Tylypahka AM

//Eli siis kouluvuoden viimeinen päivä ja Kanae on kutsunut kaikki japanilaisvaihtarit (paitsi Yukikon... :D) piknikille.//

Kanae istui harvinaisen tyytyväisen näköisenä koulun pihamaalla keskellä suurehkoa, keltaista piknikpeittoa. Päättäjäisjuhla oli ohi ja hän oli vihdoin nyt toisella yrittämällä saanut käsiinsä koulun päättötodistuksen kaikkien vuotta nuorempien japanilaistoveriensa sekä pikkuveljensä mukana. Nyt oli aika juhlia tätä saavutusta. Hänen todistuksensa nyt ei varsinaisesti ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta pääasia oli, että hän oli edes saanut sen. Jotenkin ihmeen kaupalla hän oli kuitenkin onnistunut myös saamaan koululta vielä jatko-opiskelupaikan, mikä oli myös varsin hyvä asia ottaen huomioon, että hänen todistuksensa yleisellä tasolla ei ollut kovin kummoinen eikä heillä myöskään ollut Shizukan kanssa mitään sen suurempia suunnitelmia tulevaisuudelleen. Hän oli myös löytänyt viimeisimmän opiskeluvuotensa aikana sisältään jonkinlaisen lahjan yrttitiedon parista, kun vain oli jaksanut hieman keskittyä aiheeseen.

Nyt oli kuitenkin aika juhlia eikä miettiä enää kouluasioita. Hänellä oli vierellään pari koria, joihin hän oli Shizukan kanssa hankkinut kaikenlaista piknikille soveltuvaa syötävää. Myös Chou ja Izumi oli luvanneet tuoda mukanaan jotain tarjottavaa. Yukikon hän oli "unohtanut" kutsua mukaan, koska ei juurikaan tullut toimeen tytön kanssa ja tiesi myös, että tämä jahtasi Izumia kuin viimeistä päivää. Eikä hän halunnut piknikilleen mitään draamaa.

"Mihin ne oikein jäivät?" Kanae valitti Shizukalle, "näetkö niitä?" Hän oli nähnyt molemmat tietysti päättäjäisjuhlassa ja pyytänyt näitä tulemaan suoraan juhlan jälkeen ulos, mutta nyt kumpaakaan ei näkynyt missään.

Kouluvuosi oli viimeinkin ohi, ja taakka Shizukan sydämeltä oli keventynyt sekä hänen että siskonsa saatua jatko-opiskelupaikan koulusta. Huoli tulevaisuudesta siirtyi siis onneksi hieman kauemmas horisonttiin. Nyt heillä oli kuitenkin koko kesä aika ottaa rennosti, mikä sopi Shizukalle mainiosti. Niin sopi myös Kanaen idea piknikistä, sillä sää oli sille mitä sopivin auringon porottaessa taivaalla muutaman kevyen cumulus-pilven hitaasti ohi lipuessa. Sitä paitsi piknik tarkoitti ruokaa, mikä oli Shizukasta aina hieno idea. Piknik-korin sisältö olikin siis Shizukan mielenkiinnon kohteena, mutta siihen ei ollut koskeminen ennen muiden saapumista.

Sitä odotellessa Shizuka istui piknik-peiton nurkalla leikkien nurmikolla pyörivän kissanpentunsa kanssa, joka tuntui saavan epäilyttävän vihreän sävyn turkkiinsa. Ainakin joku oli siis ilmeisesti vaivaantunut leikkaamaan koulun nurmikon... Saitama-kissa itse ei tosin tuntunut huomaavan värinmuutostaan, vaan pyöri tyytyväisenä vastaleikatussa nurmessa.

Kanaen kysyessä muista Shizuka nosti kätensä varjostamaan silmiään, nostaen toisella kädellä kissanpennun syliinsä. Chousta ja Izumista ei näkynyt vielä vilaustakaan, joten Shizuka puisti päätään vastaukseksi. Piknik vaihto-oppilaiden kesken oli tosiaan varsin mukava idea. Chousta Shizuka piti, ja vaikka alussa Shizukalla ja Izumilla olikin ollut hieman väärinkäsityksestä kummunneita erimielisyyksiä, ei Izumikaan ollut paha kaveri, joten ruoan lisäksi seurakin tulisi olemaan miellyttävää. Tai vähintään mielenkiintoista.

Chou kuuli kellon pirinää takaataan. Ruoka oli vihdoin valmis. Chou oli varannut koulun kotitalousluokan itselleen, ainakin toivon mukaan. Jos hän oli englantia tarpeeksi ymmärtänyt, hän oli luokan itselleen saanut. Hän oli saanut pari päivää sitten tiedon Shiki-sanin kautta, että Satou-senpai halusi piknikille pekingin ankkaa. Choun edellinen tuotos oli ollut ilmeisesti ihan onnistunut, joten tyttö päätti tehdä sitä taas. Choun ottaessa ankan pois uunista, se tuoksuikin varsin hyvälle. Kyllä Satou-senpai olisi ylpeä hänestä.

Chou vilkaisi pöydälle. Hän ei mitenkään saisi kannettua kaikkea ruokaa mukanaan. Alunperin hän oli ajatellut tehdä vain mansikkkaleivoksia, mutta pekingin ankka oli tullut kuvioihin mukaan. Chou ystävät joutuivat nyt tyytymään huonompiin herkkuihin, yksinkertaisiin kekseihin.
Keksit Chou laittoi pussiin ja otti sen sekä pekingin ankkansa mukaan ja lähti kohti piknikpaikkaa. Chou ei ollut pitkään aikaan vilkaissut kelloa, mutta oli varma, että olisi myöhässä.

Chou kulki matkansa varovasti. Tyttö olisi kovasti halunnut heilauttaa kättään Satoun sisaruksille huomatessaan nämä, mutta ei uskaltanut ankan takia. Chou kipitti ystäviensä luo ja laski ankan piknikpeitolle.
"Tässä olisi pekingin ankka jota pyysit. Toivottavasti se maistuu." Chou sanoi samalla kun istahti peitolle. Shiki-sania ei näkynyt vielä missään. No, jos Chou saisi Satou-senpailta haukut huonosta ankasta, Shiki-san ei olisi kuulemassa niitä. Yksi syy vähemmän nauraa Choulle.

"Shizuka! Saitaman turkki...!" Kanae kiljaisi huomatessaan yhtäkkiä veljensä kissan turkkiin jäävän vihreää väriä nurmikosta, jolla tämä kieri. Hän ei tahtonut joutua pesemään kissaa ja vielä vähemmän hän tahtoi, että sen turkki värjäisi vielä Shizukankin vaatteet. Onneksi poika nosti pian pennun syliinsä ja alkoi tähyillä koululle päin. Tämän pään pudistelu kuitenkin taisi merkitä, ettei Chouta tai Izumia näkynyt. Mihin nämä oikein olivat jääneet?!

"Niillä on parempi olla joku hyvä selitys myöhstymiselleen!" Kanae puuskahti alkaessaan purkaa koreista jo tarjottavia piknikpeitolle. Heillä ei ollut ikuisuuksiin aikaa, sillä junan lähtöönkään ei ollut enää monta tuntia, joten hän ja Shizuka kyllä alkaisivat jo pian tehdä piknikeväistä selvää, saapuivatpa Chou ja Izumi paikalle tai eivät.

Jonkin ajan päästä Kanae kuitenkin huomasi piknikpeittoa lähestyvän hahmon, joka selvästi kuului Choulle. Tyttö kantoi kädessään suurehkoa lautasta, jolla oli jotain... jotain, mistä Kanae ei ollut näin kaukaa aivan varma, mitä se oli. Kun Chou pääsi sisarusten luokse asti ja laski lautasen peitolle, Kanae ja silmät ymmyrkäisinä ja suu hieman auki katsomaan lautasella komeilevaa ankkaa. Vielä hämmentyneemmäksi hänen ilmeensä muuttui, kun Chou ilmoitti, että siinä oli pekingin ankka, jota hän oli pyytänyt.

"En minä pyytänyt mitään ankkaa", Kanae töksäytti suoraan rypistäen otsaansa. Hän oli varsin varma, ettei tosiaan ollut pyytänyt mitään ankkaa keneltäkään. Miksi ihmeessä hän olisi pyytänyt Chouta tuomaan piknikille pekingin ankan? Kaikki muut ruoat kuitenkin olivat vain jotain pikku purtavaa...

"Ah...! Ei sillä, etteikö se näyttäisi hyvältä!" Kanae lisäsi hetken päästä tajuttuaan, että ankkaruoan laittamisesa oli varmasti ollut kova työ ja se varmasti olikin ollut syy Choun myöhästymiseen.

Shizuka pyyhki hellästi nenäliinallaan Saitaman turkkia, mutta vihreä väri tuntui olevan tiukasti kiinni. Myöhemmin olisi siis luvassa pesuhetki. Kanaen kärsivällisyys vaikutti olevan lopussa, mikä sikäli ei Shizukaa haitannut, sillä se tarkoitti sitä, että piknik-korin sisältöön pääsisi pian käsiksi. Shiki ja Komura olivat tosiaan aika lailla myöhässä. Komuran ollessa kyseessä se ei kuitenkaan tuntunut niinkään yllättävältä. Viimein kuitenkin linnan suunnalla näkyi liikettä, ja Shizuka tunnisti tytön hahmon kulkevan heitä kohti.

"Oneechan. Komura-san," hän sanoi, kuin yrittäen tehdä maailmanennätyksen kommunikoinnin yksinkertaistamisessa, ja nyökkäsi kohti suuntaa, josta Chou oli tulossa. Shizuka kuitenkin uskoi, että Kanae ymmärtäisi mitä hän tarkoitti, viimeistään katsoessaan hänen osoittamaansa suuntaan. Choun itsensä sijasta Shizukan huomion vei nopeasti hänen kantamansa lautanen, jonka sisältö yllätti molemmat sisarukset.

Shizuka ei ollut kuullut mitään Kanaen pekingin ankka-toiveista, mutta nopeasti selittyikin, ettei Kanaekaan ollut siitä tietoinen.
"Näyttää hyvältä," Shizukakin sanoi, joskin hänen äänensävynsä oli vilpittömämpi kuin Kanaen. Pekingin ankka ei ollut ehkä piknikruokien perinteisemmästä päästä, mutta Shizukan mielestä se oli erittäin hieno ajatus. Eihän sitä ihan joka päivä päässyt syömään tällaisia herkkuja. Saitamaakin tuntui kiinnostavan ruoan tuoksu, ja Shizukan piti ottaa hieman tiukempi ote kissasta, ettei se pääsisi livahtamaan ankan kimppuun.

Kenestä tahansa ulkopuolisesta Satoun sisarusten ilmeet olivat varmasti hulvattomat. Ei vain Choun. Molemmat näyttivät varsin hämmentyneiltä Choun ankasta. Syy selvisikin tälle pian. Satou-senpai ei ollut koko ankkaa pyytänytkään.
"Eeh? Mu-mutta Shiki-san..." Chou aloitti, itse varmasti vielä hämmentyneenpänä kuin Satoun sisarukset yhteensä. Ei kai Shiki-san ollut valehdellut hänelle? Miksi olisi? Vai halusiko Shiki-san itse ankkaa, muttei ollut kehdannut pyytää? Tottahan toki Chou olisi ankkaa tehnyt hänenkin pyynnöstä.
Satoun sisarukset kehuivat ankkaa sentään hyvännäköiseksi. Chouta harmitti silti hiukan. Tyttö olisi päässyt niin paljon helpommalla ilman ankkaa.
"Mmh. No toivottavasti se on hyvää." Chou sanoi, edelleen hämmennyksen vallassa. "Missä muuten Shiki-san edes on?" hän kysäisi. Poikaa ei näkynyt missään. Jos tämä pekingin ankkaa hirmuisesti halusi, olisi luullut, että hän olisi ollut ensimmäisenä paikalla.

"Miten muuten lukuvuotenne meni?" Chou kysyi ja ojensi kätensä Saitaman nuuhkittavaksi.

Izumi astui ulos koulun eteisaulasta iltapäivän aurinkoon. Pihalla oli varsin paljon oppilaita nauttimassa viimeisistä hetkistään koulukavereidensa kanssa ennen pitkää kesälomaa. Hänellä itsellään oli varmaan taas edessä jokavuotiseen tapaan reissu Ruotsiin äidin puolen sukua katsomaan. Hän ei odottanut sitä kovin suurella innolla, sillä hänen ruotsintaitonsa olivat jokseenkin ruosteessa ja siellä mahdollisuudet tavata Chouta olivat kyllä vielä olemattomammat kuin kotona Japanissa. Ainakin hän oletti, että Chou varmasti menisi kesäksi kotiin siskoaan tapaamaan.

Izumi yritti tähyillä, missä Satoun sisarukset mahtoivat olla ja huomasikin hetken aikaa pihalla käveltyään nämä erään puun alta, keltaisen piknikhuovan päältä. Choukin näytti jo liittyneen seuraa. Ei mikään ihme ottaen huomioon, että hänellä oli kestänyt vähän odotettua kauemmin, kun hän oli jäänyt suustaan kiinni parin tupatoverinsa kanssa ollessaan hakemassa makuusaleista piknikiä varten hankkimiaan tarjottavia. Hän ei ollut mitään kokkaavaa sorttia, joten hän oli vain ostanut vähän sitä ja tätä Hunajaherttuasta.

Astellessaan kohti piknikpeittoa Izumi huomasi, että peitolle oli jo purettu koreista joitakin ruokia ja... hetkinen... oliko tuo... Izumi otti vielä muutaman askeleen kohti peittoa varmistaaksee näkevänsä oikein, mutta kyllä peiton päällä tosiaan myös komeili mikäpä muukaan kuin pekingin ankka. Hän ei voinut estää nauruntyrskähdystä, joka häneltä pääsi sen nähdessään. Hän oli jo unohtanut koko ankan! Hän oli muutama päivä sitten heittänyt Choulle vitsillä, että Kanae oli pyytänyt tuomaan piknikille pekingin ankkaa, ihan vain muistuttaakseen siitä kerrasta, kun hän viimeksi oli eräällä kotitaloustunnilla väittänyt tytölle, että kotiläksynä oli tehdä pekingin ankkaa ja Chou tietysti oli ottanut sen tosissaan ja tuonut seuraavalle tunnille opettajan hämmästykseksi kokonaisen ankan. Hän ei ollut ottanut edes huomioon, että Chou lankeaisi samaan ansaan uudestaan.

"Hei", Izumi sai juuri ja juuri tervehdittyä muita vaito-oppilaita piknikpeiton luokse päästyään ilman, että purskahti nauramaan katsoessaan lautasella lepäävää ankkaa.

Yukikon aamu oli ollut kiireinen. Tyttö oli valvonut aamuyöhön, jotta kohtaisi pari kotitonttua. Yukikoa oli onneksi onnistanut. Hän oli tavannut peräti kaksi kotitonttua jotka olivat kaiken lisäksi hyväksyneet Yukikon antaman tehtävän. Tyttö oli pyytänyt näitä tekemään korillisen skonsseja - ihan vain Izumia varten! Yukiko oli viimeisimmät päivät katsellut normaalia tarkemmin Izumin syömisiä. Yukiko itse ei aikonut alentua sille tasolle, että hän alkaisi matkia Izumin syömisiä, mutta hän halusi varmistua siitä, että Izumi nauttisi viimeisistä hetkistään koulussa. Pahuksen Kanae oli keksinyt loistavan idean, että kaikki vaihto-oppilaat kokoontuisivat piknikille koulun päättymisen kunniaksi. Yukiko ei itse ollut kutsua ehtinyt saamaan, mutta hänen onnekseen juorut kulkivat nopeasti heidän koulussaan.

Parin tunnin unien jälkeen Yukiko oli noussut ylös. Hänen täytyisi olla parhaimmillaan, jotta Izumille jäisi hyvä muisto hänestä. Ties vaikka Izumi unohtaisi Yukikon kesällä!
Yukiko oli laittanut vaaleat hiuksensa kahdelle muhkealle letille. Meikkinsä hän piti yksinkertaisen näköisenä, kuten tämän hetken muotiin kuului. Yukikoa harmitti, että hän ei ollut pitkään aikaan päässyt Shibuyan kaduille. Nykyiset muotilehdet olivat niin... vaisuja. Yukiko kaipasi jotain paljon räväkämpää! Kuitenkaan hän ei viitsinyt hankkia mitään sellaista, mitä hän ei kaduilla nähnyt. Olihan hän pian menossa kotiinsa joten silloin olisi oiva aika päivittää vaatekaappi.

Todistusten jako sujui ilman sen kummempia ongelmia. Yukikon todistus ei ollut hyvä - se tosin oli tarkoituksella. Izumi oli jäämässä jatko-opinnoille ja Yukiko halusi viettää viimeiset kouluvuodet yhdessä joten tottakai hän oli jättäytynyt luokalle. Vähän enemmällä työllä Yukiko olisi varmasti päässyt läpi, mutta täytyihän Yukikon ajatella Izumin haaveita!
Kotitontut olivat tuoneet skonssit Yukikolle tupaan ja nyt Yukiko oli matkalla pihamaita. Kierreltyään hetken hän huomasi Kanaen ja Shizukan. Chou ja Izumi puuttuivat. Yukiko säntäsi lähimmän puun taakse. Eihän hän voinut mennä ilman Izumia paikalle!
Choulla ja Izumilla kesti kauan. Mikä ihme noilla kahdella kesti? Yukiko alkoi pelätä pahinta. Ei kai Izumi pettäisi häntä sen hölmön tytön kanssa? Chou ei ollut ollenkaan hyvää vaimomateriaalia. Hänen ulkonäkönsä ei vetänyt mitenkään vertoja Yukikon kauneudelle! Ja Chou oli kaiken lisäksi niin... kömpelö.
Yukikon onneksi Chou tuli paikalle yksin. Kunnon tarjottimen kanssa. Yukiko yritti tähystellä puun takaa mitä ihmettä Chou oli tehnyt, mutta etäisyys oli liian pitkä. Mistä ihmeestä tuo hölmö tyttö oli keksinyt viedä jotain kummaa ruokaa tarjottimen verran?
Choun jälkeen saapui paikalle se tärkein - Izumi. Yukiko olisi halunnut hypätä tämän kaulaan, mutta ei halunnut laittaa Kanaelle pahaa mieltä, vaikka tämä olisi täysin ansainnut sen. Mitäs yritti saada Yukikon rakkautta itselleen! Lukuvuoden viimeisinä tunteina olisi kuitenkin reilua olla kiltti. Jopa Kanaelle.

Yukiko odotti rauhallisena kymmenen sekuntia ennen kuin lähti puunsa takaa kohti vaihtariseuruetta.
"Hei kaikkii~!" Yukiko hiukkasi kättään heiluttaen tovereilleen. Hän olisi halunnut juosta paikalle, mutta korkokengät estivät sen.
Piknikpeitolle ilmaantyessaan Yukiko pysähtyi Izumin viereen. "Hei komistus" Yukiko sanoi leveästi hymyillen. Mikään ei piristänyt häntä sen enempää kuin Izumin näkeminen. "Toin skonsseja mukanani. Tiedän, että pidät niistä niin paljon!" Yukiko sanoi edelleen aurinkoisesti hymyillen. "Miten teillä muilla meni tämä vuosi? Minun ajatukseni olivat kyllä ihan hukassa! Tiedättekö, jäin luokalle." Yukiko sanoi mutristaen suutaan. "Hyvä puoli tässä on se, että olemme Izumi samalla luokka-asteella! Ehkä voisit antaa tukiopetusta." Yukiko sanoi hymyillen uudestaan.

Komura näytti jokseenkin hämmentyneeltä, kun Kanae sanoi, ettei hän ollut pyytänyt mitään ankkaa. Kanae ei kuitenkaan ehtinyt kuunnella tämän selityksiä vaan jatkoi täydessä touhussa ruokien purkamista koreista. Shikiä tai ei, niin he söisivät nyt. SItä paitsi, Choun tuoma... ankka... jäähtyisi, jos he odottaisivat vielä kauan. Ja Shikistähän ei koskaan tiennyt, mihin tämä katosi. Häntä tosin hieman ihmetytti, ettei tämä ollut salamana siellä, missä Choukin.

"Jaa-a", Kanae kohautti olkapäitään, kun Chou kysyi, missä Shiki oikein oli. Eipä hänellä ollut mitään kovin hyviä veikkauksiakaan, joten aiheesta tuskin tarvitsi keskustella sen enempää. Sen sijaan lukuvuodesta hänellä oli paljon enemmän sanottavaa tytölle.

"Minä valmistuin!" hän ilmoitti ylpeänä esittäen Choulle todistuksensa, jossa toden totta selvällä englannin kielellä todettiin, että hän oli valmistunut koulusta. Kanae oli kouluvuoden aikana jopa oppinut sen verran englantia, että osasi lukea todistuksensa itse! Tuntui hienolta pidellä käsissään ihan oikeaa päättötodistusta.

"Ja... Sain jatko-opiskelupaikan!" Kanae jatkoi vielä iloisesti nostaessaan piknikkorista pois lautasellisen pikkuleipiä, "Jään opiskelemaan yrttitietoa!"

Sen enempää Kanae ei kuitenkaan ehtinyt enää kehuskella lukuvuoden saavutuksillaan, kun Shiki viimein tajusi saapui paikalle. Tämä näytti varsin huvittuneelta silmäillessään Choun tuomaa ankkaruokaa ja siinä samassa Kanaekin muisti kuulleensa huhun kotitaloustunneista ja pekingin ankasta. Vai että sellaista peliä! Izumilla oli kyllä aina pahuudet mielessä. Ainoa syy siihen, miksei Kanae ollut vielä tehnyt pojalle mitään oli se, ettei hän ollut aivan varma siitä, oliko Choulla jotain tunteita tätä kohtaan vai ei. Ehkä hänen pitäisi selvittää asia pian, jotta hän voisi mahdollisesti alkaa suunnitella tytön puolesta jotain kostoa.

"Shiki-kun! Päätit sitten vihdoin saapua paikalle! Luulin sanoneeni, että heti päättäjäisjuhlan jälkeen", Kanae aloitti, mutta ei ehtinyt saarnassaan pidemmälle, kun yhtäkkiä Yukiko Noto hypähti esiin jostakin puun takaa ja kipitti kohti heidän piknikpaikkaansa. Tämä tästä vielä puuttui! Hän oli aivan tarkoituksella jättänyt Yukikon kutsumatta!

"Ai hei, Yukiko", Kanae aloitti yrittäen kuulostaa ystävälliseltä, mutta hänen äänensävynsä varmaan lähenteli enemmän passiivis-aggressiivista. Tytön kertoessa luokalle jäämisestään ja siitä, miten olisi nyt Izumin kanssa samalla luokka-asteella, Kanae ei voinut kuin tuhahtaa.

"En usko, että mikään tukiopetuksen määrä pelastaa sinua", hän ei voinut olla toteamatta kuivasti Yukikon yrittäessä selvästi puhua Izumia opettamaan itseään. Hän sattui tietämään, että tyttöä ei kiinnostanut opiskelu pätkääkään vain ainoastaan Shikin seura. Eikä hän todellakaan tahtonut sitä. Shiki oli ehkä lapsellinen ja maanvaiva, mutta ei Yukikon.

Shizuka auttoi sisartaan purkamaan piknik-koreja, joskin lähinnä siitä syystä, että pääsisi itsekin syömään nopeammin. Choun tuoma ankka näytti oikeasti herkulliselta, ja Shizukan teki jo mieli päästä maistamaan sitä. Pian selvisi, että ankan ilmestymisen takana oli Izumi, mikä ei ollut suurikaan yllätys - ei sillä, että Shizukaa olisi mitenkään erityisesti kiinnostanut, mutta tyhmempikin huomasi Izumin jatkuvasti pörräävän Choun lähettyvillä ja kiusoittelevan häntä. Shizukalla tosin ei ollut mitään oikeutta syyttää Izumia lapsellisuudesta, eihän hän itsekään juuri sen parempi ollut. Eri tavalla, tosin.

Shizukakin oli saanut päättötodistuksen, mutta hän ei tuntenut minkäänlaista tarvetta erikseen esitellä sitä.
"Samoin. Taikaeläinten hoitoa," hän vastasi, kuin jatkaen Kanaen lausetta, olettaen Choun ymmärtävän hänen tarkoituksensa lauseiden lyhyydestä huolimatta. "Entä Komura-san?"

Saitaman nuuskiessa Choun kättä ja puskiessa sitä vasten viimeinenkin kutsutuista vieraista ilmestyi paikalle. Shizuka nyökkäsi tervehdykseksi Izumille, ja huomasikin saman tien kutsumattoman vieraan lähestyvän piknikpeittoa. Itse asiassa olisi ollut mahdotonta olla huomaamatta Yukikoa, ottaen huomioon kuinka kovaan ääneen hän ilmoitti tulonsa. Kanaen ja Yukikon laittaminen samaan tilaan oli kuin sammuttaisi tulipaloa bensalla, joten oli siis parempi pitää isosiskoa silmällä, mikäli tilanne päätyisi kärjistymään liikaa.

Ja ennen suuremman draaman alkamista oli parempi tehdä selvää ruoista, ihan vain siltä varalta, että niille kävisi tilanteen edetessä köpelösti. Tietenkin.
"Saako tuota ankkaa jo maistaa?" hän kysyi, valiten parin piknikpeitolle asetettuja syömäpuikkoja.