Archibald McGregor
Lähetetty: 3. Marraskuuta 2013, 19:34
Hahmoesittely
Koko nimi: Fergus Archibald McGregor
Kutsumanimi: Archibald
Syntymäaika: 16. lokakuuta 1939
Ammatti: Taikuuden historian opettaja, Rohkelikon tuvanjohtaja
Taikasauva: Pyökkiä, yksisarvisen häntäjouhi, 11 tuumaa, kimmoisa
Verisääty: Puhdasverinen
Perhe: Archibaldin vaimo Fiona kuoli huhtikuussa 2010 rintasyöpään ja hänen molemmat poikansa, Gordon ja Ian, ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin Oregonin osavaltioon.
Asuu: Tylypahka AM:ssa. Archibald omisti myös pienen omakotitalon, mutta myi sen ̶r̶a̶h̶o̶i̶t̶t̶a̶a̶k̶s̶e̶e̶n̶ ̶t̶u̶l̶i̶v̶i̶s̶k̶i̶n̶s̶ä̶ erinäisistä syistä.
Ulkonäkö: Archibald on kuivakka, pieni ja suorastaan heiveröinen vanha ukko. Hän on kalju ja todella ryppyinen, mikä saa hänen päänsä muistuttamaan lähinnä ylisuurta rusinaa. Muuta silmiinpistävää hänen kasvoissaan on näyttävä kulmikas nenä, erikoisen pienet ruskeat silmät sekä kellertävä iho.
Archibald on todella tarkka pukeutumisestaan, jota leimaa Archibaldin skotlantilainen identiteetti. Hän käyttää päivittäin kilttiä ja housut jalassa hänet näkee vain harvoin. McGregorin suvun tartaani on punapohjainen ja siinä on vihreitä ja valkoisia ruutuja. Muutoin pukeutumisessaan Archibald suosii ruskeasävyisiä pikkutakkeja ja liivejä sekä kylmällä säällä viittoja. Materiaaleista erityisesti tweed on Archibaldin mieleen. Archibaldin näkö on huonontunut merkittävästi ikävuosien karttuessa, mutta itsepäisen miehen nenällä näkee vain lukulasit ja nekin harvoin. Ulkopuoliselle lienee tosin selvää, että tarvetta silmälasien vakituiseen käyttöön varmasti olisi.
Nuoruudessaan (joka on suurelta osin vain epämääräisiä legendoja) Archibald loukkasi oikean jalkansa, minkä vuoksi hän kävelee hopeakoristeisen mustan kepin kanssa. Hänet tunnistaakin yleensä jo kaukaa toispuoleisesta askelrytmistä ja kepistä. Viime vuosina Archibaldin kävely on huonontunut entisestään.
Historia: Archibald syntyi velhoperheeseen 16.10.1939 eräässä pienessä ja syrjäisessä skotlantilaiskylässä. Hän on seitsenlapsisen perheen kuopus. Perheellä ei ollut Archibaldin ensimmäisinä elinvuosina juuri ylimääräistä rahaa lasten määrästä johtuen, mutta Archibald eli varsin mukavan lapsuuden.
11-vuotiaana Archibald pääsi Tylypahkaan opiskelemaan, jossa hänet lajiteltiin Rohkelikon tupaan. Hän ei menestynyt erityisesti taikapainotteisissa aineissa, kuten loitsuissa ja muodonmuutoksissa, mutta loisti teoria-aineissa, varsinkin taikuuden historiassa. Valmistuttuaan Tylypahkasta, Archibald halusi nähdä maailmaa ja matkusteli usean vuoden ajan mielenkiintonsa tyydyttämiseksi.
Saatuaan matkailusta tarpeekseen Archibald palasi Skotlantiin, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Hän eli monen kymmenen vuoden ajan onnellista perhe-elämää, vaikkakin hänen suhteellisen runsas alkoholinkäyttönsä varjosti perheen arkea ajoittain. Hän työskenteli vuosikymmenien aikana taikaministeriössä eri tehtävissä arkistonhoitajana ja arkistotutkijana.
Archibaldin lapset kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat 1980-luvulla Yhdysvaltoihin. 65 vuotta täytettyään Archibald passitettiin eläkkeelle ministeriöstä vastoin omaa tahtoaan. Joutilas elämä ei kuitenkaan sopinut Archibaldille ja hän kouluttautui vaimonsa painostuksesta taikuuden historian opettajaksi, sillä taikakoulujen opetuskunnassa oli jonkin verran pulaa pätevistä opettajista. Monen vuoden ajan hän toimitti sijaisuuksia erinäisissä taikakouluissa ympäri Brittein saaria, kunnes sai vakinaisen opettajan viran Tylypahka AM:ista.
Archibaldin vaimon kuolema vuonna 2010 oli hänelle kova isku. Lapsiaan Archibald tapaa varsin harvoin ja on ollut viime vuosina varsin yksinäinen. Yksinäisyys on lisännyt miehen alkoholinkäyttöä entisestään.
Luonne: Archibald on sitkeä ja joustamaton vastarannankiiski, joka suhtautuu kaikkeen uuteen epäillen. Hän muistelee kaiholla lapsuutensa ja nuoruutensa Skotlantia, jossa kaikki oli hyvin ja hän oli onnellinen. Tämän ajan kiillottaman muistikuvansa turvin Archibald tyrmää herkästi kaiken uuden, joka poikkeaa hänen tutusta ja turvallisesta maailmastaan. Samojen haikeiden muistojen myötä Skotlanti ja skotlantilaisuus on keskeinen osa Archibaldin identiteettiä.
Menneeseen jumittuneena Archibald on monessa suhteessa varsin konservatiivinen. Käyttäytymissäännöt ovat Archibaldille tärkeitä ja erityisesti hän pitää vanhempien ihmisten arvostusta tärkeänä. Nykymaailmassa häntä järkyttää syvästi, että esimerkiksi oppilas saattaa puhutella opettajaa teitittelemättä, vaikka sinunkauppoja ei ole tehty. Archibald onkin varma, että nykynuoriso on ajautunut turmiollisille teille ja nykymaailmassa on kaikki pilalla.
Vaikka Archibald on monessa suhteessa hyvin joustamaton, opettajana hän on melko rento. Hän esimerkiksi antaa oppilaiden keskustella keskenään tunnilla vapaasti eikä ole tavatonta, että oppilaita poistuisi lupaa kysymättä luokasta tunnin aikana. On tosin luultavaa, että tämä vapauksien antaminen johtuu pikemminkin siitä, ettei iäkkään professorin tarkkaavaisuus ole enää hänen nuoruuden päiviensä tasolla. Oppituntinsa Archibald pyrki pitkään pitämään mahdollisimman mielenkiintoisina esimerkiksi historiallista esineistöä esittelemällä. Ikävuosien karttuessa tunneista on kuitenkin tullut aina vain puuduttavampia opettajan energisyyden vähitellen karistessa.
Vahvuudet/heikkoudet: Archibaldin keskeisimmät vahvuudet liittyvät taikuuden historian osaamiseen. Hän muistaa historialliset tapahtumat ja vuosiluvut hämmästyttävän tarkasti, minkä lisäksi esimerkiksi kielitaitonsa puolesta kykenee tutkimaan monipuolisia lähdeaineistoja. Taikuuden historian ulkopuolella korkeintaan miehen sitkeyden voi mainita vahvuutena.
Archibaldin suurimmat heikkoudet on tiivistettävissä vanhuuteen ja tuliviskiin. Hän ei ole enää nuoruutensa vedossa, sillä iän myötä hänen näkönsä, reaktiokykynsä, motoriikkansa ja lähimuistinsa ovat radikaalisti heikenneet. Hän on ollut myös koko pitkän ikänsä tuliviskiin menevää sorttia ja erityisesti viime vuosina miehen alkoholinkäyttö on lähtenyt lapasesta, mikä näkyy esimerkiksi jo iänkin puolesta runsaissa sairaslomapäivissä. Näiden heikkouksien ohella Archibald on aina ollut korkeintaan keskinkertainen loitsuissa, minkä vuoksi hän pitää taikasauvansa mieluiten taskussaan.
Harrastukset: Archibald lukee paljon ja mielellään, mutta lähinnä taikuuden historiaa käsitteleviä teoksia.
Muuta: Archibald omistaa Braveheart-nimisen todella vanhan, lihavan ja laiskan kollikissan. Braveheart asuu Archibaldin kanssa lukukaudet koululla, mutta kissaa ei juuri näe, koska sen maailma rajouttuu nukkumiseen ja ruokakupille raahautumiseen. Nuoruudessaan Braveheart oli urhea hiirenpyydystäjä, mutta kuten isäntänsäkin, on laiskistunut iän karttuessa.
Koko nimi: Fergus Archibald McGregor
Kutsumanimi: Archibald
Syntymäaika: 16. lokakuuta 1939
Ammatti: Taikuuden historian opettaja, Rohkelikon tuvanjohtaja
Taikasauva: Pyökkiä, yksisarvisen häntäjouhi, 11 tuumaa, kimmoisa
Verisääty: Puhdasverinen
Perhe: Archibaldin vaimo Fiona kuoli huhtikuussa 2010 rintasyöpään ja hänen molemmat poikansa, Gordon ja Ian, ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin Oregonin osavaltioon.
Asuu: Tylypahka AM:ssa. Archibald omisti myös pienen omakotitalon, mutta myi sen ̶r̶a̶h̶o̶i̶t̶t̶a̶a̶k̶s̶e̶e̶n̶ ̶t̶u̶l̶i̶v̶i̶s̶k̶i̶n̶s̶ä̶ erinäisistä syistä.
Ulkonäkö: Archibald on kuivakka, pieni ja suorastaan heiveröinen vanha ukko. Hän on kalju ja todella ryppyinen, mikä saa hänen päänsä muistuttamaan lähinnä ylisuurta rusinaa. Muuta silmiinpistävää hänen kasvoissaan on näyttävä kulmikas nenä, erikoisen pienet ruskeat silmät sekä kellertävä iho.
Archibald on todella tarkka pukeutumisestaan, jota leimaa Archibaldin skotlantilainen identiteetti. Hän käyttää päivittäin kilttiä ja housut jalassa hänet näkee vain harvoin. McGregorin suvun tartaani on punapohjainen ja siinä on vihreitä ja valkoisia ruutuja. Muutoin pukeutumisessaan Archibald suosii ruskeasävyisiä pikkutakkeja ja liivejä sekä kylmällä säällä viittoja. Materiaaleista erityisesti tweed on Archibaldin mieleen. Archibaldin näkö on huonontunut merkittävästi ikävuosien karttuessa, mutta itsepäisen miehen nenällä näkee vain lukulasit ja nekin harvoin. Ulkopuoliselle lienee tosin selvää, että tarvetta silmälasien vakituiseen käyttöön varmasti olisi.
Nuoruudessaan (joka on suurelta osin vain epämääräisiä legendoja) Archibald loukkasi oikean jalkansa, minkä vuoksi hän kävelee hopeakoristeisen mustan kepin kanssa. Hänet tunnistaakin yleensä jo kaukaa toispuoleisesta askelrytmistä ja kepistä. Viime vuosina Archibaldin kävely on huonontunut entisestään.
Historia: Archibald syntyi velhoperheeseen 16.10.1939 eräässä pienessä ja syrjäisessä skotlantilaiskylässä. Hän on seitsenlapsisen perheen kuopus. Perheellä ei ollut Archibaldin ensimmäisinä elinvuosina juuri ylimääräistä rahaa lasten määrästä johtuen, mutta Archibald eli varsin mukavan lapsuuden.
11-vuotiaana Archibald pääsi Tylypahkaan opiskelemaan, jossa hänet lajiteltiin Rohkelikon tupaan. Hän ei menestynyt erityisesti taikapainotteisissa aineissa, kuten loitsuissa ja muodonmuutoksissa, mutta loisti teoria-aineissa, varsinkin taikuuden historiassa. Valmistuttuaan Tylypahkasta, Archibald halusi nähdä maailmaa ja matkusteli usean vuoden ajan mielenkiintonsa tyydyttämiseksi.
Saatuaan matkailusta tarpeekseen Archibald palasi Skotlantiin, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Hän eli monen kymmenen vuoden ajan onnellista perhe-elämää, vaikkakin hänen suhteellisen runsas alkoholinkäyttönsä varjosti perheen arkea ajoittain. Hän työskenteli vuosikymmenien aikana taikaministeriössä eri tehtävissä arkistonhoitajana ja arkistotutkijana.
Archibaldin lapset kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat 1980-luvulla Yhdysvaltoihin. 65 vuotta täytettyään Archibald passitettiin eläkkeelle ministeriöstä vastoin omaa tahtoaan. Joutilas elämä ei kuitenkaan sopinut Archibaldille ja hän kouluttautui vaimonsa painostuksesta taikuuden historian opettajaksi, sillä taikakoulujen opetuskunnassa oli jonkin verran pulaa pätevistä opettajista. Monen vuoden ajan hän toimitti sijaisuuksia erinäisissä taikakouluissa ympäri Brittein saaria, kunnes sai vakinaisen opettajan viran Tylypahka AM:ista.
Archibaldin vaimon kuolema vuonna 2010 oli hänelle kova isku. Lapsiaan Archibald tapaa varsin harvoin ja on ollut viime vuosina varsin yksinäinen. Yksinäisyys on lisännyt miehen alkoholinkäyttöä entisestään.
Luonne: Archibald on sitkeä ja joustamaton vastarannankiiski, joka suhtautuu kaikkeen uuteen epäillen. Hän muistelee kaiholla lapsuutensa ja nuoruutensa Skotlantia, jossa kaikki oli hyvin ja hän oli onnellinen. Tämän ajan kiillottaman muistikuvansa turvin Archibald tyrmää herkästi kaiken uuden, joka poikkeaa hänen tutusta ja turvallisesta maailmastaan. Samojen haikeiden muistojen myötä Skotlanti ja skotlantilaisuus on keskeinen osa Archibaldin identiteettiä.
Menneeseen jumittuneena Archibald on monessa suhteessa varsin konservatiivinen. Käyttäytymissäännöt ovat Archibaldille tärkeitä ja erityisesti hän pitää vanhempien ihmisten arvostusta tärkeänä. Nykymaailmassa häntä järkyttää syvästi, että esimerkiksi oppilas saattaa puhutella opettajaa teitittelemättä, vaikka sinunkauppoja ei ole tehty. Archibald onkin varma, että nykynuoriso on ajautunut turmiollisille teille ja nykymaailmassa on kaikki pilalla.
Vaikka Archibald on monessa suhteessa hyvin joustamaton, opettajana hän on melko rento. Hän esimerkiksi antaa oppilaiden keskustella keskenään tunnilla vapaasti eikä ole tavatonta, että oppilaita poistuisi lupaa kysymättä luokasta tunnin aikana. On tosin luultavaa, että tämä vapauksien antaminen johtuu pikemminkin siitä, ettei iäkkään professorin tarkkaavaisuus ole enää hänen nuoruuden päiviensä tasolla. Oppituntinsa Archibald pyrki pitkään pitämään mahdollisimman mielenkiintoisina esimerkiksi historiallista esineistöä esittelemällä. Ikävuosien karttuessa tunneista on kuitenkin tullut aina vain puuduttavampia opettajan energisyyden vähitellen karistessa.
Vahvuudet/heikkoudet: Archibaldin keskeisimmät vahvuudet liittyvät taikuuden historian osaamiseen. Hän muistaa historialliset tapahtumat ja vuosiluvut hämmästyttävän tarkasti, minkä lisäksi esimerkiksi kielitaitonsa puolesta kykenee tutkimaan monipuolisia lähdeaineistoja. Taikuuden historian ulkopuolella korkeintaan miehen sitkeyden voi mainita vahvuutena.
Archibaldin suurimmat heikkoudet on tiivistettävissä vanhuuteen ja tuliviskiin. Hän ei ole enää nuoruutensa vedossa, sillä iän myötä hänen näkönsä, reaktiokykynsä, motoriikkansa ja lähimuistinsa ovat radikaalisti heikenneet. Hän on ollut myös koko pitkän ikänsä tuliviskiin menevää sorttia ja erityisesti viime vuosina miehen alkoholinkäyttö on lähtenyt lapasesta, mikä näkyy esimerkiksi jo iänkin puolesta runsaissa sairaslomapäivissä. Näiden heikkouksien ohella Archibald on aina ollut korkeintaan keskinkertainen loitsuissa, minkä vuoksi hän pitää taikasauvansa mieluiten taskussaan.
Harrastukset: Archibald lukee paljon ja mielellään, mutta lähinnä taikuuden historiaa käsitteleviä teoksia.
Muuta: Archibald omistaa Braveheart-nimisen todella vanhan, lihavan ja laiskan kollikissan. Braveheart asuu Archibaldin kanssa lukukaudet koululla, mutta kissaa ei juuri näe, koska sen maailma rajouttuu nukkumiseen ja ruokakupille raahautumiseen. Nuoruudessaan Braveheart oli urhea hiirenpyydystäjä, mutta kuten isäntänsäkin, on laiskistunut iän karttuessa.