Tylypahka AM

//Kyhäsin nyt jonkun todennäköisesti HYVIN typoja täynnä olevan alotusviestin että päästään alottaan :D//

Joshua juoksi ripein askelin erään Tylyahon pääkadun tönön puuovesta sisään, sillä vettä satoi kaatamalla, eikä mies välittänyt tahria uutta viittaansa ja nahkaisia kenkiään kaduilla, jotka olivat muuttumassa mutavelliksi. Taivas oli muutamaa minuuttia aikaisemmin revennyt auki miehen oltua kävelemässä rauhassa työpaikaltaan kohti läheisintä, täysin taikaväestön asuttamaa pikkukylää. Josh oli ollut sairaalasiivestä lähtiessään niin ajatuksissaan, ettei ollut huomannut pahemmin katsoa ulos ikkunasta. Mikäli mies olisi niin tehnyt, olisi hän ehkä jättänyt parhaimmat vaatteensa rekkitangolle henkariin roikkumaan ja valinnut jotain hieman paremmin säähän sopivaa. Nyt mies vettä valuvana sadatteli pehmeään ja hiljaiseen ääneen lämpöä huokuvan pubin oviaukolla - olikohan tämä oikea paikka?

Oikeastaan syy sille, miksi Joshua oli ollut niin ajatuksissaan ettei ollut huomannut tarkistaa ulkoilman tilaa, oli se, että hän oli menossa ulos naisen kanssa. Nainen oli hänen muutamaa viikkoa aikaisemmin tapaamansa Abigail Cheshire, varsin kaunis oranssihiuksinen numerologian professori. Josh oli tavannut naisen ensi kertaa vähän ikävissä merkeissä tämän itkettyä flunssaisena silmiään päästään jouduttuaan miehen - Jason Lowettin - pettämäksi. Yleensä Joshuaa lähinnä ärsytti tälläiset "naisten kotkotukset" ja kaiken maailman ihmeelliset ihmissuhdesotkut, mutta tässä tapauksessa varsin yllättävää kyllä Joshia oli käynyt nainen sääliksi ja mies oli hyvin vilpittömästi yrittänyt lohduttaa räkäistä ja kyynelvanoista punoittavaksi muuttunutta naista. Nainen olikin vaikuttanut piristyneen ja muutaman viikon koululla satunnaisesti hengailun jälkeen Abigail oli yllättäen pyytänyt leveäharteista parantajaa mukaansa kupilliselle kuumaa juomaa. Vaikka kyseessä ei varmastikaan olleet treffit, oli Joshua huomannut hermoilevansa tapahtumaa valtavasti. Monet, monet vaateparret olivat lennelleet edes takaisin miehen makuuhuoneessa tämän sovittaessa vaatteitaan. Lopulta mies oli päätynyt lainaamaan Jasonin kaapista tämän ainoaa tarpeeksi laadukkaalta vaikuttavaa vaaleanpunertavaa kauluspaitaa.

Joshua asteli peremmälle pubin lämpöön ja katseli ympärilleen. Kodikkaan näköisessä mutta hieman nuhjuisessa tilassa oli lukuisia pöytiä, joiden ympärillä oli erilaisia jakkaroita ja jopa nojatuoleja. Paikalla oli muutama ihminen, kukin omassa nurkassaan nauttimassa jotain pientä purtavaa ja juotavaa sekä lukemassa päivän lehtiä. Joshua puolestaan käveli tiskille ja varmisti pubin nimen. Mies ei sateessa ollut kovinkaan tarkasti jäänyt tihrustamaan paikan nimeä, mutta baarimikko vahvisti miehen olevan oikeassa paikassa. Abigailin antamat ohjeet kyseisen pubin löytämiseksi olivat siis järjettömästä pituudesta ja jatkuvasta syrjähtelystä huolimatta olleet käyttökelpoiset!

Josh tilasi kevyesti terästetyn teen ja istahti odottamaan seuralaistaan eräseen pöytään. Tämä oli yksi niitä harvoja hetkiä, kun miestä oikein jännitti.

Abigail asteli Tylyahon pääkatua pitkin kohti Aarnikotkan pesä -nimistä pubia rupatellen iloiseen sävyyn vieressään kävelevälle Jesse Cainelle eräästä ystävättärestään, jonka oli tavannut Viistokujalla viikko sitten. Ulkona satoi kaatamalla, mutta se ei häirinnyt Abigailia, vaikka hänen kenkiensä korot upposivatkin vähän väliä sateesta märkään maahan ja hänen musta viittansa kastui oikealta olkapäältä, sillä Jessen pitelemä sateenvarjo ei ihan riittänyt peittämään kunnolla heitä molempia. Hän itse ei tietenkään ollut muistanut vilkaista ikkunasta ulos ennen lähtöään, joten oli onni, että hän oli törmännyt Jesseen koulun aulassa. Hieman ihmeellistä tosin, että tämä oli vielä ollut siellä, vaikka hän olikin hieman myöhässä lähtönsä kanssa. Jesse sentään oli yleensä ajoissa kaikkialla.

"Aaa, tässä se on!" Abigail hihkaisi huomattuaan Aarnikotkan pesän kyltin jonkin matkan päässä. Hän oli sopinut tapaavansa Joshuan siellä. Alunperin hänen oli ollut tarkoitus kyllä mennä yksin vain hiukan viettämään iltaa työkaverinsa kanssa, mutta sitten hän keksi, että voisikin samantien esitellä tämän ja Jessen toisilleen, sillä miehet vaikuttivat kovin yksinäisiltä. Hänestä tuntui, että näillä voisi olla paljonkin yhteistä. Ainakin molemmat olivat kiinnostuneita parantamisesta. Ja Joshua ilmeisesti piti uimisesta ja Jesse taas... no, ainakin hän oli nähnyt tämän joskus juovan vettä.

Abigail työnsi pubin puisen oven auki. Sen yläpuolella oleva kello kilahti ilmoittaen heidän tulostaan paikan pitäjälle. Abigail jätti viittansa, joka oli etenkin oikealta puolelta hieman märkä, sekä suippohattunsa roikkumaan naulakkoon ja sunnisti sitten peremmälle sisälle silmäillen, joko Joshua oli paikalla. Pian hän huomasikin tämän eräässä pöydässä ja kiiruhti kohti sitä.

"Iltapäivää!" hän tervehti iloisesti, "toivottavasti et ole odottanut kauaa."
"Minulla oli vaikeuksia päättää, olisiko tänään myrkynvihreä vai viininpunainen väri parempi. Ja sitten päädyin indingonsiniseen", Abigail jatkoi viitaten kädellään kaapuunsa, joka hänellä taisi olla nyt itse asiassa peräti ensimmäistä kertaa päällä.
"Ai niin, ja unohdin mainita, tahdon esitellä sinut eräälle henkilölle! Olet varmaan tavannutkin hänet jossain vaiheessa työhönottamisesi yhteydessä, mutta en tiedä muuten..." nainen jatkoi puhumistaan kääntyen katsomaan, missä Jesse oikein oli. Tämä seisoikin jo miltei hänen takanaan.

"Jesse, tässä on Joshua Hayes, sairaalasiiven uusi parantaja ja Joshua, tässä on Jesse Caine, taikaliemien professori ja koulun henkilöstövastaava. Ja hän on myös Luihuisen tuvanjohtaja. Hänen tupansa on voittanut tupamestaruuden nyt jo kahtena peräkkäisenä vuonna!" Abigail esitteli miehet toisilleen ennen kuin sujautti itsensä istumaan pöydän ääreen Joshuaa vasta päätä, "olette varmaan tavanneetkin ennen, mutta ette välttämättä kovin pitkästi, vai mitä."

//Olipa harvinaisen hämärää kirjoittaa kaksi vuoroa peräkkäin, mutta tässä tämä nyt tulee... xD//

Jesse vilkaisi kaapunsa taskussa olevaa kelloa jo varmaan kolmannen kerran viiden minuutin sisällä. Hän oli menossa Abigailin ja ilmeisesti sairaalasiiven uuden parantajan kanssa pienelle kahvikupposelle - tai hänen tapauksessan kyse tulisi kyllä ainakin olemaan teekupillisesta - Tylyahon erääseen pubiin. Hän oli kyllä sopinut Abigailin kanssa, että he tapaisivat kyseisessä pubissa, mutta ihan varmuuden vuoksi hän oli päättänyt jäädä odottamaan naista aulaan, sillä tämä todennäköisesti oli kuitenkin myöhässä. Kuten olikin. He eivät enää mitenkään ehtisi tasaksi Tylyahoon asti. Ja hetki sitten ulkona oli alkanut vielä sataakin. Tyypillistä. Hän tosin oli onneksi pistänyt tummahkot pilvet merkille jo aiemmin ja piteli kädessään sateenvarjoa.

Lopulta Abigail saapui kuin saapuikin paikalle, myöhässä suunnilleen juuri sen viitisen minuuttia, minkä tämä oli myöhässä suurinpiirtein kaikkialta, ja he lähtivät kävelemään kohti Aarnikotkaan pesää, johon Abigail oli tapaamisen sopinut. Jesseä ei oikeastaan ihan hirveästi innostanut tämän tapaaminen, mutta eipä hän ollut keksinyt kieltäytymiselle mitään sellaistakaan syytä, minkä takia sitä ei olisi vain voitu siirtää seuraavaan viikkoon. Eli jos hänen oli pakko osallistua ennemmin tai myöhemmin, parempi hoitaa se alta pois ennemmin. Abigail ilmeisesti oli kovin innostunut tästä uudesta parantajasta, sillä nainen puhui miehestä hänelle koko ajan. Joshua sitä ja Joshua tätä. Ei sillä, että se häiritsi häntä kuikn ehkä silloin, kun Abigail höpötti sitä silloin, kun hän yritti tehdä töitä. Hyvä vaan, jos nainen oli pääsemässä yli Jasonista. Eikä tälle ollut jäänyt mitään traumoja parantajista.

Jesse ei ollut ihan varma, missä tämä Abigailin tapaamispaikaksi sopima pubi oli, mutta onneksi nainen ilmeisesti löysi sen itse, sillä heidän käveltyään jonkin matkaa Tylyahon pääkatua, tämä ilmoitti heidän saapuneen perille. Jesse astui sisään Abigailin jäljessä ja jätti sateenvarjonsa ja viittansa nalakkoon, kuten tämäkin. Abigail puolestaan kiiruhti jo etsimään ilmeisesti Joshuaa. Hän itse seurasi naista saatuaan omatkin tavaransa naulakkoon ja tämä olikin jo kiirreellä esittelemässä häntä Joshualle. Hän ojensi miehelle kohteliaasti kätensä kätelläkseen, vaikka he olivatkin kyllä tosiaan tavanneet jo tämän työhönottohaastattelun yhteydessä ja sen jälkeenkin työsopimuksen laatimisen merkeissä. Häntä ei kauheasti nyt kyllä innostanut Abigailin ilmoitus siitä, että tämä oli unohtanut kertoa Joshualle, että hänkin oli mukana tapaamisessa. Mahtoipa olla iloinen yllätys miehelle...

"Tahtoisitko jotain juotavaa, Abigail? Jos käyn tilaamassa", Jesse kysyi Abigaililta.

Joshua hätkähti kuultuaan takaansa tutun äänen, Abigail oli vihdoin saapunut paikalle. Ei varmastikaan ollut ollut viisain teko istuutua selkäpäin ulko-oveen nähden, sillä Abigailin toki odotetun saapumisen aiheuttama sydämen hypähdys sai miehen käden epävakaaksi ja hieman terästettyä teetä valui kupin reunojen yli Jasonilta lainatun kauluspaidan päälle. Kirottua. Jo toinen kerta Abigailin seurassa kun Joshin päällä olevat vaatteet saivat lisäväriä teestä, mutta miehen onneksi teetahra oli minimaalinen. Jos paita olisi ollut Joshuan oma, mies olisi varmasti saanut pikku läikästä slaagin, mutta no.. Koska se oli Jasonin, sillä ei niinkään ollut väliä. Jason ei luultavasti stressiin kuolemisensa ohessa edes huomaisi koko tahraa ja sitä paitsi toinen parantajahan oli nykyään yksisilmäinen. Eihän se kuitenkaan mitään näkisi.

"Iltapäivää, Abigail. En ehtinyt kauaa istua, olin hieman itsekin myöhässä, sillä.. Ömh.. En päässyt heti lähtemään." Joshua ei todellakaan halunnut ruveta selittelemään Abbylle oman myöhästymisensä perisyytä eli vaatekriisiä, sillä moinen ongelma oli nolottavan naismainen. Vain naiset saattoivat seisoa tuntikausia peilin edessä ennen ulos lähtemistä. Naiset ja Joshua. Seuraavasta huomautuksesta Josh miltei veti teet väärään kurkkuun:
"Vai niin, oli sinulla vaatekriisi. Tuota, eh, vaikea kuvitellakaan millaista olisi kärsiä vaatekriisistä, todella." Parantaja sanoi hieman kuivakkaan sävyyn, mutta kiirehti sitten lisäämään: "Mutta näytät kyllä erittäin hyvältä tuossa indigonsinisessä. Itse asiassa oikein hyvännäköinen kaapu.."

Joshuan kohotti aavistuksen kulmiaan yllätyksestä Abigailin kertoessa tuoneensa Jesse Cainen mukanaan. Joshua oli hyvin nopeasti tavannut Jessen tullessaan koululle, mutta ei tiennyt kyseisestä miehestä mitään. Josh katsoi olkansa yli kohti Jesseä ja nyökkäsi tälle kohteliaan tervehdyksen aivot samalla raksuttaen. Ilmeisesti kyseessä eivät siis todellakaan olleet treffit Abigailinkaan mielestä, vaikka Joshua oli salaa niin toivonutkin. Ellei Abigaililla sitten ollut jotain erikoisia taipumuksia kuten mieltymys moniavioisuuteen.. Hämmentävää.

"Ah, kyllä, tapasin herra Cainen ohimennen, mutta en tunne häntä kovinkaan hyvin. Mukavaa, että tutustutat minua uusiin ihmisiin, etten homehdu sairaalasiipeen." Joshua sanoi katse Abbya kohden, mutta keho osin kääntyneenä kohti toista miestä. Sitten hän kääntyi katsomaan Cainea, joka näytti jotenkin hieman.. Epäinnostuneena.
"Vai että kaksi tupamestaruutta? Siinäpä vasta jotakin, olet varmaan hyvin taitava tuvanjohtaja.", Josh sanoi kohteliaasti esimiehelleen. "Voit kyllä istuutua alas, pyysin tarjoilijaa tuomaan seuralaiselleni myös samanlaisen terästetyn teen kun hän saapuu, eiköhän hän ymmärrä tuoda sinullekin jos istut samaan pöytään. Olisin voinut tilata molemmille, jos vain olisin tiennyt että meitä on.. Kolme."

//Minulla ei ole enää edes sanoja sille, kuinka myöhässä tämä on. (シ_ _)シ //

"Aaa... No hyvä, ettet ehtinyt kauaa odottamaan! Pelkäsin, että olet istunut täällä yksiksesi jo ikuisuuden. Ja voi kiitos! Tämä on serkkuni valitsema. Päädyn itse yleensä muihin väreihin, joten ihan hyvä välillä käydä ostoksilla jonkun muunkin kanssa", Abigail selitteli suoristellen samalla kaapuaan.

"Näytät itsekin erittäin..." Abigail aloitti, mutta lauseen loppu häipyi johonkin hänen katsellessaan Joshuan päällä olevaa kauluspaitaa, joka näytti jotenkin tutulta... Olisiko mahdollista, että...? Huomattuaan jäätyään tuijottamaan nainen kuitenkin ravisteli äkkiä ajatuksen pois mielestään.
"Erittäin komealta", hän päätti lauseensa ja muistutti samalla mielessään itseään siitä, että kauluspaita kuin kauluspaita, eivätkös ne kaikki nyt näyttäneet ihan samalta.

"Mitä sinulle ja sairaalasiipeen kuuluu? Paljon potilaita? Kuulin, että olisi vähän flunssakausi", Abigail höpötteli. Hänen täytyisi luultavasti ainakin näin aluksi hoitaa suuri osa puhumisesta, koska Jesse oli yleensä kovin hiljainen. Toivottavasti mies kuitenkin vielä vähän avautuisi, sillä muuten tapaamisesta voisi tulla kovin pitkäveteinen. Tai vielä pahempaa, Joshua pitäisi Jesseä pitkäveteisenä.

Jesse huitaisi kättään vähättelevästi Joshuan lausumalle kohteliaisuudelle.
"Eihän se nyt tuvanjohtajan ansiota ole, tupaani vain on sattunut paljon ahkeria ja hyviä oppilaita", hän totesi yrittäen sulkea pois mieleensä nousevat kuvat herroista Bringham, O'Dwyer, Brock ja Leach. Kaksi ensimmäistä tosin eivät sentään olleet suoranaisesti tyhmiä, mutta olisivat ehkä voineet keskittää energiaansa vähemmän erilaisiin omituisiin tempauksiin ja enemmän opiskeluun.

Joshuan mainitessa, että olisi voinut tilata teet molemmille, jos olisi tiennyt, että heitä olisi kolme, Jessellä oli kova työ yrittää pitää vaivaantuneisuus ja häpeä pois kasvoiltaan. Hän olisi itse mieluiten kävellyt ulos samantien ja jättänyt Abigailin ja Joshuan ihan vain keskenään.

"Ah... Terästetyn teen... Hienoa..." Jesse toisti näyttäen kaikkea muuta kuin innostuneelta asiasta. Hän kuitenkin istu'utui pöydän ääreen Abigailin viereen Joshuaa vastapäätä käymättä baaritiskillä. Tapaaminen oli äkkiä ottamassa vielä pahempia käänteitä kuin hän oli odottanut.

Abigailin huono alkoholinsietokyky ei ollut mikään uutinen kenellekään, jotka olivat olleet edellisenä vuonna koulun henkilökunnan pikkujouluissa, mutta Joshua ei tietenkään voinut tätä tietää, sillä tapausta ei luonnollisesti kauheasti mainostettu. Eikä sen mainitseminen nytkään tietysti tullut oikein kysymykseen. Hän saattoi vain toivoa, että tee oli erittäin, erittäin lievästi terästettyä. Eikä hän itsekään mikään kovin suuri alkoholin ystävä ollut. Tosin ehkä se oli ainoa keino selviytyä tästä tapaamisesta.