Tylypahka AM

//Jatkoa Team Japani pelille//

Yukiko pysähtyi vihdoin rynnistettyään tarpeeksi kauas Izumista ja Chousta. Tyttö pyyhkäisi kyyneleen pois poskeltaan. Hän ei itkisi sen idiootin takia! Izumi tulisi järkiinsä. Varmasti tulisi! Hetki Choun kanssa ja Izumi ikävöisi Yukiko oikein kovasti. Ehkä poika tulisi ihan itse etsimään Yukikoa! Hyvällä tuurilla tämä toisi myös kukkia anteeksipyynnöksi...

Yukiko huokaisi syvään. Hän ei voisi nyt pettää Satoun sisaruksia. Hänen täytyisi näyttää heille kuinka fiksu hän oli kaiken sen kehumisen jälkeen. Eipä sillä, että Yukiko olisi ollenkaan tiennyt mistä olisi aloittanut etsimisen. Eihän tyttö ollut antanut ajatustakaan sille, että hänen täytyisi etsiä vihjettä! Hän oli vain olettanut, että seuraisi Izumia ja ollut... iloinen. Kaikesta siitä ajasta minkä saisi vietettyä pojan kanssa! Mutta ei. Idiootti Izumi.

Kanae asteli Shizukan jäljessä vähemmän innokkaasti suuntaan, johon Yukiko oli vihoissaan lähtenyt rynnistämään. Tämä näkyi jonkin matkan päässä edessäpäin, mutta Kanaella ei pahemmin ollut kiirettä saavuttaa tätä. Hän ei tahtonut saada osaansa tämän suuttumuksesta. Oli kyllä käynyt hänen ja Shizukan kannalta harvinaisen hyvin, kun Izumi joutui syntipukiksi siitä, mitä he tekivät. Kanaella ei todellakaan ollut aikomustakaan oikaista asiaa. Ehkä Yukiko viimein päättäisi siirtyä eteenpäin johonkin toiseen poikaan. Kunhan se ei olisi Shizuka.

”No mutta tämähän kävi kätevästi”, Kanae mutisi Shizukalle saavutettuaan tämän, ”meidän pitäisi useammin usuttaa ihmisiä riitelemään toistensa kanssa. Olimme aika hyviä, vaikka itse sanonkin.” Yukiko oli vielä hyvän matkan päässä, joten tämä tuskin kuuli. Ei tietenkään sillä, että häntä olisi kauheasti liikuttanut, vaikka olisi kuullutkin. Pian he kuitenkin alkoivat olla niin lähellä Yukikoa, ettei hän viitsinyt enää kommentoida mitään Izumista.

”No niin!” hän hihkaisi tekopirteään sävyyn ja löi kätensä yhteen, ”nyt etsitään se vihje ja… voitetaan!” Kukaan ei tietysti ollut sanonut, että kyseessä olisi ollut kilpailu eikä Kanae itse asiassa edes itse uskonut, että he löytäisivät mitään vihjettä vain satunnaisesti pihamaata haravoimalla - kenen idea oli edes etsiä vihjettä nimenomaan pihamailta? - mutta jos pienen kilpailun avulla saisi Yukikon kannustettua etsimään enemmän ja valittamaan vähemmän, niin miksipä ei.

Shizuka asteli Yukikon perässä, toivoen mielessään, että vihainen Yukiko olisi mahdollisimman hiljainen Yukiko. Ehkä hän vain murjottaisi hiljaa koko ajan? Se oli varmasti liian paljon toivottu. Poika vilkaisi Kanaeta, joka sai hänet kiinni, ja nyökkäsi tytön sanoille.
"Jos olisin tiennyt, että senpain saa suuttumaan Shiki-kunille noin helpolla, en olisi vaivaantunut kehumaan häntä", Shizuka mutisi vastauksena Kanaelle, mutta hiljeni sitten, ettei Yukiko kuulisi.

Sisarusten saavutettua Yukikon Kanae alkoi puhua selkeästikin tekopirteästi - tai ainakin Shizukalle iloisuuden aitouden puute oli selkeää - Shizuka nyökkäsi, ja kohotti hieman nyrkkiään kohti ilmaa kuin tuulettaakseen ja nostaakseen ryhmähenkeä, mutta ele oli varsin vaisu. Hänkään ei erityisesti uskonut, että he tulisivat löytämään mitään. Ja vaikka löytäisivät, vihjeet olisivat todennäköisesti niin helppoja, ettei koko homma olisi kovinkaan hauskaa. Olihan aarteenetsintä tarkoitettu koko koululle, ja jos pienet oppilaatkin osasivat ratkaista vihjeet, ne olisivat aivan liian yksinkertaisia isommille oppilaille. Oikea, vanhemmille oppilaille suunnattu aarteenetsintä sen sijaan... no, jos se ei olisi ollut liian vaivalloista, se olisi saattanut olla aika hauska idea. Tällä hetkellä ihan kaikki oli kuitenkin liian vaivalloista. Kaikki se puhuminen ja Yukikon suostuttelu olivat saaneet Shizukan tuntemaan olonsa erittäin väsyneeksi.

Tavallaan Yukikon onneksi Satout eivät huomanneet tytön kurjaa oloa. Nyt Yukikon täytyisi vain keskittyä kympillä heidän tehtäväänsä. Eihän hän voinut tuottaa pettymystä ystävilleen, jotka luottivat häneen täysin! Satout eivät antaisi Yukikolle ikinä anteeksi. Eivät varmasti antaisi.
"Joo. Voitetaan Izu... Shiki." Yukiko sanoi ja väläytti pienen hymyn ystävilleen. Onneksi Satout vaikuttivat olevan innoissaan... tai no, Shizuka nyt oli yhtä innostunut kuin yleensä.

Yukiko katseli ympärilleen. Eihän hän edes tiennyt mistä aloittaisi! Izumi olisi varmasti tiennyt..
Yukiko pudisteli päätään. Hän ei ajattelisi mitään mukavaa Shikistä! Ei sitten mitään. Ehkä hän ei edes tekisikään pekingin ankkaa pojalle vaan söisi kaiken itse! Ehkä Choun avustuksella. Tai ehkä hän peräti kutsuisi Shizukan ja Kanaen ruokailemaan! Sitten he voisivat ottaa kuvia ja Shiki voisi itkeä yksin makuusalissaan sitä, kuinka hän ei saisi ankkaa. Haha, loistava suunnitelma.

"Joten... onko teille ideoita mistä etsiä?" Yukiko kysyi hiukan hämmentyneenä. Oikeastaan tytöllä ei ollut kovin selkeää ajatusta siitä, miltä vihjeet edes näyttäisivät.

Yukiko esitti harvinaisen pian sen tärkeän kysymyksen, johon Kanae ei osannut oikein vastata. Tai siis, olisi osannut vastata, mutta rehellinen vastaus olisi ollut ”ei” ja se taas ei ollut hyvä vastaus tähän kohtaan. Olisi parempi keksiä jotain muuta. Jotain, mikä saisi Yukikon toivon mukaan pysymään hiljaa.

”…joo! Tuosta puskasta!” Kanae siis ilmoitti osoittaen jonkun matkan päässä olevaa isohkoa puskaa, ”jos minä haluaisin piilottaa vihjeen, piilottaisin sen tuonne.” Jos hänellä oikeasti olisi ollut joku vihje, joka oli tarkoitettu löydettäväksi hän olisi jättänyt sen vaikka oleskeluhuoneen pöydälle. Tällaisessa satunnaisessa etsimisessä ei ollut oikein mitään järkeä. Koulun alue oli valtava ja heidän mahdollisuutensa vain sattumalta törmätä vihjeeseen tarkoituksellisesti sitä etsiessään oli häviävän pieni. Mutta sitä hän ei aikonut kertoa Yukikolle.

Kanae kuitenkin suuntasi määrätietoisesti kohta osoittamaansa puskaa ja alkoi silmäillä sitä kuin sieltä hetkenä minä hyvänsä pomppaisi esiin joku vihje. Samalla hän mietti, mitä kello mahtoi olla ja miten kauan tätä pitäisi vielä jaksaa. Izumin ja Choun oli parempi olla todella kiitollisia tästä hänelle ja Shizukalle. Yukikon lapsenvahtina toimiminen ei ollut ollenkaan miellyttävää puuhaa.

”Mitä luulet, Shizuka… Millaisia ne vihjeet ovat?” Kanae kysyi veljeltään tutkaillen edelleen puskaa. Hän ei ollut itse asiassa kuullut vielä yhdestäkään löytyneestä vihjeestä. Tai siis, hän oli kuullut kyllä huhuja siitä, että joku oli sellaisen löytänyt, mutta huhu ei kertonut, millainen vihje oli ollut kyseessä.

Shizuka nyökkäsi Kanaen ehdottaessa Yukikolle etsimistä lähellä olevasta puskasta. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä vihjeet voisivat olla, ja puska oli ihan yhtä todennäköinen paikka kuin mikä tahansa muukin. Ja Yukiko saisi hänen puolestaan vaikka hukkua puskaan. Ehkä he voisivatkin ehdottaa etsimistä kasvihuoneilta, ja joku siellä olevista kasveista söisi Yukikon. Tai ainakin pitäisi tämän paikallaan Izumin ja Choun treffien ajan, ja hän ja Kanae voisivat siirtyä kuuloetäisyyden ulkopuolelle siksi aikaa.

Kanaen kysymykseen poika puisti päätään. Hänkään ei ollut kuullut mitään varmaa vihjeistä, saati aarteista. Loogisesti ajatellen jotain niistä oli kyllä pääteltävissä, mutta sekään ei ollut paljoa.
"Todennäköisesti niiden pitäisi erottua helposti ympäristöstä. Jos ne on tarkoitettu löydettäviksi. Värillistä pergamenttia? ...Mainittiinko missään, ovatko ne tekstimuodossa..." Hän yritti muistella, mitä rehtori oli sanonut alkajaisjuhlien puheessaan, mutta ei ollut aivan varma, oliko vihjeiden sanottu olevan juuri paperilla olevia tekstivihjeitä. Voisivathan ne olla esimerkiksi joitain muita esineitä, kuka sen tietää. Se tosin tekisi niiden etsimisestä vielä vaikeampaa. Koko aarteenmetsästys tuntui aika huonosti suunnitellulta.

Yukikon suu aukesi Kanaen ehdottaessa, että he etsisivät vihjettä puskasta. Siis... puskasta?! Eihän siinä ollut järkeä! Puskan oksat saattaisivat repiä Yukikon vaatteet riekaleiksi!
"Puskiahan on täällä tuhat! Minähän en niitä kolua." Yukiko sanoi ja risti kätensä. Vaikka Izumi oli idiootti, olihan hän silti aika ihana. Ja täytyihän Yukikon näinollen näyttää todella hyvältä tämän edessä. Ja tunnissa ei ehtisi kolua puskia sekä laittautua uudestaan!

Yukiko katseli Shizukaa ja Kanaeta näiden puuhaillessa. Samalla hän vilkuili ympärilleen jos vaikka jossain lähellä olisi joku vihje. Satout olivat joskus outoja. Tuntui, että he puhuivat joskus lähinnä toisilleen, eikä hänelle.
"Minä olen ihan varma, että vihjeet ovat pergamentinpaloja" tyttö totesi, vaikka oli varma ettei kumpikaan heistä kuunnellut Yukikoa.
"Jos se on aarre, se on varmasti aarrekartta." Yukiko sanoi katsellen ympärilleen. Hän ei likaisi ja sotkisi itseään, mutta sentään hän voisi tehdä jotain ryhmän hyväksi. Sen lisäksi, että hän käytti aivojaan.

Kanae katsoi hetken haastavasti takaisin Yukikoa, kun tämä ilmoitti, ettei koluaisi pihan puskia. Hänen teki mieli sanoa jotain pisteliästä takaisin, mutta perääntyikin sitten viime hetkellä ja kohautti vain olkapäitään jatkaen puskan tutkimista. Tai ”tutkimista”, sillä hän ei kyllä oikeasti kovin tosissaan etsinyt yhtään mitään. Kunhan nyt esitti etsivänsä jotain. Häntä ei kuitenkaan huvittanut myöskään riidellä Yukikon kanssa, sillä silloinhan olisi riski, että tämä suuttuisi heihin ja palaisi takaisin Choun ja Izumin luokse, mikä taas vesittäisi heidän koko suunnitelmansa. Ei, heidän oli van pakko kestää Yukikoa.

Kanae kohautti olkapäitään myös Shizukan kysyessä, oliko missään mainittu, olivatko vihjeet tekstimuodossa. Aarteenetsinnästä ja vihjeistä oli kyllä ilmeisesti puhuttu alkajaisjuhlassa, mutta hän ei ollut oikeastaan kauheasti kuunnellut eikä hän ollut kyllä ihan varma, olisiko ymmärtänytkään, vaikka olisi kuunnellutkin. Ehkä hän sen takia ei ollut kauheasti kuunnellutkaan. Hän oli ollut keskittynyt hieman muihin asioihin. Kuten esimerkiksi kynsiensä lakkaamiseen.

”Aarrekartta?” Kanae kohotti katseensa Yukikoon tämän mainitessa uskovansa, että vihjeet olivat varmasti karttoja pergamentinpaloilla. Olihan se tietysti ihan mahdollista, eihän hänkään tiennyt millaisia vihjeet olivat. Itse asiassa kartta kyllä kävisi oikein hyvin järkeen.

”Hmm.. ehkä…”, hän lopulta vastasi pohdittuaan hetken asiaa, mutta jatkoi kuitenkin samalla puskan oksien siirtelyä, ”mihin aarrekartat oikein yleensä piilotetaan…?” Olisi kyllä ollut ihan jännittävää, jos he oikeasti löytäisivät sellainen kartan. Tai mikä vihje sitten ikinä olisikaan. Hän ei kuitenkaan oikein jaksanut uskoa siihen.

”Mitä kello on?” Kanae ei voinut olla kuiskaamatta Shizukalle kumartuessaan muka tutkimaan puskaa alhaalta päin. Hän ei tiennyt, jaksaisiko enää kovin montaa minuuttia, saatikka sitten ainuttakaan tuntia. Voisivatkohan he viedä Yukikon sittenkin sisälle… johonkin. Ehkä tämä hiljenisi, jos saisi vaikka ruokaa? Tai hän voisi lakata vaikka tämän kynnet. Vaikka varpaankynnetkin. Ehkä he voisivat lakata myös Shizukan kynnet.

//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine