Mio Petrov
Lähetetty: 17. Marraskuuta 2015, 21:46
Koko nimi: Mio Stanislav Petrov
Kutsumanimi: Mio
Ikä: 15 v.
Syntymäaika ja horoskooppi: 26.10.2000, skorpioni
Sukupuoli: Poika
Asema: Oppilas
Tupa: Luihuinen
Sauva: 11 tuumaa, haapaa, lohikäärmeen sydänjuurta
Lemmikki: Suopöllöuros nimeltä Iivana
Ulkonäkö: Miolla on kelmeänkalpea iho ja mustat, vahvat kulmat. Silmät ovat melkein mustat, ja niiden aluset ovat jatkuvasti tummat ja ympärykset punoittavat. Muutama hassu luomi täplittää pojan suoran nenän vartta. Suu taas on jokseenkin kissamainen ja hampaat hieman kellertävät. Pojan leukaa koristaa pieni sänki, jonka hän on opetellut pitämään kurissa.
Mion hiukset ovat lähes olkapäille ulottuvat, niin tummanruskeat että niitä voisi sanoa jo mustiksi ja hieman kiharahkot. Joskus harvemmin tuo saattaa sitaista hiukset niskaan poninhännälle. Miolla on sirot kädet ja niin kutsutut pianistinsormet.
Ryhti pojalla on huomattavan huono, ja ruumiinrakenne sopusuhtainen. Mio on hieman keskivertoa ikäistään pidempi. Pukeutumisessa tämä suosii tummia sävyjä, ja käyttääkin useimmiten yksinkertaisia mustia kaapuja. Koulupukua hän pitää melko asianmukaisesti.
Luonne: Kohtelias Mio on vain haluamilleen ihmisille (’’ihmisille, jotka sen ansaitsevat’’). Hänen käytöksestään useimpia kohtaan näkyy hienoinen ylimielisyys. Ylipäätään Mio vaikuttaa aina kyllästyneelle. Mio ei naura juuri koskaan, ja sitten kun nauraa, sekin kuulostaa luultavasti vallan kummalliselta. Kuitenkin, jos Mio sattuu löytämään tietynlaista seuraa, jota ajautuu kenties pitämään ystävinään, hän räkättää paljon ja keksii mielellään pientä kiusaa ihmisille joista ei pidä.
Itsekäskin hän tuppaa olemaan. Pojan vanhemmat (ja oikeastaan lähes koko suku) ovat istuttaneet Mion mieleen sen, että puhdasverisyys on syy pitää itseään parempana kuin muita. Se ei tosin vaikuta niin vahvasti hänessä kuin esimerkiksi hänen vanhemmissaan, ja kovinkaan törkeää jästisyntyisten syrjintää hän ei harjoita.
Mioa voisi kuvata hiukkasen kyyniseksi. Sitoutumiskammo elää myös vahvana tämän persoonassa. Häntä voisi ensivaikutelman perusteella sanoa tunteettomaksi, mikä ei kuitenkaan ole täysin totta. Itsetunto pojalla on vahva, muttei sitä voi kovin terveeksi sanoa.
Mainittavan arvoista varmaan myös se, että Mio on erittäin mieltynyt vaaleisiin kiiltokuvapoikiin.
Historiasta: Kymmenvuotiaaksi asti Venäjällä asunut Mio sai aika tavallisen puhdasverisen perheen vanhimman kersan kasvatuksen, jonka vuoksi hänestä kasvoi ylimielinen ja hiukan kyyninen. Poika oppi hyvien käytöstapojen ja itseään korkea-arvoisempien mielistelyn lisäksi myös soittamaan pianoa ja valssimaan. Pienempänä pentuna Mion lempipuuhaa oli myös possujen kanssa painiminen, joskaan tätä hän ei myöntänyt koskaan kenellekään. Venäjällä asuminen kuuluu myös selkeästi Mion puheessa.
Perhe: Äiti Devora ja isä Stanislav, seitsemänvuotiaat kaksospikkusiskot, Mila ja Mavra.
Kutsumanimi: Mio
Ikä: 15 v.
Syntymäaika ja horoskooppi: 26.10.2000, skorpioni
Sukupuoli: Poika
Asema: Oppilas
Tupa: Luihuinen
Sauva: 11 tuumaa, haapaa, lohikäärmeen sydänjuurta
Lemmikki: Suopöllöuros nimeltä Iivana
Ulkonäkö: Miolla on kelmeänkalpea iho ja mustat, vahvat kulmat. Silmät ovat melkein mustat, ja niiden aluset ovat jatkuvasti tummat ja ympärykset punoittavat. Muutama hassu luomi täplittää pojan suoran nenän vartta. Suu taas on jokseenkin kissamainen ja hampaat hieman kellertävät. Pojan leukaa koristaa pieni sänki, jonka hän on opetellut pitämään kurissa.
Mion hiukset ovat lähes olkapäille ulottuvat, niin tummanruskeat että niitä voisi sanoa jo mustiksi ja hieman kiharahkot. Joskus harvemmin tuo saattaa sitaista hiukset niskaan poninhännälle. Miolla on sirot kädet ja niin kutsutut pianistinsormet.
Ryhti pojalla on huomattavan huono, ja ruumiinrakenne sopusuhtainen. Mio on hieman keskivertoa ikäistään pidempi. Pukeutumisessa tämä suosii tummia sävyjä, ja käyttääkin useimmiten yksinkertaisia mustia kaapuja. Koulupukua hän pitää melko asianmukaisesti.
Luonne: Kohtelias Mio on vain haluamilleen ihmisille (’’ihmisille, jotka sen ansaitsevat’’). Hänen käytöksestään useimpia kohtaan näkyy hienoinen ylimielisyys. Ylipäätään Mio vaikuttaa aina kyllästyneelle. Mio ei naura juuri koskaan, ja sitten kun nauraa, sekin kuulostaa luultavasti vallan kummalliselta. Kuitenkin, jos Mio sattuu löytämään tietynlaista seuraa, jota ajautuu kenties pitämään ystävinään, hän räkättää paljon ja keksii mielellään pientä kiusaa ihmisille joista ei pidä.
Itsekäskin hän tuppaa olemaan. Pojan vanhemmat (ja oikeastaan lähes koko suku) ovat istuttaneet Mion mieleen sen, että puhdasverisyys on syy pitää itseään parempana kuin muita. Se ei tosin vaikuta niin vahvasti hänessä kuin esimerkiksi hänen vanhemmissaan, ja kovinkaan törkeää jästisyntyisten syrjintää hän ei harjoita.
Mioa voisi kuvata hiukkasen kyyniseksi. Sitoutumiskammo elää myös vahvana tämän persoonassa. Häntä voisi ensivaikutelman perusteella sanoa tunteettomaksi, mikä ei kuitenkaan ole täysin totta. Itsetunto pojalla on vahva, muttei sitä voi kovin terveeksi sanoa.
Mainittavan arvoista varmaan myös se, että Mio on erittäin mieltynyt vaaleisiin kiiltokuvapoikiin.
Historiasta: Kymmenvuotiaaksi asti Venäjällä asunut Mio sai aika tavallisen puhdasverisen perheen vanhimman kersan kasvatuksen, jonka vuoksi hänestä kasvoi ylimielinen ja hiukan kyyninen. Poika oppi hyvien käytöstapojen ja itseään korkea-arvoisempien mielistelyn lisäksi myös soittamaan pianoa ja valssimaan. Pienempänä pentuna Mion lempipuuhaa oli myös possujen kanssa painiminen, joskaan tätä hän ei myöntänyt koskaan kenellekään. Venäjällä asuminen kuuluu myös selkeästi Mion puheessa.
Perhe: Äiti Devora ja isä Stanislav, seitsemänvuotiaat kaksospikkusiskot, Mila ja Mavra.