Sadepäivän seikkailu
Lähetetty: 26. Lokakuuta 2015, 22:58
// Seikkailu ja seikkailu, kaikki uudet tuttavuudet ovat tervetulleita opastamaan Aellaa ympäri koulua. //
Sade piiskasi linnan kiviseiniä ja tuuli ulvoi pöllölän avoimessa ikkunassa. Aella luki pariin kertaan vanhemmilleen kirjoittamansa lyhyen kirjeen, ja vihelsi sitten katon rajassa orrella istuvalle suurelle huuhkajalle. Hän rapsutti hellästi linnun päätä ja sitoi pergamenttirullan sen jalkaan. ”Vie tämä äidille pikapostina Knut, hän halusi kuulla minusta heti kun olen päässyt uuden koulun arkeen mukaan.” Huuhkaja näykkäisi hellästi tytön sormea ja lennähti ikkunasta vesisateeseen. Aella seisoi hetken tuijottamassa perheensä pöllön perään, mutta kääntyi sitten kannoillaan ja asteli puisesta ovesta ulos.
”Echo!” Aella huusi kierreportaikkoon ja sai vastaukseksi vaimean kaiun, jota seurasi hiljainen kilinä portaiden alapäästää. Tyttö lähti verkkaisesti kipuamaan portaita alas, ja törmäsikin puolessa välissä pörröiseen musta-valkeaan kissaansa. ”Siinähän sinä olet”, hän tokaisi ja nappasi kissan syliinsä. Se naukaisi raukeasti ja puski päätään Aellan poskea vasten. Aella laskeutui loput portaat alas kuudenteen kerrokseen ja laski kissan alas. Se pyöri hetken hänen jaloissaan ja hyppäsi sitten istumaan ikkunalaudalle.
”Mitä pidät tästä koulusta?” Aella kysyi hajamielisesti ja käänsi katseensa kissasta tyhjään käytävään. ”Ei ihan niin suuri paikka kuin edellinen, mutta enemmän pihamaata. Löydät varmasti hyviä hiirenmetsästysmaita heti sateen lakattua.” Echo vastasi kovaäänisellä kehräyksellä. Se käveli edestakaisin ikkunalla ja istahti sitten pesemään etutassujaan. Aella huokaisi ja käveli pienen matkaa eteenpäin lyhdyin valaistulla käytävällä. Hän oli ollut koulussa vasta päivän, eikä ollut oikein varma siitä, missäpäin rakennusta hän juuri sillä hetkellä oli. Pari tuntia sitten hän oli lähtenyt tuvastaan vaeltamaan ympäri linnaa etsien pöllölää lähettääkseen postia vanhemmilleen. Matkalla tyttö oli eksynyt useamman kerran, ennen kuin oli vihdoin löytänyt tämän käytävän kautta oikeaan torniin. Enää hänellä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista käsitystä miten hän oli tänne päätynyt.
”Luulen että joudumme harhailemaan täällä vielä useamman tunnin ennen kuin saat ruokaa.” Aella katsahti taas kissaansa, joka lopetti turkkinsa huoltamisen hetkeksi ja kallisti päätään omistajaansa tuijottaen. ”Ja olisi hienoa löytää joku lämpimämpi paikka kuin tämä kolea käytävä.” Tyttö käveli takaisin kissansa luokse ja kurkisti sen ohi ikkunasta pihamaalle. Sade rummutti ikkunaa ja pisaroiden lävitse Aella näki linnan pihan olevan autio. Ei hän oikeastaan kuvitellut näkevänsä ketään, sadesää ei ollut kovin houkutteleva, ja hän oletti suurimman osan oppilaista keskittyvän läksyihinsä näin lauantai-iltapäivänä. Aellakin paloi halusta istahtaa hetkeksi alas lukemaan laukussaan odottavaa kirjaa Soveltava soppataide: vaihtoehtoisia jokakodin taikajuomaohjeita - kuvitettu kolmas painos.
Aellan siirtyessä hetken kuluttua kauemmas ikkunasta sateen ääni vaimeni ja syntyi hiljainen hetki. Tuossa hetkessä Aella luuli kuulleensa askelia, jotka kaikuivat käytävässä tehden äänen paikallistamisen vaikeaksi. Ääni sai tytön kuitenkin suoristamaan selkänsä ja oikomaan kaapuaan hieman, ja Echokin hyppäsi lattialle pörhistellen turkkiaan ja venytellen selkäänsä.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine
Sade piiskasi linnan kiviseiniä ja tuuli ulvoi pöllölän avoimessa ikkunassa. Aella luki pariin kertaan vanhemmilleen kirjoittamansa lyhyen kirjeen, ja vihelsi sitten katon rajassa orrella istuvalle suurelle huuhkajalle. Hän rapsutti hellästi linnun päätä ja sitoi pergamenttirullan sen jalkaan. ”Vie tämä äidille pikapostina Knut, hän halusi kuulla minusta heti kun olen päässyt uuden koulun arkeen mukaan.” Huuhkaja näykkäisi hellästi tytön sormea ja lennähti ikkunasta vesisateeseen. Aella seisoi hetken tuijottamassa perheensä pöllön perään, mutta kääntyi sitten kannoillaan ja asteli puisesta ovesta ulos.
”Echo!” Aella huusi kierreportaikkoon ja sai vastaukseksi vaimean kaiun, jota seurasi hiljainen kilinä portaiden alapäästää. Tyttö lähti verkkaisesti kipuamaan portaita alas, ja törmäsikin puolessa välissä pörröiseen musta-valkeaan kissaansa. ”Siinähän sinä olet”, hän tokaisi ja nappasi kissan syliinsä. Se naukaisi raukeasti ja puski päätään Aellan poskea vasten. Aella laskeutui loput portaat alas kuudenteen kerrokseen ja laski kissan alas. Se pyöri hetken hänen jaloissaan ja hyppäsi sitten istumaan ikkunalaudalle.
”Mitä pidät tästä koulusta?” Aella kysyi hajamielisesti ja käänsi katseensa kissasta tyhjään käytävään. ”Ei ihan niin suuri paikka kuin edellinen, mutta enemmän pihamaata. Löydät varmasti hyviä hiirenmetsästysmaita heti sateen lakattua.” Echo vastasi kovaäänisellä kehräyksellä. Se käveli edestakaisin ikkunalla ja istahti sitten pesemään etutassujaan. Aella huokaisi ja käveli pienen matkaa eteenpäin lyhdyin valaistulla käytävällä. Hän oli ollut koulussa vasta päivän, eikä ollut oikein varma siitä, missäpäin rakennusta hän juuri sillä hetkellä oli. Pari tuntia sitten hän oli lähtenyt tuvastaan vaeltamaan ympäri linnaa etsien pöllölää lähettääkseen postia vanhemmilleen. Matkalla tyttö oli eksynyt useamman kerran, ennen kuin oli vihdoin löytänyt tämän käytävän kautta oikeaan torniin. Enää hänellä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista käsitystä miten hän oli tänne päätynyt.
”Luulen että joudumme harhailemaan täällä vielä useamman tunnin ennen kuin saat ruokaa.” Aella katsahti taas kissaansa, joka lopetti turkkinsa huoltamisen hetkeksi ja kallisti päätään omistajaansa tuijottaen. ”Ja olisi hienoa löytää joku lämpimämpi paikka kuin tämä kolea käytävä.” Tyttö käveli takaisin kissansa luokse ja kurkisti sen ohi ikkunasta pihamaalle. Sade rummutti ikkunaa ja pisaroiden lävitse Aella näki linnan pihan olevan autio. Ei hän oikeastaan kuvitellut näkevänsä ketään, sadesää ei ollut kovin houkutteleva, ja hän oletti suurimman osan oppilaista keskittyvän läksyihinsä näin lauantai-iltapäivänä. Aellakin paloi halusta istahtaa hetkeksi alas lukemaan laukussaan odottavaa kirjaa Soveltava soppataide: vaihtoehtoisia jokakodin taikajuomaohjeita - kuvitettu kolmas painos.
Aellan siirtyessä hetken kuluttua kauemmas ikkunasta sateen ääni vaimeni ja syntyi hiljainen hetki. Tuossa hetkessä Aella luuli kuulleensa askelia, jotka kaikuivat käytävässä tehden äänen paikallistamisen vaikeaksi. Ääni sai tytön kuitenkin suoristamaan selkänsä ja oikomaan kaapuaan hieman, ja Echokin hyppäsi lattialle pörhistellen turkkiaan ja venytellen selkäänsä.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine