollut tosi kova. Mutta vielä oli hyvin aikaa jäljellä, joten hän varmaan pääsisi kaikkien kaveriksi! Ajatus miellytti tyttöä niin paljon, että hän oli lähteä väärään mökkiin. Oli aika outoa astua ulos toisesta mökistä ja sitten vielä mennä väärään mökkiin, mutta niin ei onneksi käynyt. Oliwierna naurahti.

Joku toinen ei ehkä olisi hyppinyt riemusta päästessään pyydystämään itseään paljon vanhempia tyttöjä mökissä ryömiviä ötököitä, mutta Oliwernasta se oli ollut hauskaa tai ainakin kivaa. Tyttö ei vain ollut kauhean hyvä siinä, mutta se oli ehkä sitten enemmän niiden vanhempien tyttöjen ongelma kuin Oliwiernan. Oliwierna oli ainakin tehnyt parhaansa, ja jossei oma osaaminen riittänyt, ei auttanut muu kuin pyytää jotain toista auttamaan. Tämän vuoksi hän kävelikin tosi reippaasti hiukset heiluen omaan mökkiinsä joukkuetovereitaan hakemaan. Aivan varmasti jompi kumpi niistä tulisi auttamaan!

Mökki vaikutti Oliwiernan epäonneksi vähän autiolta, mutta se ei lannistanut hänen tahtoaan. Itsekseen hyräillen tyttö lähti etsimään mökkikavereitaan muualta. Kovin hyvin Oliwierna ei oikeasti vielä tuntenut heitä, mutta sitä hän ei edes ajatellut, kun jo luuli tietävänsä missä he voisivat olla. Tietenkin tytön joukkuetoverit pitivät myös eläimistä, sillä kaikkihan pitivät eläimistä paitsi eläinten vihaajat, jotka olivat tosi tosi pahoja ihmisiä ja muutenkin ilkeitä. Alica ja Carly eivät olleet ilkeitä vaan pitivät eläimistä. Tässä uskossa Oliwiernan askeleet suuntasivatkin pöllölän luo.

Ennen pöllölään pääsemistä tyttö kuitenkin huomasi, että sen vieressä olevan pupuhäkin luona oli joku. Tämä joku vaikutti takaapäin ainakin etäisesti tutulta eli sen oli pakko olla joku Oliwiernan uusista hyvistä kavereista! Hän ei vain ollut ihan varma siitä kuinka paljon tämä kaveri olisi tykännyt, jos hän olisi halannut tätä takaapäin, joten Oliwierna jätti sen sikseen.

Hän vain riensi häkin luo ja otti käsillään kiinni häkin verkosta. Verkko tuntui aika oudolta jotenkin hieman viileältä, mutta muuten tosi kivalta! "Moi!" Oliwierna sitten tervehti toista todella iloisesti hymyillen ennen kuin silmät laajentuneena innostuksesta huomasi häkissä olevan eläimen. "Oooh, tuolla on kani", tyttö sai henkäistyä ihastuksesta tarkkailen eläintä. Lyhyen hetken kuluttua Oliwierna jo naurahti ja kääntyi verkkoon nojautuen uudestaan kaverinsa puoleen. "Mitä teet? Mitä sulle kuuluu?" hän kysyi tältä ystävällisesti.

//Hyppään nyt tuon Alician vuoron yli, kun hänestä ei ole kuulunut pariin viikkoon.//

Kuullessaan Oliwiernan äänen Carlie oli vähällä ponkaista säikähtäneenä pystyyn, mutta sai hillittyä itsensä. Hän yritti estää poskiaan punoittamasta kääntyessään tytön puoleen, hokien itselleen että Oliwierna olisi varmaan viimeinen ihminen joka tuomitsisi jonkun lapsellisuudesta. Heidän kahden välillä se meni pikemminkin toiseen suuntaan. Niinpä Carlien oli loppujen lopuksi melko helppo hymyillä mahdollisimman rennon näköisesti ja näyttää iloiselta Oliwiernan saapumisesta, vaikka mikään ei olisi voinut olla kauempana todellisuudesta.

"Hyvää, entä sinulle?" Carlie vastasi Oliwiernan kysymykseen, iloisesti mutta kuitenkin muodollisen kohteliaasti. Oliwierna näytti pitävän häkissä voikukanlehtiä nakertelevasta pupusta, joten Carlie päätti käyttää sitä aasinsiltana aloittaakseen keskustelun tämän kanssa. Vaikka Oliwierna vaikuttikin sekopäältä, Carlie halusi silti mahdollisimman paljon suhteita muihin oppilaisiin, varsinkin tupakavereihin. "Eikö olekin söpö? Katso, se tykkää voikukanlehdistä" Carlie höpötti ja työnsi lisää lehtiä verkkoaidan raoista. "Tykkäätkö sinä eläimistä? Puput ovat tosi söpöjä" hän jatkoi ja kääntyi Oliwiernaan päin, nähdäkseen tämän ilmeet ja kehonkielen paremmin ja voidakseen tulkita niitä. "Sinähän aloitat syksyllä ykkösellä, etkö vain?"

//Sorii, jäi lyhykäiseksi ;_;//

((Ei mitään, Alician pelaaja on vähän vaihtelevasti aktiivinen, ja varmaan tulee sitten mukaan, kun tulee :) Ja hyvän pituinenhan tuo oli!))

Carly sanoi, että hänelle kuului hyvää. Se oli aika hienoa! Oliwierna vastasi kiltisti hymyllä ja iloitsi myös kaverinsa puolesta. "Mullekin", hän totesi vielä naurahtaen heleästi. Oli oikeasti tosi tosi kivaa, että Carlyn päivä oli myös ihana, joten Oliwierna päätyi jo miettimään, että olisivatko he pian jo parhaita ystäviä, jos hän halaisi Carlya! Carly tosin jatkoi kaneista puhumista ja Oliwierna seurasi silmät ihastuksesta laajentuneena miten vanhempi tyttö syötti eläintä.

Oliwiernan ei vastannut kysymykseen pupun söpöydestä, sillä hän oli tarrautunut kiinni häkin verkkoon molemmin käsin. Jos painoi kasvonsa tosi lähelle sitä, niin näkisi kanit vielä paremmin! Ne vaikuttivat tosi kivoilta olennoilta, vaikka kaikki olennotkin olivat kivoja! Carly kysyi, että pitikö Oliwierna eläimistä. Tyttönen lopetti varvustamisen ja kääntyi harvinaisen luottamuksellinen, vakava ilme kasvoillaan Carlyn puoleen. "Mä rakastan kaikkia olentoja", Oliwierna totesi hieman totisemmin, mutta pian hän jo iloitsi, "puput on... Mutta takat on viel kivoimpia!"

Carly sitten kysyi, että menikö Oliwierna ensimmäiselle, mihin asianomainen nyökkäsi ponnekkaasti. "Joo, se on kivaa", tyttö vastasi vielä ääneen ennen kuin osoitti etusormellaan takaisin häkissä oleviin tosi tosi tosi tosi kivoihin puhuihin. "Säkin tykkäät... olennoista?" Oliwierna varmisti joutuen vähän miettimään sitä sanaa. Ei takat ole eläimiä vaan TAIKAolentoja!