Tylypahka AM

//Odottelen Nagi Blackthornia tähän peliin mukaan :) //

Siitä oli aivan liian kauan, kun Frida oli viimeksi noussut luudan selkään. Tyttö kantoi mukanaan omaa Puhtolakaisu yhtätoista, johon hän oli käyttänyt kaikki säästönsä viime kesänä. Fri ei ollut sitä ennen omistanut omaa luutaa ollenkaan. Hän oli käyttänyt lennellessään koulun luutia, jotka eivät olleet kaikki mistään parhaasta päästä. Jotkut puolsivat aina vasempaan, kun yritti lentää suoraan, ja toiset alkoivat vapista niillä lennettäessä liian korkealle. Orpokodin taskurahoilla ei mitään luutaa ostettu, ei todellakaan. Frin orpokodista saadut säästöt eivät olisi riittäneet edes palaseen kilpaluudan kahvasta. Näin oli informoinut vanha mies, jolta Fri oli yrittänyt luutaa ostaa. Mies oli vielä räkättänyt ilkeästi tytön perään ja kehottanut hänen menevän töihin, että saisi rahaa edes siihen luudan kahvaan.

Se oli ollut hyvä neuvo. Frida oli työskennellyt koko kesän Viistokujan jäätelökioskilla saaden enemmän rahaa kuin hän oli koskaan kuvitellut omistavansa. Hän palasi seuraavan vuoden jälkeen koulusta taas samaan paikkaan töihin. Ja siinä hänen kädessään lepäsi tulos. Oli luutamyyjän naama venähtänyt, kun Frida oli palannut taskut täynnä kaljuunoita, joilla hän oli hankkinut ensimmäisen oman luutansa.

Mutta miksi Frida oli matkalla huispauskentälle koulupäivän jälkeen, johtui hyvästä ajatuksesta, joka oli pälkähtänyt päähän huonossa tilanteessa. Frida oli taas tehnyt tähtitiedon läksyt aika hutiloiden. Oikeastaan pelkästään veikaten, eikä professori ollut pitänyt siitä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Frin läksyt eivät saapuneet opettajalle niin kuin opettaja olisi ne halunnut; täydellisenä.

Nyt tähtitiedon professori, jonka nimen Frida oli autuaasti unohtanut, oli saanut tarpeekseen ja passittanut tytön jälki-istuntoon lauantaisin tekemään läksyjä, joita Fri oli laiminlyönyt, kunnes ne olisivat valmiina. Tyttö tiesi, että hänen tähtitiedon tajullaan läksyihin menisi koko vuosi ja mahdollisesti myös osa kesälomaa, mitä hän ei todellakaan halunnut. Frida oli taas nähnyt punaista opettajan määrätessä hänet jälki-istuntoon. Hän oli vain vähän kivahtanut professorille ja sitten marssinut ulos luokasta. Siinä hetkessä tytön päähän oli välähtänyt, että hän tarvitsisi kirjaimellisesti hermojen tuuletusta. Vaikkei Fridaa enää ärsyttänyt, hän oli silti halunnut tulla lentelemään ja lyömään hieman ryhmyä.

Ulkona oli hieman kylmä ja viileä viima puhalsi Frin sinisiin hiuksiin ja kauluksesta sisään. Tyttö veti nopeasti tuulitakkinsa vetoketjun kiinni ja valkoista villapipoaan syvemmälle päähänsä, ja jatkoi määrätietoisesti matkaansa kohti kenttää, joka avautui hänen edessään. Hän kävi hakemassa pallolaatikon valmiiksi kentän reunalle, vaikkei aikonutkaan vielä ottaa ryhmyjä esiin. Hänen teki mieli vain lennellä hetken pitkästä aikaa.

Frida asettui istumaan luudalle ja ponkaisi kunnolla vauhtia maasta. Hänen kasvoilleen muodostui todella leveä hymy hänen tuntiessaan luutansa nousevan vauhdikkaasti maasta. Tyttö pysyi hetken ilmassa paikallaan vain nauttien tuulesta ja tyhjästä tilasta hänen ja maanpinnan välissä. Sitten hän lähti liikkeelle lentäen vastatuuleen. Se oli haasteellista, mutta mahtavaa, sillä tuuli paiskautui suoraan päin ja sai hiukset lepattamaan taakse. Mutta siinä oli myös se haittapuoli, että Fridan pipo lennähti tuon päästä tuulen mukaan ja putosi kieppuen maahan. ”Ei ole todellista”, Fri manasi ääneen.

Tyttö laskeutui maahan hieman rajusti tullessaan nopeasti alas. Hän aloitti kentän haravoimisen katseellaan etsien valkoista läikkää, joka oli hänen piponsa. Huispauskentällä oli ohut kerros lunta, jonka takia pipo näkyi vielä huonommin. Se oli lennähtänyt tuulen mukana toiselle puolelle kenttää niin kauas, ettei Frida erottanut sitä laskeutumispaikaltaan. Hänen suustaan pääsi turhautuneisuuden täytteinen tuhahdus. Pipo oli ollut ensimmäistä kertaa tänään hänellä päässä. Joskus tytön taito hukata asioita otti häntä itseäänkin päähän.

((Jee! Nagi sai juuri täydellisen tilaisuuden liittyä Fridan seuraan. :D))

Nagi lensi kierroksen järven ympäri. Ilma oli kolea ja tuuli puhalsi ikävän voimakkaana, joten Nagi oli pukenut sinisen huispauskaapunsa alle villapaidan. Hän oli lainannut yhden koulun Nimbuksista, koska sillä oli parempi lentää kuin hänen omalla Komeetallaan. Oli harvinaista, että koululla oli niinkin hyvät lainaluudat. Nagi oli kuullut, että nykyinen huispauksen ja lennon sijainen oli lahjoittanut koululle kymmenkunta Nimbus 2000:ta, mikä oli Nagin mielestä sekä yllättävää että erikoista. Lennon ja huispauksen sijainen Ciarán O'Dwyer oli kyllä rikkaasta puhdasverisestä suvusta ja Nimbukset olivat enimmäkseen käytettyjä, mutta Nagin oli silti hieman vaikea uskoa, että opettaja itse sponsoroisi luutia koululle. Joko koulun omien luutien täytyi olla todella onnettomia tai sitten lennon ja huispauksen sijainen oli todella omistautunut lajille. Tai ehkä molempia.

Nagi sipaisi tummia hiuksiaan pois kasvoiltaan, sillä tuuli heitteli niitä vähän väliä ruskeiden silmien tielle. Hänen olisi ehkä sittenkin pitänyt tajuta ottaa pipo, sillä oli niin kylmää, että päätä paleli. Nagi kaarsi järveltä takaisin huispauskentälle. Hyvällä tuurilla huispauskentältä saattaisi löytyä harjoitusseuraa. Nagi pelasi etsijää, mikä oli melko hankala pelipaikka harjoitella. Lyöjät pystyivät lyömään ryhmyjä, jahtaajat heittelivät kaatoa keskenään ja pitäjä torjui maaliyrityksiä, mutta siepin etsiminen ja nappaaminen ei ollut ihan niin yksinkertaista. Nagi ei yleensä viitsinyt harjoitella yksin siepin etsimistä, koska sen löytämiseen kentältä saattoi mennä parhaimmillaan tunteja. Sen sijaan Nagi värväsi yleensä jonkun kavereistaan heittelemään hänelle huispauskentän pukuhuoneista löytyviä pingispalloja. Tänään kaikki olivat kuitenkin olleet kiireisiä, eikä Nagi ollut saanut harjoitusseuraa kentälle. Useimmat hänen kavereistaan eivät suhtautuneet edes samanlaisella antaumuksella huispaukseen. Nagi kuitenkin tiesi, että hänen olisi parempi harjoitella paljon, jotta pystyisi päihittämään kevään otteluissa muiden tupien etsijät – etenkin Rohkelikon Lucas Mac Fhioinnlaighin.

Huispauskentän katsomon yli lentäessään Nagi huomasi heti, että hänellä oli käynyt hyvä tuuri. Hän näki kentällä tytön, jolla oli siniset hiukset ja joka mitä ilmeisemmin etsi jotakin. Nagi vilkaisi ympärilleen kentällä. Etsijänä hänellä oli se etu, että ei kestänyt montaakaan sekuntia nähdä kentän vihreällä nurmella jotakin valkoista. Nagi käänsi ohjaukseltaan herkän Nimbuksen hetkessä kohti kentän nurmea, lensi valkean pisteen luo ja tunnisti sen pipoksi. Poika virnisti ja poimi pipon maasta. Nyt hänellä olisi hyvä veruke jutella tytölle ja pyytää tätä harjoitusseuraksi. Täydellistä.

Nagi lensi löytötavaroineen lähemmäs tyttöä. Kuuloetäisyydelle tullessaan hän heilutti pipoa kädessään ja hymyili leveästi.
"Tämä on varmaan sinun?" Nagi huikkasi. "Kivan väriset hiukset muuten! Tosi sääli antaa tätä pipoa takaisin, kun se peittää ne. Oletko varma, että haluat piposi takaisin?"

Fridan etsiessä pipoaan hänestä tuntui taas kuin joku olisi katsellut häntä, niin kuin aina hänen ollessaan yksin. Mutta tytön kaverit eivät olleet koskaan olleet kovin innostuneita huispauksesta. He olivat mieluummin jääneet oleskeluhuoneeseen pelaamaan räjähtävää näpäystä. Frida vilkaisi hermostuneena ympärilleen ja huomasi, ettei hän ollutkaan yksin. Katseen kohteeksi joutumisen tunne ei ollutkaan mikään pelkkä tunne. Fri huomasi pojan lentävän luudalla, ja hänen kasvoilleen levisi hymy. Jos tuosta saisi harjoitusseuraa, se olisi todella tervetullutta. Yksin harjoitteleminen oli tylsääkin tylsempää. Ja vaikkei poika pelaisikaan, Frida toivoi kovasti että hän jäisi edes juttelemaan.

Fri katseli, kuinka poika lensi luudallaan lähemmäs hymyillen ja heiluttaen tytön pipoa kädessään. ”Tämä on varmaan sinun?” poika huikkasi ja Frida nyökkäsi hymyillen vastaukseksi. ”Kivan väriset hiukset muuten! Tosi sääli antaa tätä pipoa takaisin, kun se peittää ne. Oletko varma, että haluat piposi takaisin?” poika sanoi. Frida virnisti kehuille. ”Kiitos, mutta joo. Vaikka se ei näköjään pysykään päässä, korvani paleltuvat ihan kohta”, Fri vastasi hymyillen ja ojensi kättään, että poika voisi ojentaa hänelle pipon. Lause oli vain puoliksi valetta. Ei hänellä mikään hengenhätä ollut, vaikka tuuli puhalsikin ilkeästi. Hän vain halusi pipon itselleen, ettei poika saisi päähänsä heittää hänen pipoaan järveen tai jotain vastaavaa. Poika kyllä vaikutti kivalta ja hyvältä tyypiltä, mutta ihmiset ovat välillä epäluotettavia. Toisaalta onneksi niitä epäluotettavia oli vähemmän. Ne vain sattuivat asumaan Fridan kanssa samassa orpokodissa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tytön pipo oli heitetty järveen.

Mutta tytön fiilis parani koko ajan. Yksin oleminen oli hänen mielestään tosi inhottavaa, ja nyt kun hän ei ollut saanut kavereistaan harjoitusseuraa, hänelle tuntematon tyyppi tulee luudanvarren selässä juttelemaan. ”Pelaatko huispausta?” Frida kysyi. Vaikka pojalla olikin luudanvarsi, se ei tarkoittanut sitä, että poika pelaisi. Aika monet vain pitivät lentämisestä, vaikka eivät siihen liitettävää lajia harrastaneet. ”Olen muuten Frida”, Frida esittäytyi hymyillen.

((Tuli vähän tönkstönks :c))

Sinitukkainen tyttö virnisti söpösti, kun Nagi vitsaili sillä, ettei ehkä palauttaisikaan pipoa. Nagi ei ollut aikeissakaan tehdä kiusaa pipon viemisellä, mutta hän oli päättänyt kokeilla, riittikö tytöllä huumorintajua. Ilmeisesti riitti. Luultavasti tyttö olisi hauskaa harjoitusseuraakin, jos Nagi saisi tämän suostuteltua kaverikseen. Nagi virnisti. Ainakin hän halusi yrittää, koska tarvitsi kipeästi uutta harjoituskaveria. Nagin ystävä Harold tuntui olevan kiireinen kaikkien kerhoaktiviteettiensa kanssa, eikä Nagi ollut onnistunut löytämään muuta seuraa huispausharjoituksiinsa. Ja jos kerran Nagi meinasi päihittää kaikkien muiden tupajoukkueiden etsijät kauden loppupeleissä, hän tarvitsi rutkasti harjoitusta.

"No joo, olisinpa ottanut itsekin pipon mukaan", Nagi totesi virnistäen itsekin ja viskasi pipon tarkalla heitolla takaisin tytölle. "Tämä tuuli on hyytävä."
Tyttö esittäytyi Fridaksi ja kysyi, pelasiko Nagi huispausta. Vaikutti siltä, ettei Nagi ollut vielä erottunut edukseen Korpinkynnen huispausjoukkueessa. Tai sitten tyttö ei vain seurannut muiden tupien joukkueita. Oli syy kumpi tahansa, niin suuri aukko tietämyksessä oli pikimmiten korjattava. Nagi halusi olla tunnettu, ihailtu ja ennen kaikkea suosittu.
"Olen Nagi", Nagi esittäytyi leveästi hymyillen, "ja pelaan Korpinkynnen tupajoukkueessa etsijänä."
Nagi oli alun perin liittynyt huispausjoukkueensa etsijäksi vain siksi, että sillä paikalla sai eniten hyvää huomiota sekä tytöitä että pojilta. Myöhemmin Nagi oli kuitenkin innostunut pelaamisesta, ja pelasi nykyään huispausta itse lajin vuoksi. Mikään ei ollut parempaa, kuin lentää kovaa ja napata kultainen sieppi ennen toisen joukkueen etsijää.

"Entä sinä?" Nagi kysyi ja mittaili Fridaa katseellaan. "Sinuakin taitaa kiinnostaa huispaus? Mitä paikkaa pelaat?"
Tyttö saattoi pelata mitä paikkaa tahansa, vaikka Nagi veikkasikin joko etsijää tai jahtaajaa. Ehkä ennemmin jahtaaja...? Toisaalta esimerkiksi Luihuisen joukkueen lyöjät olivat molemmat sentyyppisiä pelaajia, joista ei olisi ihan heti uskonut heidän pelaavan lyöjinä.

((Sori kun vastauksessa hieman kesti! Arjen kiireet alkaa vähän helpottaa, joten pääsen toivottavasti pelaamaan vähän tiheämmin. :> ))

”No joo, olisinpa ottanut itsekin pipon mukaan”, poika sanoi virnistäen ja viskasi pipon Fridalle, ”Tämä tuuli on hyytävä.” Tyttö otti pipon helposti kiinni ja virnisti takaisin. Ainakin pojan pisteet olivat Frin päässä nousseet huimasti. Hän oli ollut aivan varma, että hänen hieno valkoinen piponsa olisi ollut kohta järvessä. Mutta poika tosiaan vaikutti reilulta kaverilta. Frida asetteli pipon takaisin päähänsä. ”Joo”, tyttö vastasi pojan kommenttiin tuulesta, ”Kieltämättä.” Fridalla ei vielä ainakaan ollut ollenkaan kylmä, mutta hän ei ollut päässytkään vielä lentämään kunnolla. Hän uskoi tuulitakin käyvän jossain vaiheessa liian vilpoiseksi valinnaksi. Onneksi hän oli sentään tajunnut vetäistä hupparin takin alle. Pojalla taas oli päällään sininen kaapu. Frida oletti hänen olevan Korpinkynnessä, mutta ei ollut ihan varma. Olihan hänelläkin siniset hiukset.

”Olen Nagi”, poika esittäytyi hymyillen, ”Ja pelaan Korpinkynnen tupajoukkueessa etsijänä.” Frida nyökkäsi vain vastaukseksi ja hymyili takaisin. Tupa-arvaus oli ainakin mennyt oikein. Tyttö yritti muistella, oliko hän nähnyt Nagin pelaavan huispausottelussa. Mahdollisesti, mutta hän tuli siihen tulokseen, että oli aina katsellut enemmänkin vain lyöjien peliä. Sitä paitsi, Nagi oli varmaan siepin nappaushetkellä niin nopea, että Frida ei ollut edes erottanut poikaa, saati sitten painanut hänen kasvonpiirteitään mieleensä. Ainoa hetki, kun hän etsijää seurasi, oli aivan lopputilanne. Totta kai, pitihän sitä nyt päästä omin silmin todistamaan voittoa.

”Entä sinä?” Nagi kysyi. ”Sinuakin taitaa kiinnostaa huispaus. Mitä paikkaa pelaat?” ”Joo”, Frida virnisti, ”Pelaan lyöjänä, mutten ole tupajoukkueessa. Vielä.” Frida kohautti olkiaan. Hän olisi kyllä halunnut olla joukkueessa, mutta jostain syystä hänelle oli iskenyt osaamattomuuden tunne joka kerta uusia lyöjiä etsittäessä. Hän vain ei kokenut olevansa tarpeeksi taitava. Hän kyllä yleensä harjoitteli ahkerasti. Mutta ehkä seuraavana vuonna..?

”Haluatko harjoitella?” Frida kysyi hymyillen Nagilta. Hän ei vielä keksinyt, miten hän lyöjänä harjoittelisi etsijän kanssa. Varmaan hän voisi heitellä palloja tai jotain vastaavaa. Toisaalta hän voisi myös lyödä pallot liikkeelle mailallaan. Mutta vaikka Nagi haluaisi harjoitella ihan oikealla siepillä ihan itsekseen, Frida silti toivoi voivansa jäädä tämän kanssa kentälle.

((Ei se mitään, hyvin ymmärrettävää. (:
Missä voisin muuten ilmoittautua huispausjoukkueeseen?))

((Huispausjoukkueiden nykyiset kokoonpanot löytyvät täältä. :) Tällä hetkellä Rohkelikon joukkue on täynnä, mutta kannattaa ilmoittautua jonoon! Syksyllä varmaan vapautuu parikin paikkaa, kun osa hahmoista valmistuu ja ylläpito karsii pois epäaktiiviset jäsenet.))

Nagi yllättyi, kun tyttö kertoi olevansa lyöjä. Toisaalta hän oli jo tottunut epätyypillisiin paikkavalintoihin, kun melko monessa Tylypahka AM:in tupajoukkueessa pelasi tyttöjä lyöjinä. Aiemmin Nagi oli elänyt siinä uskossa, että lyöjän pelipaikka oli miesvaltainen, mutta tässä uudessa koulussa lähes kaikki lyöjänpaikat näyttivät täyttyvän naisilla. Nagi kohautti hiukan olkiaan ajatukselle. No, samalla logiikalla etsijätkin olisivat aina olleet alempiluokkalaisia, koska nuoremmat olivat pienikokoisempia. Pieni koko hyödytti etsijän paikalla siinä missä vahva ruumiinrakenne lyöjänä, mutta ruumiinrakennekaan ei sanellut kaikkea.

"Ehkä pääset joukkueeseen ensi syksyn koelennoissa", Nagi arveli. Kesken kauden joukkueeseen saattoi olla hankala päästä, vaikka Nagi ei tiennytkään vielä, missä tuvassa Frida oli. "Missä tuvassa muuten olet? Ainakin Rohkelikossa vapautuu yksi paikka syksyllä, kun toinen Madisonin sisaruksista valmistuu. Hän tosin pelaa jahtaajaa."
Nagi itse oli osallistunut koelentoihin syksyllä, ja oli onnekseen päässyt ensiyrittämällä etsijäksi. Korpinkynnen joukkueen edellinen etsijä oli valmistunut sopivasti edellisenä vuonna, ja Nagi oli päässyt melko helposti täyttämään tämän paikan.

Ennen kuin Nagi ehti kysyä Fridalta, olisiko tämä innokas harjoittelemaan yhdessä, Frida ehti kysyä ensin. Nagia harmitti hivenen, sillä hänen olisi ehdottomasti pitänyt päästä tekemään aloite. Se olisi ollut kohteliasta, mutta toisaalta Frida helpotti asiaa kysymällä itse.
"Joo, totta kai!" Nagi vastasi leveästi hymyillen. "Olinkin juuri aikeissa kysyä, haluaisitko harjoitella yhdessä. Minun harjoitusseurallani oli muuta tekemistä, ja on tylsää treenata yksin."
Nagi silmäili kenttää ja mietti, miten lyöjä ja etsijä voisivat harjoitella yhdessä. Hänen mielessään oli jo yksi yleisesti käytetty harjoittelumuoto lyöjille ja etsijälle, joten Nagi päätti ehdottaa sitä. Ei Nagi turhaan harjoitellut paljon Haroldin kanssa, joka oli lyöjä.

"Mitä jos tehdään niin, että päästetään vain yksi ryhmy irti. Sinä voit ottaa mailan ja yrittää lyödä ryhmyjä minua kohti, jotta voin harjoitella ryhmyjen väistämistä? Jos tehdään niin, saadaan molemmat treenata omia pelipaikkojamme."
Nagi oli harjoitellut samalla tavalla aiemminkin, koska etsijänä yksi hänen tärkeimmistä ominaisuuksistaan oli siepin etsimisen ohella se, että hän pystyi väistämään ryhmyt nopeasti. Etsijää kiusattiin ryhmyillä ylivoimaisesti eniten, koska siepistä sai niin paljon pisteitä. Lyöjille oli kullanarvoinen taito häiritä vastapuolen etsijää, kun taas etsijän piti osata pysyä pois ryhmyjen tieltä. Ja kieltämättä Nagin edellisistä väistöharjoituksista oli jo aivan liikaa aikaa.

(( Okei, kiitos. :) ))
”Ehkä pääset joukkueeseen ensi syksyn koelennoissa”, Nagi tuumi. ”Niin, ehkäpä”, Frida vastasi olkiaan kohauttaen. Saa nähdä, saisiko hän silloinkaan otettua itseään niskasta kiinni. No, saisi hän. Tänä vuonna into huispaamiseen oli ollut tavallistakin suurempi. Hän oli myös pelannut enemmän, ja oli nyt parempi kuin koskaan. ”Missä tuvassa muuten olet? Ainakin Rohkelikossa vapautuu yksi paikka syksyllä, kun toinen Madisonin sisaruksista valmistuu. Hän tosin pelaa jahtaajaa”, Nagi kertoi. ”Olen juurikin Rohkelikossa”, Frida vastasi hymyillen, ”Ja en ole kauheasti pelannut jahtaajan paikkaa. Annan sen mieluiten paremmalle.”

”Joo, totta kai!” Nagi vastasi leveästi hymyillen. Frida tunsi helpotuksen tunteen kulkevan lävitseen. Hän oli pelännyt, ettei hänen seuransa kelpaisikaan. ”Olinkin juuri aikeissa kysyä, haluaisitko harjoitella yhdessä. Minun harjoitusseurallani oli muuta tekemistä, ja on tylsää treenata yksin.” Frida virnisti ja vastasi: ”Sama juttu. Tai no, minun harjoitusseuraani ei kiinnosta huispaus. Treenaan yleensä ryhmyn ja mailan kanssa.”

”Mitä jos tehdään niin, että päästetään vain yksi ryhmy irti. Sinä voit ottaa mailan ja yrittää lyödä ryhmyjä minua kohti, jotta voin harjoitella ryhmyjen väistämistä? Jos tehdään niin, saadaan molemmat treenata omia pelipaikkojamme." Frida mietti hetken. Toisaalta idea kuulosti aivan järkeenkäyvältä, mutta mitä jos Nagi ei ehtisikään ryhmyn alta pois? Tyttö ei halunnut tuottaa kenellekään tuskaa, ei henkistä eikä fyysistä. Sairaalasiipi ei onneksi ollut kaukana. Mutta Fridaa silti hirvitti ajatus, että hän saattaisi satuttaa toista. Fri uskotteli itselleen, ettei saisi lyötyä ryhmyä niin lujaa, että Nagille kävisi pysyvästi pahasti. ”Okei…” Frida lopulta vastasi epäillen, ”Jos olet satakymmenen prosenttia varma, että väistät ryhmyt ajoissa. En haluaisi tehdä reissua sairaalasiipeen.” Hän uskoi kyllä, että Nagi osaisi väistää, olihan hän tupajoukkueessakin. Pelissä piti osata väistää ryhmyt. Eikä Nagilla nyt ollut sieppiäkään, joka olisi voinut viedä hänen huomionsa muualle.

Tyttö kertoi olevansa Rohkelikossa, minkä vuoksi Nagi mietti, voisiko tästä saada treenikaveria enää syksyllä. Hän ei ehkä kertoisi joukkueen huispauskuvioita Rohkelikon joukkueen jäsenille, koska Rohkelikko oli yksi heidän pahimmista vastuksistaan ellei pahin. Siis jos Frida syksyllä liittyisi Rohkelikon tupajoukkueeseen. Nagi kuitenkin pudisti hieman päätään ajatukselle treenikaverin menettäḿisestä ja jätti asian sikseen, koska ajatus oli ikävä ja muutenkin liian ennenaikainen.
"No, toivotaan että syksyllä vapautuu yksi lyöjän paikkakin", Nagi sanoi, kun Frida arveli antavansa jahtaajan paikan mieluummin jollekulle osaavalle. "Ja jos treenaat nyt kevään jahtaajaa, sinusta voi tulla se parempi jahtaaja, joka saa paikan!"

Kun Nagi ehdotti väistöharjoituksia, hän huomasi Fridan ilmeen muuttuvan epäileväksi. Tyttö selvästi epäili, ehtisikö Nagi väistää ryhmyä ja totesikin, ettei haluaisi tämän joutuvan sairaalasiipeen.
Nagi nauroi.
"Kiitos huolenpidosta, mutta luulen pärjääväni yhden ryhmyn kanssa, varsinkin kun minun ei tarvitse etsiä sieppiä", poika totesi ja virnisti itsevarmasti. "Ei hätää, väistän kyllä ryhmyt, jos et hämmennä minua muuten! Ja osaan kyllä väistää sittenkin, tai ainakin minun etsijänä pitää osata väistää kaikki ryhmyt aina. Mutta älä flirttaile hirveän paljon, niin pysyn luudallani. Vaikka olisi tietysti kivaa, jos päätyisin sairaalasiipeen ja joutuisit käymään moikkaamassa minua siellä!"

Nagi virnisti. Piti varmaan lopettaa, ennen kuin vitsit karkaisivat täysin käsistä. Nagi arveli, että oli varmaan ihan hyvä aloittaa harjoittelu.
"Pitäisikö meidän muuten päästää ryhmy irti? Onko sinulla välinelaatikko mukana?"
Nagi tähyili kentällä ympärilleen ja oli huomaavinaan kentän laidalla pallolaatikkoa muistuttavan boksin. Oli hyvä, että Fridalla taisi olla se mukana, koska Nagi ei olisi viitsinyt lähteä hakemaan laatikkoa koululta.

((Anteeksi viivästys!))

"No, toivotaan että syksyllä vapautuu yksi lyöjän paikkakin", Nagi sanoi, "Ja jos treenaat nyt kevään jahtaajaa, sinusta voi tulla se parempi jahtaaja, joka saa paikan!" Frida vain kohautti olkiaan ja sanoi: ”Ei minusta taida jahtaajaa tulla. Vaikka mistäs sitä tietää, mutta lyön mieluummin ryhmyä.”

"Kiitos huolenpidosta, mutta luulen pärjääväni yhden ryhmyn kanssa, varsinkin kun minun ei tarvitse etsiä sieppiä", poika totesi virnistäen. Sitähän Fridakin oli tuumannut. Ylihuolehtivuus tuppasi vain olemaan yksi tytön ominaisuuksista. "Ei hätää, väistän kyllä ryhmyt, jos et hämmennä minua muuten! Ja osaan kyllä väistää sittenkin, tai ainakin minun etsijänä pitää osata väistää kaikki ryhmyt aina. Mutta älä flirttaile hirveän paljon, niin pysyn luudallani. Vaikka olisi tietysti kivaa, jos päätyisin sairaalasiipeen ja joutuisit käymään moikkaamassa minua siellä!" Nagi jatkoi. Fri pudisti nauraen päätään. Kukaan ei koskaan ollut sanonut tytölle noin. ”Ei huolta”, tyttö nauroi pyöräyttäen silmiään, ”Minusta ei saa niin hyvää flirttailijaa, ei sitten millään.”

"Pitäisikö meidän muuten päästää ryhmy irti? Onko sinulla välinelaatikko mukana?" Nagi kysyi tähyillen ympärilleen. ”Joo, päästetään vaan”, Frida myöntyi raapien niskaansa. ”Se on tuolla”, tyttö vahvisti nyökäten suuntaan, jonne Naginkin katse näköjään suuntautui. Hän oli ajatellut ensiksi harjoittelevansa yksin lyöden ryhmyä, joka automaattisesti aina palaisi hänen luokseen, kun muita pelaajia ei ollut. Frida nousi luudan selkään ja lensi laatikon luokse, totta kai, olisihan kävely ollut hitaampaa ja epäkätevämpää. Hän polvistui kyljellään makaavan laatikon eteen ja avasi sen. Ryhmyt pomppivat kiinnikkeissään ja olivat valmiina murskaamaan leukoja ja tiputtamaan pelaajia luudilta.

Fri nappasi puisen mailan sen paikalta ja nousi taas luudalle valmiiksi. ”Oletko valmis?” hän kysyi Nagilta näpräten ryhmyn kiinnikettä auki. Sitten hän avasi sen ja väisti, kun pallo syöksähti kuin ammuttuna ylös. Frida ponkaisi ehkä kahdentoista jalan korkeudelle ilmaan itsekin ja piti mailan valmiina ensimmäiseen lyöntiin. Pian pallo hyökkäsikin taas, ja tyttö löi sen voimakkaalla, mutta tarkalla lyönnillä kohti Nagia.

"Voit aina treenata", Nagi vastasi, kun Frida arveli, ettei osaisi flirttailla. "Tai.... älä treenaa vielä! Haluan sittenkin pysyä luudallani. Voit harjoitella vasta sitten, kun ryhmy on turvallisesti takaisin laatikossa."
Nagi virnisti ja paransi asentoaan luudalla. Hän oli jo melkein lähdössä välinelaatikolle, kun Frida vahvisti laatikon olevan kentän laidalla. Nagilla oli tarkat silmät, sillä muuten hänestä ei olisi ikimaailmassa tullut Korpinkynnen tupajoukkueen etsijää. Hän oli nähnyt välinelaatikon kentän laidalla jo heti kysyessään siitä. Mutta oli tietenkin kohteliaampaa kysyä kuin lentää suoraan availemaan muiden tuomia laatikoita. Ja ainakin laatikko pysyi paikallaan kysymisen ajan - toisin kuin sieppi, joka vaihtoi sijaintia jo ennen kuin hän ehti edes sanoa sen olinpaikkaa ääneen.

Nagi lensi Fridan vanavedessä laatikolle, muttei laskeutunut luudaltaan saapuessaan sinne. Kun Frida kysyi, oliko Nagi valmis, Nagi nyökkäsi itsevarmasti. Hän ei erityisemmin pitänyt ryhmyistä pelissä, mutta etsijälle oli olennaista pystyä väistämään ne. Toivottavasti Frida tähtäisi tarkasti, jotta hän saisi harjoitella väistämistä tosissaan.
Nagi oli säästynyt suuremmilta kolareilta ryhmyjen kanssa siksi, että hänellä oli käsittämättömän hyvä onni pelissä. Silloinkin, kun Nagi ei ollut ottelussa huomannut väistää ryhmyä, hän oli onnekkaasti tiputtanut korkeutta tai kumartunut juuri oikealla hetkellä. Vaikka Nagi tiesi olevansa onnettaren suosikki kentällä, hänen pitäisi silti opetella väistämään ilmassa lentävät rautakuulat. Joskus onnetar saattaisi räpäyttää silmiään väärällä hetkellä.

Fridan irrottaessa ryhmyn kiinnikkeitä Nagi käänsi luutansa nousuun. Hän piti koko ajan silmänsä ryhmyssä, joka otti ensimmäiseksi maalikseen Fridan, joka oli lähellä. Tyttö heilautti mailaansa ja iski ryhmyn tarkasti kohti Nagia. Nagi olisi ollut yllättänyt lyönnin tarkkuudesta, jos olisi ehtinyt, sillä ryhmy tuli suoraan kohti. Vaistonvaraisesti hän otti tiukan käännöksen vasempaan ja tiputti korkeutta pysyäkseen pois ryhmyn lentoradalta. Sitten hän syöksyi lentoon kohti Fridaa, koska muutoin ryhmy olisi lentänyt uudestaan Nagia päin. Ryhmy lensi aina lähintä pelaajaa kohti, joten Nagin piti harhauttaa sitä lentämällä kauemmas kuin Frida.
"Kiva lyönti!" Nagi huikkasi tytölle viilettäessään tämän ohi. "Jos olet noin hyvä ryhmyjen iskemisessä, voisit olla aika hyvä muissakin iskuyrityksissä!"