Tylypahka AM

((Tämä peli on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat liittyä aarteenmetsästykseen. Etupäässä odottelen peliin Lauraa.))

Chloe vaelsi kirjaston hyllyjen väliä toivoton ilme kasvoillaan. Oli uskomatonta, että velhojen maailmassa piti vielä hakea kirjoja kirjastosta. Professori West oli antanut läksyksi erityisen työlään esseen manausten, herjojen ja kirousten eroista. Professori oli kertonut, että erojen määrittelyyn löytyi monta hyvää teosta kirjastosta. Chloe kuljetti sormeaan kirjan selkämyksillä. Ei mitään. Voisipa googlata. Velhot olivat niin takapajuisia joissakin asioissa. Ja ylipäätään - kirjoja! Chloe ei ikinä jaksaisi istua niin kauan paikallaan, että jaksaisi lukea sivukaupalla jostain pimeyden taikuuden tyypeistä. Eikö hyödyllisintä olisi opetella tekemään ja torjumaan niitä oikeasti pänttäämisen sijaan?

Viimein Chloen katse osui hyllyriviin, jossa oli kirjojen selkämyksissä alkoivat esiintyä sanat manaus, herja ja kirous.
"Estomanauksen voima... Vaientamiskirous... Kamppiherjan hyödyt", tyttö mutisi käydessään läpi selkämyksiä. Mitä ihmeen hyötyä kamppiherjasta oli muka koulupilojen ulkopuolella? Chloe ihmetteli ja pudisti päätään. Eräs paksu kirja oli nimetty Pimeä taikuus - tunnista ja suojaudu. Chloe ujutti sen kirjahyllystä ja selasi kirjaa varovasti käsissään. Opus näytti kuivalta ja teoreettiselta, mutta ainakin sen alussa oli selostus eri taikatyyppien eroista.

Chloe oli juuri aikeissa suunnata kirjan kanssa lainaustiskille, kun kirjan välistä tipahti paperinpala. Se leijaili kevyesti kohti toista hyllyä - ja kuinka ollakaan livahti sen alle.
"Hitto", Chloe mutisi ja kyykistyi etsimään lappua hyllyn alta. Toivottavasti se ei ollut lentänyt erityisen vaikeaan paikkaan, sillä tyttö piti koulupukunsa hametta normaalia ylempänä. Tällaisissa tilanteissa hän toivoi, että pitäisi kiltisti hameensa polvipituisena, eikä yrittäisi näyttää vanhemmalta lyhyessä hameessa.

Laura käveli alas Rohkelikko-tornin portaita etsien kissaansa.
"Edward! Edward! Kiskis!", tyttö huusi.
Hän katseli ympärilleen ja koitti tähyillä jotain oranssia ja pörröistä. Kissa oli lähtenyt omille teilleen edellisenä iltana, eikä ollut vielä palannut. Edward toi hänelle mieleen hyvän ystävänsä Italiasta, koska oli saanut sen häneltä, kun tämän kissa oli saanut pentuja.
"Ed! Ed!", Laura yritti vielä huutaa kissaa, mutta ei kissaa näkynyt.

Hän huomasi kävelleensä kirjastolle ja päätti mennä sinne, vaikkei uskonutkaan Edwardin olevan siellä. Hän huomasi olleensa väärässä, sillä oranssi kissa istuskeli erään kirjahyllyn päällä.
"Ed! Tule tänne!", Laura kuiskasi.
Kissa hyppäsi tytön syliin ja hän lähti kissa kainalossa kävelemään kirjastossa.
"Nyt, kun kerran olen täällä, niin voisin etsiä jonkun kauneus-loitsuista kertovan kirjan", tyttö mutisi ja lähti etsimään kirjaa.
Laura saapui erään hyllyn kohdalle ja alkoi etsiä hyvää kirjaa.
"On jo.. On jo.. Tylsä.. "
"Uu! Tämä voisi olla hyvä!", hän hihkaisi ja nappasi kirjan käteensä.
Tyttö katseli ympärilleen ja huomasi jonkun tytön ilmeisesti etsimässä jotain. Laura käveli tytön luo ja katsoi tätä kummastellen.
"Öö.. Mitä sinä teet?" Laura kysyi.

Chloe ei alkuun kiinnittänyt huomiota samaan hyllyväliin ilmestyneeseen tyttöön, koska hän yritti kuumeisesti löytää hyllyn alle livahtaneen paperilappusen. Puuskupuh huomasi toisen tytön vasta, kun tyttö käveli hänen luokseen ja kysyi, mitä Chloe teki kyykistellessään lattianrajassa.

Chloe kiskaisi hamettaan paremmin alushousujensa peitoksi ja kiitti onneaan, ettei kyseessä ollut joku jo valmistuneen luihuishuispaajan Luca Whistlerin kaltainen törppö.
"Tiputin kirjan välistä yhden lapun hyllyn alle", Chloe vastasi, "etsin sitä."
Puhuessaan Chloe koitti etsiä lappua vasemmalta ja yllättäen hänen kätensä osuikin siihen. Chloe veti voitonriemuisena paperin esiin pölypilven saattelemana ja kohotti sen ruskeahiuksisen rohkelikkotytön näkyville.
"Jes, löysin sen!" Chloe riemuitsi. "Katsotaan, mitä täältä löytyy."

Chloe sitaisi kullanvaaleita hiuksia silmiltään ja luki paperin. Sitten hän luki sen uudestaan. Ja uudestaan.
"Miksi ihmeessä kukaan säilyttäisi tällaista kirjan välissä", puuskupuh mutisi. "Saatko tästä mitään tolkkua?" Chloe ojensi kummallisen lapun rohkelikkotytölle, joka seisoi hänen vieressään.

((Paperi, jonka Chloe antaa Lauralle, näyttää tältä:))

"Tiputin kirjan välistä yhden lapun hyllyn alle", tyttö vastasi, "etsin sitä."
Tyttö löysi lapun, luki sen mutisten jotain ja antoi sen Lauralle, joka alkoi tutkia sitä.
"Mikä ihme tämä on?" Laura mutisi.
Tyttö luki lapun vielä uudestaan ja oli vielä enemmän ymmällään.
"Korvakorut? Mökin alla?" Hän luki.
Laura nojasi kirjahyllyyn ja laski Edwardin käsistään. Kissa naukaisi ja hyppäsi kirjahyllyn päälle. Tyttö tajusi äkkiä jotain.
"Hei! Tämä taitaa olla sen aarteenmetsästyksen yksi vihje!" Hän huudahti.
Tyttö pohti hetken ja käänteli paperia käsissään.
"Mm.. Meidän pitää ilmeisesti etsiä sitä pikarin palaa jostain korujen seasta, mökin alta" Laura totesi.
Hän ojensi lapun takaisin Puuskupuh tytölle ja katsahti ulos.
"Minua ei kyllä yhtään tee mieli mönkiä jossain mökin alla.." Laura totesi.

"Aarteenmetsästyksen!" Chloe innostui. "Niin varmasti onkin!"
Chloe otti lapun takaisin ja luki sen vielä kerran. Totta, siinä puhuttiin, että riistanhoitajan mökin alla oli jonkun otuksen pesä, ja sillä otuksella luultavasti oli hallussaan aarre. Ja se otus selvästi piti kiiltävistä esineistä, koska kaikki korut piti ottaa pois ennen lähestymistä...
"Hei kuule, haiskuthan tykkäävät kiiltävistä esineistä", Chloe pohti Lauralle. "Ehkä siinä puhutaan niistä? Tai ehkä harakoista? Tiedätkö mitään muuta otusta, joka pitäisi kiiltävästä?"

Toinen tyttö totesi, ettei häntä erityisemmin houkutellut ryömiminen mökin alla. Chloe sen sijaan suorastaan paloi halusta etsiä aarretta eikä piitannut siitä, että se vaatisi mökin alla ryömimistä. Chloe nousi ylös ja oli jo lähes valmis pinkaisemaan aarteenmetsästykseen.
"Ei hätää, minä voin hoitaa ryömimisen!" Chloe ilmoitti leveästi hymyillen. "Sinä voit vaikka harhauttaa niitä otuksia jollain korulla. Onko sinulla jotain sopivaa, kiiltävää korua, öh.... mikä nimesi olikaan?"
Chloe muisti, ettei ollut edes kysynyt toisen tytön nimeä.
"Olen Chloe Strongbow, puuskupuhista kuten näkyy", Chloe esittäytyi ja suoristi hamettaan sekä keltamustaa rusettiaan. "Lähdetkö kanssani etsimään aarretta?"

Toinen tyttö oli samaa mieltä Lauran kanssa siitä, että lappu oli aarteenmetsästyksen yksi vihjeistä.
Tytön lukiessa ja tutkiessa lappua Laura alkoi tutkia valitsemaansa kirjaa.
”Hmm.. Tämä voisi olla kokeilemisen arvoinen”, hän mutisi löydettyään hyvän loitsun ja kaivoi taikasauvansa esiin.
Laura mutisi loitsun ja hänen hiuksensa menivät kauniille kampaukselle. Hän kaivoi peilin taskustaan ja tutkaili kampausta.
”Aika kiva!” Hän totesi.

”Hei kuule, haiskuthan tykkäävät kiiltävistä esineistä”, toinen tyttö pohti. ”Ehkä siinä puhutan niistä? Tai ehkä harakoista? Tiedätkö mitään muuta otusta, joka pitäisi kiiltävästä?”
”Täh?” Laura kysyi, koska oli ollut ajatuksissaan. ”Aa, eipä tule nyt mieleen.. Epäilen, että siellä on varmaankin haisku.”
Hän laittoi peilinsä takaisin taskuun ja nappasi kissansa hyllyn päältä syliinsä.
Laura silitteli kissaa sen kehrätessä ja hetken päästä laski sen maahan.
Toinen tyttö ilmoitti (Lauran onneksi), että hän voi hoitaa ryömimisen.
”Sinä voit vaikka harhauttaa niitä otuksia jollain korulla. Onko sinulla jotain sopivaa, kiiltävää korua, öh…. mikä nimesi olikaan?”
Toinen tyttö esittäytyi Chloeksi Puuskupuhista.
”Laura Alword, Rohkelikosta.” Laura esittäytyi Chloelle. ”Minulla on juuri sopiva koru! Voin käydä hakemassa sen!”
”Lähdetkö kanssani etsimään aarretta?”, Chloe kysyi.
”Juu, toki! Käyn hakemassa sen korun!” Laura hihkaisi ja lähti juosten hakemaan koruaan.

"Ooh, hienoa!" Chloe innostui, kun Lauraksi esittäytynyt tyttö suostui uhraamaan korunsa syötiksi haiskuille. Jos siis aarre oli tarkoitus hankkia haiskujen pesästä. Chloe oli nähnyt joitakin haiskuja ollessaan velhokoulussa, mutta hän ei ollut koskaan päässyt näkemään niiden luonnollista pesää. Haiskut olivat hirveän söpöjä. Ehkä yhden niistä voisi napata lemmikiksi, vaikka niiden väitettiinkin olevan huonoja lemmikkejä, koska ne laittoivat paikat sekaisin.

Chloe vilkaisi vihjelappua vielä kerran, ennen kuin Laura ilmoitti lähtevänsä hakemaan korua tuvastaan. Lapussa arveltiin, että pesä saattoi löytyä riistanvartijan mökin alta. Sinne oli jonkin verran matkaa, joten Chloen piti käydä hakemassa kaapunsa tuvastaan, koska ulkona oli jo syksyisen kylmä.
"Hei, Laura!" Chloe huikkasi rohkelikkotytön perään, kun tämä säntäsi hakemaan korua. Kirjastossa lukevat oppilaat mulkaisivat häntä pahasti. "Nähdäänkö riistanvartijan mökillä? Minun pitää hakea kaapu tuvastani, koska siellä on varmasti kylmä."

"Hei, Laura!" Chloe huikkasi Lauran perään, "Nähdäänkö riistanvartijan mökillä? Minun pitää hakea kaapu tuvastani, koska siellä on varmasti kylmä."
"Juu, käy!" Laura vastasi ja päätti samalla itsekin hakea kaapunsa.
Hän lähti juoksemaan kohti Rohkelikkotornia. Tyttö saapui tuvan ovelle ja mutisi tunnussanan. Laura meni makuusaliinsa ja alkoi kaivamaan koruaan laatikosta.
"Missä se on?" Tyttö mutisi.
Laura etsi katseellaan kiiltävää korua, jolla hän houkuttelisi haiskut pois pesästä. Hetken etsittyään tyttö löysi korun ja laittoi sen kaulaansa. Hän otti vielä kaapunsa ja lähti Rohkelikkotornista. Tyttö veti kaavun päälleen ja kiiruhti kohti riistanvartijan mökkiä. Laura saapui mökille hetken päästä ja päätti istahtaa kivelle. Hän otti korun pois kaulastaan ja alkoi tutkia sitä.
"Toivottavasti tämä on sopiva" Tyttö mutisi.

Chloe riensi linnan alimpiin kerroksiin harppoen portaita kaksi askelta kerrallaan. Puuskupuhin tupa sijaitsi aivan keittiön läheisyydessä, joten haettuaan kaapunsa Chloe pistäytyi keittiössä pyytämässä kotitontuilta termospullollisen teetä ja pari eväsleipää. Lauralla olisi varmasti nälkä, koska iltapäivä oli jo pitkällä. Chloe ahtoi eväät laukkuunsa ja kiitti kotitonttuja. Niiden asema velhojen palvelijoina oli aluksi surkuttanut häntä, koska jästisyntyisenä Chloe ei ollut päässyt tapaamaan kotitonttuja ennen kouluun tuloaan. Ensimmäisten kouluvuosiensa aikana tyttö oli osallistunut kotitonttujen vapautusrintamaan, kunnes joku oli kertonut hänelle salasanan keittiöön, ja Chloe oli päässyt juttelemaan kotitonttujen kanssa. Sen jälkeen vaaleaverikkö ei ollut enää puhunut kotitonttujen vapauttamisesta, koska kotitontut vakuuttivat hänelle pitävänsä aidosti työstään Tylypahkassa.

Chloe riensi keittiöstä eteisaulaan ja pääovista pihamaalle. Hän olisi riistanvartijan mökillä ennen Lauraa, jonka piti kiivetä koko matka Rohkelikkotorniin. Puuskupuhin tupa oli tuvista kaikkein käytännöllisimmällä paikalla, paitsi jos tunnit olivat linnan ylemmissä kerroksissa.
Chloe harppoi pihamaan nurmikon halki kohti metsän reunassa sijaitsevaa riistanvartijan mökkiä. Navakka syystuuli heitteli hänen vaaleita hiuksiaan silmille. Ilmassa tuoksui syksy. Syksy ei vetänyt vertoja kesälle, mutta siinä oli oma hohtonsa. Esimerkiksi se, että huispauskausi alkoi, ja se tiesi Chloelle hommaa kannustamisessa. Pian olisi taas aika laittaa cheerleading-treenit kunnolla käyntiin. Harmittavasti kylläkin Puuskupuhin cheerleading-tiimi kärsi parhaillaan pahasta jäsenkadosta.
"Suostuisikohan Laura kannustamaan Puuskupuhia?" Chloe arveli itsekseen ja naurahti ajatukselleen. Eiköhän Laura kannattanut Rohkelikkoa.

Saavuttuaan riistanvartijan mökille Chloe ei millään malttanut olla kiertämättä mökkiä ympäri. Mökin alla tosiaan rapisteli jokin. Chloe vilkaisi koulun suuntaan. Jos Laura ei pian ilmestyisi paikalle, hän saattaisi kokeilla ryömiä etsimään aarretta ilman korua. Houkutus oli liian suuri.

Laura hytisi hiukan kylmästä ja päätti nousta ylös kiveltä. Hän lähti kävelemään mökkiä ympäri ja huomasi Chloen olevan jo siellä.
"Moi! Eli minä siis houkuttelen ne haiskut pois tuolta ja sinä haet aarteen." Laura toisti suunnitelman ja käveli lähemmäs mökkiä.
Hän laski korua alemmas, jotta haiskut varmasti näkisivät sen. Laura kurkisti mökin alle ja näki siellä jotain liikettä. Tyttö kuuli rapinaa ja näki pienen kuonon kärjen pilkottavan mökin alta. Hän lähti peruuttamaan, haisku perässään.
"Voi, kun se on suloinen!" Laura sanoi.
Hetken kuluttua mökin alta kipitti toinenkin haisku.
Tyttö käveli kaulakorunsa kanssa vielä vähän pidemmälle ja pysähtyi sinne.
" Näkyykö aarretta? Onko siellä enempää haiskuja?" Laura huusi.
Haiskut yrittivät ilmeisesti saada korua itselleen, koska ne olivat ottaneet siitä kiinni ja vetivät.
"Ei, älkää ottako!" Tyttö sanoi.

//sori, tästä tuli nyt tosi lyhyt :(//