Huispaus treenien jälkeen

[Woohyun Nam]

(( Odottelen tänne siis Lucasta ))

Woohyun liukui laiskanpuoleisesti alas luudaltaan. Hän huokaisi syvään. Vaikka Woohyun olikin saapunut kouluun vasta vuoden vaihtuessa ja liittynyt huispaus joukkueeseen pian sen jälkeen, hänestä tuntui ettei ollut ikinä treenannut huispausta niin rankasti. Hän oli Irlannissa asuessaan ollut myöskin koulunsa huispausjoukkueessa. Kylläkään siellä huispauksen pelaaminen ei ollut niin aktiivista ja koulun huispausjoukkueessa oli ollut vain muutama oppilas. Monikaan oppilas siellä ei ollut oikein innostunut lentämisestä. Mutta huispaus oli ollut ainoa asia josta Woohyun oli koulussa silloin pitänyt.

Woohyun havahtui mietiskelystään kuullessaan muiden tekevän lähtöä kentältä. Poika nosti luutansa olalleen ja lähti muiden perässä kohti pukuhuoneita.

Woohyun saapui pian pukuhuoneille muiden joukkuelaisten kanssa. Hän avasi pukuhuoneen oven ja astui sisään. Poika istahti hetkeksi penkille. Hän oli ihan poikki. Woohyun toivoi ettei hänellä olisi kovin paljon läksyjä tehtävänä. Hän nousi penkiltä ja laittoi luutansa seinää vasten ja alkoi sen jälkeen vaihtamaan vaatteitaan.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

Lucas asteli muun joukkueen jäljessä kohti pukuhuoneita raahaten mukanaan Tulisalamaansa sekä laatikkoa, jossa pallot olivat. Otsalle poninhännästä karkailevat punaiset hiussuortuvat liimautuivat kiinni hiestä märkään ihoon, mutta se ei haitannut häntä. Treenit olivat menneet hänestä tällä kertaa loistavasti, mikä oli hyvä, sillä virallinen ottelukin lähestyi jälleen. Heillä oli hyvä kokoonpano ja hyvä strategia eikä hän nähnyt juuri mitään estettä Rohkelikon voitolle. Tietysti hän oli tavalliseen tapaansa huutanut muille joukkueen jäsenille ohjeita silloin tällöin melko tiukkaan sävyyn, mutta useimmat joukkueessa olivat varmasti jo tietoisia siitä, että se oli hänen tapansa eikä hän tarkoittanut mitään henkilökohtaista. Hänestä esimerkiksi Korpinkynnen joukkueen kapteenin nössöily joukkueensa ojentamisessa oli säälittävää. Kapteenin kuului sanoa, että tehdään näin eikä että voitaisiinko ehkä mahdollisesti jos vaan kaikille sopii ja Merlin suo niin tehdä silleen hiukan niin kuin näin. Jos joku sitten oli eri mieltä, niin toki sen sai sanoa. Yleensä kukaan ei ollut eri mieltä.

Lucas astui sisään pukuhuoneeseen viimeisenä ja kantoi puisen palloarkun sisään erään joukkueen jäsenen pitäessä ovea auki. Hän kiitti tätä ja laski arkun penkille kääntyen sitten muihin päin hymyillen.

”Loistavaa työtä tänään! Näin sitä voitetaan huispausmestaruus!” hän onnitteli joukkuetovereitaan. Yleensä hänellä oli treenien jälkeen yhtä jos toista korjattavaa useammallekin pelaajalle, mutta tänään hänelle ei ollut jäänyt hampaankoloon yhtään mitään. Niinpä hän väläytti vielä leveän hymyn ja lisäsi: ”Nähdään seuraavissa treeneissä.”

Lucas laski tulisalamansa nojaamaan seinää vasten ja riisui sitten sääri- ja käsivarsisuojansa ennen kuin kaivoi pukukaapista muistikirjansa istuutuen sitten penkille tekemään siihen joitakin merkintöjä harjoituksista ennen kuin unohtaisi ne. Välillä hän heilautti kättään jollekin nopealle, joka oli lähdössä jo takaisin koululle päin, ja kommentoi jotain kannustavaa näille. Päästyään listassaan joukkueen uusimman tulokkaan, Woohyunin, kohdalle hän nosti katseensa ja vilkuili hetken ympärilleen ennen kuin huomasi aasialaissyntyisen pojan.

”Hyvin pelattu tänään, Woohyun!” Lucas ilmoitti pojalle hymyillen, tyytyväisenä siihen, että joulun jälkeen joukkueeseen otettu lyöjä oli osoittautunut varsin hyväksi, ”pelasitko siellä edellisessä koulussasikin lyöjää?”

[Woohyun Nam]

((Anteeksi kesto ))

"Hyvin pelattu tänään, Woohyun!" ilmoitti tuttu ääni Woohyunin läheltä. Woohyun kääntyi ja näki joukkueen punahiuksisen kapteenin, Lucaksen. "Pelasitko siellä edellisessä koulussasikin lyöjää?" Lucas kysyi. "Jep," Woohyun vastasi. "Kun aloitin huispauksen pelaamisen edellisessä koulussani, aloitin heti lyöjänä".

Woohyun kaipasi edellisen koulun huispaus joukkuetta, mutta hän ei mistään hinnasta palaisi takaisin siihen kouluun. Poika oli iloinen saadessaan vaihtaa kouluaan ja hän viihtyi hyvin uudessa koulussaan. Woohyun nautti AM Tylypahkan ympäristöstä ja koulun henkilökunta, opettajat ja oppilaat olivat kaikki mukavia. Ja mikä tärkeintä, kukaan hänen perheestään ei ollut siellä hengittämässä hänen niskaansa ja seuraamassa hänen jokaista liikettä.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

((Huh, pääsinpäs vihdoin vastaamaan tähänkin. Anteeksi, että on kestänyt!))

Lucas nyökytteli päätään tyytyväisenä Woohyunin vahvistaessa tosiaan pelanneensa lyöjää edellisenkin koulunsa joukkueessa. Niin hän oli arvellutkin. Poika osasi hommansa ja pelasi vielä hyvin yhteen muun tiiminkin kanssa. Vaikka eihän hän huonoa pelaajaa tietenkään omaan joukkueeseensa olisi ottanutkaan. Vajaalla miehityksellä pelaaminenkin oli parempi vaihtoehto kuin ottaa joukkueeseen lyöjä, joka sohi ryhmyjä ihan minne sattuu.

"Sen kyllä huomaa", Lucas totesi ääneen nyökytellessään ja hymyili innostuneesti. Huispausmestaruus olisi tänä vuonna niin heidän. "Millainen joukkue teillä oli? Voititteko paljon?" hän vielä jatkoi kyselemistään, kun oli vielä kerran vauhtiin päässyt. Huispaus sentään oli hänen lempipuheenaiheitaan. Samalla hän teki viimeiset merkinnät muistikirjaansa, sulki sen ja heitti koululaukkuunsa jatkaen sitten huispausvarusteiden riisumista. Hän oli ajatellut seuraavan päivän huispaustuntia silmälläpitäen virittää pienen ansan O'Dwyerille, kun tämä oli ilmoittanut, että tunnit pidettäisiin tällä kertaa jälleen huispauskentällä. Eli todennäköisesti siihen liittyisi ainakin joku pieni briiffaus pukuhuoneissakin. Kurssi oli jo loppumaan päin, joten selvästi jokin pieni yllätys oli paikallaan.

Lucas nosti katseensa kengistään, joita oli juuri vaihtamassa, ja mittaili hiukan katseellaan Woohyunia. Mahtaisikohan tästä saada hetkeksi auttavan käsiparin ansan viritykseen...?

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine

[Woohyun Nam]

(( Anteeksi kesto! ))

"Joukkueessamme oli viisi pelaaja, joten pelasimme aina vajaalla miehityksellä, mutta joukkueemme oli muuten mielestäni tosi mahtava. Kaikki joukkueestamme osasi hommansa", Woohyun vastasi Lucasille. "Voitimme aika useasti, mutta tietenkin kohtasimme joskus koviakin tappioita", Woohyun jatkoi. Poika oli tosiaan kokenut edellisen joukkueensa kanssa kovia häviöitä. He olivat joskus saanet kuulla häviöstään vielä monta kuukautta. Woohyun hymähti hieman. Melkein kaikki hänen hyvät muistonsa edellisestä koulustaan liittyivät huispaukseen, mutta hänellä oli myöskin ei niin mukavia muistoja, jotka liittyivät huispaukseen edellisessä koulussaan.

Woohyun istahti penkille ja nosti koululaukkunsa syliinsä. Hän kaivoi laukusta hieman kärsineen näköisen vihon. Poika avasi vihon ja selasi pari sivua eteenpäin ja painoi päänsä sen jälkeen hieman lähemmäs vihkoa. Woohyun huokaisi helpotuksesta. Viimeinin hän oli saanut vapaan päivän läksyistä. Poika laittoi vihkon takaisin laukkuunsa. Sen jälkeen hän jatkoi vaatteidensa vaihtamista.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

Lucas kuunteli kiinnostuneena, kun Woohyun kertoi edellisestä joukkueestaan. Hänen ilmeensä muuttui hieman epäuskoiseksi pojan kertoessa, ettei heidän tiimissään ollut kuin viisi pelaaja. Häntä hämmensi, miten vajaalla miehityksellä edes voitettiin otteluita. Mahtoivatko koulun muut joukkueet olla vielä pienempiä? Hänestä esimerkiksi pelaajan loukkaantuminen kesken ottelun oli tarpeeksi paha. Vajaamiehityksellä pelaava joukkue oli yleensä tuomittu tappioon. Mutta vajaassa tiimissä pelaaminen tietysti osoitti erinomaista motivaatiota ja kiinnostusta huispausta kohtaan, mikä oli Lucaksen mielestä ensiarvoisen tärkeää. Hän nyökytteli Woohyunin sanoille.

”No, häviötkin kuuluvat pelaamiseen”, hän totesi, vaikka eräs viime kevään häviö painoikin hänen omaa mieltään vielä melko pahasti. Woohyunin kaivellessa koululaukkuaan ja tutkaillessaan jotakin vihkoa Lucas riisui loputkin huispauskamppeensa ja alkoi kiskoa villapaitaa pois yltään.

”Oletko koskaan tehnyt vesiansaa? Tiedäthän, oven yläpuolelle?” hän kysyi hetken päästä. Hän ei ollut aivan varma, oliko itse kallistumassa vesiansan puoleen – se oli melko klassinen, mutta samalla myös tylsä veto – vai ehkä enemmän johonkin sontapommiluokan ansaan. Olisi kuitenkin tietysti parasta aloittaa varovasti varmistamalla, olisiko Woohyunista edes apulaiseksi ansan virittämiseen. Olisi kurjaa kertoa tälle koko suunnitelma ja vasta sen jälkeen todeta, että tämä kantelisi siitä O’Dwyerille ennen kuin hän ehtisi edes virittää ensimmäistäkään sontapommia.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine