Mantikorin pesässä
Lähetetty: 21. Elokuuta 2021, 13:23
((Tähän peliin odotellaan iki-ihanaa Falafelia <3 Tunnetaan myös nimellä Rafael xD))
Elokuu 2021
Sophie ei ollut koskaan ollut näin hermostunut. Hän voisi ottaa uusiksi ihan minkä tahansa kisapäivän, oppilaskunnan vastuutehtävän tai vaikka vastaansa mantikorin, mutta tähän hän ei ollut valmistautunut. Tai oli, tähän hän oli valmistautunut kaikilla mahdollisilla tavoilla hermoilla. Hän oli miettinyt, että mitä kohteliaisuuksia esittäisi kuulostamatta mielistelevältä ja miten näyttäisi sen, että sopisi Hawkesien brändiin vaikka oli jästisyntyinen. Kaikki tämä hermoilu piti tehdä niin, ettei Rafael tajuaisi sitä.
Heinäkuiset puutarhajuhlat olivat menneet hyvin, tai ainakin heillä oli kivaa ja nuoremmat suhtautuivat häneen lähes normaalisti. Ainakaan Sophie ei ollut tajunnut, jos joku oli karsastanut vähän enemmän. Kaikkien puheista pystyi kuitenkin päättelemään sen, että Rafaelin vanhemmat olivat umpivanhoillisia, konservatiivisia ja elivät vielä jossain 1900-luvun alussa. Sophie katsoi itseään huoneensa peilistä arvioiden. Keltainen polvipituinen hame, iso rusetti sivulla ja valkoinen puolipitkähihainen paita löysillä hihoilla ja kevyellä kankaalla. Läpi ei näkynyt, rintavako ei näkynyt, takapuoli ei vilkkunut. Hän näytti säädylliseltä, mutta hyvältä. Korkkareita Sophie empi, hän laittaisi ne kyllä mielellään, mutta olisiko kamalaa jos anoppi joutuisi katsomaan tulevaa miniäänsä takaviistoon? Mitä jos aiheuttaisi anopille päänsärkyä?
Toisaalta korkkarit saivat hänen säärensä näyttämään hyvältä. Pituus toi arvovaltaa. Sophie katseli valkoisia pitsisiä korkkareita nauhoilla, korot eivät olleet mitenkään järin korkeat mut pienet kuitenkin. Tasapohjainen kanta ja valkoinen pitsi. Kengät olivat vaatineet pientä siistimistä ja korjailuja, mutta nyt ne oli kuin uudet. Äh, hän laittaisi korkkarit. Anoppi voisi ottaa särkylääkettä jos päätä särkee liikaa, sitä paitsi he istuisivat kuitenkin kuin tikut paskassa koko ajan. Tällä päätöksellä Sophie laittoi kenkänsä jalkaan ja katsoi itseään uudestaan.
Meikki, check. Siisti ja hillitty. Hiukset puhtaat, siistit ja vähän laineikkaat, osa hiuksista oli siirretty pinnillä taakse. Korvissa hillityt hopeiset napit, kaulassa ei mitään. Kaikki oli siistiä, puhdasta ja Sophie totesi mielessään näyttävänsä hyvältä. Voisi ainakin appivanhemmat lohduttautua sillä, että Rafaelin ja Sophien lapsista tulisi kauniita.
Okei, mitä vielä. Sophie keräsi tavaroitaan pieneen kirppislöytölaukkuunsa. Laukku oli vanha Chanel, jonka kirpputorihinta oli ollut järkyttävä ja vienyt Sophielta suurimman osan tienaamista rahoista, mutta oli se sen arvoinen. Sitten vain pitäisi säästää syksyllä about kaikesta. Sauvan hän nappasi pöydältä, varuiksi takki mukaan jos tulisi kylmä, mutta hän oli valmis. Ovesta päättäväisin askelin ulos, sisarusten huudot kuuluivat pitkin pihamaata ja sekottuivat lampaiden määkimiseen. Pieni pakokauhu hiipi Sophien mieleen, mutta hän sai itsensä rauhoitettua ja ilmiinnyttyä sinne, minne Rafael oli hänet halunnut.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine
Elokuu 2021
Sophie ei ollut koskaan ollut näin hermostunut. Hän voisi ottaa uusiksi ihan minkä tahansa kisapäivän, oppilaskunnan vastuutehtävän tai vaikka vastaansa mantikorin, mutta tähän hän ei ollut valmistautunut. Tai oli, tähän hän oli valmistautunut kaikilla mahdollisilla tavoilla hermoilla. Hän oli miettinyt, että mitä kohteliaisuuksia esittäisi kuulostamatta mielistelevältä ja miten näyttäisi sen, että sopisi Hawkesien brändiin vaikka oli jästisyntyinen. Kaikki tämä hermoilu piti tehdä niin, ettei Rafael tajuaisi sitä.
Heinäkuiset puutarhajuhlat olivat menneet hyvin, tai ainakin heillä oli kivaa ja nuoremmat suhtautuivat häneen lähes normaalisti. Ainakaan Sophie ei ollut tajunnut, jos joku oli karsastanut vähän enemmän. Kaikkien puheista pystyi kuitenkin päättelemään sen, että Rafaelin vanhemmat olivat umpivanhoillisia, konservatiivisia ja elivät vielä jossain 1900-luvun alussa. Sophie katsoi itseään huoneensa peilistä arvioiden. Keltainen polvipituinen hame, iso rusetti sivulla ja valkoinen puolipitkähihainen paita löysillä hihoilla ja kevyellä kankaalla. Läpi ei näkynyt, rintavako ei näkynyt, takapuoli ei vilkkunut. Hän näytti säädylliseltä, mutta hyvältä. Korkkareita Sophie empi, hän laittaisi ne kyllä mielellään, mutta olisiko kamalaa jos anoppi joutuisi katsomaan tulevaa miniäänsä takaviistoon? Mitä jos aiheuttaisi anopille päänsärkyä?
Toisaalta korkkarit saivat hänen säärensä näyttämään hyvältä. Pituus toi arvovaltaa. Sophie katseli valkoisia pitsisiä korkkareita nauhoilla, korot eivät olleet mitenkään järin korkeat mut pienet kuitenkin. Tasapohjainen kanta ja valkoinen pitsi. Kengät olivat vaatineet pientä siistimistä ja korjailuja, mutta nyt ne oli kuin uudet. Äh, hän laittaisi korkkarit. Anoppi voisi ottaa särkylääkettä jos päätä särkee liikaa, sitä paitsi he istuisivat kuitenkin kuin tikut paskassa koko ajan. Tällä päätöksellä Sophie laittoi kenkänsä jalkaan ja katsoi itseään uudestaan.
Meikki, check. Siisti ja hillitty. Hiukset puhtaat, siistit ja vähän laineikkaat, osa hiuksista oli siirretty pinnillä taakse. Korvissa hillityt hopeiset napit, kaulassa ei mitään. Kaikki oli siistiä, puhdasta ja Sophie totesi mielessään näyttävänsä hyvältä. Voisi ainakin appivanhemmat lohduttautua sillä, että Rafaelin ja Sophien lapsista tulisi kauniita.
Okei, mitä vielä. Sophie keräsi tavaroitaan pieneen kirppislöytölaukkuunsa. Laukku oli vanha Chanel, jonka kirpputorihinta oli ollut järkyttävä ja vienyt Sophielta suurimman osan tienaamista rahoista, mutta oli se sen arvoinen. Sitten vain pitäisi säästää syksyllä about kaikesta. Sauvan hän nappasi pöydältä, varuiksi takki mukaan jos tulisi kylmä, mutta hän oli valmis. Ovesta päättäväisin askelin ulos, sisarusten huudot kuuluivat pitkin pihamaata ja sekottuivat lampaiden määkimiseen. Pieni pakokauhu hiipi Sophien mieleen, mutta hän sai itsensä rauhoitettua ja ilmiinnyttyä sinne, minne Rafael oli hänet halunnut.
//Roolipelipisteet palkittu tähän saakka. -Caine