Poikien ilta kuumassa kylvyssä

[Sebastian Madison]

//Hyvää joulua Coates, Sebun ja Lucaksen suurin shippaaja! Peli sijoittuu 13.11 päivälle ja Lucasia odottelen tänne.//

Oli perjantai. Pari päivää oli mennyt Lucaksen ja Hestian treffeistä. Sebastiania jännitti. Hän ei ollut kuullut vielä siitä miten treffit menivät. Sebastian toivoi, että hyvin. Hän ei halunnut nähdä enää Lucasia surkeana syömässä suklaasammakoita. Se jos mikä olisi kurjaa. Ei se suklaasammakoiden syöminen vaan surkeana oleminen.

Sebastian käveli kohti valvojaoppilaiden kylpyhuonetta pyyhe kainalossaan. Pojat olivat sopineet ottavansa rennosti tänä iltana. Ja mikäs olisikaan sen parempi idea kuin juoruaminen ja lämmin kylpy! Monen korvaan se saattoi kuulostaa aika "tyttöjutulta" mutta Sebastianille se kelpasi. Hän saisi kuulla kaiken Lucaksen treffeistä sekä saisi olla lämpimässä! Ainakin toivottavasti. Tuskin Lucaskaan pitäisi kylmästä kylvystä.

Sebastian astui valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen ja sytytti sinne valot. Kuinkakohan lämmintä vettä Lucas haluaisi? Ihan kuumaa? Vai vähän haaleaa? Amme olisi hauska täyttää heti. Sebastian mietti hetken ja alkoi laskemaan kuumaa vettä ammeeseen. Mieluummin hän viilentäisi vettä jos olisi pakko. Lucakselle hän jätti kuplien ja muiden kylpyhössötysten valinnan.
Sebastian nosti lahkeitaan ja kävi ammeen reunalle istumaan ja katselemaan sen täyttymistä. Eiköhän se Lucas sieltä pian ilmestyisi.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

Lucas lausui tunnussanan valvojaoppilaiden kylpyhuoneen sisäänkäynnillä ja astui sisään oviaukosta. Kylpyhuoneen nimi oli ehkä hieman harhaanjohtava, sillä sitä saivat käyttää myös johtajaoppilaat sekä huispauskapteenit, mutta toisaalta ehkä valvojaoppilaiden, johtajaoppilaiden ja huispauskapteenien kylpyhuone olisi ollut turhan pitkä ja hankala nimi paikalle.

Lucas asteli pukuhuoneeseen ja riisui sinne huispauskaapunsa, kenkänsä sekä suurimman osan suojuksistaan. Tulisalamansa hän jätti nojaamaan seinää vasten ja laski laukkunsa, jossa hänen tavallinen koulupukunsa oli, penkille astellessaan itse kylpyhuoneen ovelle. Hän oli harkinnut käydä suihkussa heti treenien jälkeen, mutta oli vaikuttanut jokseenkin haaskaukselta käydä suihkussa kahdesti peräkkäin. Harjoitukset olivat myös hieman venähtäneet, joten hän ei ollut tahtonut odotuttaa Sebastiania viemällä ensin huispaustavaroitaan ylös torniin. Ja ehkä kyseessä oli myös vähän sitä, että häntä ei harjoitusten jälkeen huvittanut ravata portaita edestakaisin torniin ja alas.

Kylpyhuoneen ovella hän muisti vielä riisua sukkansa ja heitti ne laukkunsa päälle kävellessään peremmälle kylpyhuoneeseen. Hän ei voinut olla samalla vilkuilematta ympärilleen ihailleen. Paikka oli kieltämättä todella hieno. Hän oli toki käynyt katsastamassa sen melko pian syksyllä sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty joukkueen uudeksi kapteeniksi, mutta hänellä ei varsinaisesti ollut silloin aikaa tulla kylpemään. Eikä ilmeisesti sen jälkeenkään, koska vasta nyt siihen tarjoutui tilaisuus.

”Hei!” Lucas tervehti Sebastiania kättään heilauttaen nähdessään tämän istumassa altaan reunalla samalla, kun se täyttyi vedellä. Hän katsoi samalla kiinnostuneena kymmeniä erilaisia hanoja tuntien suurta tarvetta kokeilla niitä kaikkia.

”Odotitko kauan?” hän kysyi vielä seisahtuessaan tämän vierelle paljain varpain, mikä näytti varmasti hieman oudolta, koska hänellä oli vielä huispausunivormun vaaleiden housujen päällä polvisuojatkin, ”harjoitukset vähän venyivät. Mutta ne menivät kyllä ihan hyvin!” Hän oli itse asiassa tänään hyvinkin tyytyväinen joukkueen tilanteeseen.

//Olipas hankala kirjoittaa, kun en muistanut oikein mitään valvojaoppilaiden kylpyhuoneesta eikä siitä ilmeisesti hirveästi olekaan mitään tietoa missään. xD Ja huispausunivormukin on nyt sitten sitä vanhempaa mallia. Ihan vaan koska se oli minusta hienompi kuin se uusi. :D//

[Sebastian Madison]

Sebastian sai valuttaa hetken vettä ennen kuin Lucas ilmaantui paikalle.
"Terve!" Sebastian sanoi heilauttaen kättään. Hän oli juuri kysymässä miten Lucaksen harjoitukset menivät, kunnes poika kysyi oliko Sebastian odottanut jo kauan ja peräti kertomaan treeneistään.
"En ehtinyt odottamaan kauaa." Sebastian vastasi. Olihan hän nyt hetken ehtinyt odottaa, mutta omapa oli vikansa kun oli ollut ajoissa. "Hyvä että treenit menivät hyvin! Mitä teitte?" Sebastian kysyi Lucakselta hymyillen. Huispaus oli niitä asioita, mistä poika ei ymmärtänyt mitään, mutta hän mielellään kuunteli Lucaksen innokasta selittämistä siitä. Sebastianille oli tullut tavaksi esittää sama kysymys joka harjoitusten jälkeen. Sebastianin onneksi Lucaksen äänensävy kertoi yleensä sen, oliko treenit menneet hyvin vai huonosti. Se riitti. Sebastian pystyi vain nyökkäilemään vastaukseksi hymyillen tai voivoittelemalla.

"Haluatko vihreää vaahtoa tai oranssia vaahtoa?" Sebastian kysyi. "Ne tuoksuvat parhaimmilta." Sebastian sanoi mietteliäänä. "Mutta ei liian tyttömäisiltä!" hän jatkoi nopeasti. Yleensä kylpyvaahtojutut olivat enemmän tyttöjen mieleen ja siksi ne tuntuivatkin olevan usein pinkkejä.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

Lucas nosti hiukan kulmiaan, kun Sebastian kysyi, mitä he oikein olivat treeneissä tehneet. Tämä esitti sen nykyään melkein aina, kun hän tuli treeneistä. Eikö se ollut aika selvää, mitä siellä tehtiin? Eivät he ainakaan juoneet teetä ja juorunneet. Kuten varmaan erään vihreissä kaavuissa pelaavan tupajoukkueen harjoituksissa, ainakaan jos näiden kapteenin tekemisistä saattoi mitään päätellä. Hän ei tajunnut, miksi ihmeessä Underwood oikein hengasi koulun typerän juorutoimiston kanssa. Hän oli kuullut, että Ironwood ei edes ollut kovin fiksu. Eikä ilmeisen mukavakaan.

”Yritimme tänään keskittyä vähän jahtaajien uuteen strategiaan seuraavaa ottelua varten”, hän kuitenkin vastasi Sebastianille, sillä tämä kai yritti olla vain kohtelias ja kiva kysymällä harjoituksista jotain. Ei se ollut Sebastianin vika, että tämä ymmärsi huispauksesta suunnilleen yhtä vähän kuin joulutanssiaisista. ”Luulen, että se tulee olemaan vielä menestys”, hän lisäsi äänessään ripaus intoa tulevasta ottelusta.

Sebastianin kysyessä tahtoiko hän mieluummin vihreää vai oranssia vaahtoa Lucas nosti taas hiukan kulmiaan. Hänelle oli aivan samantekevää. Hän ei tiennyt, halusiko hän edes mitään vaahtoa. Tai itse asiassa hän olisi tahtonut vastata, että vihreää, koska ehkä se tuoksui keväältä tai kesältä tai huispauskentän ruoholta, mutta vihreä oli Luihuisten väri, joten hän ei voinut valita sitä.

”Eikö siellä ollut punaista?” hän päätyi vastaamaan Rohkelikon kunnian nimessä samalla, kun kumartui irrottelemaan polvisuojuksiaan.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine