Tylypahka AM

((Tämä peli siis sijoittuu huispaustunnin jälkeiseen iltaan, jolloin myös Haroldin syntymäpäivät olivat. :D))

Lucas istui risti-istunnassa Rohkelikon oleskeluhuoneen punaisella, pehmeällä sohvalla nojaten sen käsinojaan. Edessään sohvalla hänellä oli auki kansiollinen muovitaskuja sekä useita, pieniä pinoja kortteja. Hän järjesteli parhaillaan huispaajakorttikokoelmaansa, koska parempaakaan tekemistä ei juuri ollut. Hänen oli pitänyt mennä tänään Haroldin syntymäpäiväjuhliin ja hän oli sen takia perunut Rohkelikon joukkueen harjoituksetkin, mutta sitten lentotunnilla hänen ja Haroldin välisen sananvaihdon takia poika oli antanut ymmärtää, ettei hän ollut enää tervetullut tämän syntymäpäiville. Eikä hän voisi edes lähteä kuokkimaan juhlia sellaisen ilmoituksen jälkeen. Eipä tosin sillä, että häntä olisi liiemmin huvittanutkaan, sillä hänestä Harold oli käyttäytynyt täysin kohtuuttomasti.

Harjoitusten peruminen turhaan ei tosin harmittanut häntä erityisesti, sillä eipä hänellä juuri ollut fiiliksiäkään harjoitusten vetämiseen – vaikka muille huutaminen olisi tietysti saattanut vähän auttaa. Hän oli kuitenkin päässyt jo suurimman harmistuksen yli maattuaan jonkin aikaa pylvässängyssään peittojen alla vuodattamassa vihaisia kyyneleitä. Lucas ei kuitenkaan ollut ihminen, joka olisi viihtynyt kovin pitkiä aikoja yksinään tai hiljaa, joten jonkin ajan kuluttua hän olikin noussut ylös, pessyt kasvonsa, kaivanut esiin huispaajakorttikokoelmansa ja suunnannut alas oleskeluhuoneeseen. Hänen kokoelmansa oli varsin iso eikä hän ollut ehtinyt pitkään aikaan leikkimään sillä.

//Kiittäkää Lucasia kauniista runosta!//

Sebastian alkoi olla valmis illan juhlia varten. Poika suki hiuksensa vielä hiukan paremmin ja lisäsi lakkaa. Jälkeenpäin hän saisi varmasti kuulla siitä, kuinka koko makuusali haisi kamalalle, mutta juuri nyt Sebastian ei siitä liiemmin välittänyt. Kerrankin hänet oltiin kutsuttu mukaan juhliin! Harvemmin Sebastiania viitsittiin kutsua mihinkään. Sebastian itse oli kuullut huhua, että se saattoi johtua hänen johtajapojan asemasta. Harold oli kuitenkin kutsunut Sebastianin joten Sebastian tottakai oli menossa ystävänsä juhliin pää kolmantena jalkana. Sebastian vilkaisi kelloaan yöpöydällä. Laittautuminen oli mennyt sutjakkaasti joten hän ehtisi hyvin Haroldin juhliin ja olisi varmaan peräti ajoissa!
Lahjakin oli valmiina odottamassa. Huolimatta Sebastanin ja Lucasin aiemmasta lahjamokasta, Sebastian oli varsin tyytyväinen heidän lahjaansa. Harold saisi kasan herkkuja, puhumattakaan hänen fletkumadostaan! Vielä viimeiseksi Sebastian vilkaisi Haroldin korttia:

"Harold, hyvää syntymäpäivää
Tänään sulla ei ole huolen häivää
Tässä sinulle ja Korpulle pientä purtavaa
Älä kuitenkaan syö liikaa tai tulee surtavaa

Toivoo Lucas & Sebastian"

Sebastian tarkisti vielä pariin otteeseen, että kortin teksti oli oikein kirjoitettu. Olisi jokseen noloa antaa korpinkynnelle kirjoitusvirheitä täynnä oleva kortti.
Tyytyväisenä omaan ulkonäköönsä ja hänen ja Lucasin lahjaan, Sebastian lähti kohti oleskeluhuonetta, herkkukori käsissään.

Saadessaan oleskeluhuoneen näkökenttäänsä, Sebastian äkkäsi heti Lucasin - joka ei todellakaan näyttänyt siltä, että olisi ollut lähdössä juhliin. Lähemmäs mennessään Sebastian huomasi, että Lucas järjesteli keräilykorttejaan. Sebastian kummasteli ystävänsä käytöstä.
"Öööö... Lucas?" Sebastian sanoi kysyvästi. "Haroldin juhlat? Ihan kohta?" Lucas oli varmasti unohtanut koko juhlat! Ei kai poika nyt muuten istuisi tuossa? "Jos saat nopeasti nuo pois, voisimme mennä samaa matkaa." Seurassa juhliin meneminen oli hauskaa, mutta Sebastiania ei hirveästi houkuttanut odottaa Lucasia montaa tuntia tämän järjestellessä kortteja. Ties vaikka koko kakku olisi syöty ennen kuin Sebastian ja Lucas ehtisi paikalle!

Lucas oli niin keskittynyt huispauksenpelaajiin, ettei huomannut Sebastiania ennen kuin tämä kutsui häntä nimeltä. Hän nosti katseensa korteistaan ja huomasi Rohkelikon johtajapojan seisovan oleskeluhuoneessa herkkukori käsissään. Tosiaan. Hän oli ehtinyt jo unohtaa, että he olivat hankkineet Haroldille yhdessä lahjankin, kun heidän ensimmäinen ideansa oli mennyt melko ikävästi pieleen. Tai siis eihän se idea sinänsä ollut ollut huono vaan erittäin hyvä, toteutuksessa vain oli tapahtunut ikävä, pieni erehdys. Tai ei ehkä niinkään pieni, sillä lahjaa ei todellakaan ollut voinut antaa sen jälkeen Haroldille. Niinpä he olivat joutuneet pikaisesti keksimään tilalle muuta ja se muuta oli tällä kertaa ollut kori Hunajaherttuan herkkuja sekä tietysti salaattia Korpulle.

”En kuulemma olekaan enää tervetullut juhliin”, hän vastasi vähintäänkin happaman kuuloisena, vaikka yrittikin tavoitella mahdollisimman neutraalia sävyä, ”joten joudut menemään ilman minua.” Ärtymys Haroldin käytökseen – tai itse asiassa ylipäätään kaikkien käytökseen - nosti taas hieman päätään, kun hänet tällä tavoin pakotettiin ajattelemaan juhla-asiaa. Kuvio alkoi olla hänelle jo hieman liiankin tuttu ja Harold oli tänään osoittanut, että siinä olivat ilmeisesti mukana muutkin kuin vain Luihuiset, jotka tahtoivat ärsyttää häntä.

Sebastian oli hämmentynyt. Mitä ihmettä Lucas puhui? Hän ei ollutkaan tervetullut juhliin? Sebastianin oli vaikea uskoa, että Harold olisi vahingossa kutsunut Lucasin. Tuskin Harold noin vain sekoittaisi oppilaita toisiinsa - etenkään kun kyseessä oli toinen huispaaja.
"Siis... mitä on tapahtunut?" Sebastian kysyi istahtaessaan sohvan selkänojalle. Hän luultavasti tulisi myöhästymään juhlista hiukan, mutta tuskin Harold suuttuisi. Ehkä kakkuakin jäisi. Ja olihan tämän tilanteen selvittäminen paljon tärkeämpää kuin kakun mutustelu. Sebastian ei ollut nähnyt Lucasin olevan noin näreissään aiemmin. Paitsi ehkä luihuisille, mutta se olikin asia erikseen.

Sebastian näytti juuri niin hämmentyneeltä hänen ilmoituksestaan kuin hän ehkä oli osannut odottaakin. Sitä hän ei kuitenkaan ollut odottanut, että tämä istuisi sohvan selkänojalle ja tahtoisi tietää, mistä koko jutussa oli kyse. Itse asiassa hän ei ollut aivan varma siitäkään, tahtoiko hän kertoa vai ei. Toisaalta häntä ei hirveästi huvittanut muistella huispaustunnin tapahtumia, mutta toisaalta taas… hän tahtoi valittaa jollekin, sillä toivoi, että saisi vahvistuksen sille, että oli suuttunut ihan aiheesta.

”No…”, Lucas aloitti hieman vastahakoisen kuuloisena selaten kädessään olevaa korttipinoa ennen kuin nosti katseensa ylös päättäen, miten asiansa esittäisi, koska ei varsinaisesti tahtonut kertoa vielä Sebastianillekin, mikä hänen oikea etunimensä oli, ”lennon ja huispauksen tunnilla O’Dwyerilla oli nimilistassaan minusta väärä nimi. Se ei varsinaisesti ole asian pointti, mutta siitä kaikki kai sai alkunsa. Tiedäthän, luihuiset kiusasivat minua siitä ja sanoin jotain takaisin. En enää muista tarkalleen mitä, mutta jotain tosi kesyä kuitenkin… tiedäthän, verrattuna siihen, että he nauroivat minun nimelleni.”

”Joka tapauksessa, se loppui aika alkutekijöihinsä koko juttu ja lähdimme huispauskentälle, mutta siellä Harold halusi puhua kanssani ja sanoi, että peruu kutsuni juhliinsa, jos en ole kinastelematta. Enkä edes tehnyt mitään!” Lucas kertoi korottaen hieman ääntään viimeisen lauseen kohdalla, koska ei ollut vieläkään ihan täysin päässyt yli järkytyksestään. Hän ei enää oikeasti muistanut oikein kunnolla, mitä oli mahtanut tunnilla sanoa, Sylvanalle tai muuten, mutta oli kuitenkin ihan varma siitä, että se oli sillä kertaa ollut jotain harvinaisen kesyä. Hän olisi kyllä muistanut, jos se olisi ollut jokin erityisen kekseliäs heitto.

”Ja tiedätkö, minä olen niin täynnä sitä, että luihuiset saavat kyllä sanoa minulle ihan mitä vaan ja ärsyttää ja loukata, mutta jos minä sanon yhdenkin poikkipuolisen sanan, niin olen heti kaikkien mielestä kauhea ihminen ja kiusaaja ja syyllinen kaikkeen”, hän uskoutui katkerana Sebastianille, ”joten sanoin, että jos hän tahtoo käyttää juhliaan kiristämiseeni, niin en suostu siihen. Joten… hän perui kutsuni.” Lucas jätti kertomatta sen kohdan, jossa O’Dwyer oli kiusannut häntä vielä nimestäkin ja hän oli saanut tarpeekseen ja lähtenyt pois oppitunnilta kesken kaiken. Ja sen, miten hän oli valehdellut menevänsä sairaalasiipeen, koska voi huonosti. Ja etenkin sen, että oikeasti hän oli itkenyt ja rypenyt itsesäälissä ja haudannut itsensä pylvässänkynsä peittojen alle. Se ei kuitenkaan ollut oleellista juhla-asian kannalta.

”Äläkä käsitä väärin, en tahtoisikaan enää mennä, jos hänkin kerran on sitä mieltä”, Lucas vielä lisäsi kuulostaen juuri niin katkeralta ja pettyneeltä kuin odottaa sopi. Hän ei tahtonut, että Sebastian yrittäisi raahata hänet mukaansa väkisin väittäen, että kyse on varmasti jonkinlaisesta väärinkäsityksestä. Hän ei ollut vielä valmis sopimaan asiaa.

Sebastian nyökkäili Lucasin kertomukselle. Nyt hän ymmärsi tilanteen paljon paremmin. Sebastian ymmärsi sen Lucasin osalta sekä Haroldin osalta - luultavasti.
"O’Dwyer on ääliö. En ymmärrä, miten se on edes päässyt opettajaksi." Sebastian totesi. Pojasta oli käsittämätöntä, ettei opettaja pystynyt olemaan puolueeton. Tupien väliset kiistat oppilaiden kesken hän ymmärsi, mutta sitä Sebastian ei ymmärtänyt, miksi opettajien piti liittyä kiistoihin mukaan. O’Dwyer tiesi kuitenkin varmasti Lucasin ja ihan vain piruuttaan oli alkanut kiusaamaan tätä väärästä nimestä listassa. Ja O’Dwyer varmasti myös tiesi, että luihuiset alkaisivat ärsyttämään Lucasia siitä. Sebastian tiesi, että oli turha sanoa Lucasille että valittaisi rehtorille O’Dwyerista. Sitä Lucas ei tekisi.

Haroldin reaktiosta Sebastian oli hämmästynyt. Haroldille oli ilmeisesti tärkeää se, että tuvat olivat jotenkin sovussa keskenään. Ei Sebastian muuta syytä keksinyt Haroldin toiminnalle. Ehkä Harold oli kutsunut luihuisia juhliinsa ja toivoi, että Lucas käyttytyisi ettei kenellekään tulisi pahaa mieltä? Ei ollut kuitenkaan reilua, että Harold läksytti vain Lucasia.
"Tuo on ihan uusi piirre Haroldissa." Sebastian sanoi pohdittuaan tilannetta hetken. "En kyllä tajua miksi hän valitti vain sinulle. Ei se ole reilua." Sebastian jatkoi. "Luihuiset pääsevät pälkähästä kyllä liian helpolla. Tai siis, miksei me saataisi sanoa takaisin jos he kiusaavat, mutta ne saavat tulla tuosta noin vain tökkimään toisten murtuneita luita?" Sebastian pohti vielä ääneen.

Lucas oli varsin ilahtunut, kun Sebastian vastasi, että Ciarán on ääliö. Kerrankin joku ymmärsi häntä ja sitä, miten O’Dwyerista ei vaan saanut uskottavaa opettajaa vain lätkäisemällä tämä luokkahuoneeseen oppilaiden kanssa. Toisaalta oli vaikea ymmärtää, miten tämä oli päässyt ylipäätään opettajaksi, mutta toisaalta hän oli Rohkureportaasin hommissa saanut tietää paljon muitakin hämäriä tapauksia liittyen koulun henkilökuntaan. Niiden valossa Ciaránin palkkaus ei ehkä ollutkaan enää niin omituista.

Lähestulkoon kaikki rohkelikot kuitenkin olivatkin Ciaránin opettajanpaikasta samaa mieltä, joten huomattavasti enemmän Lucasta lämmitti, että Sebastian oli vielä samaa mieltä Haroldin toiminnasta ja siitä, miten luihuiset ylipäätään pääsivät aina vähemmällä. Kun Sebastian vielä muisti sen, miten Ironwood oli tunkenut sairaalasiipeen ja tökkinyt hänen murtunutta kättään, hän olisi voinut vaikka halata vanhempaa poikaa silkasta ilosta. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä vaan tyytyi vaan nyökyttelemään päätään kiivaasti. Se, että Sebastian oli hänen puolellaan, paransi hänen mielialaansa huomattavasti. Hän oli tahtonutkin vahvistuksen sille, ettei ollut vain pikkumainen.

”Juuri niin! Se oli törkeää!”, hän valitti, sillä todella oli sitä mieltä Ironwoodin tekemisistä, ”ne saavat tehdä ihan mitä tahtovat ja kaikki katsovat sormien lomasta, mutta jos rohkelikot tekevät jotain, niin siitä nostetaan heti kauhea meteli! Se on niin epäreilua.” Jos hän olisi mennyt tökkäämään Ironwoodin murtunutta kättä, niin hänet olisi varmaan lynkattu siihen paikkaa. Hän ei ollut aiemmin edes ollut juurikaan tekemisissä Ironwoodin kanssa, joten hän ei voinut käsittää, miksi tämä oli vain yhtäkkiä päättänyt marssia sairaalasiipeen tökkimään loukkaantuneita ihmisiä. Ja nipo valvojaoppilas Underwood oli vielä antanut sen tapahtua!

”Mutta minäkään en olisi odottanut sitä Haroldilta. Luulin, että hän oli hyvä tyyppi ja kaikkien tupaennakkoluulojen yläpuolella”, Lucas vielä lisäsi hämmentyneen kuuloisena, sillä hän ei todellakaan ollut ajatellut, että Harold olisi sellainen. Tämä oli aina vaikuttanut reilulta ja mukavalta ihmiseltä.

"Ehkä Harold toivoi, että antaisit helpommin periksi kuin luihuiset? En tiedä, ei tässä tunnu olevan järkeä." Sebastian valitti. Luihuisten kanssa oli vaikea kinastella, sen Sebastian oli huomannut. Ehkä oli Haroldin. Toisaalta, ei Lucaskaan helppo tapaus ollut.

Sebastiania harmitti. Hän ei olisi halunnut jättää Lucasia yksin, mutta eihän hänellä ollut riitaa Haroldin kanssa, joten tuntuisi törkeältä myös jättäytyä pois juhlista. Lucasin ja Haroldin riita ei liittynyt kuitenkaan Sebastianiin mitenkään, vaikka poika olikin Lucasin puolella. Sebastian myös tiesi, että jos hän jättäytyisi pois juhlista, hänelle jäisi paha mieli.
"Et varmaan halua yrittää päästä sisään juhliin?" Sebastian vielä varmisti Lucasilta, vaikka olikin melko varma tämän vastauksesta.

Lucas kohautti olkapäitään, kun Sebastian ehdotti, että ehkä Harold oli toivonut hänen antavan helpommin periksi. Suoraan sanottuna häntä ei varsinaisesti edes kiinnostanut, mitä Harold oli olettanut uhkauksen tehdessään, sillä kaikki vaihtoehdot olivat varmasti ihan yhtä pahoja. Jos tämä oli kuvitellut hänen antavan periksi, niin poika ei kyllä tuntenut häntä laisinkaan. Juhlat toki olivat mukavia ja hän oli pitänyt Haroldiakin mukavana, mutta eivät mitkään juhlat sentään olleet ihan kiristysmateriaalia. Toisaalta, jos poika oli esittänyt uhkauksensa sillä ajatuksella, että hän ei kuitenkaan suostuisi ja jättäisi siten juhlat väliin… no, se olisi itse asiassa melkein vielä pahempi vaihtoehto. Tosin ehkä myös epätodennäköinen, kun otti huomioon, että hän oli saanut kutsunkin vasta juuri muutamia päiviä sitten. Hän ei tiennyt, mikä olisi voinut saada pojan muuttamaan mielensä niin nopeasti.

”En erityisemmin. Jos minun kerran käskettiin pysyä poissa, niin sittenpähän pysyn”, hän vastasi Sebastianille. Hänellä oli ehkä tapana rikkoa koulun sääntöjä tämän tästä ja olla tottelematta muita, mutta tämä oli eri asia. Hän oli kuitenkin pitänyt Haroldia kaverinaan, ja jos Haroldilla oli juhlat ja tämä sanoi, ettei tahtonut häntä sinne, ei hän ollut sellainen ihminen, joka menisi siitä huolimatta kuokkimaan juhlia. Jos häntä ei kerran haluttu paikalle, niin muidenhan menetys se oli eikä hänen.

”Mutta sinun pitäisi mennä joka tapauksessa”, hän vielä lisäsi yrittäen olla kuulostamatta erityisen katkeralta ja kääntäen samalla katseensa takaisin huispaajakortteihinsa, ”se ei kuitenkaan ole sinun vikasi, jos Harold ei halua minua sinne. Sitä paitsi, olisi sääli, jos sinulta jäisi taas juhlat väliin.” Lucas tarkoitti sanojaan oikeasti, vaikka bileiden missaaminen vähän harmittikin häntä. Sebastian kuitenkin oli vasta muutama päivä sitten kertonut, miten häntä ei juurikaan kutsuttu mihinkään, joten olisi ikävää tämänkin puolesta, jos juhlat jäisivät väliin jostain tällaisesta syystä. Sitä paitsi, ei hän tahtonut varsinaisesti pahoittaa Haroldin mieltä enää enempää kuin oli mahdollisesti jo tehnyt ja se, että muut jättäisivät pojan syntymäpäiväjuhlat välistä, koska hän ei ollut siellä paikalla, varmasti pahoittaisi tämän mielen.

Sebastian ymmärsi Lucasia. Ei hänkään olisi halunnut mennä kuokkimaan juhliin, jos häntä olisi pyydetty pysymään sieltä pois. Etenkään minkään tappelun jälkeen. Kannatti kuitenkin yrittää.

Sebastian nyökkäsi hitaasti Lucasin sanoessa, että Sebastianin kuitenkin pitäisi mennä juhliin. Sebastian itse myös tiesi, että hänen täytyisi mennä, mutta samalla hänestä tuntui pahalta jättää Lucas yksin tupaan. Lucasin päivä oli ollut jo muutenkin huono luihuisten takia ja sen lisäksi vielä tämä juhlasotku..
"Okei. Kai minä sitten menen." Sebastian sanoi. Poika lähti ovea kohti, kunnes kääntyi katsomaan vielä Lucasia.
"Hei. Jos sinulla on vielä huomenna kurja olo niin tehdään jotain. Ei se varmaan auta mutta..." Sebastian sanoi ja hiljeni. "No, ilmoittele." Sebastian sanoi ja heilautti kättään ja lähti kohti Haroldin juhlia. Sebastian koetti unohtaa harmituksensa ystävänsä puolesta ja alkoi miettimään positiivisempia asioita. Mahtoikohan Jamie olla paikalla? Häntä olisi kiva nähdä pitkästä aikaan. Ja ehkä pojan voisi houkutella tanssien sinkkukerhoon!