Kun kesä koittaa

[Sue Ellen]

//Tämä alue on varattu Jennyn, Suen ja Haroldin pelaamiselle.//
//Muokkasin kun unohdin varattu ilmoituksen//



Sue Ellen kävelee ulos Tylypahkasta ylpeänä tokaluokkalaisena.
Hänen pitkät, kullanpunaiset hiukset ovat auki, ja hohtavat auringossa tummaa kaapua vasten.
Merenvihreät silmät hymyilevät kapeilla kasvoilla, mutta katse on hämmentynyt.

Sue tuli kouluun toisesta taikakoulusta Liverpoolin läheltä, eikä tunne ketään uudesta koulusta
saati, että arvaisi ruveta puhumaan muille.
Hän huomaa jonkun lähestyvän itseään.

[Jenny Todd]

Päättäjäiset olivat vihdoin ohi ja Jenny piteli voitonriemuisena kädessään päättötodistustaan, jonka arvosanat olivat olleet täysin hänen odotustensa mukaisia eli varsin hyviä. Hän oli varma, että hänen vanhempansa olisivat ylpeitä. Ehkä nämä jopa veisivät hänet hyvän todistuksen kunniaksi syömään hänen lempiravintolaansa, kunhan hän pääsisi kotiin. Ja syksyllä hän palaisi kouluun jo tokaluokkalaisena!

Suunnatessaan kohti kauempana pihalla näkyvää tupatoveriensa Jenny kääri koulupukunsa kauluspaidan hihoja ylemmäs ja huomasi ikäisensä rohkelikkotytön vasta juuri kohdalla ja hätäisestä väistöyrityksestä huolimatta hän päätyi vahingossa hieman tönäisemään tyttöä.

"Anteeksi!" hän huudahti heti pysähtyen tytön vierelle, "eihän sinuun sattunut? Olen pahoillani! En katsonut ollenkaan eteeni!"

[Sue Ellen]

Sue kohtasi toisen katseen.
"Ei se mitään, olen ihan kunnossa," hän sanoi tuntien itsensä harmillisen ujoksi.
"Kuka sinä olet?" "Minä olen Sue," hän jatkoi epävarmasti.

Toinen ei tuntunut pelottavalta, tytön kanssa uskaltaisi varmaan puhua.
Sue tutki hämillään hiuksiaan.
Hieman liian pitkät ja punaiset, niinkuin aina.
Mikse Mary Alcott vanhasta koulusta ollut turvana, ei olisi pelottanut niin.

Suen todistus oli aika tavallinen, taikaliemistä oli tullut huonompi numero.
Ehkä isä ei huomaisi tuota numeroa kun pikkusisko kuitenkin vaatisi huomiota
kotona. Sue tunsi piston mielessään. Uusi koti. Kumpa se olisi mukava asua.

[Jenny Todd]

Jennyn huojennukseksi rohkelikkotyttö vastasi olevansa ihan kunnossa. Hän ei voinut silti olla tuntematta vielä hetken oloaan hieman noloksi, sillä vaikka kuinka oli viimeinen koulupäivä ja kesäloma jo aivan näppien tuntumillta, olisi sitä nyt sentään pitänyt eteensä katsoa kävellessään. Onneksi tyttö ei kuitenkaan vaikuttanut vihaiselta.

"Minä olen Jenny Todd, ensimmäiseltä luokalta", Jenny vastasi ja heilautti sitten kädessään olevaa todistusta virnistäen: "vai pitäisikö sanoa toiselta luokalta."
"Etkö sinäkin ole? Olen tainnut nähdä sinut joskus jollain tunnilla", tyttö vielä lisäsi muistellen nähneensä punertavahiuksisen tytön tunneilla, jotka heillä olivat olleet yhteisiä Rohkelikkojen kanssa. Hän ei ollut kuitenkaan koskaan ennen jutellut tämän kanssa. Itse asiassa hän oli viettänyt ensimmäisen kouluvuotensa varsin pitkälti muiden Korpinkynsien kanssa, mikä oli ehkä hieman sääli, koska muissakin tuvissa oli varmasti mukavia ihmisiä.

"Ihanaa, että vihdoin on kesäloma. Ja syksyllä tulevat uudet ekaluokkalaiset, niin emme ole enää nuorimpia!" Jenny sanoi ystävällisesti hymyillen rikkoakseen hiljaisuuden. Oli kyllä mukava päästä taas välillä kotiin, sillä joululomasta tuntui olevan jo ikuisuus. Vaikka koulussakin oli mukavaa ja hän oli saanut muutamia ihan hyviä kavereita, oli hänellä tietysti aina välillä ikävä perhettäänkin. Hän oli kuitenkin varsin ylpeä siitä, miten oli selviytynyt ensimmäisestä vuodestaan sisäoppilaitoksessa. Hän oli odottanut, että koti-ikävä olisi ollut paljon kovempi, mutta oppiaineet olivat varsin kiinnostavia ja läksyt, huispaus sekä kaverit olivat pitäneet hänet varsin kiireisenä.

[Harold Benson]

Koulun päättäjäiset olivat ohi ja todistukset jo saatu, kun nelosluokkalainen Harold hypähteli ulos koulun pihamaalle haukatakseen happea. Todistus oli yhtä hyvä kuin viime vuonnakin, vaikka hän epäili, ettei oikein osannut keskittyä riittävin hyvin parilla tunneilla, mutta muuten tämä takkutukka oli tyytyväinen.

Pihamaalla seistessään Hal yritti löytää väkijoukosta entistä tyttöystäväänsä, ehkä hän saisi kutsuttua itsensä kylään tämän perheen luo, mutta kyseistä porkkanapäätä ei näkynyt. Poika kuitenkin havaitsi joukosta korpinkynnen nuorimman jahtaajan ja päätti sitten mennä jututtamaan tätä, kun ei Mariaakaan missään näkynyt.

”Mitäs korpinkynnen pikku jahtaaja?” Harold kysyi liittyen tummatukkaisen itseään paljon pienemmän huispaajan seuraan yrittäen taputtaa tämän päätä, vilkuillen vielä hivenen ympärilleensä. ”Ja rohkelikko”, poika lisäsi nyökäten toisen punahiuksisen tytön suuntaan havaitessaan tämän. Pojan päätös tuvansa huispausjoukkueeseen liittymisestä entisen pelaajan päättäessä koulun oli vallan tuore, moni kuitenkin päätöksestä kuullut oli sitä kritisoinut. Hän ei ollut aivan varma siitä oliko jo tämä huispaaja siitä kuullut.
”Vihdoin, loma”, hän vielä ennätti sanomaan ennen kuin joku kiskaisi hänet takuistaan taaksepäin. Tukistajan toivottaessa vielä hyvät kesälomat Haroldille, ihmismassa tuuppasi leveästi virnistelevän pojan takaisin ensiluokkalaisten seuraan.

[Sue Ellen]

Sue katseli uteliaana paikalle pölähtänyttäpoikaa. Korpinkynsityttö oli joesittäytynyt, mutta poikaa hän ei tuntenut.
"Hei!" "Kuka sinä olet? Minä olen Sue. Sue Ellen." Sue sanoi omaksi ihmeeseen

Sie vilkaisi todistustaan. Hän olisi nyt tokaluokkalainen. Äiti olisi ylpeä, ja pikkusisko makuisia taas päästä kouluun.
Sue hymähti. Tietenkään yhdeksänvuotias ei pääsisi vielä Tylypahkaan.

Sue kääntyi taas korpinkynsitytön puoleen.
"Tuliko hyvä todistus?" hän kysyi. Omassa todistuksessaan Sue harmitteli vain taikajuomien arvosanaa.
Vanhassa koulussa neiti Rosmerta oli häipynyt kesken lukuvuotta Bulgariaan, ja oppilaat olivat opiskelleet
keskenään. Tulos oli näkyvissä.



//pahoittelen kirjoitusvirheistä, työpaikan tabletti ei taida pitää minusta :D//

[Jenny Todd]

"Ääää, älä sotke hiuksiani", Jenny valitti yrittäen suojata päälakeaan todistusta pitelevällä kädellään, kun neljäsluokkalainen korpinkynsipoika Harold yritti taputtaa siitä tervehtiessään häntä samalla. Todellisuudessa hiusten sotkeentuminen ei olisi voinut kiinnostaa häntä paljon vähempää, mutta päälaelle taputtelu sai hänet tuntemaan olonsa niin pieneksi.

"Enkä ole enää niin pieni!", tyttö vielä lisäsi esitellen seuraavaksi pojalle ylpeänä todistustaan, jonka mukaan hän oli valmis siirtymään syksyllä toiselle luokalle. Jenny ei varsinaisesti ollut kovin läheinen Haroldin kanssa, mutta poika oli varsin sosiaalinen ja omasi laajan kaveripiirin, joten valtaosa Korpinkynsistä kyllä vähintään tiesi tämän. Lukuvuoden viimeisissä huispausharjoituksissa Korpinkynnen joukkueen kapteeni oli lisäksi ilmoittanut, että Harold tulisi pelaamaan lyöjän paikkaa seitsemänneltä luokalta valmistuneen Christopherin tilalle.

"Kuulin, että tulet joukkueeseen Christopherin paikalle. Onnittelut", Jenny hymyili vanhemmalle pojalle.
"Voin opettaa pikku lyöjää lentämään", hän lisäsi kikattaen ja yritti taputtaa Haroldin päälakea, mutta ei tietenkään oikein ylettynyt, mikä sai hänet nauramaan vielä enemmän. Pian hän kääntyi kuitenkin takaisin Suen puoleen tämän kysyessä hänen todistuksestaan.

"Mmm, ihan hyvä", Jenny nyökytteli tytölle, "sain kaikista aineista vähintään sen mitä odotinkin. Olin vähän huolissani taikuuden historiasta, tiedäthän, en millään muista vuosilukuja ja se opettajakin on aika muinaisjäänne jo, mutta ei sekään mennyt sentään niin pieleen kuin pelkäsin. Entä sinä?"

[Harold Benson]

Jahtaaja esitteli vielä Haroldille todistustansa väittäen, ettei enää ollut niin pieni. Poika vilkuili sen nopeasti läpi ja nyökkäsi hyväksyvästi. Olihan se niin hyvä kuin nuorelta korpinkynneltä saattoi odottaa ja hieman parempi kuin takkutukan oma silloin, kun hän oli ensimmäisellä luokalla. Jenny myös onnitteli Haroldia huispausjoukkueeseen pääsystä ja lisäsi kikattaen voivansa opettaa pikku lyöjää lentämään. Neljäsluokkalainen väisteli parhaansa mukaan jahtaajan kättä, kun tämä yritti vuorostaan taputtaa hänen päätänsä.

Punahiuksinen ensiluokkalainen esitteli itsensä Sue Elleniksi kysyttyään ensin kuka Harold oli. ”Harold Benson, korpinkynnen tuleva lyöjä, kuten varmaan kuulitkin”, hän esittäytyi suu virneessä. Ensiluokkalaiset juttelivat todistuksistaan samalla kun Harold avasi hiuksensa, jotka olivat koko päättäjäisjuhlan aikana olleet kiinni, vaikka olisivatkin mielellään olleet avoinna.

”Äläpäs nyt tai taion sinut vielä joksikin”, poika leikillään uhkaili vielä Jennylle. Tietenkin puoliverisillä ja puhdasverisillä oli suurikin etu jästisyntyisiin verrattuna, sillä useinkin he olivat jo aiemmin luudalla lentäneet ja huispausta pelanneet kuin jästiperheiden kasvatit ja muutenkin tuntuivat tietävän useinkin paljon enemmän. Tupajoukkueeseen pääsy oli kuitenkin aika suuri harppau kokonaan jästisyntyiseltä takkutukalta, vaikka olikin korpinkynnen tuvasta kyse, jota ei ehkä jokainen aivan tasokkaimpana pitänyt.

Haroldille elämä tuntui hymyilevän tällä kyseisellä hetkellä, minkä vuoksi hän itsekin virnisteli näyttäen sitä ennen vielä nopeasti Jennylle kieltä. Olihan tuo tyttö kutsutan häntä pieneksi, joten hän oli myös oikeutettu näyttämään tälle kieltä.

[Sue Ellen]

//Hups.. Olin ihan unohtanut tämämn pelin, pelaan nyt Suen viimeisen vuoron tässä pelissä, voitte sitten jatkaa tai miten vain.//
//Kiitos peliseurasta! :)//


Sue oli juuri saomaisillaan jotain, kun hänen olalleen tupsahti jotain, joka nokkaisi häntä korvasta. Pöllö. Suen Marian-siskon pöllö
Phoneix, joka kallisti päätään hänelle pudottaen hiljaa kirjeen tytön ojennettuun käteen.
Sue repäisi kuoren auki. Mitä ihmettä perheellä oli hänelle asiana, kun ei mitään ollut sattunut?

"Hei Sue.
Olemme saaneet isän kanssa töitä Taikaministeriöstä. Joudumme pyytämään sinut pariksi päiväksi kotiin muuttoavuksi, sillä
isäsi selkä venähti ikävästi hänen siirtäessään painavia laatikoita.

Äiti"

Sue luki lyhyen kirjeen nurin. Takana oli junan lähtöaikataulu. Lähtöön oli aikaa tunti. Suelle tuli kiire.
Tavarat piti pakata. Piti tehdä sitä, tätä ja tuota.

Jenny ja Harold. Tyttö muisti vasta nyt kahden korpinkynnen paikallaolon. Toisille piti selittää mistä oli kyse.

"Anteeksi, minun on mentävä", Sue aloitti.
"Kotona tarvitsevt apua muuttotöissä." Hän näytti kirjettä, ja heilautti kättään lähtiessään kohti rautatieasemaa.
Hän selittäisi kaiken myöhemmin kunnolla, jos kysymyksiä tulisi.


Tulipas tönkkö pelinlopetusviesti..

[Jenny Todd]

"No siinä sinulle tulee kyllä sitten kiire", Jenny vastasi Haroldille tämän uhatessa (toivottavasti leikillään) taikovansa hänet joksikin ja näyttäessä hänelle kieltä, "kun kesälomalla ei saa taikoa ja sehän alkaa ihan juuri." Jennyn äänestä kuulsi ehkä hienoinen pettymys siitä, että he eivät saaneet taikoa kesälomalla kotona. Olihan hän osannut odottaa sitä, koska hänen isoveljensä oli jo neljännellä luokalla, mutta siitä huolimatta hän oli hieman pettynyt, kun heille oli jaettu kirjalliset muistutukset asiasta. Se tosin oli tietysti ehkä hieman tulkinnanvaraista, että alkoiko kesäoma esimerkiksi jo junamatkan aikana vai vasta perillä Lontoossa.

Jenny käänsi katseensa takaisin Suehen juuri parahiksinähdäkseen, miten tämän olalle laskeutui pöllö, jolla oli mukanaan kirjekuori. Tyttö luki kirjeen ja käänsi sen vielä ympärikin. Jenny yritti parhaansa mukaan olla kurkkimatta sivusilmällä mitä kirjeessä oli, sillä olihan sellainen varsin epäkohteliasta. Pian toinen tyttö kuitenkin ilmoitti, että hänen piti lähteä, koska kotona tarvittiin apua muutossa.

"Aaa, no, hyvää kesälomaa! Nähdään syksyllä!", Jenny toivotti Suelle, kun tämä lähti ja heilautti myös kättään hyvästiksi, kun toinenkin tyttö niin teki lähtiessään kävelemään poispäin. Syksyn miettiminen tuntui nyt kuitenkin vielä kaukaiselta, kun kesäloma oli vasta hädin tuskin aluillaan.

"Onko sinulla jotain suunnitelmia kesälomaks?" Jenny esitti perinteisen lukuvuodenpäätöskysymyksen Haroldille kääntyen taas tätä kohti katsottuaan jonkin aikaa Suen loittonevaa selkää. Hän oli itse pakannut matka-arkkunsa jo ennen päättäjäisjuhlaa, joten hänellä ei ollut mitenkään erityisen kiire enää.