Tylypahka AM

Nagi makasi Korpinkynnen oleskeluhuoneen lattialla. Matolla hänen edessään oli taikalienten kirja, tyhjä pergamentti ja pullollinen mustetta. Poika pyöritteli kotkansulkakynäänsä sormissaan ja epäröi kastaa sitä musteeseen. Mitä hän kirjoittaisi asiasta, josta ei ymmärtänyt tuon taivaallista?

Ohi kulki pari tokaluokkalaista tyttöä, jotka supattivat jotain sohvista. Arvatenkin he kikattivat Nagin paikkavalinnalle, koska oleskeluhuoneessa olisi ollut syvänsinisiä sohvia, nojatuoleja ja vapaana olevia pöytiä - lähes kaikki tyhjillään. Silti Nagi oli valinnut lattian. Syy oli yksinkertainen: hän oli istunut tunneilla jo ihan riittävästi pöytien ääressä. Oli ihanaa saada selkä suoraksi, ja matto takan edessä oli niin pehmeä, että se veti melkein vertoja sohvalle.

Nagi käänsi katseensa nuorempiin tupatovereihinsa, jotka olivat pysähtyneet puhumaan vaimealla äänellä, ja väläytti heille hymyn. Tytöt vaikenivat heti, toinen jopa punastuikin, ja sitten kaksikko katosi tyttöjen makuusalikäytävään. Nagi kuuli supatuksen jatkuvan käytävässä, ennen kuin ovi sulkeutui. Poika virnisti ja käänsi katseensa takaisin tyhjään pergamenttiinsa.

Häiriön vuoksi keskittyminen oli tosin päässyt herpaantumaan, ja Nagi juotui hakemaan uudestaan kirjasta kohdan, jota oli ollut lukemassa.
"Miksi tämä on niin vaikeaa?" poika mutisi hiuksiaan haroen. Hän selasi taikaliemien kirjaa pari aukeamaa taaksepäin. Nämä olivat asioita, jotka hän varmasti opiskellut jo edellisenä vuonna edellisessä koulussaan, mutta.... Nagi ei muistanut kirjasta juuri mitään. Paitsi sen, että hänellä oli ollut taikaliemikirja mukana parantolassa, jossa hänen äitinsä oli ollut vuosi sitten joulukuussa. Kirja oli ollut kukkamaljakon alla äidin yöpöydällä, eikä Nagi ollut avannut sitä kertaakaan.

Nagi huokaisi ja laski päänsä lattialle. Lattianrajasta Korpinkynnen tupa näytti mielenkiintoisemmalta kuin ennen. Tai ainakin se oli sillä hetkellä tuhat kertaa mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin taikaliemikirja, mihin ei vaadittu paljon.

((Haroldia odottelen tähän peliin. :) Muutkin korpparit saavat toki liittyä halutessaan.))

Takkutukka otti tyttöystävältään lainassa olevasta värikkäästä laukusta hieman paremman otteen ennen kuin asteli nuorempien korpinkynsien perässä oleskeluhuoneeseen. Ensisilmäyksellä paikka vaikutti aika tyhjältä, mikä oli aika surkeaa kun Harold sentään oli sinne tullut seuran toivossa. Sohvilla oli myös vielä hyvin tilaa ja ne olivat sentään yksiä suosituimpia paikkoja, joten Harold nakkasikin hieman etäämmältä laukun takan lähettyvillä olevalle sohvalle.

Nuorempien korpinkynsien joukon hajaannuttua takkutukka pääsi vihdoin vapaasti kävelemään kohti sohvia, mutta huomasikin yllätyksekseen jonkun makaavan matolla takan edessä. Tunnistettuaan kyseisen makoilijan yhdeksi kaverikseen, Nagiksi, Harold jatkoi matkaansa hieman huvittuneena sohvaa kohti pysähtyen kuitenkin kaverinsa kohdalle.

Hetken mielijohteen vuoksi takkutukka jäi seisomaan makuusalitoverin vierelle pidellen vasenta jalkaa ilmassa. Hyvästä tasapainosta oli apua, sillä Harold ei todellakaan aikonut astua oikeasti kaverinsa yläkropan päälle vaikka pitelikin jalkaansa ilmassa sen yllä. Leveästi virnistäen takkutukka jätti kuitenkin sen suuremmat pelleillyt jollekin toiselle kerralle loikaten lopulta Nagin yli. Harold tarkisti nopeasti, että laukku oli varmasti vielä sohvalla ennen kuin kyykistyi kaverinsa vierelle matolle.

”Mitä teet?” Harold kysyi sen jälkeen kun oli kunnolla tervehtinyt tätä. Takkutukka kyllä kirjan huomattuaan vilkaisi sitä sen verran, että ymmärsi minkälaisesta kirjasta oli kyse. ”Aaah liemiä”, hän totesi hieman irvistäen, sillä taikaliemet ja –juomat eivät vain lukeutuneet Haroldin lempiaineisiin, mikä ei varmaan tullut enää kenellekään suurena yllätyksenä.

Nagi kuuli askeleet jo ennen kuin Harold käveli hänen luokseen, muttei jaksanut kääntää katsettaan ja antaa huomionsa herpaantua toistamiseen. Kun askeleet johtivat suoraan hänen viereensä, Nagi luovutti liemien esseensä kanssa ja kääntyi katsomaan tulijaa.

Tulijaa, joka piti jalkaansa ilmassa kuin aikeenaan astua Nagin selän päälle. Harold. Nagi virnisti.
"Moi", poika totesi ja laski musteeseen kastamattoman sulkakynänsä matolle. Harold oli Korpinkynnen joukkueen lyöjä ja yksi uuden koulun oppilaista, joiden kanssa Nagi oli ollut enemmän tekemisissä. Harold oli hyvä tyyppi, ja hän tuli täydelliseen aikaan.

Harold kysyi, mitä Nagi teki. Ennen kuin Nagi ehti vastata, Harold oli päätellyt vastauksen lattialle avatusta kirjasta. Ja mikäli Nagi päätteli oikein kaverinsa äänensävystä, Haroldkaan ei pahemmin välittänyt taikalienten opiskelusta. Oli ehkä turha pyytää apua liemiesseeseen. Eikä Nagia pahemmin huvittanutkaan tehdä sitä.
"Joo, yritin tehdä professori Cainen määräämää esseetä", Nagi täydensi, "mutta kuten huomaat, ei oikein inspaa. En tajua tästä hölkäsen pöläystä."

Nagi rullasi pergamentin ja sulki mustepullonsa. Esseen tekeminen saisi tältä päivältä riittää. Ei sillä, että Nagi olisi ehtinyt edes aloittaa. Poika irvisti ja kierähti matolla selälleen.
"Haluan huispaamaan. Olen ihan täynnä tätä esseiden väsäämistä, luokissa kyhjöttämistä ja joulutanssiaisista supattamista. Milloin meillä on seuraavat treenit?"

”Ai, hänen antamat esseet ovat kyllä yleensä aika.. ikäviä”, Harold kommentoi kaverillensa totuudenmukaisesti. Hän ei itse oikein osannut tehdä kauhean hyviä esseitä etenkin, kun oli havainnut että fletkumatojen ainainen mainitseminen esseissä oli varmaan häiritsevää professorin mielestä. Niistä sentään saisi hyvinkin kirjoitettuja esseitä, mutta ne kuuluivat varmaan jo kielettyjen aiheiden listoille, niin takkutukka joutui keksimään toisen tavan miten saisi esseihinsä lisää pituutta.

”Fletkumatoja ei ainakaan kannata mainita ellet halua joutua hänen silmätikukseen”, Harold antoi Nagille omasta mielestään aika tarpeellisen vinkin virnistellen. Hänelle se olisi joskus ollut kullanarvoinen vinkki, mutta mennyt oli mennyttä. Harold laskeutui polvillensa matolle kuunnellen miten kaveri purki ajatuksiaan ja nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.

”Niiden tanssiaisten merkitystä ainakin liioitellaan ihan liikaa. Mutta seuraavat treenit.. Olivatko ne nyt lauantaina? Joo lauantaina kai”, Harold muisteli parhaansa mukaan antaen käden käydä läpi avointa hiuspehkoansa. Oikeastaan Nagin pitäisi itsekin pistää muistiin milloin harjoiteltaisiin, sillä Harold ei viime kerralla ehtinyt kauheasti keskittyä seuraavien harjoitusten aikatauluihin. Takkutukka kun oli vielä joutunut keskustelemaan sen Mac Fhionnlaighiin liittyvän jupakan takia kapteenin kanssa, että kaikki oli sovittu ja niin päin pois.

”Mutta jos ne olisivat jo olleet, emme varmaan oltaisi enää täällä”, hän vielä jatkoi virnistellen, sillä joillekin tuntui täsmällisyyden olevan niin tavoiteltavana ominaisuus kun kuuluttiin sentään korpinkynsien huispausjoukkueeseen ja kaikkea. Haroldista se oli hieman liioiteltua, sillä ainakin hänellähän ja Nagilla oli läksyjen tekemisen ja harjoitusten ohella muutakin elämää ja niin varmaan Toddillakin. Ei sitä huispausta sentään pitänyt niin tosissaan ottaa, vaikka tavoitteet olivatkin ihan kiitettävän korkealla.

"Fletkumatoja?" Nagi toisti kysyvästi. Hän ei ollut aikeissakaan mainita fletkumatoja esseessään, jos ne eivät olleet käsiteltävän liemen ainesosaluettelossa. Tuskin fletkumadoista mitään kovin kiinnostavaa esseetä saisikaan, mutta Nagi ei sanonut sitä ääneen. Hän huomasi, että Harold virnisteli, joten ehkä kyseessä oli jokin professori Cainesta kerrottu vitsi.
"Onko professori Cainella jokin erityinen syy pitää tai olla pitämättä fletkumadoista?" Nagi kysyi uteliaana. Harold oli ollut koulussa kauemmin, ja tiesi varmasti jo professorien luonteista enemmän.

Puhe vaihtui huispaukseen, ja Harold kertoi seuraavien harjoitusten olevan lauantaina.
"Ai joo, muistankin nyt että oli ehkä puhetta lauantaitreeneistä. Siihen on vielä monta päivää." Nagi ojensi kätensä suoraksi kattoa kohti ja kuvitteli kiertävänsä sormensa kultaisen siepin ympärille. Hän halusi päästä harjoittelemaan, koska kuuleman mukaan Rohkelikon etsijä oli hyvä. Kun Nagi oli kysellyt joukkueeltaan edellisen vuoden otteluista, hän oli kuullut, että Rohkelikko oli ollut lähellä voittaa huispausmestaruuden. Mestaruuden oli voittanut Luihuinen, mutta Luihuisen joukkueessa oli kuulemma vain kutakuinkin mukiinmenevä etsijä.
Luihuisenkaan etsijää ei tietenkään kuulunut vähätellä, mutta Nagi oli jo mielessään päättänyt kilpailla Fhionnlaighin kanssa. Hänen paras motivointikeinonsa oli valita vastustaja ja pyrkiä päihittämään tämä, niin karulta kuin se kuulostikin. Kilpakumppaneista oli hyötyä, koska harjoittelun tulokset näki helposti, kun vertasi muihin.
Tällä hetkellä Nagi tarvitsi kipeästi kilpakumppanin myös liemien valmistukseen, sillä taikaliemet eivät motivoineet häntä lainkaan.

"Mm", Nagi vastasi Haroldille, kun tämä jatkoi vielä puhumista harjoituksista. Hän virnisti itsekin. Korpinkynnen huispausjoukkue ei ollut erityisen tunnettu myöhästelystä tai treenien unohtamisesta. Nagi laski kätensä matolle ja kääntyi vähän Haroldiin päin.
"Sinähän tunnet sen Rohkelikon etsijän, Mac Fhionnlaighin, eikö niin? Onko hän taitava pelaaja?"

((Nagi on autuaan tietämätön Haroldin ja Lucaksen väleistä. :D))

Harold kurtisti hieman kulmiansa, mutta nyökkäsi sillä hän tosiaankin tunsi Mac Fhionnlaighin. Rohkelikko tosin vain näytti käyttäytyvän nykyisin niin kuin ei tuntisi häntä, muttei Harold antanut sille kovinkaan suurta painoarvoa. Hän voisi hyvinkin olla ilman tuon seuraa, sillä eiväthän he enää kavereitakaan olleet.

”Taitava?” Harold takkutukka toisti miettien hetken ajan. ”En häntä taitavaksi kutsuisi, mutta hän on kyllä aika hyvä”, takkutukka vastasi vilkaisten hieman takan suuntaan. Oikeastaan rohkelikko taisi olla yksi koulun parhaista etsijöistä tällä hetkellä, mutta mitä sitä alleviivaamaan kun Nagi sen varmaan jo tiesi.

”Kapteeniksi hän kyllä provosoituu aika helposti eikä ole kovin hyvä häviäjä”, Harold vielä lisäsi katsahtaen takaisin kaveriinsa. Harold ei kyllä voinut mitenkään kuvitella miten rohkelikkojen huispausharjoitukset sujuisivat etenkin kun Mac Fhionnlaigh tuntui loukkaavan ihmisiä käden käänteessä. Korpinkynsien harjoitukset sujuivat varmaan sata kertaa paremmin tai ainakin kapteeni oli ihan järkevä eikä käyttäytynyt yhtä lapsellisesti. Kuitenkin rohkelikkoja vastaan olisi ihan kiva pelata eikä yksin sen takia, että saattaisi olla hauskaa tähdätä Mac Fhionnlaighia ryhmyillä.

"Mmmh", Nagi vastasi. Hän piti Haroldin mielipidettä luotettavana, koska uskoi, että Harold tiesi muiden joukkueiden pelaajat paremmin kuin hän. Fhionnlaigh oli siis hyvä etsijä, muttei tähtitieteellsen taitava. Mutta jos kerran Fhionnlaigh oli huono häviäjä, tällä olisi varmasti jotain yritystäkin kauden peleissä. Nagi virnisti. Hän kaipasikin haastetta tuleviin peleihin.

"Meillä on onneksi hyvä kapteeni", Nagi totesi, kun Harold moitti Fhionnlaighin luonnetta kapteenina. Korpinkynsien nykyinen kapteeni oli reilu ja pitkäpinnainen, eikä joukkueella ollut juurikaan valittamista kapteenistaan.
"Mitä luulet, kuka on ensi vuonna ehdolla seuraavaksi kapteeniksi?" Nagi kysyi ja kääntyi jälleen Haroldia kohti, ainakin niin paljon, mitä matolla lojuessaan pystyi ja jaksoi kääntää päätään.

Nagi ei itse pahemmin uskonut omiin mahdollisuuksiinsa päästä kapteeniksi joukkueen uusimpana pelaajana, mutta hän oli seurannut joukkuetta mielenkiinnolla koko syksyn. Korpinkynnen kapteeni Damien oli pidetty kapteeni, mutta hän oli seitsemännellä luokalla ja valmistuisi keväällä. Uudeksi kapteeniksi oli muutama tasavahva ehdokas, mutta ei ainakaan Nagin mielestä ketään ylitse muiden.

"Sinusta voisi tulla aika hyvä kapteeni", Nagi heitti Haroldille vähän ajan päästä ja hymyili vähän.
Haroldista pidettiin, koska hän oli huumorintajuinen, ja Nagi piti poikaa reiluna. Luonteeltaan Harold ei ehkä ollut johtajatyyppiä, mutta kapteenilta ei aina edes vaadittukaan pomottamista, jos joukkuehenki oli hyvä. Ja Korpinkynnen joukkuehenki oli loistava - ainakin jos verrattiin Luihuisen joukkueeseen, joka tuntui jatkuvasti nahistelevan jostain. Tai no, ainakin Nagi oli nähnyt Luihuisen kapteenin nahistelevan useasti lyöjäparinsa kanssa.

”Enpä tiedä”, Harold kohautti hieman olkiansa, sillä hän oli jotenkin työntänyt pois mielestään sen ajatuksen että Damienkin valmistuisi ensi vuonna. Niin moni hyvä tyyppi valmistuisi keväällä, mutta onneksi kouluun jäisi vielä hyvin muita kavereita. Ei Harold kylläkään korpinkynnen kapteenia aivan kaverikseen laskenut, mutta kuitenkin.
”En ole juurikaan miettinyt sitä”, takkutukka selvensi vilkaisten uudestaan takan suuntaan hieman pohtien keitä hyviä mahdollisia kapteeniehdokkaita joukkueessa oli.

Nagi keskeytti Haroldin ajatuksenkulun hetken päästä sanomalla, että Haroldista voisi tulla aika hyvä kapteeni. Harold naurahti hieman ennen kuin vilkaisi joukkuetoveriansa yrittäen päätellä oliko tämä tosissaan vai oliko edellinen kommentti vain vitsi.
”Niin, minusta voisi tulla”, Harold härnäsi kaveriansa yrittäen myös taputtaa tämän päätä, sillä toinen vielä makoili kätevästi matolla hänen vieressään.

”Ei vaan... Kapteenius ja minä ei ihan sovita yhteen kuten ei valvojaoppiluuskaan. Muutenkin olisi varmaan hyvä, jos kapteeni ottaisi ottelut hieman enemmän tosissaan kuin minä”, takkutukka tähdensi vielä leveästi virnistäen. Hän oli jotenkin luullut että kaikki tietäisivät, ettei hänestä olisi tuollaisiin paljon vastuuta tarvittaviin tehtäviin ja sen ettei hän ottanut huispausottelut niin tosissaan. Niissä siis ei ollut kyse elämästä ja kuolemasta.

Mac Fhionnlaighin verrattuna miltei kuka tahansa voisi kyllä olla hyvä kapteeni, mutta ehkei rohkelikoilla ollut hänen nimeämishetkellään yhtään parempaa ehdokasta tarjolla tai sitten he olivat kieltäytyneet kapteeniudesta. Damienin vertaista kapteenia korpinkynnet eivät varmaan ihan helposti saisi, vaikka miltei kaikki huispausjoukkueessa olevat voisivat hyvinkin olla kapteeneita.
”Se on kyllä itsestään selvää, että saadaan hyvä kapteeni myös ensi vuodeksi kun se kerran joukkueen sisältä valitaan”, Harold myönsi.

Nagi virnisti Haroldille, kun tämä taputti hänen päätään. Vaikutti siltä, ettei Harold ollut edes harkinnut kapteeniutta, kuten ei varmaan moni muukaan heidän joukkueessaan. Nagin mielestä se oli harmi, sillä hän oli ollut ihan tosissaan sanoessaan, että Harold voisi olla hyvä kapteeni. Ei ehkä matalan kilpailuhenkensä puolesta paras valinta, mutta rentoutensa puolesta Harold olisi hyvä kapteeni.

"Totta, kapteenilla pitäisi olla tosi kova voitontahto. Mutta en halua mitään tosikkoakaan kapteenia", Nagi vastasi. "Treeneistä katoaa kaikki hauskuus, jos kapteeni ajattelee vain voittoa. Damien on hyvä, hän osaa olla samalla tosissaan että rento kapteeni. Luulen, että sen takia kukaan ei haluakaan kapteeniksi, kun hänen huispaussaappaansa ovat vähän liian isot täytettäviksi."

Kun Harold totesi, että tuleva kapteeni olisi hyvä kapteeni joka tapauksessa, Nagi nousi viimein istumaan. Hän risti jalkansa ja näytti hetken pohtivalta. Sitten Nagi katsoi ruskeat silmät tuikkien Haroldiin.
"Ehkä Korpinkynnen joukkue voisi olla ensimmäinen joukkue, joka käyttää demokratiaa", Nagi totesi leikkisästi. "Eihän joukkueessa oikeasti varmaan tarvittaisi kapteenia, jos yhdessä päätettäisiin taktiikasta ja otettaisiin vastuuta harjoituksista."
Nagi ei itsekään tiennyt, oliko ehdotuksensa kanssa tosissaan, mutta joukkuedemokratia voisi oikeastikin toimia. Toki kaikissa demokratioissa oli aina huonot puolensa, mutta Korpinkynnen joukkueessa yhdessä päättäminen saattaisi oikeasti jopa olla hyvä ajatus.

"Mutta huispausjutut sikseen", Nagi totesi hetken päästä, koska arveli aiheen vaihtamisen olevan paikallaan, "miten sinulla menee?"

Harold nyökytteli Nagin sanoille siitä, ettei tosikkokapteeni olisi kauhean hyvä valinta. Se oli totta, sillä sitten huispausharjoituksetkin olisivat varmaan aivan erilaiset kuin nyt. Harold kyllä uskoi, ettei hän ehkä ihan kovin hyvin tosikkomaisen kapteenin kanssa tulisi toimeen tai ainakaan pitäisi olla hieman varuillaan tekemisiensä ja sanojensa kanssa. Se että jättäisikö Damien valmistumisellaan niin suuren aukon täytettäväksi kuin Nagi uskoi, oli Haroldin mielestä ehkä hieman liioiteltua. Takkutukka ei kuitenkaan kyseenalaistanut ääneen sitä vaan siirsi hieman jalkojansa jotta saisi mukavamman asennon.

Harold virnisti hieman Nagin ehdotukselle, mutta siinä tosiaankin oli jonkin verran järkeä ja se kuulosti aika hyvältä. Jos he eivät saisi valittua ensi vuodeksi kapteenia, oli Harold ainakin valmis kannattamaan tuota demokratia -ehdotusta.
”Mielenkiintoinen idea, mutta sitten varmaan pitää miettiä miten kapteenien erikoistehtävät hoidetaan jos ei ole nimettyä kapteenia. Ehkä ne jaettaisiin sitten kaikille halukkaille tasan”, Harold yritti soveltaa ideaa eteenpäin. Se oli oikeasti yllättävän hyvä idea ja oli ihme, ettei sitä oltu jo aiemmin kokeiltu tai ainakaan Haroldilla ei ollut tietoa sellaisesta.

”Ihan hyvin”, hän vastasi Nagin kysymykseen, sillä oikeasti hänellä meni tosi hyvin. V.I.P. –kokeet eivät vielä stressanneet, ihmissuhteet olivat taas ihan kunnossa ja elämä hymyili. Annetut koulutehtävät hän oli myös jo suurimmaksi osaksi jotenkin hoitanut pois alta.
”Entä sinulla liemiesseetä lukuun ottamatta?” Harold kysyi kaverilta hieman hymyillen muistettuaan tämän kesken olevan esseen, jossa ei voinut valitettavasti kauheasti auttaa. Ei ehkä ollut kovin hyvä asia muistuttaa siitä esseestä, sillä Nagi olisi varmaan saanut sen jo hyvälle mallille, jollei Harold olisi tullut keskeyttämään tätä, mutta Harold oli kaivannut seuraa ja Nagi juuri oli hyvää seuraa.