Tylypahka AM

//Kesäleirin ensimmäinen päivä siis ja teltat on pystytetty ja on välillä hieman vapaa-aikaa ja silleen. Tervetuloa pelailemaan. :D//

Jamie asteli verkkaisin askelin leiripaikalta kohti viereisen järven rantaa ja istahti isolle kivelle ihailemaan maisemaa. Aurinko paistoi, järven pinta oli aivan tyyni ja jostain kuului linnunlaulua. Tällainen kesän kuuluikin olla. Hän oli saapunut leirille muiden Puuskupuhien tapaan joitakin tunteja sitten Puuskupuhin tuvanjohtajan professori Abigail Cheshiren johdolla ja professorin kovasta sähläämisestä ja säätämisestä huolimatta Puuskupuhitkin olivat vihdoin saaneet pystytettyä telttansa. Hän oli jo hetken ehtinyt pelätä, että he joutuvat ainoana tupana nukkumaan taivasalla, kun Rohkelikotkin olivat saaneet telttansa vanhan professori McGregorin johdolla valmiiksi ennen Puuskupuheja.

Nyt ulkona nukkumisen uhka oli kuitenkin ohi eikä varmasti mikään voisi enää pilata hänen päiväänsä. Professori Cheshiren mukaan illalla olisi luvassa joitakin leirihenkeä nostattavia leikkejä ja pelejä, mikä ei aivan kuulostanut hänen (tai varmasti kenenkään muunkaan kuin korkeintaan professori Cheshiren) mielipuuhalta, mutta varmasti se olisi siedettävämpää kuin syödä matoja tai olla lukittuna latoon tai pulahtaa vastentahtoisesti vaatteet päällä mereen. Ja sentään heillä oli nyt jonkin verran vapaa-aikaa ennen ruokailua.

Jamie nosti katseensa ylöspäin ja katseli sinisellä taivaalla olevia harvoja, valkoisia pilvenhattaroita. Leiri näytti ainakin sään puolesta alkavan hyvin, joskaan hän ei uskonut, että professori antaisivat pienen sateen pilata leiriä muutenkaan. Olihan auringonpaiste silti aina positiivinen asia. Ehkäpä jossain kohtaa leiriä ehtisi hieman järveen uimaankin.

Harold oli saapunut leirille muiden tupalaistensa kanssa, mutta oli yrittänyt aina tilaisuuden salliessa vilkaista ympärillensä etsien kavereitansa jotka olivat toisissa tuvissa. Toki pojalla oli myös monta kaveria Korpinkynnestä joiden kanssa hän keskustelikin Korpinkynnen teltan pystyttämiseen liittyvän operaation aikana. Takkupää oli aika onnekas siinä suhteessa, että hän oli aiemminkin joutunut kokoamaan teltan ihan omin nokkinensa ilman taikuutta, eihän hän edes tuolloin tiennyt olevansa mikään velho.

Korpinkynsien saatua aika näppärästi telttansa pystytettyä poika kapusi muiden perässä sen sisälle, jotta pääsisi vihdoin eroon matkatavaroistansa. Teltta oli tietenkin taian avulla laajennettu ja niin Harold tähyilikin molempiin suuntiin ennen kuin löysi pojille tarkoitetun puoliskon, jonka nurkkaan sitten heittikin tavaransa. Väistellen itseään nuorempia hän astui takaisin ulos havaiten itse sään olevan aivan mahtava. Päivä ei ollut vielä pitkällä ja ohjelmaakin kuulemma vasta illan tuntumassa, joten Harold ehtisi tekemään ties mitä vielä.

Poika kuitenkin päätti mennä katselemaan ympärillensä, vaikka pari olivatkin pyytäneet häntä seuraamaan heidän velhoshakki – ottelua. Harold oli tulomatkallaan nähnyt vilahduksen järvestä eikä ollut ehtinyt kokeilemaan sen lämpötilaa kun muut olivat jo hoputtaneet häntä seuraamaan perässä. Järvelle päin astellessa Harold myös avasi myös hiuksensa kiinni pitävän narunpätkän, sillä oli onnistuneesti saanut vanhan hiusnauhansa katki eikä loitsutkaan näyttäneet auttavan siihen.

Saatuaan takut kivasti hän havaitsi hyvin tutun hahmon istuvan järven rannalla olevalla isolla kivellä. Se oli Jamie Wescott Puuskupuhista, joka oli Haroldin mukaan vihjaillutkin mahdollisesta tulostansa tänne. Harold päätti mennä jututtamaan tätä, mutta Jamien iän takia hän yritti hillitä halunsa yllättää toisen. Puuskupuh ei ainakaan näyttänyt siltä kuin olisi kuullut toisen tuloa, mutta siitä hän ei aivan voinut mennä takuuseen.

”Hei, mitä mies?” Harold tiedusteli Jamielta istahtaen tämän vierelle isolle kivelle katsellen vuoroin Jamieta ja sitten järveä virnistäen. Takkupään nenä oli jo kesän aikana ennättänyt ruskettumaan kovasti, mutta siitä hän ei niinkään välittänyt.

Jamie oli ollut aivan omissa ajatuksissaan sillä aikaa, kun Harold oli lähestynyt järven rantaa, joten hän hätkähti hieman, kun poika istahti hänen viereensä kivelle ja tervehti. Jamie hymyili tälle ja vastasi tervehdykseen. Hän oli tutustunut rastapäiseen, pari luokkaa alempana olevaan poikaan parisen vuotta sitten ja he olivat ystävystyneet, mikä oli ehkä joidenkin mielestä ollut pieni ihme, sillä olivathan he vähän toistensa vastakohtia: Harold oli pitkä ja näyttävä takkutukka, jolla oli laaja kaveripiiri ja hän itse taas lyhyehkö ja pystyi sulautumaan näkymättömiin miltei seinään kuin seinään ja vaikkei hän nyt varsinaisesti ei ollutkaan mitenkään epäsuosittu, ei häntä voinut myöskään erityisen suosituksi sanoa.

"Mitäs tässä, oli mukava nähdä kotipuolessa vanhoja kavereita, mutta kiva päästä taas tännekin", poika vastasi olkapäitään kohauttaen ja lisäsi vielä nopeasti perään: "siis näkemään kavereita." Hän ei varsinaisesti puhellut ihan hirveästi siitä, että tuli melko huonosti toimeen veljiensä kanssa. Hän ei tahtonut jutun leviävän ja muutaman tietyn luihuisen saavan siitä vielä lisää aihetta piinata häntä koululla. Hänen valintansa valvojaoppilaaksi oli tosin onneksi hieman vähentänyt jäyniä, mutta ei varsinaisesti kokonaan lopettanut niitä.

"Entäs itse? Miten on kesä mennyt? Oletko ehtinyt vielä tehdä mitään mitä keväällä suunnittelit?" Jamie kysyi Haroldilta. Tämän kesäloma oli aika varmasti ollut jännittävämpi kuin hänen. Etenkin, kun otti huomioon, että hän ei ollut tehnyt kesälomallaan vielä paljon muuta kuin pakoillut veljiään, tehnyt kesäläksyjä, yrittänyt hieman aloittaa jo S.U.P.E.R.:iin valmistautumisen ja vieraillut isotätinsä luona.

Harold virnisti Jamielle tämän kertoessa että oli kiva päästä leirille näkemään kavereita. He kaksi olivat olleet tuttavia ja myöhemmin kavereita jo jonkin aikaa, takkupää ei tosin enää muistanut miten oli puuskupuhiin tutustunut. Sellaista voi tapahtua, kun kaveripiiri on suurempi ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Tapaamiensa ihmisten nimiä takkupää ei tosin unohdellut.

”Mitäs tässä, kotona olen ollut ja kirjoja lukenut. Olin tosin niissä taikaministeriön järjestämissä tanssiaisissa, mutta sinä et tainnut olla niissä vai..”, Harold kertoi mitä oli ennen leiriä tehnyt. Tanssiaisissa hän oli muutenkin suurimman osan ajasta istunut luihuisten, rohkelikkojen ja Doraron kanssa saman pöydän ääressä, vaikkei mielellään kuunnellut luihuisten ja rohkelikkojen välistä kinastelua milloin huispauksesta ja milloin jostain muustakin. Jamie ei ollut kovin pitkä eikä tainnut omistaa kovin räikeitä vaatteita saatikka huomiota herättävää hiusväriä, joten hän olisi hyvinkin voinut jäädä istuvalta takkutukalta huomaamatta.

”Marian luona kävin, kuten olimme aiemmin sopineet. Sekin olisi niin halunnut tulla tänne, mutta sitten se sairastu vähän eikä sen vanhemmat enää halunneet päästää sitä tänne”, poika jatkoi hieman pettyneesti, sillä hänen kävi tyttöystäväänsä tietenkin sääli. Poika ei tosin tiedä olisiko saanut leirin aikana olla kuinka paljon rauhassa, sillä tyttö olisi varmaan mieluiten koko päivän ajan roikkunut seurustelukumppaninsa seurassa.

”Onkohan vesi kuinka lämmintä?” Harold kysyi kaveriltansa ujuttautuen samalla alaspäin isolta kiveltä. Poika ei välittänyt siitä miten kumarassa asennossa ollessaan takut roikkuivat alaspäin tehden näkökentästä suppeamman. Hänhän silti pystyi näkemään miten pitkälle järven ranta ulottui ison kiven vierestä ja otti pari askelta kiveltä toiselle ennen kuin upotti kätensä veteen.

"Sain kyllä kutsun, mutta olimme juuri silloin menossa isotätini luokse kyläilemään, joten minun ei annettu mennä", Jamie vastasi Haroldille tämän huomauttaessa, että hän ei tainnut olla Taikaministeriön järjestämissä tanssiaisissa. Pojan äänestä saattoi ehkä hieman kuultaa läpi se, että vaikka tanssiminen ei varsinaisesti ollutkaan hänen paras lajinsa, olisi hän mieluummin mennyt juhliin kuin isotätinsä luokse. Hänen isotätinsä oli oikein mukava ihminen, mutta jo hieman vanhuudenhöperö. Tämä tarjosi aina jo hieman pilaantunutta ruokaa ja kertoi samat vanhat tarinat kymmenen kertaa peräkkäin.

"Millaiset ne olivat? Oliko meidän koulusta paljon porukkaa?" Jamie kuitenkin kysyi tultuaan siihen tulokseen, että mennyt oli mennyttä eikä hän tulisi varmaankaan turhan kateelliseksi, vaikka kuulisikin, millaista juhlissa oli ollut.

Haroldin kertoessa Marian sairastumisesta ja leirin väliin jäämisesta Jamie näytti aidosti osaaottavalta harmitellessaan myös ääneen tytön sairastumista. Harold olisi varmaan halunnut tyttöystävänsä mukaan leirille ja poika kuulostikin melko pettyneeltä. Jamie itse tosin ei oikeasti tiennyt, millaista oli seurustella, sillä hän oli varsin ujo ja kömpelö tyttöjen lähettyvillä. Tästä huolimatta hän kuitenkin päätyi itselleenkin tuntemattomasta syystä melko usein kuuntelemaan muiden ihmisten parisuhdeongelmia ja neuvomaan näitä. Ei sillä, että se olisi haitannut häntä, mutta ehkäpä huvitti välillä, sillä suurimman osan ajasta hänestä tuntui siltä, ettei hänellä ollut hajuakaan, mistä puhui.

"Varmaan kylmää", Jamie irvisti, kun Harold ujuttautui kiveltä alaspäin pohtien ääneen, olikohan vesi lämmintä. Pelkkä ajatus aiheutti Jamiessa kylmän puistatuksen. Ei sillä, että hän olisi kokeillut veden lämpötilaa, mutta hän oletti sen kuitenkin melko kylmäksi. Kotipuolessa hänen veljensä olivat käyneet jo moneen otteeseen uimassa meressä, kun he rantakaupungissa kuitenkin asuivat, mutta Jamie itse oli melko herkkä palelemaan. Harold ilmeisesti ei, sillä tämä upotti kätensä suoraa päätä veteen.

”Aika tavallisen tuntuiset”, Harold totesi Jamien kysymykseen että millaiset ne tanssiaiset olivat olleet. Itseasiassa pojalla ei ollut paljon kokemusta tanssiaisista eikä aavistustakaan siitä mihin taikamisteriön järjestämiä tanssiaisia olisi voinut verrata. Taikaministeriöllä oli varmaan paljon rahaa käytettävinä, mutta jotenkin hän ei tahtonut uskoa että ne olisivat mitenkään suuren osan investoineet kyseisiin tanssiaisiin.

”Olihan siellä jonkin verran AM:ista, puuskupuhien kanssa en kuitenkaan päässyt juttuun. Rohkelikon etsijä, Mac Fhionnlaigh sai kinastella Luihuisten lyöjän, Sylvanan ja jonkun nuoremman luihuistytön, Crowmoorin kanssa huispauksesta suurimman osan illasta. Mutta oli siellä myös se Rohkelikon hiljaisempi Nick Lakes sekä Daira Doraro joka on samalta luokalta kuin minä”, kertoi illasta muistaen aika helposti jo entuudestaan nähneiden henkilöiden nimet.
”Ai niin oli siellä myös joku tyttö, Gwen Vaughan. Tai joku sellainen, joka taisi sanoa aloittavansa ensi vuonna,” Harold lisäsi hetken päästä.

Hänen kaverinsa harmitteli ääneen myös Marian poisjäämistä. Harold kuitenkin oletti että tyttöystävällä olisi nyt jo kaikki hyvin kun tämä oli jo koko tuntemansa ajan niin sisukas eikä luovuttanut helposti. Poika olisi muuten kysynyt millaista Jamien isoäidin luona olo oli ollut, mutta ihmiset eivät mielellään tuntuneet puhuvan heidän isovanhempiensa luona kyläilystä, ellei kyseessä ollut jokin erityisen hyvä muisto josta oli jo ainakin viisi vuotta aikaa.

Jamie uskoi että järven vesi olisi varmaan kylmää, mutta nuorempi poika päätti silti antaa veden yllättää hänet, vaikka Jamie olikin irvistänyt. Puikkelehtien kiveltä kivelle, kunnes pääsi kunnolla upottamaan kätensä veteen. Vesi vaikutti ensin viileältä, mutta kun käsi oli jo jonkin aikaa pinnan alapuolella ollut, se ei tuntunut enää niin viileältä vaan ihanan virkistävältä.

”Ei se nyt niin kylmää ole”, Harold arvioi veden lämpötilaa mietteliäästi. Jamien pitäisi itse tulla kokeilemaan veden lämpötilaa, minkä Harold huusikin kauempana olevalle ystävällensä. Viittoillen sitten kaksin käsin kaverinsa suuntaan tehostaaksensa pyyntöänsä. Ei poika oikein tosissaan pyytänyt kaveriansa koittamaan veden lämpötilaa, mitä nyt vain vähän hyväntahtoisesti halusi härnätä tätä. Ei Haroldilla tosin ollut mitään sitä vastaan, jos Jamie sittenkin uskaltautuisi koittamaan sitä.

Sebastian istui pedillään peilinsä kera. Poika koetti sukia hiuksensa kuntoon. Hänen olisi pitänyt arvata, että hiusten muotoilu ennen teltan pystytystä ei kannattanut. Kasa rohkelikkopoikia kasaamassa telttaa - siitä ei seurannut hyvää. Sebastianin tukka oli saanut kokea muutamat pörrötykset tupatovereiltaan, jotka varsin hyvin tiesivät miten ikävää Sebastianista oli jos tämän hiuksiin koskettiin. Onneksi Sebastian oli jo lähes valmis hiustensa kanssa.

Kesäleiri ei ollut Sebastianin ykkösvaihtoehto kesälistalla. Sebastian ja Samantha olisivat halunneet lähteä Kaliforniaan koko kesäksi, mutta vanhempien mielestä kesäleiri tekisi sisaruksille hyvää. Sebastian oli sitä mieltä, että jos vanhemmat halusivat viettää aikaa kahdestaan, häntä ja Samia oli turha lähettää leirille. Kaliforniassa joku sisarusten ystävistä olisi varmasti majoittaneet heidät pariksi viikoksi. Pitkän, vihaisen keskustelun jälkeen, Sebastian oli vihaisena pakannut tavaransa ja lähtenyt matkaan. Kaksi viikkoa hyvää surffiaikaa meni hukkaan!

Sebastian laittoi viimeisetkin hiukset siedettäviksi ja lähti ulos teltasta. Sää ei ollut mikään parhain. Sebastian olisi toivonut paljon lämpimämpää säätä. Silti poika kulki leirialueella hihattomassa paidassa ja shortseissa. Nyt oli kesä. Ja kesää ei ollut kuin muutama kuukausi, ennen kuin täytyisi palata koulukaapuihin. Nyt täytyi käyttää tilaisuus hyväksi.
Vilkuillessaan ympärilleen, Sebastianin oli vaikea huomata ketään, kenet tuntisi tai vaihtoehtoisesti halusi viettää aikaa. Siskolleen hän mökötti. Samin olisi pitänyt tehdä enemmän vastarintaa. Loput rohkelikkopojat olivat taas juuri sotkeneet hänen hiuksensa. Turha luulo, että Sebastian menisi heidän luo. Vilkuillessaan vielä hetken ympärilleen, Sebastian huomasi järvellä valvojaoppilastuttunsa Jamien. Tämä oli jonkun korpinkynnen seurassa. Sebastian tiesi pojan ulkonäöltä, mutta nimestä tällä ei ollut harmainta aavistusta. Kyseinen seura vaikutti Sebastianin mielestä parhaalta vaihtoehdolta, joten poika lähti kaksikkoa kohti.

"Terve" Sebastian sanoi ja heilautti kättään kaksikolle. Korpinkynsipoika vaikutti hiukan siltä, että tämä saattaisi olla kiinnostunut uimareissusta. Se kelpaisi Sebastianille.
"Olen Sebastian Madison rohkelikosta." Sebastian esitteli itsensä korpinkynnelle. "Oletteko menossa uimaan?"

"Aaa", Jamie nyökytteli ymmärtäväisenä, "se ottelu taitaa olla Rohkelikoille vielä vähän arka paikka." Loppuottelu oli jäänyt häneltä väliin, mutta hän oli kuullut siitä paljon juttuja. Osa varmasti oli pelkkiä huhuja, mutta sen verran hänelle oli kuitenkin käynyt selväksi, että Rohkelikon joukkue ei ollut ollut järin tyytyväinen ottelun lopputulokseen. Jamie ei itse tullut kovin hyvin toimeen useimpien Luihuisten kanssa ja Rohkelikoistakin nimenomaan Fhionnlaigh oli Whittemoren ohella niitä ihmisiä, joita hän yleensä vältteli parhaansa mukaan. Niinpä hän ei enää harmittanutkaan tanssiaisista pois jääminen yhtään niin paljoa. Joskin olisi siellä varmasti silti ollut kiinnostavampaa kuin hänen isotätinsä luona.

"Eikö?" Jamie varmisti Haroldilta erittäin epäileväisenä, kun tämä huljutteli kättään vedessä ja väittää, ettei se ollut kovin kylmää, yrittäen saada häntäkin kokeilemaan. Pelkkä käden upottaminen veteen, joka varmasti oli oikeasti jääkylmää, tuntui Jamiesta varsin epämiellyttävältä ajatukselta. Siitä huolimatta hän kuitenkin jostain syystä liikahti kivellä hieman kuin noustakseen ylös.

Pian poika kuitenkin hätkähti, kun yllättäen hän kuuli selkänsä takaa tutun äänen tervehtivän heitä. Hän taivutti hieman niskaansa varmistaakseen, että tulija tosiaan oli Sebastian. He eivät ehkä olleet tämän Rohkelikon toisen valvojaoppilaan kanssa varsinaisesti ystäviä, mutta olivat kuitenkin jonkin verran toistensa kanssa tekemisissä valvojaoppilashommien kautta. Sebastian onneksi oli ainakin siihen asti vielä vaikuttanut olevan sieltä Rohkelikkojen paremmasta päästä eikä Whittemoren poppoosta.

"Hei!" Jamie tervehti paikalle saapunutta poikaa ja oli juuri pohtimassa, tunsikohan Sebastian Haroldia vai pitäisikö hänen esitellä nämä toisilleen, mutta Sebastian ehti ensin. Se oli melko Sebastianin tapaista.

"Uimaan?" Jamie kysyi vähintäänkin epäuskoisesti osaamatta sanoa, oliko toinen poika juuri lausunut vitsin vai ei. Sebastianin tuntien tämä tosin saattoi olla ihan tosissaankin. Jos hän ei ollut aivan väärässä muistikuvineen, niin tämä harrasti jotain vesiurheilua.

Puuskupuh ei oikein halunnut uskoa Haroldin väitettä veden lämpötilasta, mikä oli sinänsä aika harmi sillä takkutukan mielestä se ei oikeasti ollut niin kylmää. Se oli sitten Jamien murhe, ettei tullut itse kokeilemaan vettä, sillä hänen kaveriansa se ei enää harmittanut. Harold hyppelehti hieman varomattomasti kiveltä kivelle kohti rantaa, sillä jos jokin kastuisi hän osasi kuivattaa sen yhdellä loitsulla.

Korpinkynnen hyppelehdinnän keskeytti jonkun toisen pojan ääni, joka tervehti Jamieta ja Haroldia. Takkupää jäi parahiksi seisomaan yhdellä jalalla ennen kuin käänsi katseensa taas takaisin jalkoihinsa löytäen sopivan pienen kiven, jonka päälle voisi laskea toisen jalan. ”Moi”, Harold huikkasi virnistäen paikalle saapuneelle punatukkaiselle.

”Odottakaapas hetki”, poika vielä lisäsi, sillä voisi palata takaisin rannalle. Useammalla nopealla harppauksella ja hypyllä Harold pääsi turvallisesti, mutta aiempaa kastuneempana takaisin Jamien luokse. Poika muisti nähneensä joskus aiemminkin tuon punapään, joka esittäytyi Sebastian Madisoniksi. ”Harold Benson Korpinkynnestä”, takkutukka esitteli itsensä virnistäen, sillä oli pikku hiljaa alkanut huomaamaan että usealla rohkelikolla on punaiset hiukset. Pitäisiköhän Haroldin sitten värjätä hiuksensa sinisiksi kantaakseen ylpeänä oman tupansa värejä.

”Oletteko menossa uimaan?” Sebastian kysyi. Harold voisi hyvinkin mennä uimaan, kunhan saisi laitettua hiuksensa kunnolla kiinni, mitä hän aikoikin kertoa Sebastianille, mutta Jamie ehti ensin. ”Uimaan?”, puuskupuh toisti aika epäuskoisen kuuloisesti eikä Harold voinut muuta kuin kohottaa kätensä taputtaakseen kaverinsa olkapäätä.

”Joo, tai no.. Jamie ei halua uskoa ettei vesi ole niin kylmää”, takkupää vastasi hieman kaveriansa härnäten. ”Mutta itse voisin kyllä mennä, illemmalla tosin”, Harold lisäsi lopettaen kaverinsa leikkimielisen kiusoittelun ja näpräsi hiukan tukkaansa katsellen Sebastiania.

Harold. Nimi ei kuulostanut Sebastianin korvaan tutulta. Harold tuskin siis oli kovin usein vaikeuksissa. Koulun pahimmista häiriköistä puhuttiin valvojaoppilaiden kesken suhteellisen usein, kuten Roysta. Sebastian oli ihan tyytyväinen, että Roy oli valmistunut koulusta. Sebastian vihasi ottaa pisteitä omilta tupalaisilta ja muutamaan otteeseen oli käynytkin niin, että Royn ja Lucasin takia Sebastianin olisi täytynyt kaiken järjen mukaan ottaa pois pisteitä Rohkelikolta. Jokaisella kerralla Sebastian oli tehnyt täyskäännöksen pois poikien luota ja hyvä niin. Muuten pisteitä olisi varmasti ropissut vielä enemmän pois.

Ilmeisesti pojat eivät olleetkaan menossa uimaan, ainakaan ihan heti. Etenkin Jamie vaikutti vastahakoiselta. Sebastian toki ymmärsi Jamien näkökantaa. Kylmä vesi oli ikävää. Harold vaikutti onneksi innokkaalta uimarilta, tosin vasta illalla. Ajan suhteen Sebastian oli eri mieltä.
"Uiminen on kylmempää illemmalla. Ja tässä olisi aikaa..." Sebastian hiljeni ja heitti sandaalinsa pois jalasta. Reippaasti Sebastian meni lähemmäs vettä ja päätyi kastamaan jalkansa veteen. Vesi itsessään ei ollut kovin kylmää, mutta ilma olisi saanut olla lämpimämpi.
"Vesi on oikeasti ihan okei Jamie."