Team Japani aloittaa etsinnän

[Yukiko Noto]

Yukiko mutristi suutaan. Izumin ei pitänyt olla eri mieltä hänen kanssaan. Kuka pystyi laskemaan yhteiseksi ajaksi sen, että he katselivat toisiaan luokan toisista päistä? Ei kukaan! Kyllähän Yukiko tiesi, että Izumi oli romanttinen ja ujo, mutta tämä meni jo liian pitkälle. Aivan kuin Izumi ei haluaisi olla samassa ryhmässä Yukikon kanssa! Tuo kommenttihan vain ruokkisi Kanaeta ja Shizukaa heidän erottamisyritysissä!

Yukiko oli raivoissaan. Hänen olisi parempi lähteä etsimään aarretta Kanaen ja Shizukan kanssa. Eihän hän Izumille halunnut raivota, vaikka juuri nyt tämä käyttäytyi hölmösti. Kuitenkin Shizukan ja Kanaen kehut hiukan paransivat Yukikon mieltä. Ei kuitenkaan tarpeeksi.
"Shiki-san, olet ääliö." Yukiko tiuskaisi. "Mennään kaverit." Yukiko sanoi Kanaelle ja Shizukalle. Yukiko vuodattaisi kaiken kurjuutensa nyt uusiin kavereihinsa. Jotka pitivät Yukikoa fiksuna ja hauskana. Ehkä Izumia harmittaisi nyt hirveästi se, että oli loukannut Yukikoa! Parasta ainakin olisi. Huomenissa Izumi tulisi varmasti pyytelemään anteeksi ja se olisi hyvä juttu. Yukiko kääntyi ja lähti etsimään vihjettä katsomatta enää Izumiin. Hah! Kyllä poika saisi nyt kärsiä!

[Izumi Shiki]

Izumin oli melko vaikea pitää valtava hämmennys pois kasvoiltaan, kun Shizuka alkoi jo selittää, miten eri alojen opiskelijat pitäisi jakaa ryhmiin tasaisesti. Hän ei jaksanut hetkeäkään uskoa, että se oli Satoun sisarusten todellinen tavoite. Nämä eivät olleet vaikuttaneet muutenkaan ottavan aarteenmetsästystä erityisen vakavasti, joten hän oli ajatellut, että ryhmien jako olisi näille varsin yhdentekevä. Tai siis, itse asiassa hän oli täysin odottanut, että Kanae junailisi itsensä ryhmään, jossa nimenomaan ei olisi Yukikoa.

Hänen teki mieli kommentoida jotain, kun sisarukset lähtivät sille linjalle, että olivat liian tyhmiä ja tarvitsivat ryhmäänsä jonkun fiksumman – eli ilmeisesti siis Yukikon. Hän tiesi kyllä, että Kanae ei ehkä ollut oikeastikaan sieltä fiksuimmasta päästä, mutta Shizukan älynlahjoissa sen sijaan ei ollut mitään vikaa. Yukikon älystä hän ei osannut sanoa oikein mitään, mutta ei tämä ollut ikinä vaikuttanut hänestä mitenkään ”erittäin nokkelalta”.

Huolimatta suuresta halustaan avata suunsa ja huomauttaa asiasta hän kuitenkin pysyi hiljaa nipistäen huulensa yhteen ja yrittäen tavoitella Shizukan katsetta, jos vaikka saisi jonkin vihjeen siitä, mitä sisarukset oikein yrittivät. Ilmeisesti hänen kuitenkin olisi kannattanut, sillä Yukikon seuraavat sanat tulivat hänelle aikamoisena yllätyksena ja löivät suoraan vasten kasvoja. Häntä ei varsinaisesti niinkään haitannut Yukikon suututtaminen vaan enemmänki se, miten se saattoi hänet huonoon valoon Choun edessä. Yukikon kävellessä poispäin hän katsoikin hämmentyneenä Chouta.

”…mitä minä tein?” hän kysyi ymmärtämättä, mistä oikein nyt mahtoi tuulla. Eihän hän ollut sanonut edes juuri mitään vaan ollut nimenomaan hiljaa! Miten Yukiko saattoi suuttua hänelle siitä, mitä Shizuka ja Kanae yrittivät?

[Chou Komura]

Chousta Kanaen ja Shizukan tasajakojutut kävivät järkeen. Viisaintahan olisi, että ryhmät jakautuisivat tasaisesti osaamisen mukaan. Plus, toisessa ryhmässä olisi Shiki joka oli ihan hurjan viisas! Kyllähän Shizuka ja Kanaekin olivat viisaita, mutta Shikihän oli superviisas. Olihan hän korpinkynsi.

"Jos löydämme vihjeen niin eikö silloin kannattaisi kokoontua yhteen? Ihan vaan reiluuden vuoksi!" Chou kysäisi Shizukan mainitessa, että Shikille ratkaiseminen olisi varmasti helppoa. Olisi ihan epäreilua, jos vain puolet porukasta pääsisi ratkomaan vihjettä! Toisaalta, jokatapauksessahan Shiki varmaan ratkaisisi vihjeen yksin. Mutta reiluuden nimissä, voisivathan muut edes yrittää!

Choun hämmästykseksi ryhmät kuitenkin jakaantuivat niin, ettei Yukiko tullut hänen ja Shikin ryhmään. Ja vieläpä Yukikon omasta tahdosta! Aarteenetsintä oli saanut mielenkiintoisen käänteen.
"Öh... ehkä... Yukiko ei ole syönyt tarpeeksi ja on siksi kärttyinen?" Chou ehdotti Shikille. Ei se varmasti vastannut pojan kysymykseen, mutta ainakin Choun yritys oli kova!

"Taidamme tosiaan olla sitten kaksin." Chou sanoi ja hetken päästä hänen ilmeensä kirkastui "Vähän niinkuin ennen vanhaa!" Chou sanoi iloisena. Siitä tosiaan oli aikaa, kun tyttö oli viettänyt viimeksi aikaa Shikin kanssa. Itseasiassa... Chou ei ollut edes varma, oliko hän viettänyt nykyisessä koulussaan ollenkaan aikaa Shikin kanssa kahden. Tällä kertaa hän ei kaatuisi. Eikä tiputtelisi rintaliivejään ympäriinsä. Pitihän Shikin nähdä, että ei Chou ollut niin sählä enää! Shiki olisi varmasti ylpeä.

[Shizuka Satou]

Shizuka huomasi sisarensa hienovaraisen siirtymisen Yukikon toiselle puolelle, ja sen jälkeen heitetyn katseen. Poika vastasi katseeseen, liikauttaen päätään aavistuksen verran osoittaakseen, että oli samalla sivulla hänen kanssaan. Ennen kuin kaksikko ehti kuitenkaan toteuttaa suunnitelmiaan, Yukiko, yllättävää kyllä, vaikutti suostuvan tiimijakoon. Eikä pelkästään suostuvan, vaan jopa suuttuvan Izumille! Shizuka ei erityisesti halunnut olla Yukikon 'kaveri', mutta jos tyttö oli vihainen Izumille, hän ei yhtä todennäköisesti olisi häiritsemässä Izumin ja Choun orastavaa suhdetta. Kaikki sujui jopa paremmin kuin suunniteltua!

Shizuka nyökkäsi epämääräisesti Choulle tytön ehdottaessa yhteen kokoontumista vihjeen löydyttyä. Hän ei varsinaisesti olettanut, että mitään vihjettä tultaisiin ikinä löytämään, joten se oli oikeastaan aivan se ja sama.
"Nähdään myöhemmin", hän vielä sanoi hyvästiksi katsoen Chouta, ennen kuin vielä heitti Izumiin merkitsevän katseen ennen kuin kääntyi seuratakseen Yukikoa. Parempi käyttää tämä tilaisuus hyväksesi, oli katseen tarkoitus viestittää, mutta ottaen huomioon Shizukan yleisen ilmeettömyyden, ja sen faktan, ettei hänellä ja Izumilla ollut koskaan ollut mitään erityistä henkistä yhteyttä keskenään, viestin tulkitseminen pelkästä katseesta oli varmasti vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Ulkopuolisen silmissä katse näytti varmasti lähinnä vain hetkelliseltä vakavalta tuijotukselta Izumin suuntaan. Shizuka kuitenkin naiivisti kuvitteli Izumin ymmärtävän hänen viestinsä, ja parempi olikin! Mikäli Izumi haaskaisi Satoun sisarusten uhrauksen, hän saisi kyllä vielä kuulla asiasta Shizukalta. Koko homma oli jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa Shizukalle, monessa mielessä, joten yhtälöön ei tarvinnut enää lisätä Izumin vätystelyä.

[Kanae Satou]

Kanae oli juuri aikeissa laskea kätensä Yukikon olkapäälle ja ilmoittaa, että nyt lähdetään, kun tyttö yhtäkkiä tekikin jonkinlaisen täyskäännöksen ja tiuskaisi Izumin olevan ääliö. Kanaen leuka loksahti auki eikä hän voinut muuta kuin tuijottaa. Äsken hän oli vielä ajatellut, että he joutuisivat vähintään kolkkaamaan tytöltä tajun kankaalle, jotta saisivat tämän eroamaan Izumista edes hetkeksi, mutta nyt tämä nimittelikin poikaa idiootiksi ja lähti omin avuin marssimaan mielenosoituksellisesti poispäin. Yukikon marssittua tiehensä heidän välistään Kanae suuntasi hämmentyneen katseensa veljelleen, joka näytti myös hieman yllättyneeltä – siis sillä erittäin hienovaraisella tavalla, jota tuskin kukaan muu kuin hän edes havaitsi.

Kanae ei erityisemmin pitänyt tästä käänteestä, koska Yukiko olisi varmasti ollut miellyttävämpi tajuttomana kuin tajuissaan ja vihaisena Izumille, mutta hänellä ja Shizukalla ei tainnut nyt olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin seurata tyttöä ja kestää. Mitä kaikkea he Choun ja Izumin eteen tekivätkään. Choun ehdottaessa, että he kokoontuisivat vihjeen löydettyään Kanae nappasi kiinni veljensä ranteesta ja nosti tämän hihaa sen verran, että näki pojan rannekellon.

”Nähdään… mmm… puolentoista tunnin päästä?”, Kanae ehdotti kelloa vilkaistuaan. Hän oli alun perin ajatellut ehdottaa kahta tuntia, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että hän ei kestäisi Yukikoa kahta tuntia, joten Izumi ja Chou saisivat nyt vain tyytyä puolentoista tunnin treffeihin. Izumin kysyessä, että mitä hän oikein oli tehnyt, Kanae vain kohautti olkapäitään ja suunnisti sitten Shizukan jäljessä Yukikon perään. Tästä tulisivat ehkä hänen elämänsä pisimmät 90 minuuttia.

[Izumi Shiki]

Izumi ei voinut kuin tuijottaa perään, kun Yukiko sekä Satoun sisarukset marssivat poispäin Kanaen ensin ilmoitettua, että he tapaisivat jälleen puolentoista tunnin päästä. Hänen onnekseen Chou ei ainakaan suoraan syyttänyt häntä Yukikon suututtamisesta. Ainakaan ääneen. Eri asia tietysti, mitä tyttö mahtoi ajatella. Izumi todella toivoi, että tämä ei oikeasti pitänyt häntä syyllisenä Yukikon suuttumiseen vaan oikeasti ajatteli, että tyttö vain oli syönyt huonosti. Izumi itse ei uskonut hetkeäkään, että Yukiko olisi kärttyinen vain, koska ei ollut syönyt tarpeeksi.

Poika kuitenkin havahtui ajatuksistaan, kun Chou totesi, että he olivat sitten kahden. Huomautus sai kevyen punan nousemaan hänen poskilleen ja hän käänsi katseensa hetkeksi poispäin Chousta ynähtäen jotain myöntävää vastaukseksi. He tosiaan eivät olleet olleet pitkään aikaan kahdestaan. Joskaan hän ei ollut aivan varma, saattoiko niitä aikaisempia kertojakaan varsinaisesti kutsua yhteisen ajan viettämiseksi, koska ne olivat olleet enemmänkin satunnaisia tapaamisia. Joissa yleensä Chou oli kaatunut, jäänyt kirjahyllyn alle… tai levittänyt alusvaatteitaan ympäri koulun portaikkoa. Viimeisen ajatteleminen sai punan hänen poskillaan syvenemään ja hän yritti vetää syvään henkeä saadakseen ilmeensä taas neutraaliksi.

”No… haluatko etsiä sitä vihjettä?” hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen Choulta, vaikka se oli varmaankin virhe, sillä siinä samassa hän muisti, että vihjeen etsiminen ylipäätään oli ollut Choun eikä Kanaen idea. Mitä todennäköisimmin Chou siis tosiaan halusi etsiä vihjettä.

”Menemmekö me sitten järvelle päin?” hän vielä lisäsi viitaten kädellään järvelle päin, kuten Kanaen laatimassa työnjaossa oli ollut puhetta. Hän ei oikein uskonut kyllä, että vihjettä tällä tavalla etsimällä löytyisi, mutta se olikin oikeastaan hänelle melko samantekevää. Hän voisi käydä Choun kanssa kävelyllä järven rannassa ilman vihjettäkin. Ja ennen kaikkea ilman Yukikoa.

[Chou Komura]

Chou oli hyvin hämmentynyt, kun toinen etsijäporukka katosi hänen silmistään. Yukiko oli oikeastyi häipynyt. Eikä juossut takaisin paikalle! Ja Chou kun oli luullut, että Yukiko tekisi mitä vain ollakseen Izumin kanssa.

"Joo! Chou sanoi Izumin kysyessä haluaisiko Chou etsiä vihjettä. Pelkkä piknik olisi kyllä Choulle kelvannut, mutta se saattoi olla vähän hassua kahdestaan. Ja olihan se nyt epäreilua, jos Satout ja Yukiko tekisivät kaiken työn keskenään ja Chou ja Izumi olisivat vain piknikillä!

"Mennään vaan... Mutta hei! Meille jäi kauheasti keksejä. Syö! Et varmasti ehtinyt syödä mitään ennen kuin tulit tänne." Chou sanoi tarjoten Izumille koria. Keksejä riittäisi vaikka kuinka paljon, sillä Satout ja Yukiko olivat lähteneet niin äkkiä! Eivätkä olleet ottaneet edes keksejä matkaevääksi!

Chou lähti kävelemään katse kohti maata. Hän ei oikein tiennyt mistä puhuisi Izumin kanssa. Hän olisi voinut muistella vanhoja juttuja, mutta ne olivat aika noloja. Ei hän kehtaisi. Kesälomastakin oli melko turha kysellä. Se oli mennyt jo aikoja sitten. Mutta... Shizukan tyttöystävä! Siitähän Chou voisi puhua! Jos vaikka Izumi tietäisi siitä jotain, mitä Chou ei tiennyt. Kanae varmasti tietäisi eniten tästä tyttöystävästä, mutta Chou oli melko varma, että Izumi tietäisi toisiksi eniten.
"Kuulitko, että Shizuka-san on hankkinut tyttöystävän?" Chou sanoi katsahtaen Izumiin.

[Izumi Shiki]

Kuten Izumi oli odottanutkin, Chou halusi suunnata järvelle päin etsimään vihjettä. Hän oli jo aikeissa lähteä kävelemään kohti kauempana näkyvän järven rantaa, kun Chou ojensi koriaan häntä kohti ja kehotti syömään keksejä. Ajatus ei liiemmin houkuttanut, sillä hän ei liiemmin välittänyt makeista leivonnaisista. Ei hän niitä vihannutkaan ja joskus ne olivat toki jopa hyviä, mutta… hänestä tuntui, että Chou syötti niitä kaikille joka ikisellä tapaamisella.

”Minä…” Izumi aloitti tarkoituksenaan kieltäytyä, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin ja otti kohteliaisuudesta korista kaksi keksiä, vaikkei ajatus liiemmin houkutellutkaan, ”kiitos.” Hän puraisi palan toisesta keksistä lähtiessään kävelemään Choun vierellä kohti järvenrantaa. Keksi oli hyvä, kuten odottaa saattoi. Chou oli hyvä leipomaan. Mutta ei hän kyllä koko korillista voisi syödä. Ei edes kohteliaisuudesta.

Hiljaisuus ei juuri häirinnyt Izumia, mutta Chouta ilmeisesti häiritsi, sillä jonkin ajan kuluttua tämä nosti katseensa maasta ja kysyi, oliko hän kuullut Shizukan tyttöystävästä. Izumi nielaisi viimeisen palan toista keksiä ja katsoa Chouta kulmiaan kurtistaen. Hän ei kyllä todellakaan ollut kuullut mitään Shizukan tyttöystävästä. Ajatus vaikutti jotenkin melko oudolta. Hänen oli vaikea kuvitella ilmeettömälle pojalle tyttöystävää.

”Mmmh… en? Kesäloman aikana vai? Sepä… mukavaa” Izumi kysyi. Häntä ei oikeastaan ihan hirveästi kiinnostanut Shizukan tyttöystävä juoruaminen, mutta jos Chou tahtoi puhua aiheesta, niin kaipa hän sitten puhuisi.

[Chou Komura]

"Joo! Kesälomalla. Okinawalla. Olen niin iloinen Shizukan puolesta!" Chou sanoi iloisesti. Harmi, ettei Izumi tiennyt Shizukan parisuhteesta yhtään enempää mitä Chou tiesi. Kanaeltakaan ei saanut udeltua yhtään mitään tietoja, joka oli ikävää.
"Shizuka-san on niin salaperäinen asiasta. Ikäänkuin ei haluaisi kertoa minulle siitä." Chou sanoi mutristaen suutaan. Kyllähän Chou itse tiesi, ettei ollut mikään luotettavin ihminen, olihan hän nytkin kertonut asiasta Izumille, mutta eihän Satout sitä tienneet!

Hiljaisena Chou jatkoi kävelyään. Lopulta hän löysi maasta paperin ja nosti sen.


Chou luki tekstin ääneen ja kurtisti kulmiaan. Mitä tämäkin nyt meinasi? Miksi joku oli vaivautunut kirjoittamaan lapun ja heitti sen maahan? Kyllä jollain oli hyvin. Chou puuskahti turhautuneena.
"Tälläisillä täällä sotketaan. Ei voi olla niin vaikea viedä roskiin." Chou sanoi ja ryttäsi lapun. Harmi, ettei hänellä ollut housuja. Niiden taskuun lappu olisi mennyt hyvin.

[Izumi Shiki]

”Mmmm-hmmm”, Izumi yritti kommentoida mahdollisimman kiinnostuneen oloisesti. Oikeastaan ainoa kiinnostava kohta jutussa oli se, että ilmeisesti Satoun sisarukset olivat tosiaan olleet Okinawalla kesäloman aikana. Hän oli keväällä ajatellut, että se oli taas ollut joku Satou-senpain oma tarina, jota tämä ihan vaan huvikseen sepitti Noto-senpaille.

”No hän on aika hiljainen. Ehkä häntä vain… nolostuttaa puhua sellaisesta”, Izumi yritti vastata jotakin järkevää Choulle, joka oli ilmeisen pettynyt siitä, että Shizuka ei ilmeisesti ollut kertonut tälle tarpeeksi uudesta tyttöystävästään, ”tiedäthän, jos suhde on vielä kovin uusi ja kaikkea.”

Izumi katsoi, kun Chou kumartui nostamaan jonkinlaisen lapun ja luki sen pian ääneen. Izumin aivot alkoivat raksuttaa, mutta Chou rypisti lapun ja valitti sotkemisesta ja yritti selvästi etsiä paikkaa heittää lappu pois. Lapun teksti oli kieltämättä ollut vähintäänkin outo eikä hän olisi ehkä ajatellut siitä sen enempää muussa tilanteessa, mutta nyt kun he olivat nimenomaan etsimässä aarteenmetsästyksen vihjettä… hän ei voinut olla sulkematta pois sitä vaihtoehtoa. Olisi kyllä naurettavan hyvää tuuria, jos he olivat noin vain törmänneet vihjeeseen sellaista etsiessään.

”Tuota… Tiedätkö sinä, millaisia niiden vihjeiden pitäisi olla? Tarkoitan, että… tuo ei varmaan ollut sellainen?” hän kysyi varovasti Choulta, tahtomatta suoraan lytätä tytön arviota siitä, että kyseessä oli pelkkä roska.