Tylypahka AM

Oli kulunut muutama päivä alkajaisista. Siellä oltiin ilmoitettu, että koulu järjestäisi aarteenetsinnän! Chou oli innostunut asiasta ja kovasti! Seuraavana päivänä hän oli etsinyt käsiinsä jokaisen vaihto-oppilaan Japanista ja anellut heitä osallistumaan aarteenetsintään. Choun iloksi jokainen heistä oli suostunut! Nyt Chou odottikin heitä ulko-ovilla ja innolla. Hän ei ollut päässyt vaihtamaan kuulumisia kenenkään kanssa kunnolla! Chouta kiinnosti etenkin se, mitä Shizukalle kuului. Chou oli kesällä saanut tietää, että Shizuka oli saanut tyttöystävän. Poika oli ollut varsin vaitonainen asiasta. Nyt Chou toivoi, että Satoun sisarukset olisivat ajoissa paikalla. Ehkä Shizuka ja tyttö olivat seurustelleet jo sen verran kauan, että Shizuka uskaltaisi kertoa tytöstä enemmän Choulle. Ainoa tieto Choulla oli se, että tyttö oli jästi. Se ei kertonut kovin paljoa. Ehkä tyttö olisi hyvä kokki. Sitten Chou ja tyttö voisivat kokata yhdessä! Jos vaikka Choukin saisi joskus poikaystävän, Shizuka, tämän tyttöystävä, Chou ja Choun poikaystävä voisivat mennä tuplatreffeille! Sellaisille, missä tytöt kokkaisivat pojille. Nyt vain Choun pitäisi löytää poikaystävä, joka tuntui haasteelta.

Sää suosi etsijäjoukkoa! Aurinko paistoi. Chou oli tyytyväinen. Vaikkei heitä onnistaisi etsinnässä, he voisivat jäädä pihalle piknikille - taas! Tällä kertaa Chou ei ollut vaivautunut tekemään pekingin ankkaa vaan eväskorissaan hänellä oli vastapaistettuja keksejä. Chou oli käskyttänyt kaikkia ottamaan oman juoman mukaan. Isolle porukalle juomien raahaaminen oli ikävää. Ja etenkin jos päivästä tulisi pitkä, raahaamisesta tulisi vielä ikävämpää.

Shizuka pyöritti oikeaa hartiaansa kävellessään kohti koulun ulko-ovia. Hän oli juuri viettänyt koko päivän riistanvartijan mökillä huolehtimassa taikaeläimistä – käytännön harjoitusta, opettaja oli sanonut, mutta Shizuka oli melko varma, että hommat oli vain sysätty hänelle, koska ketään muuta ei huvittanut niitä tehdä. Mutta Shizukalla oli kesätyönsä ansiosta kertynyt kokemusta taikaeläinten hoitamisesta, joten asia ei ollut mikään ongelma. Hälyttävän iso osa päivästä oli kulunut fletkumatojen syöttämiseen, mikä sinänsä oli varsin tylsää puuhaa, mutta häntä ei sen kummemmin haitannut. Fletkumadotkin olivat kuitenkin eläimiä, vaikkakin ehkä vähän tylsempiä kuin, no, vaikkapa lohikäärmeet tai hevoskotkat.

Saitaman seuratessa hänen jalkojensa juuressa, kuten se oli tehnyt koko päivän, Shizuka saapui viimein näköetäisyydelle linnan ulko-ovista. Hän ja Kanae olivat luvanneet Choulle, että lähtisivät hänen kanssaan aarteenmetsästykseen, ja koko vaihto-oppilasporukka oli luvannut kokoontua ulko-ovien luona. Hän itse oli hieman etuajassa sovitusta kellonajasta, mutta niin näytti Choukin olevan. Kanaesta ei näkynyt vielä vilaustakaan, mutta totta puhuen Shizuka olisi yllättynyt, jos hänen sisarensa saapuisi edes ajoissa, saati sitten etuajassa. Hän pohti laiskasti, olisiko hänen pitänyt käydä hakemassa Kanae ennen saapumistaan, mutta päätti sitten luottaa Kanaen saapuvan paikalle ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti tietenkin ennemmin. Tässä vaiheessa suunnan vaihtaminen olisi joka tapauksessa ollut liian myöhäistä, sillä Chou oli ehkä jo huomannut hänet.

”Komura-san”, hän sanoi jo hieman kauempaa nostaen hieman kättään tervehdykseksi. He eivät olleet juuri ehtineet jutella keskenään koulun alettua, sillä jatko-opiskelun mukanaan tuomat uudet vastuut olivat vieneet paljon aikaa ja totuttelua, ja vapaaksi jääneen ajan hän oli halunnut viettää lähinnä Kanaen kanssa. Kesäloman tapahtumat kirvelivät vielä hänen mielessään, mutta toisaalta hänen oli nyt helpompi keskittyä Kanaen uuteen suunnitelmaan saattaa Izumi ja Chou yhteen. Chou vaikutti kuitenkin pitävän pojasta, ja Shizukan mielestä oli vain oikein, jos Chou päätyisi seurustelemaan jonkun kanssa, josta piti.
”Toivottavasti et ole joutunut odottamaan pitkään”, hän lisäsi päästyään Choun vierelle.

Chou olisi halunnut hihkaista ääneen ensimmäisen ystävänsä tullessa paikalle. Shizuka! Mikä oli kummallista, poika tuli ilman siskoaan. Chou ei ollut varmaan koskaan ennen nähnyt näitä kahta erikseen. Chou vilkutti iloisena nähdessään pojan ja hymyili levesti tämän saapuessa paikalle.
"En joutunut odottamaan" Chou sanoi ja pudistaessaan päätään. "Sain kaiken valmiiksi ajoissa. Kokeilin uutta keksireseptiä, haluaisitko maistaa?" Chou kysyi tarjoen Shizukalle koria. Chou piti siitä, että Shizuka maistoi kaikkea, mitä Chou tarjosi. Enemmän palautetta ruuistaan hän tottakai ottaisi mielellään. Eipähän hänen taitonsa muuten kehittyisi.

"Anteeksi se kesäinen muuten." Chou sanoi pää riipuksissa. "En oikeasti tajunnut, että kyselin liikaa tyttöystävästäsi. Olin vain niin onnellinen, että olit löytänyt jonkun.. Tai kun..." Chou ei meinannut löytää sanoja. Lopulta hän vain kohautti harteitaan. Chou ei oikeastaan edes tiennyt miksi hänelle oli niin tärkeää tietää Shizukan tyttöystävästä. Täysin tavallista uteliaisuutta se ei ollut. Normaalisti Chou olisi lähtenyt vakoilemaan Shizukaa ja kuunnellut häntä salaa, vaikka kirjahyllyn päällä. Tällä kertaa Chou oli utelias, mutta halusi tietää kaiken Shizukalta itseltään. Hän ei halunnut lähteä vakoilemaan poikaa - paitsi ehkä vähän. Ihan vaan että saisi tietää edes jotain tytöstä!
"Miten teillä menee?" Chou kysyi ja jatkoi nopeasti "Ei siis tarvitse vastata, mutta jos haluat niin..." tyttö kohautti taas harteitaan "Olisihan se tavallaan kiva tietää."

Choun tarjotessa koria Shizuka ojensi kätensä ja otti sieltä keksin. Häntä ei tarvinnut kahdesti käskeä. Poika maisteli tyytyväisenä keksiään, taas kerran vaikuttuneena Choun taidoista, pienen hymyn noustessa huulilleen. Yleensä hänellä oli aina hieman epämukava olo ilman Kanaeta lähellä, ellei hänellä ollut jotain selkeää tehtävää, kuten eläinten hoito, mutta tämä oli varsin mukavaa. Mukavuutta ei kuitenkaan jatkunut kovin pitkään.

Choun mainitessa hänen tyttöystävästään oli lähellä, ettei Shizuka nielaissut koko keksiä väärään henkeen. Sen sijaan hän vain yskäisi, ja puisti päätään tarmokkaasti osoittaakseen Choulle, ettei häntä haitannut kesän kysymykset. Mikä sinänsä ei ollut ihan totta, tai oikeastaan lainkaan totta, mutta hän ei halunnut Choun pahoittavan mieltään, ja näytti, että tyttö oli jo allapäin asiasta. Hän tunsi punan leviävän kasvoilleen tytön jatkaessa kysymyksellä. Kanae ei ollut tällä kertaa paikalla pelastamassa häntä, mistä hän oli erittäin pahoillaan. Mieluiten hän olisi vain valehdellut eronneensa tyttöystävästään, jottei hänen tarvitsisi jatkaa valehtelemista, mutta toisaalta hän arveli hyväsydämisen Choun mahdollisesti murehtivan eroa. Hän ei erityisesti halunnut Choun sympatioita puolelleen kuvitteellisen suhteen päättymisen takia, eikä halunnut tytön olevan surullinen hänen takiaan. Oli siis parempi yrittää jatkaa valehtelua, vaikka hänen päänsä löikin tyhjää.

”M... mm. Um. Me... ihan... mm”, hän mutisi epäselvästi, ja nyökkäsi, nostaen Saitaman syliinsä. ”Hän on nyt... Japanissa. Joten emme näe toisiamme usein. Mutta... muuten hyvin.”

Kanae pyyhki käsistään multia mustan työkaapunsa helmoihin ja nousi vihdoin ylös kasvihuoneen lattialta, jossa hän oli ollut polvillaan varmaan jo useamman tunnin. Yrttitiedon opettaja oli pistänyt hänet siirtämään muutamia kasveja isompiin ruukkuihin, mutta professorin ”muutamia” olikin ollut hieman enemmän kuin Kanaen käsitys muutamista. Hän ei edes tiennyt, mitä professori oli Choulle kehitellyt, sillä hän ei ollut nähnyt tätä koko päivänä, mutta kohta näkisi, sillä he olivat sopineet tapaavansa koulun ulko-ovilla aarteenetsintää varten!

Niinpä Kanae siirsikin päivän aikana istuttamansa ruukut takaisin paikoilleen ja lähti sitten suuntamaan kasvihuoneilta kohti koulun ulko-ovia. Chou ja muut ehkä luulivat, että tänään vuorossa oli pelkästään aarteenetsintää, mutta hänellä ja Shizukalla oli muita suunnitelmia. Tänään Chou ja Izumi pääsisivät kahdestaan treffeille, sillä aikaa kun hän ja Shizuka pitäisivät Yukikon kiireisenä. Päästyään lähemmäs koulurakennusta Kanae näki, että Chou ja Shizuka olivat molemmat jo paikalla ja kuroikin viimeiset metrit umpeen muutamalla juoksuaskeleella.

”Shizu-chan!” Kanae tervehti veljeään päästyään tämän vierelle ja kääntyi sitten Choun puoleen, ”ja Chou-chan. Mitä kuuluu?” Hän ei pistänyt lainkaan merkille ehkä hieman vaivaannuttavaa ilmapiiriä, joka kaksikon välillä vallitsi vaan keskittyi rapsuttamaan Saitamaa leuan alta.

Yukiko oli livistänyt oppitunniltaan aikaisin. Tänään hän ei ollut saanut sen erikoisempaa tehtävää - lähinnä kirjojen tutkimista - joten hän voisi ihan hyvin tehdä sen myöhemmin. Sen sijaan, hänen täytyi valmistatua aarteenetsintään olemalla erittäin kaunis! Hän saisi viimein tilaisuuden viettää yhdessa aikaa Izumin kanssa!
Viimeisen kolmen tunnin ajan Yukiko oli uudistanut meikkinsä, hiuksensa ja vaihtanut vaatteensa tyylikkäämmiksi. Yukiko oli kesän aikana uusinut vaatevarastoaan ja kunnolla! Eri merkkejä oli tullut osteltua paljon, eihän Yukiko voinut olla varma mistä Izumi pitäisi eniten. Tänään hän kokeilisi tummempaa, rock-henkistä tyyliä. Viimeksi kun he olivat nähneet kunnolla, Yukiko oli ollut kuitenkin sievä ja tyttömäinen. Silloin hän ei ollut saanut Izumilta paljoa huomiota. Ehkä nyt Izumilla olisi toinen ääni kellossa!

Ollessaan valmis, kello oli jo sen verran, että tapaaminen alkaisi. Yukiko kipitti kohti pihaa niin nopeasti kun pystyi korkokengillään.
"Heei kaikki!" Yukiko huudahti ja vilkutti kaikille. Hetken mielijohteesta hän meni halaamaan Chouta.
"Milloin aloitamme ankan tekemisen? Tuskin maltan odottaa! Ja missä Izumi on?" Yukiko kyseli malttamattomana.

Izumi kulki eteisaulan poikki kohti koulun korkeita, puisia ulko-ovia raahaten jalkojaan. Hän oli työskennellyt koko päivän erään erittäin vaativan loitsun parissa eikä asiaa yhtään helpottanut se, että hän oli opiskelemisen lisäksi joutunut käyttämään energiaansa myös Yukikon välttelyyn. Hänen onnekseen tämä ei kuitenkaan jostain syystä ollut saapunut päivän viimeiselle oppitunnille. Tämä sinänsä oli tietysti varsin harvinaista ja sen vuoksi myös hieman huolestuttavaa, mutta häntä ei varsinaisesti kiinnostanut pohtia asiaa sen kummemmin. Hän kuitenkin odotti, että Yukiko saapuisi Choun järjestämään aarteenetsintätapaamiseen varmasti.

Työntäessään aulan ulko-ovet auki ja astuessaan ulos Izumi huomasi, että kaikki muut olivat jo paikalla. Ei mikään ihme ehkä ottaen huomioon, että hänen oppituntinsa oli jatkunut yliajalla, kun professorilla oli ollut aiheesta niin paljon sanottavaa. Muodonmuutokset olivat toki erittäin mielenkiintoinen ala, mutta toisaalta myös erittäin vaativa, mikä ei noin yleensä ottaen sopinut Izumin elämäntyyliin. Yleensä hän yritti mennä aina siitä, missä aita oli matalin. Nyt hän ei ollut oikein varma, miten oli päätynyt jatko-opiskelemaan nimenomaan muodonmuutoksia.

”Iltapäivää”, Izumi tervehti kaikkia, myös Yukikoa, joka tosiaan oli paikalla korkokengissään, painovoimaa uhmaavassa kampauksessaan ja jotenkin mustanpuhuvissa vaatteissaan. Hänellä itsellään oli päällään vain koulupuvun housut sekä kauluspaita. Näin syyskuun ensimmäisinä päivinä oli vielä aivan liian lämmin neuleiden tai mustan kaavun käyttämiseen. Siniraidallinen kravatti kuitenkin roikkui asiaankuuluvasti hänen kaulassaan, joskin hän oli viimeisen oppitunnin päätyttyä hieman löysännyt sitä ja avannut kauluspaidastakin ylimmän napin.

”Anteeksi, että olen vähän myöhässä. Oppituntini venyi”, hän pahoitteli muille, sillä nämä olivat ilmeisesti joutuneet odottamaan. Hän pisti merkille, että Choulla oli mukanaan jotakin, mikä näytti epäilyttävästi eväskorilta. Ei kai tämä ollut nyt tehnyt pekingin ankkaa jo täysin oma-aloitteisesti? Hän oli luullut, että heidän oli tarkoitus etsiä vihjettä tai mitä olikaan eikä pitää taas piknikiä. Hänelle toki kävi ihan kumpi tahansa, sillä häntä ei erityisemmin koko aarteenmetsästys kiinnostanut, se vaikutti joka tapauksessa olevan suunnattu enemmän koulun nuoremmille oppilaille.

Chou hymyili iloisena Shizukan kertoessa, että hänellä meni hyvin tyttöystävänsä kanssa. Välimatkasta huolimatta, kaiken lisäksi! Shizukamaiseen tapaansa poika ei ollut täysin suora, vaan oli hieman vaivaantuneen kuuloinen. Tämä ei kuitenkaan kieltänyt Chouta kyselemästä, joten Chou oli iloinen. Chou oli tyrkyttämässä Shizukalle jo toista keksiä, mutta Kanae ennätti paikalle ennen sitä.

"Hyvää kuuluu! Juttelimme juuri Shizukan tyttöystävästä!" Chou sanoi hymyillen. Hän oli jatkamassa ja tarjoamassa Kanaelle keksiä kun Yukiko saapui paikalle. Yukiko tuli halaamaan Chouta, joka oli kovin.. erikoista. Ehkä se kuului Yukikon tyyliin. Tänään Yukiko näyttikin oikein nätiltä. Tyyli ei ollut Choulle sopiva, mutta Choun mielestä Yukiko näytti siinä oikein hyvältä.
"Umm... Miten sinulla olisi ensi viikolla aikaa?" Yukiko myös kysyi missä Izumi oli, mutta siihen Chou ei osannut vastata. Chou kuvitteli Yukikon tietävän missä Izumi liikkui, seurasihan Yukiko tätä jatkuvasti! Toisaalta, olihan Chou tehnyt tänään eri hommia kuin Kanae. Ehkä niin oli myös muodonmuutoksissa.

Pian kuitenkin myös Izumi saapui paikalle.
"Hyvä että saavuit kuitenkin!" Chou sanoi Izumin pahoitellessa myöhästymistään. Izumi oli porukan aivot, olihan tämä Korpinkynsi. Ja aivoja aarteenmetsästyksessä varmasti tarvittiin.
"Okei. Onko teillä suunnitelmia mistä aloitamme?" Chou kysyi. "Ai! Ja ottakaa keksiä." Chou sanoi tarjoten koriaan.

Shizuka liikahti automaattisesti hieman lähemmäs sisartaan tämän saapuessa ja silittäessä Shizukan sylissä olevaa kissaa. Hän oli helpottunut päästessään karkuun vähän vähemmän miellyttäväksi muuttuneesta kahdenkeskisestä keskustelusta, vaikka Chou ei vaikuttanut huomaavan hänen vaivaantuneisuuttaan. Pian muutkin saapuivat, ja aarteenetsintä oli melkein valmiina alkamaan. Yukikolle Shizuka vain nyökkäsi tervehdykseksi, pistäen huomioon tämän epätavallisen käytöksen tytön halatessa Chouta. Izumille sen sijaan poika vastasi tervehdyksen jopa ääneen.

"Ehkä meidän pitäisi hajaantua..." hän ehdotti vastauksena Choun kysymykseen. "Jos jakaantuisimme kahteen ryhmään, voisimme etsiä laajemmalta alueelta. Vihjeen löytäminen olisi helpompaa."
Ryhmäehdotuksia hän ei vielä antanut, mutta oli varma, että Kanae kyllä hoitaisi ryhmät kokoon heidän aiemman suunnitelmansa mukaan. Choun ja Izumin treffit eivät nimittäin onnistuisi, mikäli Yukiko pyörisi heidän mukanaan, joten suunnitelman ensimmäinen osa oli saada Yukiko erotettua Izumista. Jos hän ja Kanae vain onnistuisivat pitämään Yukikon mukanaan Choun ja Izumin etsiessä kahdestaan, ja tokihan he onnistuisivat, kahdenkeskinen laatuaika saisi varmasti pariskunnan lähenemään. Jos Izumi onnistuisi haaskaamaan niin hyvän mahdollisuuden, suhteen tulevaisuuskuvat eivät olisi kovin valoisat. Vaikka Shizukalla olikin kyllä hieman omat epäilyksensä Izumin kyvykkyydestä rakkausrintamalla, eihän hän näinkään pitkän ajan jälkeen ollut näyttävästi saanut mitään aikaan. Mutta ehkä jatko-opiskelijaksi eteneminen olisi saanut korpinkynteen edes hieman lisää vauhtia.

”Aaa!” Kanae kommentoi, kun Chou kertoi, että he olivat jutelleet Shizukan tyttöystävästä – siis siitä kuvitteellisesta. Hän olisi toki halunnut sanoa enemmänkin, mutta katsoi paremmaksi pysyä hiljaa, sillä ei tiennyt, mitä Shizuka oli olemattomasta tyttöystävästään Choulle kertonut. Olisi noloa, jos hän sanoisi jotain, mikä oli ristiriidassa Shizukan kertoman kanssa. Hän oli juuri aikeissa vaihtaa puheenaihetta kysymällä, mitä Choulla oikein oli eväskorissaan, kun Yukiko keskeytti hänet saapumalla paikalle. Kanae yritti vastustaa halua pyöräyttää silmiään, kun tyttö halasi Chouta ja esitti sitten vakiokysymyksensä siitä, missä Izumi oli. Tyttö olisi joskus voinut edes yrittää esittää, että halusi olla heidän muidenkin kanssa eikä roikkunut mukana vain siksi, koska Izumikin oli paikalla!

Onneksi Izumi saapui paikalle pian Yukikon jälkeen, joten heidän ei tarvinnut kauaa odotella. Tämä pahoitteli heille myöhästymistään, joka kuulemma johtui venyneestä oppitunnusta. Kanae heilautti kättään vähättelevästi. Eihän tämä ollut edes hirveästi myöhässä. Hän itsekin oli ollut tänään paikalla harvinaisen ajoissa. Chou tarjosi keksejä ja kysyi, miten heidän pitäisi aloittaa etsintä, mihin Shizuka ehdotti heti hajaantumista – juuri niin kuin oli suunniteltukin. Kanae hymyili tyytyväisenä samalla, kun otti Choun tarjoamasta korista keksin.

”Tuossa on ideaa! Hajoita ja hallitse! Jos Shiki-kun ja Chou-chan vaikka lähtevät etsimään järveltä päin ja minä, Shizuka ja Yukiko-chan etsimme linnan lähistöltä”, hän ehdotti, vaikka kyseessä ei todellakaan ollut mikään ehdotus. Hänellä oli aikomuksena runnoa tämä tiimijako läpi, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että he joutuisivat kantamaan Yukikon pois Izumin läheltä.