Tylypahka AM

[Shaun Matthews tänne~]

Ravenna asteli etupihan halki kohti uuden koulunsa portaita ja valtavia etuovia, raahaten perässään tyyliteltyä matka-arkkuaan. Hän oli viihtynyt aiemmassa koulussaan, joten koulun vaihtaminen kesken lukukauden tuntui entistä masentavammalta. Hänen vanhempansa eivät kuitenkaan olleet antaneet tytölle lupaa jatkaa opintojaan Italiassa. Ravenna kirosi vanhempiaan mielessään tarpoessaan entistä lähemmäs etuovia, kunnes hän viimein saavutti ne. Hän avasi suuret ovet ja veti matka-arkun perässään sisälle.

Sisällä Ravennan eteen avautui laaja eteisaula valtavine portaineen. Huonetta reunustivat muutamat etuovia pienemmät ovet. Ravenna pani merkille, ettei huoneen keskellä sijainnut suihkulähde ollut toiminnassa, muttei jaksanut uhrata aikaansa pohtiakseen syytä moiseen. Hän muisteli lukeneensa kouluta saamastaan kirjeestä, että joku olisi odottamassa häntä aulassa. Niinpä tyttö skannasi huoneen katseellaan. Aula kuitenkin vaikutti tyhjältä muutamaa ekaluokkalaisen näköistä oppilasta lukuun ottamatta. He eivät tuntuneet edes huomaavan Ravennaa, joten he tuskin olivat tytön etsimiä henkilöitä.

"Just," Ravenna tuhahti tyytymättömänä. Hän katseli uudelleen ympärilleen, ja huomasi seinällä ilmoitustaulun. Tyttö raahasi matka-arkkunsa lähemmäs ja silmäili taululla olevia ilmoituksia. Niistä ei kuitenkaan tuntunut olevan paljoakaan hyötyä, eikä tyttöä juurikaan huvittanut lähteä harhailemaan turhanpäiten koulun käytäviä omaisuutensa kanssa. Ravenna istahti matka-arkkunsa päälle ja huokaisi syvään. 'Mitäköhän tästäkin kouluvuodesta tulee..?' Ravenna ajatteli jäädessään pohtimaan, mihin hän aulasta suuntaisi.

[Yhh vähän kökköä tekstiä tuli, sori :D]

[Eihän tuo mitään kökköä ole. Odotas vaan, en ole pelannut Shaunia foorumilla koskaan. XD]

Shaun laahusti närkästyneenä tyrmäportaita ylöspäin. Hän ei olisi koskaan uskonut, että joutuisi toimittamaan jotain "vapaaehtoista", koulun ulkopuolista tehtävää. Epäonnekseen Shaunin tupatoveri, joka yleensäkin oli hoitanut uusien oppilaiden ohjaamisen ja koulun tavoille perehdyttämisen, oli telonut itsensä taikaeläinten hoidon tunnilla (Shaun ei halunnut edes tietää, mitä oli tapahtunut) ja sen seurauksena ei ollut ketään luihuista, joka olisi voinut ottaa vastaan uuden oppilaan. Monen mutkan kautta Shaun oli saanut tämän oppilaan kontolleen, eikä entisestään laiskistunut luihuispoika ollut siitä iloissaan.

Koko edellisen illan ja aamupäivän Shaun oli mököttänyt, sillä tilanne ei ollut lainkaan hänelle mieleen. Miksi ihmeessä minun täytyy tällaista asiaa hoitaa? Shaun nurisi mielessään. Hänen teki kovasti mieli hajottaa jotakin, purkaa suuttumustaan. Saapuessaan eteishalliin poika vilkaisi ympärilleen ja noteerasi nopeasti tytön istumassa matka-arkkunsa päällä lähellä ilmoitustaulua. Hienoa, se on tyttö, Shaun ajatteli sarkastisesti. Päivä sen kuin paranee.

Koska tehtävä oli toisen tahon Shaunille asettama, tämä tiesi saavansa nuhteita tai puhuttelun, jos käyttäytyisi huonosti, ja sitähän poika ei halunnut. Omistaessaan varsin raivostuttavan äitipuolen ja isoäidin – miksi ihmeessä Shaunin naispuoliset sukulaiset tuppasivat olemaan niin ärsyttäviä luonteenlaadultaan? – oli Shaun tottunut pakottamaan kasvonsa vähintäänkin ilmeettömiksi ja käytöksensä kohteliaaksi, joten pojalle ei lopulta tuottanut suurta tuskaa kävellä mustatukkaisen tytön luokse hyvätuulinen, mutta tekaistu virne kasvoillaan.
"Hei, sinä olet varmaankin se uusi oppilas", Shaun aloitti yrittäen pitää äänensävynsä poissa kylmän puolelta, jonne se usein erehtyi pojan ollessa närkästynyt. "Shaun Matthews", hän esittäytyi ja nyökkäsi. Hetken Shaun yritti muistella tytön sukunimeä, jonka varmasti oli saanut tietää jossain vaiheessa, mutta totesi sitten ohittaneensa asian kaikessa ärsyyntyneisyydessään edellisenä päivänä.

Ravenna ei ollut ehtinyt istuskella matka-arkkunsa päällä kauaakaan, kun eteishalliin ilmestyi tummatukkainen, hieman Ravennaa pidempi poika. Tämä lähestyi ja tervehti tyttöä, esitellen itsensä samalla Shaun Matthewsiksi. Pojalla oli kyllä virne naamalla, mutta Ravenna ei ollut aivan varma sen aitoudesta. Mutta toisaalta, tällä olisi varmasti muutakin tekemistä, kuin opastaa uutta oppilasta. "Ravenna Rowbottom. Se uusi oppilas," tyttö esittäytyi.

Ravenna oli jo kovin tympääntynyt raahaamaan matka-arkkuaan mukanaan, joten hän toivoi pääsevänsä asettumaan taloksi mahdollisimman pian. Ja vaikka tyttö ei ollutkaan kovin innoissaan koulun vaihdosta, hän ei malttanut odottaa pääsevänsä hieman tutkimaan uuden koulunsa tiluksia. Sillä vaikka Ravenna ei ääneen sitä kehtaisi myöntääkään, hän oli kovin viehättynyt koulurakennuksen ulkonäköön.

"Joten... Missä suunnassa Luihuisten oleskeluhuone ja makuusalit ovat?" Ravenna kysyi ja nousi ylös matka-arkkunsa päältä, jääden katsomaan poikaa odottavasti.

Ahaa, se oli siis Rowbottom, Shaun ajatteli. Hän oli veikannutkin jotakin R-kirjaimella alkavaa, mutta oli nähnyt paremmaksi olla ehdottamatta mitään, sillä Ravenna ei ensivaikutelmaltaan näyttänyt kovin ymmärtäväiseltä virheiden suhteen. Toisaalta, sikäli kun tyttö näytti Shaunista hiukan vihaiselta tai muuten ärtyneeltä, poika ymmärsi hyvin huonojen päivien merkityksen – olivat ne sitten aiheutettu itse tai ei.
Shaun ei voinut olla arvioimatta tyttöä katseellaan. Ravenna oli Shaunista hyvin luihuisen näköinen: tummat hiukset, vaalea iho, liuta korvakoruja ja vaatteet viimeisen päälle. (Kaksi ensimmäistä seikkaa tosin toivat ensimmäisenä mieleen puolisiskon isän puolen suvun.)

Shaun virnisti hiukan, kun Ravenna kysyi Luihuisen tuvan sijainnista. Poika otti askeleen taaksepäin, kohti tulosuuntaansa.
"Tyrmissä", Shaun vastasi ja nykäisi päätään alas johtavaa portaikkoa kohti. "Ei kannata hyppiä riemusta", hän lisäsi, vaikkei uskonut Ravennan sellaista tekevänkään. Tuo ei vaikuttanut ihan sellaiselta tyypiltä, joka riemuitsisi saadessaan tietää, ettei tyrmissä ollut toiveitakaan saada lämmintä vettä talvella. Mutta sitä Shaun ei aikonut vielä mainita. Ei ollut tarvetta pudottaa tulokasta oletettavasta alkuihastuksesta (olihan koulu varsin vaikuttava rakennus).

Vielä ennen selkänsä kääntämistä Ravennalle, kävelläkseen portaikon suuntaan, Shaun vilkaisi tuon matka-arkkuun. Mielessä kävi ajatus kohteliaasta auttamisesta kantamuksen kanssa, sillä äiti olisi ensimmäisenä käskenyt sen tekemään, mutta Shaunin onneksi hän ei ollut vielä ehtinyt sanoa mitään. Kyllähän tuon nyt täytyy osata itse leijuttaa arkkunsa, Shaun ajatteli ja asteli niine hyvineen portaikon ylätasanteelle, johon jäi odottamaan Ravennaa.

[Hupsista, "vähän" kestänyt vastata tähän :D:D: Pahoittelut.]

Kun Ravenna kuuli Luihuisen tuvan sijaitsevan tyrmissä, hän ei ollut aivan varma, tulisiko pitämään siitä. Tyrmät kun toivat ensimmäisenä mieleen vetoisat nurkat, unohtamatta inhottavia rottia iljettävine häntineen. Tyttö hymähti ajatukselle hieman tyytymättömästi, muttei jaksanut tuoda ajatuksiaan enempää julki.

Ennen kuin Shaun kääntyi kohti tyrmiin vieviä portaita, Ravenna huomasi pojan vilkaisevan pikaisesti Ravennan vieressä olevaa matka-arkkua. Ravenna kuitenkin hoksasi pian, mistä moinen katse johtui - eihän kukaan velho tai noita vapaahetoisesti käsivoimin siirtelisi matka-arkun kaltaisia painavia tavaroita paikasta toiseen. Ravenna oli viettänyt hyvän tovin ennen kouluunpaluuta jästiympäristössä ystäviensä parissa, eikä tytöllä ollut kotonakaan tapana käyttää taikuutta turhan paljoa.

Ravenna kirosi mielessään omaa typeryyttään, ennen kuin mumisi oikean loitsun ja matka-arkku pongahti ilmaan. Tässä ajassa Shaun oli ehtinyt jo portaikolle saakka. Tyttö lähti etenemään reippaasti kohti portaikkoa matka-arkku vanavedessään. Kun Ravenna saavutti portaikon ylätasanteella odottaneen Shaunin, hän jatkoi kylmän viileästi pojan ohi portaisiin kohti tyrmiä.

[Joo, ei mitään. En tässä itsekään ole mikään kovin nopea. :'D]

Shaun laittoi kätensä puuskaan aivan huomaamattaan. Ärsyyntyminen ei juurikaan ollut laantunut, eikä Ravennan sukupuoli lieventänyt tilannetta yhtään. Tytöt, niiden logiikka ja tunnepohjainen läpätys oli ehkä raivostuttavinta, mitä Shaun tiesi. Ravenna tosin ei vielä ollut osoittanut yhtäkään sellaista piirrettä, mistä Shaun olisi saanut päänvaivaa, muttei kyllä sellaistakaan, mitä Shaun olisi sattunut sietämään tai jopa pitämään. Tavallisesta poikkeavia päätelmiä ei tunnetusti kannattanut tehdä liian aikaisin, joten Shaun antoi analysointinsa olla ja päätti kohdella Ravennaa niin kuin uutta oppilasta tulisikin.

Shaunin suunnitelmat menivät kuitenkin melkein heti uusiksi, sillä Ravenna otti ohjat käsiinsä ja ohitti Shaunin astellen portaisiin leijuttamansa matka-arkun kanssa. Shaun kurtisti kulmiaan ja tunkien kätensä housuntaskuihin lähti verrattain hitaasti tytön perään. Mistä se edes tietää, missä Luihuisen oleskeluhuone on? Shaun ajatteli. Paitsi, ettei se tiedäkään. Pojan teki kovasti mieli hihkaista Ravennalle, että hänellä oli muuta tekemistä ja selostaa reitti tupaan – tai pikemminkin kuviteltuun tupaan, jotta tyttö varmasti eksyisi. Shaun virnisti häijysti suunnitelmalleen. Virne tosin valahti, kun hän tajusi, ettei voisi kuitenkaan tehdä sellasta. Jos joku saisi tietää, olisi Shaunilla pitkät jälki-istunnot tiedossa. Ja joku saisi varmasti tietää.

Vaikka Shaun hylkäsi kaikkea muuta kuin ystävällisen suunnitelmansa, ei Ravennan viileä suhtautuminen Shaunin uhrautumiseen saanut tietenkään pojan murjotusta laantumaan, saati yllyttänyt poikaa aloittamaan keskustelua. Tokko Ravenna edes tiesi Shaunin vastahakoisesta mielentilasta, sillä toistaiseksi Shaun oli saanut pidettyä naamansa peruslukemilla. Sitä poika ei aikonut muuttaa, eikä myöskään vallitsevaa hiljaisuutta. Shaun antoi lisäksi Ravennan mennä edeltä. Se joutuu kuitenkin jossain vaiheessa myöntymään ja odottamaan. Tyttö vaikutti kovin oman arvonsa tuntevalta, ja Shaun ei tunnetusti pitänyt sellaisista ihmisistä, vaikka niihin Luihuisessa törmäsikin ehkä useammin kuin muissa tuvissa. Siispä Shaun odotti melkein kiinnostuneena, kuinka Ravenna aikoi suoriutua suunnan kysymisestä tai oppaansa odottamisesta.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine