Tylypahka AM

(Tähän peliin odotellaan Josea!)

Noah Holland oli juuri ajettu pois kiellettyjen kirjojen osastolta. Ajettu pois!! Kuinka professori kehtasi?! Olihan Noah ollut siellä luvatta, mutta kyllähän nyt kaikki tiesivät, ettei Noah kielletyillä liemillä mitään pahaa tekisi! Hänhän vain vähän tutkisi, mitä liemikirjoista löytyisi. Noah tekisi sellaista.... teoreettista tutkimusta, ei mitään sen kummempaa!
Nyreissään Noah mutisi itsekseen. Muka liian nuori! Hänhän oli juuri sopivan ikäinen! Hän oli henkisesti vanhempi kun moni muu vanhempi rohkelikko! Hän jos joku ansaitsi päästä tutkimaan kirjoja.

Noah vilkaisi vielä taakseen ja huokaisi raskaasti. Ehkä hänen täytyisi tyytyä vain tavallisiin, tylsiin sienenkasvatusliemeen...

(Jeajea)

José käveli ripein askelin pois päin poikien kolmannen kerroksen vessasta. Reilu virne naamalla ei johtunut hyvästä säästä, vaan juuri nappiin menneestä loitsukokeilusta. Ensimmäisestä, aamuisesta epäonnistuneesta yrityksestä poikaa muistutti vielä oikean silmän yläpuolelta lähes kokonaan puuttuvat kulmakarvat. Nyt suuntana oli kirjasto, minne hän aikoi mennä kirjoittamaan ylös havaintonsa ja mahdollisesti hieman opiskelemaan.

Iloisesti kulkiessaan hän oli törmätä ainakin kahdesti haarniskaan ja käveli yhtä ovenkarmia päin. Edes se ei laskenut hymyä naamalta. Kukaan muu ei varmasti ollut keksinyt taikaa, jolla kylmästä hanasta alkaa valua kuumaa ja kuumasta kylmää. Tämä olisi läpimurto! Tällä loitsulla hän ansaitsisi rahaa ja ostaisi kunnollisen, uuden kilpaluudan.

Kirjastosaa José asettautui pienen, vielä tyhjän pöydän ääreen ja kaivoi esiin loitsuvihkonsa.

(Vihdoinkin aikaa jatkaa, anteeksi hitaus!)

Noah tutki kirjoja. Ei sitten kerrassaan mitään mielenkiintoista! Poika puukahti itsekseen ja alkoi katselemään ympärilleen. Mistä sitä löytäisi tuttuja.... aaaaha! José da Silva! Hänhän oli korpinkynsi! Ja kyllähän nyt korpinkynsi keksisi miten saisi kirjoja salaisten kirjojen osastolta ilman mitään hyvää syytä, eikö vain?

Rehvakkaasti Noah marssi Josén luo.
”Hoi! Tarvitsen apuasi!” Noah totesi Josélle ja kävi istumaan vapaalle tuolille.

José oli saanut kirjoitettua ylös päivän tulokset ja selaili nyt vanhaa listaansa loitsuista. Välillä hän pysähtyi pidemmäksi aikaa jonkin sivun kohdalle. Yksi tällaisista sivuista on kynsienkasvatusloitsu, jonka hän oli joskus jostain onkinut. Seuraavaksi Josén silmiin osui nenäkarvaloitsu ja hän naurahti. Olisipa joku, johon testata sitä itsensä lisäksi. Joku jonka voisi suostuttella koehenkilöksi. Kuin taikaiskusta, jumalan lahjana kuuluu Noahin ääni: "Hoi! Tarvitsen apuasi!"

José nosti katseensa muistivihostaan ja katsoi Noahia suoraan silmiin. Hän hymyilee ja sanoo: "Minkä laista apua sä tarttet?"
Hän on suorastaan innoissaan, sekä Noahin tulevasta avunpyynnöstä, että mahdollisesta koekaniinista. Hän hymyilee uudestaan leveästi Noahille.

Onneksi korpinkynnet olivat superavuliaita! José oli heti valmiina tarjoamaan Noahille apua! Noah hymyili leveästi.
"Haluan kiellettyjen kirjojen osastolle, mutta minua kiellettiin menemästä sinne! Ne heittivät minut ulos sieltä!" Noah valitti. "Minä olen vain pieni rohkelikko, en minä osaisi edes tehdä mitään pahaa niillä loitsuilla, mitä tuolta löytyy! En ole erityisen fiksukaan!" Noah jatkoi valittamista. Luihuiset ja korpinkynnet Noah ymmärsi, mikseivät he päässeet kiellettyjen kirjojen osastolle. Korpinkynnet olivat... no, fiksuja. Luihuiset taas... ne monesti halusivat kaikkea ikävää! Mutta mitä rohkelikot teki? Rohkelikot olivat rohkeita! Osa tosin tyhmänrohkeita, mutta kyllähän nyt kaikki tiesivät ettei Noah mitään pahaa haluaisi, eikös?

Noah katseli Josén kirjaa mielenkiinnolla. Loitsukirjat olivat aina ihan hirmuisen jännittäviä, oli loitsut mitä tahansa.
"Mitä sinä muuten luet?" Noah kysyi mielenkiinnolla. "

Ahh, miten joku voi olla noin avuton! Jose tuhahti mielensä perukoilla. Tämähän olisi temppukeisarille helppo nakki. Jose päätti hoitaa ensin helpon nakin pois alta ja taivutella tuon helpon saaliin sitten mukaan kokeisiinsa.
"Sulla on kaks vaihtoehtoa. Joko sä voit pyytää lupalapun jotain tiettyä kirjaa varten. Tai sit sä voit tulla salaa yöllä". Hän opasti Noahia.
"Mitä kirjaa sä oisit ees halunnu tutkia?" Jose kysyy hieman hämmentyneenä.

Sitten hän katsahtaa kätensä alla olevaan loitsukirjaansa ja naurahtaa.
"Tähän mä kerään hauskan kuulosia loitsuja ja myös kehittelen omia. Mulla on just yks mikä ehkä tarvis vähän parantelua", Hän sanoo ja jättää tarkoituksellisesti avunpyynnön vielä tekemättä. Edellinen välikohtaus pikku-Elliotin kanssa oli vielä kirkkaasri hänen mielessään. Hän ei voinut olla varma, oliko myös Noah kuullut tapahtuneesta.
"Hoidetaas se sun kirjaongelma", Jose sanoo reippaasti ja nousee tuolilta.

Noah huokaisi syvään.
"Mutta en halua mitään tiettyä kirjaa, haluaisin vain tutkia niitä!" Noah valitti. "Yöllä olisi vaihtoehto jos siitä ei voisi saada potkuja! Enkä halua potkuja. Haluan vain oppia!" Josén kysyessä mitä kirjaa Noah olisi edes halunnut salaisten kirjojen osastolta, poika joutui hetken miettimään. Mikä olisi oikein se kaikkein mielenkiintoisin kirja? "Loitsuja! Haluan tietää, mistä sellaiset vaikeat, kielletyt loitsut koostuu." Noah totesi hetken pohdittuaan. Liemetkin olisi tosi mielenkiintoisia, mutta ehkä loitsut veivät tällä erää voiton.

Oi! Loitsujen parantelua!
"Se on kyllä taitavaa." Noah kehui Joséa. Mutta mitä muutakaan saattoi olettaa korpinkynneltä. Joskus Noah toivoi, että olisi ollut itsekin korpinkynsi. Se oli Noahista toisiksi paras tupa, mihin saattoi päätyä. Rohkelikko oli tottakai paras. Etenkin kun oman tuvan tuvanjohtaja oli vähän välinpitämätön pappa. Rehtori tuvanjohtajana olisi aika... hurjaa!

Joséa hymyilytti. Asiat etenivät loistavasti juuri oikeaan suuntaan. Hänen ei tarvinnut edes yrittää vaikuttaa Noahiin kun hän tuntui menevän ihan itsestään kohti koekaniinin roolia.
"Mulla on idea minkä kirjan voisit haluta!" José ilmoittaa Noahille säteillen. "Tarinat taikojen takana, kirjoittanut Therese Taikausko. Siinä paneudutaan sekä tuttujen, että harvinaisten loitsujen tarinoihin. Tarvitset vain tekosyyn sen hankkimiselle ja tsadaa, se kirja on sun käsissäs!"

"Tiesitkös, loitsut on munkin suurin intohimo. Kiva et joku osaa arvostaa mun kehitystyötä", José sanoi hieman imartelevalla äänellä. Hän oli kyllä oikeastikin itse ylpeä tekemisistään, mutta tähtäsi vielä parempaan.
"Mä voin esitellä sulle pari mun keräämää ja luomaa loitsua kunhan ensin saadaan sulle se kirja", José lupasi ja oli jo varma, että kala oli jäänyt koukkuun kiinni. Noah vaikutti mukavalta, mutta myös hieman hupsulta.

"Tarinat taikojen takana" Noah sanoi miettien nimeä. Se kuulosti hyvältä ja opettavaiselta. Ja mielenkiintoiselta! "Olisikohan.... joku.... historian esitelmän tekeminen tarpeeksi hyvä syy lainata se kirja..." Noah pohti itsekseen. Esitelmät ylipäätään oli hyvä syy lainata mitä tahansa. Taikuuden historia aiheena oli vain sellainen aihe, ettei Noah ollut täysin varma, menisikö se läpi. Mutta ehkä José tietäisi. José oli kuitenkin fiksu ja vaikutti ainakin siltä, että olisi joskus lainannut kyseisen kirjan!

"Mielestäni meidän ikäiset ei osaa arvostaa tarpeeksi mitään oppimisjuttuja!" Noah totesi Josélle vakavana. Hän ei ollut juuri koskaan päässyt puhumaan opiskelusta muiden ikäistensä kanssa. Yleensä muiden mielessä pyöri kaikki muu turha... musiikki, velhoshakki (joka tosin oli ihan hauskaa), huispaus... mutta... harvemmin loitsut!
"Olisi ihan mahtavaa nähdä jotain sinun loitsuja! Olet varmasti niin taitava, kun olet Korpinkynsi ja kaikkea... kun te olette niin fiksuja ja osaavia!" Noah vielä kehui Joséa innostuneesti.

"Taikuuden historia esim. on hyvä. Itse lainasin sen loitsujen projektia varten jo pari vuotta sitten. Se oli hyvä aloitusopas", José kannusti Noahia ja nappasi taas kirjansa pöydältä. Hän ei ehkä ollut opiskelijamaisin korpinkynsi, mutta jos joku asia kiinnosti, kuten loitsut niin siihen kyllä hän paneutui. Noah vaikutti aidosti innostuneelta Josén loitauharrastuksesta ja hän ajatteli, että hänen kanssaan voisi keskustella tai jopa kehitellä loitsuja yhdessä mahdollisesti myös myöhemmin.

"Mä en oo sellanen perus korpinkynsi joka raataa koulun eteen, vaan vapaata itseohjautuvaa opiskelua kannattava moderni velho!" José julisti juhlallisesti. "Tässä on yksi mun lempiloitsuistani: Kynsienkasvatusloitsu, jota olen onnistunut muuntelemaan niin, että kynnet kasvavat jopa hienoihin kuvioihin," häne selitti Noahille ja näytti sivulla olevia muistiinpanoja. Nyt taisi olla iaka siirtyä itse asiaan.

"Omista loitsuistani yksi suosikkini on nenäkarvankasvatusloitsu, joka kyllä tarvitsisi vähän viilausta," José vinkkasi Noahille ja jäi odottamaan toisen reaktiota jännittyneenä odottaen.