Tylypahka AM

//Tähän voi tulla mukaan kuka tahansa. :D Auttamaan pieniä ekaluokkalaisia tai olemaan uusi nyyppä kuten Isla ja Alex//

Isla oli tullut ostoksille äitinsä kanssa. Tylypahka AM oli lähettänyt kirjeen, jossa kutsuivat Islan kouluun sekä tarvikelistan, mitä tyttö tarvitsisi. Surkeaa. Shoppailu ei ollut Islan mielipuuhaa, saati sitten shoppailu äidin kanssa. Tähän lisättiin vielä se, että Callum oli nauranut Islalle koko aamun katketakseen sen takia, että Isla joutui shoppailemaan äitinsä kanssa. Onneksi äiti oli löytänyt juhlakaapuihin erikoistuneen liikkeen. Äitihän tarvitsi juhlakaavun itselleen sekä Islalle hienoja juhlia varten. Ikäänkuin äiti koskaan kutsuttaisi velhojen ja noitien juhliin.

Islan äiti oli lähettänyt tavallisten koulukaapujen ostoon. Ilmeisesti kaavut tehtiin mittojen mukaan, joten Isla ei voinut vain napata yhtä mukaan ja mennä eteenpäin. Se olisi ollut jotain mitä Isla olisi normaalisiti tehnyt. Pahuksen säännöt.

Isla naputteli tuolinsa käsinojaa. Miten yhden oppilaan mittaamiseen saattoi mennä noin kauan? Miksei kaapukaupassa ollut ketään muuta? Miksi myyjiä oli vain yksi? Isla halusi äkkiä pois, jotta he voisivat Callumin kanssa mennä käymään koululla vierailulla. Callumilla oli kuulemma loistava suunnitelma vahtimestarin varalle.

//(24.08.2015) Jaettu pelistä muutama viesti uuteen ketjuun Viistokujalla omaksi pelikseen, koska ei mitään kontaktia aiempaan peliviestiin ja eri pelipaikkakin. -Caine

//En toki ole hidas. En koskaan. Alex saapuu paikalle kuitenkin! 8D Höhö.

Alex ei ollut vieläkään kertonut vanhemmilleen pääsystään velhokouluun, joten hän oli taas ikäväkseen joutunut valehtelemaan heille mihin oli oikeastaan lähtenyt. Alex oli kertonut lähteneensä Lontooseen tapaamaan ystäväänsä Markia, joka toki kyllä asui Lontoossa, ei siinä mitään. Mark ei nyt kuitenkaan tälläkertaa oikeasti pelastaisi Alexia tästä liemestä. Pojan piti nimittäin tehdä ostoksia velhokoulua varten. Hän tarvitsisi liudan kummallisia asioita, ja luettelon saatuaan Ales oli ollut ihan hämillään kaikesta. Internet on onneksi nykyään niin ihmeellinen että sieltä löytää kaikenlaista, vaikka vahingossa. Suurimman osan tiedoistaan mistä ja mitä hän saisi Alex oli saanut mainosten kautta. Ajatella, miten hänen sähköpostiinsa olikin alkanut ilmestyä mainoksia liemikattiloista ja luudanvarsista sun muusta, ihan yhtäkkiä.

Alex oli onnistunut löytämään tiensä Viistokujalle, ja käveli hieman päämäärättömänä pitkin pääkatua. Niin paljon liikkeitä, niin paljon ihmisiä, niin paljon... kaikkea! Hetken käveltyään Alex saapui kaapukaupan eteen. Hän muisti listastaan että kouluun pitäisi olla oma kaapu. Jonkin sortin koulupuku, ilmeisesti. Alex irvisti. Noh sama kai se on mistä sitä aloittaa. Alex tarttui oven kahvaan ja meni sisään liikkeeseen.

Liikkeessä näytti olevan hiljaista, ensin Alexin silmiin osui vain yksi tyttö istumassa tuolilla ja ilmeisesti odottamassa vuoroaan. Palveltiinko täällä vain yksi kerrallaan? Johan nyt. Palvelua Alex kuitenkin tarvitsisi, ei hän tiennyt yhtään miten kaavut toimivat ja millaisen hän tarvitsee. Jonoa ei onneksi ole paljon, parempi kai sitten jäädä vain tänne. Alex seisoskeli vielä hetken katsellen ympärilleen. Paikalla oleva tyttö näytti aika saman ikäiseltä kuin Alex. Poika käveli tytön luokse ja nosti kättään tervehdykseen. "Heippa. Öööh olet varmaan jonossa? Vai missä täällä on myyjä?" Alex kysyi tytöltä, olettaen että tämä tietäisi paremmin miten täällä toimitaan.

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine

Isla hätkähti kuullessaan äänen. Ajatuksissaan tyttö ei ollut huomannut, että joku oli tullut kauppaan.
"Ai. Jonossa. Joo!" Isla sanoi hiukan hämillään. "Täällä on vain yksi myyjä ja no, joku ehti tänne ennen meitä." Isla jatkoi nyökäten huonetta verhon takana.

Isla vilkuili juuri tullutta poikaa. Tämä ei ollut mitenkään hassusti pukeutunut, kuten jotkut viistokujalla shoppailijat. Poika näytti varsin normaalilta heihin verrattuna. Poika oli varmaan myös menossa ensimmäiselle luokalle. Isla ainakin kuvitteli, että asia olisi näin. Olisi ihan hauskaa tutustua uusiin ihmisiin jo nyt. Ehkä koulussa olisi jo sitten valmiiksi kavereita. Tuumasta toimeen siis!
"Olen Isla. Isla Dunn. Olen menossa ensimmäiselle luokalle." tyttö sanoi hymyillen hiukan. Tutustuminen uusiin ihmisiin oli yllättävän jännittävää. Etenkin, kun Islan olisi pakko antaa hyvä kuva itsestään. Isla toivoi, ettei hänen äitinsä saapuisi paikalle. Hänen äitinsä osasi nolata Islan erittäin hyvin. Islan äiti ei liiemmin pitänyt siitä, että Isla kaveerasi poikien kanssa. Eihän se ollut kovin naisellista.
"Olisin halunnut ostaa oman kaapuni käytettyjen liikkeestä, mutta äiti ei antanut. Tässä tuntuu menevän ikuisuus." Isla puuskahti. Samointein hän tajusi, että antoi itsestään kauhean negatiivisen kuvan. "Vaikka mikäs tässä on odotellessa. Tapaa ainakin uusia ihmisiä!" Isla sanoi. Hän tiesi, että positiivisuus tässä tapauksessa oli väkisin keksitty, mutta ei hän sille voinut mitään. Olipahan hän edes yrittänyt!

"No mutta sehän hyvä, jos ei ole muita jonossa. Hauska tavata, Isla. Minä olen Alexander Barnett. Voi sanoa myös vain Alex." Alex vastasi Islan esittelyyn ja nopean epäröinnit jälkeen tarjosi kättään tytölle. Kai tyttöjäkin sopi kätellä, varmaan se olisi kohteliasta ensimmäisellä tapaamisella.
"Minäkin olen menossa ensimmäiselle luokalle." Poika kertoi katsellessaan ympärilleen liikeessä. Liike oli varsin pieni, ja esillä oli kaiken näköisiä kummallisia pukimia. Kaapuja, ilmeisesti. "Ai olisiko täällä ollut käytettyjen kaapujen liike? En tiennytkään. Mutta se ei kyllä yllätä, täällä on kaikki varsin uutta minulle. En ole koskaan edes pitänyt kaapua. Onko sinulla ollut kaapua aikaisemmin?" Alex lörpötteli. Hän tiesi lörpöttelevänsä, mikä ei kyllä normaalisti ollut kovinkaan pojan tyylistä. Alexia ei jännittänyt puhua uudelle tytölle, vaan ennemminkin tilanne jossa hän oli, yksinään uudessa paikassa, eikä mitään tietoa miten pitäisi toimia ja mitä pitäisi tehdä.

"Hei Alex." Isla sanoi ja tarttui pojan käteen. Alex oli hyvin kohtelias ikäisekseen. Islan tutut lähinnä heilauttivat vain kättä, kertoivat nimensä ja huitelivat menemään. Ehkä täälläpäin tapana oli kätellä uusia tuttuja. Isla päätti pistää huomion muistiinsa. Hänhän voisi koettaa kätellä kaikkia uusia luokkatovereitaan. Ainakin hänestä jäisi ystävällinen kuva muille. Kuten Alexista oli jäänyt Islalle!

Poika intoutui puhumaan kaavuista. Isla päätteli, että tämäkään ei ollut aiemmin tiennyt mitään taikajutuista. Pojan kysymykseen Isla pudisti päätä.
"Ei ole. Enkä kyllä tiedä haluaisinko pitääkkään. Ne näyttävät jotenkin.. hankalilta." Isla sanoi ja katsoi ulkona kulkevia noitia ja velhoja. Siis ihan tosissaan, kaavun kanssa pitäisi juosta ympäriinsä? Sen helmat jäisivät varmasti jumiin johonkin!
"Mieti vaikka jotain... urheilujuttuja! Eihän meille ole erikseen merkattu mitään urheiluvaatteita, niin varmasti joudumme käyttämään kaapuja. Mieti millaista tuollaisessa on liikkua." Isla valitti.

"Mihin muuten vanhempasi menivät?" Isla kysyi tajutessaan, että myös Alex oli tullut kaapukauppaan ilman vanhempiaan. Isla oli varma, että hänen äitinsä ilahtuisi, jos saisi tutustua Alexin vanhempiin, vaikka kahvin kautta. Ties vaikka Isla voisi tutustuttaa Alexin vanhemmat ja oman äitinsä heti! Islalla olisi heti yksi ongelma vähemmän - nimittäin äiti ei enää etsisi juhlakaapuja ja muuta typerää.

"Ai kaapuja urheilussa? Tuo ei kyllä ollut käynyt mielessäkään." Alex vastasi Islan toteamukseen ja raapi päätään. "Luulisi että urheilussa ei tarvitse pitää kaapua. Ehkä." Poika kohautti olkiaan. Minkähän laisia urheilulajeja velhopiireissä mahdettiin edes harrastaa, Alexilla ei ollut mitään tietoa.

Alex katsahti nopeasti ikkunasta ulos kun Isla kysyi mihin tämän vanhemmat menivät. "Tulin tänne yksin." Alex kertoi Islalle. "Vanhempani eivät oikeastaan tiedä että olen täällä. Mutta ei se mitään haittaa." Alex vähän epäili ettei ehkä ole normaalia lähteä vieraisiin paikkoihin ilman vanhempia, etenkään näin nuorena. Toivottavasti Isla ei kyselisi kovin paljoa vanhemmista, tai hän joutuisi kertomaan etteivät nämä tiedä mitään koko velhojutusta. Sekin on varmaan vähän epänormaalia ettei tiedä velhojutusta. "Onko sinun vanhempasi täällä?" Alex kysyi Islalta.

"Hmm.. Ehkä meillä on ihan normaalit vaatteet silloin." Isla pohti. Urheilu olisi kyllä hankalaa kaavuilla. Olisihan se vaikeaa juosta ympäriinsä kun joku kaavunhelma jäisi kiinni penkkeihin! Tai sitten jos joku talloisi sen. Tallominen olisi kyllä hyvä huijauskeino urheilussa. Jos jonkun helman talloisi niin aika varmasti kävisi niin, että toinen kaatuisi. Voisi vain sanoa 'oho, en huomannutkaan kaavunhelmaasi' ja pinkoa äkkiä eteenpäin. Eihän nyt voittaminen olisi siten reilua, mutta Isla saattoi kuvitella, että hänen veljensä olisi voinut tehdä niin.

Alexander kertoi, että oli tullut yksin ostoksille. Kuinka rohkeaa! Ja odottamatonta. Isla ei olisi itse ikinä saanut tulla yksin ostamaan tavaroitaan. Mutta ehkäpä poika kävi todella usein muutenkin yksin Tylyahossa.
"Siistiä! Saisinpa minäkin. Mutta ei, äiti tuppautuu aina mukaani. Kuten nytkin." Isla sanoi nyrpistäen nenäänsä. "Se on hakemassa minulle ja itselleen juhlakaapuja. Älä edes kysy miksi..." tyttö jatkoi tuskastuneena. Ei heitä varmasti kutsuttaisi velhojen juhliin, ainakaan heti! Äiti hösötti ihan turhan takia.

//Roolipelipisteet myönnetty tähän saakka. -Caine