Rakkauskirjeitä Rohkelikosta

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

Lucas kurtisti kulmiaan yrittäessään muistella professori Westin silmiä tai hymyä, mutta ei kyllä todellakaan muistanut niistä oikein mitään. Ei hänellä kauheasti ollut aikaa - tai kiinnostustakaan sen puoleen - tuijotella professoria silmiin ja hyvänen aika, eihän nainen varmaan edes osannut hymyillä! Tai jos osasikin, niin ei ainakaan hänelle. Hän oli lähinnä nähnyt tämän suun muotoutuneena raivostuneeseen huutoon. Pojan ilme kuitenkin kirkastui, kun Sebastian ehdotti, että he voisivat verrata Westiä johonkin, mistä hän - tai siis professori McGregor - piti.

"Tuliviski!" Lucas ilmoittikin suoralta kädeltä voitonriemuisena siitä, että tiesi jotain, mistä se vanha kääpä homeisten historiankirjojensa lisäksi piti. Vasta toivuttuaan omasta nerokkuudestaan Lucas tajusi, mitä oli tullut juuri sanoneeksi.

"Eeeh... Tarkoitan, että... Hän on... arvokas! Kuin kallis tuliviski. Tuliviskihän tunnetusti on melko hintavaa", hän yritti selittää huolimatonta lipsahdustaan parhain päin vilkuillen samalal silmäkulmastaan Sebastiania. Hän ei ollut enää kovin varma siitä, että poika uskoi hänen todella kirjoittavan itse rakkauskirjettä.

"Tapaamista..." Lucas pohti ääneen Sebastianin ehdostusta, "Tiedätkö... Tuossa saattaa olla ideaa..." Uusi suunnitelma alkoi jo muotoutua hänen päänsä sisällä. Miksi tyytyä vain kirjoittamaan rakkauskirje professori Westille ja odottaa, että tämä keksii kirjoittajan olevan vanha homekorva, kun hän voisi laittaa kirjeeseen myös tapaamispaikan ja -ajan ja sitten vain huolehtia, että professori McGregor olisi myös kyseisessä paikassa oikeaan aikaan.

"Olet nero, Sebastian", Lucas julisti hymyillen ilkikurisen iloisesti. Hänen pitäisi kysyä useammin neuvoa Sebastianilta piloihinsa. Tämä taisi olla luonnonlahjakkuus. Tämä oli juuri se juttu, minkä hän oli tarvinnut nostaakseen pikku jäynänsä seuraavalle tasolle. Hän ei miltei malttanut odottaa, että pääsisi esittelemään suunnittelutyönsä hedelmiä Roylle.

[Sebastian Madison]

Sebastiania alkoi kiinnostamaan erityisen paljon Lucasin tyttöystäväehdokas. Hän oli vanhanaikainen ja äkkipikainen. Hänellä oli myös ilmeisesti hyvä "takatukka" ja hän oli kuin tuliviski. Sebastianille ei tullut ketään sellaista mieleen. Hän tunsi ihan hyvin oppilaita, olihan hän valvojaoppilas. Ellei tietenkin tämä tyttö ollut Luihuisissa, mutta mitä Sebastian oli Lucasia nähnyt, tämä ei todellakaan veljeilisi Luihuisten kanssa, saati sitten seurustelisi.

Lucasista Sebastianin idea tapaamispaikasta oli ilmeisesti loistava. Sebastian oli yllättävän tyytyväinen itseensä. Oli hyvä, että hänestä oli apua. Harmi, ettei koululla ollut mitään suuria tansseja. Ne vasta romanttinen tapaamispaikka olisi ollutkin. Etenkin kun kerran tyttö oli vanhanaikainen. Sebastian oli joskus kaveriporukkansa kanssa nähnyt elokuvan, jossa vanhanaikaiselle tytölle ostettiin tansseihin vanhanaikainen mekko ja ai että se oli ollut tyttöjen mielestä ihanaa!

"Työni täällä on varmaan tehty." Sebastian sanoi noustessaan seisomaan. "Kenelle muuten olet kirjoittamassa tuota?" Sebastian jatkoi muina miehinä. Ei olisi uskonut heti, mutta häntä todellakin kiinnosti Lucasin naisasiat.

[Lucas Mac Fhionnlaigh]

"Olen sinulle velkaa", Lucas julisti kiitollisena, kun Sebastian nousi ylös pöydänreunalta, "tästä tulee loistava." Hänen sormensa jo syyhysivät päästä kirjoittamaan kirjettä. Häneltä oli ollut aikaisemmin sanat niin hukassa, mutta nyt hänellä oli melko hyvä kuva siitä, mitä kirjoittaisi. Tapaamisidea oli oikeasti aivan loistava.

"Öh... yhdelle... puuskupuhille!" hän valehteli, kun ei muutakaan keksinyt, sillä puuskupuhtyttö vaikutti jotenkin parhaimmalta vaihtoehdolta. Luihuista nyt oli turha edes ajatella, korpinkynnet olivat vähän turhan fiksuja ja rohkelikkoja Sebastian tunsi varmasti aivan liian hyvin, luvassa olisi ollut varmasti ikäviä arvailuja. Puuskupuheja poika ei toivottavasti tuntisi liian hyvin. Paitsi ai niin, sen yhden kyllä...

"Mutta en sille... jonka kanssa olin tanssiaisissa", hän jatkoi muistamatta enää edes tytön nimeä. Jotakin A:lla alkavaa... mikä muuten muistutti häntä jostakin, mutta hän ei ollut aivan varma, mistä. Nyt hänen täytyi kuitenkin työntää ajatus jonnekin taka-alalle, sillä kirje ei kirjoittaisi itseään.

Lucas nousi itsekin ylös nojatuolista. Olisi varmasti parempi lähteä kirjoittamaan kirje makuusaliin, joka oli nyt tyhjillään, sillä hän ei tahtonut kenenkään uteliaan kurkkivan olan yli, kun hän kirjoitti sen. TIes vaikka joku näistä kertoisi Imogenille, kuka kirjeen oli oikeasti kirjoittanut!

"Minäkin taidan tästä mennä... Kirjoittamaan... Kiitos vielä kerran! Kerron sitten, miten kävi!", hän huikkasi ennen kuin suuntasi kohti makuusaleja johtavia portaita.

[Sebastian Madison]

Sebastian yllättyi hiukan siitä, että Lucas kertoi kenelle oli kirjoittamassa kirjettä. Puuskupuhille. Taas. Sebastian kohotti toista kulmaansa. Lucas voisi joutua vaikeuksiin jos koettaisi deittailla jo nyt toista puuskupuhia. Sebastian oli täysin varma siitä, että olivat puuskupuhit kuinka kilttejä tahansa, varmasti myös puuskupuh tytöt juoruaisivat siitä kuka oli kenenkin kanssa ulkona.

Myös Lucas ilmeisesti päätti lähteä. Oli ihan ymmärrettävää, että tämä halusi kirjoittaa kirjeensä rauhassa. Lucas jopa lupasi kertoa Sebastianille miten kirjeen kanssa kävi! Sebastian myhäili tyytyväisenä itseensä. Hän oli oletuksistaan huolimatta saanut edes jotain aikaiseksi. Ja vielä jotain todella hyvää, kerran Lucas kertoisi hänelle miten kirjeen kanssa kävisi!

"Onnea sen kanssa!" Sebastian huikkasi. Sitten Sam. Mihin ihmeeseen se tyttö oli kadonnut? Hetkellisen miettimisen jälkeen Sebastian päätti kokeilla uudestaan pihamaalta. Jos vaikka Sam löytyisi nyt.